Hyppää pääsisältöön

"Villi mies" Hendrix järisytti yleisöä ja kypsytti yleläiset Helsingissä 1967

Kitaralegenda Jimi Hendrix kävi ainoan kerran Suomessa 22. toukokuuta 1967. Tapaus on jäänyt suomalaiseen rocktajuntaan tarunhohtoisimpana yksittäisenä konserttivierailuna. Elävä arkisto kokosi siitä muisteluja vuosikymmenten varrelta.

Vuonna 1994 lähetetty Jee jee jee -sarja tarjosi näytteitä Hendrixin visiittiä edeltäneestä värikkäästä lehtikirjoittelusta. Häntä kuvattiin "villiksi" ja "hulluksi", eikä myöskään viittauksia hänen etniseen alkuperäänsä ja sen tunnusmerkkeihin kaihdeltu. Suosikki-lehden Lontoon kirjeenvaihtaja tiesi lisäksi kertoa miehen soittavan hampaillaan, koska "hänen sormensa ovat paljosta kitaran näppäilystä kipeät".

Suosikin toimittaja Jyrki Hämäläinen oli nähnyt Hendrixin jo Lontoossa. Seurueeseen kuulunut Dannykin kuulemma kalpeni show'n nähdessään.

Jim vaikuttaa afrikkalaiselta neekeriltä, joka on tullut tiskaajaksi Sohoon, mutta hän on silti tavallista parempi.― Suosikki maaliskuussa 1967

Jimi Hendrix Experiencen Helsingin-vierailuun kuului konsertin lisäksi nauhoitus Ylen kakkoskanavalle. Juontaja Antti Einiö kuvailee Jee jee jee -sarjaan tehdyssä haastattelussa tämän "luonnonlapsen" aiheuttamia kommelluksia tv-studiossa. Kuvanauhoitusta seuranneessa pressitilaisuudessa Juhani Ruotsalo (tuleva radikaalin opiskelijaliikkeen aktiivi) muistelee tivanneensa vieraalta kantaa USA:n rotuselkkauksiin – turhaan.

Remu Aaltonen saapui tiiraamaan Amerikan ihmettä tämän kampauksesta kuulemiensa huhujen perusteella. Kitaristi Hasse Wallille olisi riittänyt pelkkä Hendrixin virittely ja laitteiden kokeilu, se oli "jo niin mieletöntä". Rajun vaikutuksen tehneestä konsertista kertovat Jee jee jeen haastattelunauhoilla myös Eero Ravi, Lido Salonen ja Zape Leppänen. Keikan jälkeen monet suomalaiskollegat poimivat lavalta mukaansa pyhäinjäännöksiä.

"Myrtsi-Yrtsi" tv-studiossa

Hendrix sai yks kaks päähänsä, että studion spotti katossa on liian kirkas ja käveli ulos kuvaruudusta kylmästi.― Antti Einiö 1997

Antti Einiö ja Iskelmä-lehden toimitussihteeri Erkki Pälli olivat lentokentällä vastassa Jimi Hendrix Experienceä ja samaan tv-ohjelmaan kiinnitettyä brittilaulaja Cat Stevensiä, jonka kanssa syntyi heti kättelyssä kiista kuljetusneuvoista.

Valoa ikkunassa -ohjelmassa vuonna 1997 Einiö ja Pälli luonnehtivat Hendrixiä omalaatuiseksi ja yrmeäksi "Myrtsi-Yrtsiksi". TV2:n Ratakadun studiossa kiisteltiin ensin, soittaisiko bändi livenä vai playbackina. Kun nauhoitus pääsi erinäisten lisäkommellusten kautta alkuun, kitaristi käveli ulos kuvasta liian kirkkaan spotin tähden, ja ohjaaja sai juosta hänen perässään. Päästiin jatkamaan, mutta kun tähtivieras vielä keskeytti laulamisen unohdettuaan, ohjaaja alkoi muistuttaa "kypsyvää tomaattia", Einiö raportoi Iskelmä-lehdessä 6/1967. Joitakin kappaleita hänen mukaansa sentään saatiin purkkiin sen jälkeen kun ohjaaja oli "keskustellut Jimin kanssa isoilla kirjaimilla".

