Hyppää pääsisältöön

Romantiikan suuri pianovirtuoosi ansaitsee tulla soitetuksi

Adolph Henselt oli yksi 1800-luvun maineikkaimmista virtuoosipianisteista, ikätovereidensa Chopinin ja Lisztin rinnalla. Baijerilaissyntyisen Henseltin ”löysi” samainen kriitikko kuin Chopininkin eli Robert Schumann, joka kirjoitti hänen ensimmäisestä julkaisustaan, Lemmenjuoma-variaatioista ylistävän arvion. Vuonna 1837 valmistunut teos sai kantaesityksensä Clara Wieckin eli tulevan Schumannin toimesta, ja läpi vuosisadan Henselt nautti suurta arvostusta. Ja ennen kaikkea Henselt oli avittamassa venäläisen romanttisen pianokoulun huikeaa menestystarinaa.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Adolph Henselt asettui jo varhain Pietariin, josta käsin teki konserttimatkoja Eurooppaan ja ennen kaikkea opetti. Hän oli Nikolai Zverevin opettaja, ja Zverev puolestaan kasvatti kokonaisen kultaisen sukupolven Silotista Rachmaninoviin, Scriabiniin ja niin edelleen. On hivenen erikoista, ettei Henseltiä nykyisin juuri soiteta, sillä aikanaan hänen teoksensa olivat kaikkien itseään kunnioittavien virtuoosien perusohjelmistoa Clara Schumannista ja Lisztistä Rachamanoviin ja Gottschalckiin.

Huolimatta teostensa teknisestä vaativuudesta Henselt oli pianistina lähempänä Chopinia kuin Lisztiä; jo Schumann kiinnitti huomiota hänen sävellystensä rikkaan pehmeään sointiin ja niiden ”tonaaliseen magiaan”. Ehkäpä hänen tapansa taivuttaa fraaseja ja luoda muotoa on hivenen yksioikoisempi kuin Chopinin, mutta vastapainona hänen tekstuurinsa ovat rikkaita ja melodiansa antavia – eikä ole yllättävää että juuri Rachmaninov nosti Henseltin Chopinin ja Lisztin rinnalle. Se että Henselt kuulostaa hyvin tutulta, johtunee lähinnä siitä, että ilmeisesti seuraavat sukupolvet lainasivat hänen tekstuurejaan surutta.

Nuottikustantajana paremmin tunnettu Edition Peters on ilmeisesti päättänyt että Henselt voisi yhä myydä – enkä oikeastaan ymmärrä miksi ei voisikaan. Henseltiä historiallisten tyylien ja soittimien ohessa tutkinut brittipianisti Daniel Grimwood esittää uudella levyllään Henseltin soolopianoteoksia hyvällä maulla ja upealla soinnilla.

Adolph Henselt: Pianoteoksia. - Daniel Grimwood, piano. (Edition Peters, EPS 005)

Kuuntele Uudet levyt 19.5.2017, toimittajana Ville Komppa.

  • Nöyrää norjalaista Bach-tulkintaa

    Levyarvostelu

    Tuskin on olemassa toista yhtä esitettyä, levytettyä ja läpitutkittua säveltäjää kuin Johann Sebastian Bach, tuo järkäle. Kuvaavaa on, että Bachin temaattis-systemaattisessa teosluettelossa, Bach-Werke-Verzeichnisissa, lukumäärä nousee reilusti jo yli tuhannen, jonka päälle tulevat vielä numeroimattomat liitteet. Levytysten lukumäärää ei edes uskalla arvailla.

  • Postmodernia aikaa etsimässä

    Levyarvostelu

    Kun kahden jo edesmenneen italialaisen modernin mestarin, Luciano Berion sekä Bruno Madernan musiikkia on sommiteltu peräkkäin, liikutaan menneisyyden ja nykyisyyden välitilassa. Madernan teokset eivät tosin ole säveltäjän omia, vaan sovituksia renessanssin ja barokin ajan säveltäjien musiikista. Eikä siinä kaikki, Madernan sovitukset ovat vain ja ainoastaan sovituksia.

  • Luonteva monityylinen kokonaisuus

    Levyarvostelu

    Kevyempi musiikki on kiinnostanut monia klassisen koulutuksen saaneita laulajia, ja yksi heistä on yhdysvaltalainen mezzosopraano Kate Lindsey. Ranskalaisen jazz-pianisti Baptiste Trotignonin kanssa yhteistyössä syntyneellä levyllä duo asettelee Kurt Weillin musiikin ympärille Alma Mahlerin, Erich Korngoldin sekä Alexander Zemlinskin teoksia.