Pietari Kylmälä
Yle
Kun vallankumous tulee, kaikille jaetaan ilmaisia kondomeja ja ihmisten seksuaaliset estot häviävät lopullisesti. Tai niin sitä voisi kuvitella. Eräs kaverini arveli, että suomalaisten vähentynyt seksin harrastaminen liittyy ennen kaikkea innostavien yhteiskuntautopioiden puuttumiseen. Sote- tai aluehallintouudistus saa kenen tahansa intohimot laskemaan. Onneksi kaunokirjallisuus jaksaa kuitenkin pitää poliittisen seksin puolia.
Samalla kun suomalaisten seksuaalisuus on vapautunut, me harrastamme vähemmän seksiä kuin 1970-luvulla. Työelämän kiireisyys ja mobiililaitteiden yleistyminen ovat aiheuttaneet sen, että ihmiset eivät kosketa toisiaan ja saa orgasmeja niin paljon kuin haluaisivat. 60-lukulaiseen vapaan rakkauden ja halvan punaviinin yhdistelmään voi suhtautua nykyään jopa kadehtien.
Tässä on jonkinlainen nykyiseen yhteiskuntaan liittyvä paradoksi: samalla kun seksuaalinen kuvasto on täysin vapautunut, meistä tulee yhä estyneempiä ja turhautuneempia. Kulutusyhteiskunnan tapa tarjota seksuaalista tyydytystä ei ilmeisesti vastaa kansalaisten todellisiin tarpeisiin.
Voisiko ongelma siis olla yhteiskunnassa ja siihen liittyvissä utopioissa?
Kuuntele podcast
Suomalainen kaunokirjallisuus on aina osallistunut utopioiden rakentamiseen kiihottumalla niihin liittyvistä ristiriitaisuuksista ja kamppailuista. Tästä todistavat kaksi romaania, joiden ilmestymisen välillä on melkein sata vuotta.
Konrad Lehtimäen romaani Ylös helvetistä (1917) käy sotaa sotaa vastaan seksuaalisluonteisen joukkohurmion vallassa ja Laura Gustafssonin Huorasatu (2011) lopettaa patriarkaatin väkivallan sen omilla keinoilla. Romaanit esittelevät omat yhteiskuntautopiansa ja -dystopiansa, joita ei ainakaan voi syyttää liiasta laimeudesta ja unelmahötöstä. Ne tarjoavat aimoannoksen yhteiskuntaerotiikkaa.
Huorasatu ja Ylös helvetistä tarjoilevat kiinnostavan väitteen myös unelmahöttöön kyllästyneille ja tymäkämpää poliittista asennetta kaipaaville: modernissa maailmassa kaikki poliittisesti kiinnostava oikeastaan tapahtuu seksuaalisuuden alueella. 60-luvulla tämä ymmärrettiin hyvin, mutta nykyisten poliitikkojen on vähän vaikea ymmärtää asiaa.
Vaikka suomalainen yhteiskunta on mennyt paljossa eteenpäin, seksuaalinen väkivalta on yhä eräs syvälle juurtuneista ongelmista. Lopullisen yhteiskuntautopian toteutuminen vaatisi, että sukupuolten välinen väkivalta ratkaistaisiin tavalla tai toisella.
Laura Gustafssonin Huorasatu kertoo sukupuolten välisestä väkivallasta. Se on raa’an karnevalistinen kokoelma erilaisia myyttisiä konflikteja miesten ja naisten välillä. Romaanin väkivalta on raakaa, ylihistoriallista, mieletöntä ja leikkisää.
Huorasadun keskeisin poliittinen jännite liittyy epävarmojen työsuhteiden ja elämäntilanteiden sekä seksuaalisen väkivallan rinnastamiseen. Romaanin kuvaama seksuaalinen väkivalta kulminoituu sen päähenkilön raakaan murhaan. Alipalkattu siivooja Kalla joutuu siivoamansa toimiston työntekijöiden rääkkäämäksi, raiskaamaksi ja murhaamaksi.
Kallasta tulee seksuaalisen väkivallan uhrien pyhimys, jonka kuva ilmestyy mystisesti ympäri kaupunkia. Lopulta patriarkaatin tuhoaminen käy aika helposti. Täytyy vain ottaa naisia esineellistävä ja seksuaalista väkivaltaa normalisoiva kuvasto haltuun, minkä jälkeen tarvitaan vain paljon rynnäkkökiväärejä ja joukkovoimaa.
Jossain kaiken sekoilun takana siintää toivo paremmasta maailmasta.