Intermezzo: Liisa ompelee Jimille vetoketjun

22.5.1967 oli serkulleni Liisalle ja minulle ikimuistoinen päivä. Hey Joe soi päässä, liput oli illan konserttiin Kulttuuritalolle, ja päivällä suuntasimme kamerat mukana Ratakadun studiolle, jossa tiesimme Jimi Hendrix Experiencen tekevän tv-nauhoitusta. Taisimme olla ainoat fanit paikalla ja saimme jäädä koko studiovierailun ajaksi, kun lupasimme olla hiljaa ja aiheuttamatta häiriötä.

Rentoa ja vähän ujoakin jutustelua sekä kuvien ottamista se tapaaminen oli. Huippuna oli, kun kysyttiin, kuka osaa ommella. Liisa ilmoittautui ja päätyi ompelemaan Jimin housuja, joista vetoketju oli ratkennut. Onneksi tämäkin hetki tuli tallennetuksi (ks. kuva yllä).

Jimi Hendrix Experiencen jäsenten nimikirjoitukset Anneli Strandénin vihkosta.
Jimi Hendrix Experiencen jäsenten nimikirjoitukset Anneli Strandénin vihkosta. Kuva: Anneli Strandénin kokoelma. Jimi Hendrix,The Jimi Hendrix Experience,nimikirjoitukset,1967

Muistoksi jäivät myös Jimin, Noelin ja Mitchin nimmarit sekä Mitchin rumpupalikka, jotka ovat tietysti edelleen tallessa. Bonuksena tavattiin Cat Stevens, joka tuli myös tekemään nauhoituksen.

Anneli Strandén ja Liisa Forsius

Einiön ja Pällin hauskassa tarinoinnissa on muutamia detaljivirheitä: Einiön mainitseman Jarmo Porolan sijasta tv-ohjelman ohjaajana toimi Heikki Kuivala, kyseessä ei ollut suora lähetys, eikä taltiointia esitetty Nuorten tanssihetkessä vaan vasta seuraavana syksynä Popkontrasteja-nimisessä ohjelmassa. (Tallenne ei ole jäljellä, koska kuvanauha on aikoinaan käytetty uudelleen muihin tarkoituksiin. Ks. blogikirjoitus aiheesta.)

Radiohaastattelussa Einiö muistelee Hendrixin saaneen tv-keikasta vaatimattomat tuhat dollaria ja konsertista saman verran. Kun konsertin järjestäjä Leo Heinonen seuraavana syksynä kosiskeli Hendrixiä uudelleen Suomeen, hinta olisi kuulemma jo ampaissut kymppitonniin. Olivatpa summat eksakteja tai eivät (sopimuksen mukaan Stevensille ja Jimi Hendrix Experiencelle maksettiin tv-esiintymisestä yhteensä 450 puntaa eli runsaat 1200 dollaria), vain muutamaa viikkoa myöhemmin pidetyn Montereyn rockfestivaalin myötä Hendrix todellakin nousi kohutuksi nimeksi ja hänen palkkionsakin uudelle tasolle. Keväällä hän oli vielä niin tuore tapaus, ettei Kulttuuritalon konserttiakaan (Einiön muistikuvasta poiketen) myyty täyteen, vaikka se taloudellisesti onnistuikin. Suomen rock-konserttihistoriaa varsin perinpohjaisesti tutkinut Mikael Huhtamäki kertoo Live in Finland -kirjassaan, että Kulttuuritalon toimintakertomuksessa yleisömääräksi merkittiin 1200 henkeä eli noin 75–80 prosenttia salin kapasiteetista.

Remu ja Jimin pörrö

Heinosen Leksa sanoi mulle: Remu, siun veli tullee keikalle tänne.― Remu Aaltonen 1995

Remu Aaltosella oli Creatures-bändin aikoihin muhkea tukkapehko, ja promoottori Heinonen vetosikin Hendrixin hiuslaitteen samankaltaisuuteen houkutellessaan rumpalia Kulttuuritalon keikalle. Loppujen lopuksi Remu saattoi kuitenkin todeta omaavansa heistä kahdesta "hirveemmän pörrön".

