Hyppää pääsisältöön

Romantiikan suuri pianovirtuoosi ansaitsee tulla soitetuksi

Adolph Henselt oli yksi 1800-luvun maineikkaimmista virtuoosipianisteista, ikätovereidensa Chopinin ja Lisztin rinnalla. Baijerilaissyntyisen Henseltin ”löysi” samainen kriitikko kuin Chopininkin eli Robert Schumann, joka kirjoitti hänen ensimmäisestä julkaisustaan, Lemmenjuoma-variaatioista ylistävän arvion. Vuonna 1837 valmistunut teos sai kantaesityksensä Clara Wieckin eli tulevan Schumannin toimesta, ja läpi vuosisadan Henselt nautti suurta arvostusta. Ja ennen kaikkea Henselt oli avittamassa venäläisen romanttisen pianokoulun huikeaa menestystarinaa.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Adolph Henselt asettui jo varhain Pietariin, josta käsin teki konserttimatkoja Eurooppaan ja ennen kaikkea opetti. Hän oli Nikolai Zverevin opettaja, ja Zverev puolestaan kasvatti kokonaisen kultaisen sukupolven Silotista Rachmaninoviin, Scriabiniin ja niin edelleen. On hivenen erikoista, ettei Henseltiä nykyisin juuri soiteta, sillä aikanaan hänen teoksensa olivat kaikkien itseään kunnioittavien virtuoosien perusohjelmistoa Clara Schumannista ja Lisztistä Rachamanoviin ja Gottschalckiin.

Huolimatta teostensa teknisestä vaativuudesta Henselt oli pianistina lähempänä Chopinia kuin Lisztiä; jo Schumann kiinnitti huomiota hänen sävellystensä rikkaan pehmeään sointiin ja niiden ”tonaaliseen magiaan”. Ehkäpä hänen tapansa taivuttaa fraaseja ja luoda muotoa on hivenen yksioikoisempi kuin Chopinin, mutta vastapainona hänen tekstuurinsa ovat rikkaita ja melodiansa antavia – eikä ole yllättävää että juuri Rachmaninov nosti Henseltin Chopinin ja Lisztin rinnalle. Se että Henselt kuulostaa hyvin tutulta, johtunee lähinnä siitä, että ilmeisesti seuraavat sukupolvet lainasivat hänen tekstuurejaan surutta.

Nuottikustantajana paremmin tunnettu Edition Peters on ilmeisesti päättänyt että Henselt voisi yhä myydä – enkä oikeastaan ymmärrä miksi ei voisikaan. Henseltiä historiallisten tyylien ja soittimien ohessa tutkinut brittipianisti Daniel Grimwood esittää uudella levyllään Henseltin soolopianoteoksia hyvällä maulla ja upealla soinnilla.

Adolph Henselt: Pianoteoksia. - Daniel Grimwood, piano. (Edition Peters, EPS 005)

Kuuntele Uudet levyt 19.5.2017, toimittajana Ville Komppa.

  • Elokuvalegendan tarjouksesta ei sellistikään voi kieltäytyä

    Levyarvostelu

    Michel Legrand on säveltänyt tunnetuin seurauksin huikean määrän elokuvamusiikkia. Mikko Franckin johtaman Ranskan radion filharmonisen orkesterin Legrand-uutuus paljastuu yhdeksi koukuttavimmista potrettilevyistä pitkään aikaan, sillä niin maistuvia ovat 85-vuotiaan legendan tätä vuosikymmentä edustavat pianokonsertto ja sellokonsertto.

  • Trikolorin värit pianopainallusten pikavalintoina

    Levyarvostelu

    Michel Legrandin, Aaron Coplandin, Philip Glassin ja monen muun sävellyksenopettaja Nadia Boulanger on viime vuosisadan musiikin suuria jos-tarinoita. Pedagogin rooliin noin 30-vuotiaana rajoittautunut Boulanger olisi selvien ennusmerkkien mukaan voinut loistaa pitkään säveltäjänäkin. Saksalaispianisti Florian Uhligin levyttämällä niukkojen pianokonserttojen levyllä Boulanger esitellään kiehtovassa seurassa.

  • Täyttä Chaminadea Stuttgartista

    Levyarvostelu

    Cécile Chaminaden sävellystuotanto on oiva ikkuna sen näkemiseen, miten Brahmsin kamarimusiikki oli lumonnut ranskalaiset perässähiihtäjät 1880-luvun koittaessa. Tiedetäänhän sekin, että asetelma selkeytti omalla tahollaan Gabriel Fauré. Saksalainen Trio Parnassus haluaa kuitenkin uutuudellaan jättää pölyiset spekuloinnit pois ja välittää kernaasti sen määrän tunnetta kuin mitä yhdellä viululla, sellolle ja pianolla pystyy.