Huorasadussa tarjotaan kuitenkin myös yksityisempi näky sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Vaikka sukupuolten välisen väkivallan ja koston kierteelle ei tunnu löytyvän ratkaisua, jossain kaiken sekoilun takana siintää ainakin toivo paremmasta maailmasta.
Patriarkaatin vastaisen taistelun tuoksinassa Kallan kaveri, prostituoituna toimiva Milla päätyy Thaimaahan. Siellä hän kohtaa suomalaisen lumenpudottajan, joka on muuttanut lämpimään etelään pakoon ankeaa Suomea. Rakkauden leimahtaessa myös kivuton synnytys ja miesten e-pilleri on keksitty, ja kotityö on määritelty yhtä arvokkaaksi kuin palkkatyö. Milla vaipuu lumenpudottajan kanssa tasa-arvoiseen seksuaaliseen hekumaan, jossa elämä säilyttää epävarman herkkyytensä, mutta ei kärsi siitä.
Huorasadussa hyvinvointivaltio saavuttaa eräänlaisen täyttymyksensä Thaimaan auringossa. Kaksi ihmistä vapautuu yhteiskunnallisen epätasa-arvon tuottamasta vieraantumisen tunteesta ja oppii koskettamaan toisiaan hellästi ja huomioivasti.
Kirjailija Konrad Lehtimäen romaani, vuonna 1917 ilmestynyt Ylös helvetistä on kirjallinen vastaus ensimmäisen maailmansodan luomaan pelkoon modernin sodan hävittävyydestä ja totaalisuudesta. Se ei ole eroottista kirjallisuutta, mutta sen melodramaattiseen tyyliin liittyy vahva seksuaalinen sävy.
Romaanissa on ensinnäkin lukuisia futuristis-eroottisia kuvauksia modernin sotatekniikan voimasta ja vauhdista. “Kun lähtölaukaus oli pamahtanut, kuului tuhansista kurkuista ihastuksen ja hämmästyksen huuto, sillä niinkuin suunnattoman suuri, ammuttu raketti syöksähti ilmaan ensimmäinen kone”, Lehtimäki kirjoittaa. Ylös helvetistä -romaanissa tekniikan viehätys johtaa orgastiseen paatoksekseen.
Lisäksi romaanin yhteiskuntautopia kiteytyy unelmaan tosirakkaudesta ja patoutuneen himon purkautumisesta.
Romaanin alussa päähenkilön Marcuksen rakastettu tappaa itsensä, koska pelkää tulevansa raiskatuksia vankityrmässä. Tämän menetyksen villitsemänä Marcus lähtee sotimaan totalitaarista valtiota vastaan toivoen voivansa päästä pois omasta tuskastaan vallankumouksen myötä. Totaalisen tuhon jälkeen Marcus kohtaa kuolleen rakastetun kaksoissisaren, rakastuu uudelleen ja he menevät sänkyyn.
Romaanissa tosirakkauden etsiminen pyörii koko ajan sodan taustalla. Ylös helvetistä -romaanissa sota ja seksi rinnastuvat toisiinsa, ja hurmeisesta tuhosta kehittyy työläisten ihannemaailma ja orgasmin jälkeinen raukeus.
Seksuaalinen täyttymys on leivottu sisään myös Lehtimäen romaanin yhteiskuntautopiaan. Tulevaisuudessa miljoonien ihmisten ei tarvitse kuolla, vaan he “tulevat nyt onnellisemmiksi”. Seksistä, onnellisuudesta ja keskinäisestä kunnioituksesta tulee utopian aineksia.
Hyvinvointivaltio muutti seksin harrastamista helpommaksi ja keveämmäksi.
Kun Suomi itsenäistyi, köyhyys ja luokkaerot olivat suurin poliittinen kysymys. Köyhälistön elämä oli epävarmaa ja tämä heijastui ennen kaikkea lasten asemaan. Seksi oli sosiaalisesti äärimmäisen säännösteltyä, koska se johti uusiin lapsiin ja uusiin huoliin.
Vähitellen tajuttiin, että hyvinvointivaltio voisi olla ratkaisu. Hyvinvointiyhteiskunta otti koppia varsinkin lasten asemasta alkamalla tarjota ilmaista koulutusta ja päivähoitopaikkoja. Näin hyvinvointivaltio tuli samalla tuottaneeksi tilanteen, jossa lasten ilmainen koulutus ja päivähoidon kehittyminen muuttivat seksin harrastamista helpommaksi ja keveämmäksi. Ja kun tähän vielä lisää ehkäisypillerin yleistymisen 1960-luvulla, yhteiskunnalliset olosuhteet vapaaseen seksiin olivat valmiit.