Konsertissa Hendrix "heitti kaikki taikatemput ja ryhmä oli aivan pellolla". Rumpalina Aaltonen pani merkille, että hänen soittonsa oli rytmisesti kehittyneempää kuin muilla kitaristeilla. "Se oli kuin yksi bändi koko äijä." Musiikki oli "pikkasen progea" mutta siinä oli niin vahva blues- ja soulpohja, että täytyi olla "melkoinen puujumala jos ei ala jalka sätkiä":

Mullistava lavaesiintyminen ja soittotekniikka

Se sai mut uskomaan kitaran mahdollisuuksiin ilmaisuvälineenä.― Hasse Walli 2006

Hasse Wallissa konserttikokemus sytytti valtavan innostuksen. Hendrix soitti kitaraa niskan takana, jalkojen välistä, selällään maaten ja yhdellä kädellä roikottaen – mutta akrobaattisten temppujenkin aikana soitto jatkui koko ajan uskomattoman hyvänä.

Soittotekniikka oli ennennäkemätöntä, ja peukalon käytöstä johtuen sointuotteet näyttivät aivan oudoilta. Bändin soundi oli mahtava ja koko keikka järisyttävä, Walli hehkutti Kultakuume-ohjelmassa vuonna 2006.

Vuosikymmeniä oletettiin, ettei Kulttuuritalon konsertista ole olemassa minkäänlaista ääntä tai liikkuvaa kuvaa. Kultakuumeen haastattelussa keskustellaan kuitenkin hiljattain löytyneestä muutaman minuutin pituisesta kaitafilmistä, jolle amatöörikuvaaja Pasi Kivi sai tallennettua Hendrixin kitaravoimistelua. Sekin on mykkää kuvaa.

Hendrixin vierailun aikaan Suomessa elettiin tähtiluokan rock-konserttien korkeasuhdannetta. Vuoden 1967 aikana maassa konsertoivat mm. The Who, Moody Blues, Beach Boys, Cream, Spencer Davis Group, John Mayall ja Bluesbreakers, The Hollies ja The Move.

Artikkelin lähteinä on käytetty Mikael Huhtamäen kirjaa Live in Finland (Gummerus 2013), Antti Einiön artikkelia Miten vatsahaava hankitaan (Iskelmä 6/1967) ja Markku Salon artikkelia Hendrix Helsingissä (Aloha! 4/1984).

Lue lisää:

Jimi Hendrix soittaa kitaraa hampaillaan Helsingin Kulttuuritalon konsertissa.

Yle ei jyrännytkään Hendrixin konsertin kuvanauhaa – mutta...

Huhut Jimi Hendrixin vuoden 1967 Helsingin-vierailun nauhoituksista ovat velloneet vuosikymmeniä. Tässä setvitään, mitkä myyteistä voi kumota, todeta mahdollisiksi tai vahvistaa.

  • Länsimetroa ryhdyttiin rakentamaan vuosien väännön jälkeen

    Metron vetämisestä Espooseen puhuttiin jo 1980-luvulla.

    Länsimetroa muistuttavaa metrolinjaa ehdotettiin rakennettavaksi jo Helsingin metron suunnitteluvaiheessa. Jo 1980-luvun alussa Espooseen ulottuvaa metrolinjaa pidettiin yhtenä vaihtoehtona kasvavan liikennöinnin parantamiseksi. Länsimetro realisoitui toteutettavaksi projektiksi vasta kun Espoon kaupunginvaltuusto hyväksyi maanalaisen asemakaavan ja rakentaminen voitiin aloittaa. Länsimetron alkupaukku koettiin 24. marraskuuta 2009.

  • Veljeni Leijonamieli taipui radiokuunnelmaksi nimekkäiden näyttelijöiden äänillä

    Veljeni Leijonamieli -kuunnelma sai ensiesityksensä 1976

    Astrid Lindgrenin rakastettu romaani muuntui kaksiosaiseksi radiokuunnelmaksi vuonna 1976 Eija-Elina Bergholmin ohjauksessa. Tarinaa tulkitsemassa oli useita nimekkäitä suomalaisnäyttelijöitä, jotka loivat kirjan hahmot eläviksi. Veljeni Leijonamieli on satukertomus hyvän ja pahan kamppailusta, veljesrakkaudesta ja rohkeudesta. Astrid Lindgrenille se oli myös kertomus yksinäisyydestä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Länsimetroa ryhdyttiin rakentamaan vuosien väännön jälkeen

    Metron vetämisestä Espooseen puhuttiin jo 1980-luvulla.