1900-luvun loppupuolella oltiin siinä tilanteessa, että jopa naiset ja seksuaalivähemmistöt olivat päässeet täysimääräisesti osalliseksi seksuaalisesta nautinnosta. Muutos Suomen itsenäisyyden alkuvuosien puritaaniseen ja miehiseen käsitykseen hyvästä seksistä oli radikaali ja hyvästä. Hyvinvointivaltio, koulutus, perhesuunnittelu ja vapautuva seksi kuuluvat yhteen hyvin syvällisellä tavalla. Tämä hyvään seksiin liittyvä yhteiskunnallinen autuus kuuluu myös Lehtimäen ja Gustafssonin romaaneissa.
Niissä haetaan sellaista tilannetta, joissa seksiä voi harrastaa tuskattomasti.
Sekä Laura Gustafssonin Huorasadussa että Konrad Lehtimäen Ylös helvetistä -romaanissa seksuaalinen hurmio toimii pontimena paremman yhteiskunnan tavoittelulle. Lehtimäellä massat hurmioituvat ja paremman maailman mahdollisuus avautuu kollektiivisen eroottisen kokemuksen kautta. Gustafssonin Huorasadussa vapaa ja tasa-arvoinen nautinto on vastamyrkkyä seksuaaliselle väkivallalle, jota miehet ovat käyttäneet aseenaan kautta historian.
Mielenkiintoisella tavalla kummankin romaanin sankarit saavuttavat omat poliittiset päämäärät kääntämällä vihollisensa aseet heitä vastaan. Ylös helvetistä -teoksessa aseet muuttuvat pasifistisen yhteiskunnan mahdollisuuksiksi ja Huorasadussa patriarkaatti tuhotaan niillä samoilla aseilla, joita se on käyttänyt naisia vastaan. Tämä kuvio on kuin yhteiskunta-analyysin ja energisen tantra-seksin yhdistelmä.
Nyt iloinen seksuaalisuus olisi vielä leivottava sisään soteen, kikyyn ja keskitettyyn tulopolitiikkaan.
Nykyään tuntuu siltä, että hyvinvointivaltiosta on tullut itsensä pahin vihollinen. Hipsterit nimittäin tekevät hyvinvointia jahdatessaan mielellään pätkätöitä ja ottavat yksityisiä eläkevakuutuksia. He hankkivat lapsia uran ehdoilla, ja valitsevat ja maksavat niille parhaat päivähoitopaikat. He vastustavat monopoleja silloin kun ne liittyvät valtioon ja kannattavat niitä silloin kun ne voidaan jäljittää Piilaaksoon.
Hyvinvointiyhteiskunta ei enää kannusta seksin harrastamiseen aiemmalla tavalla. Elämästä on tullut mikromanageroitava kokonaisuus, missä myös seksi pitää aikatauluttaa. Ja silloin kun omasta elämästä puuttuu seksiä, myös unelmat menettävät parhaan teränsä. Seksi alkaa muistuttaa yhä enemmän jonkinlaista kauppatavaraa.
Olemme saapuneet noidankehään. Yhteiskunnallisista utopioista jää puuttumaan seksiä silloin kun käsitys omasta yhteiskunnallisuudesta muuttuu pelkäksi taulukkolaskennaksi. Tämä johtaa siihen, että jahdatessaan yksilöllistä onnea nuoret ikäluokat ovat tyytymättömämpiä seksielämäänsä kuin vanhempansa. Samalla vallankumouksellinen romantiikka ja utopistinen haaveilu on yhä kauempana, koska yhteisessä sängyssä koettu hekuma ei innosta unelmointiin paremmasta maailmasta.
Moderni projekti menee kuitenkin eteenpäin ainakin seksuaalisuuden saralla. Seksuaalinen tasa-arvo, tasa-arvoinen avioliitto ja esimerkiksi nuorten miesten syrjäytyminen ovat keskeisimpiä suomalaista yhteiskuntaa vaivaavista poliittisista kysymyksistä. Nyt iloinen seksuaalisuus olisi vielä leivottava sisään niihin tylsimpiin aiheisiin, ja kysyttävä miten himokas teini kiinnostuisi sotesta, kikystä ja keskitetystä tulopolitiikasta. Vaikka niiden nimet kuulostavatkin kiertoilmaisuilta runkkaamiselle.