    Länsimetroa muistuttavaa metrolinjaa ehdotettiin rakennettavaksi jo Helsingin metron suunnitteluvaiheessa. Jo 1980-luvun alussa Espooseen ulottuvaa metrolinjaa pidettiin yhtenä vaihtoehtona kasvavan liikennöinnin parantamiseksi. Länsimetron alkupaukku koettiin 24. marraskuuta 2009.

  • Radikaaleja ratkaisuja ja ennakkoluulotonta elokuvataidetta - suomalaiset leikkasivat pölyt pois arkistofilmeistä!

    Voi vitsi - Kasper Strömman purkaisi vuoristoradan

    Millaista huumoria syntyy, kun suomalaiset saavat leikata vanhoista arkistofilmeistä uusia elokuvia? Sellaista, joka yllyttää Kasper Strömmanin ehdottamaan Linnanmäen vuoristoradan purkamista. Uudessa Oi maamme! -tv-sarjassa visuaalisen alan ammattilaiset katsovat Minna Joenniemen kanssa häkellyttävän ennakkoluulottomasti tehtyjä, uusia tulkintoja Suomesta ennen ja nyt.

  • Pentti Haanpään Yhdeksän miehen saappaat on mestarillinen kuvaus sodan arjesta

    Pentti Haanpään yhdeksän miehen saappaat

    Pentti Haanpää tunnetaan pohjoisen maaseudun kuvaajana ja sotaan kriittisesti suhtautuneena kirjailijana. Haanpään tekstejä on dramatisoitu näyttämöille ja televisioon. Romaanista Yhdeksän miehen saappaat (1945) tehtiin televisioon yhdeksänosainen sarjanäytelmä vuonna 1969.

  • Mustat ja punaiset vuodet -draama puhutteli hiljaa mutta väkevästi

    Kriitikoiden ja katsojien kiittämä sarja on uhmannut aikaa

    Keväällä 1973 ensiesitetty kymmenosainen draamasarja Mustat ja punaiset vuodet on kunnianhimoinen ja ehyt suurtyö, joka on jäänyt katsojien kestosuosikiksi. Vuosiin 1932–1973 ajoittuva, Tampereelle sijoittuva ja metallimies Jokisen perheen ympärille kiertyvä tarina kertoo hämmästyttävän luontevin vedoin sen, miten Suomi tuona aikana muuttui.

  • Manillaköysi, Kirje isältä ja muita toivottuja draamoja sotien varjostamista vuosista Areenassa

    Sarjoja ja elokuvia sodan ja rauhan vuosista

    Sisua, sydäntä, vallanhimoa ja herkkää iloa läikehtii Areenaan juuri julkaisemissamme elokuvissa ja sarjoissa. Katsottavana ovat tv-elokuvat Manillaköysi, Kirje isältä, Tykkimies Kauppalan viimeiset vaiheet sekä Vääpeli Sadon tapaus. Itsenäistä identiteettiä etsivää Suomea halkovat draamasarjat Sodan ja rauhan miehet, Yhdeksän miehen saappaat, Mustat ja punaiset vuodet Tampereella, Kukkivat roudan maat Ylä-Savossa sekä Isännät ja isäntien varjot Pohjois-Pohjanmaalla.
    Toivotut: Sodan ja rauhan vuodet -draamapaketti Yle Areenassa

  • Sodan ja rauhan miehet – faktaa vai fiktiota?

    Dokumenttidraama talvisotaa edeltävistä neuvotteluista

    Matti Tapion kirjoittama ja ohjaama kymmenosainen Sodan ja rauhan miehet on vahvaan dokumenttipohjaan perustuva näytelmäsarja talvisotaa edeltävistä neuvotteluista, niiden kariutumisesta ja lopulta Suomen joutumisesta sotaan Neuvostoliiton kanssa. Sarja seuraa myös sodan kulkua ja Suomen yrityksiä päästä rauhaan, lopullisia rauhanneuvotteluita, välirauhan aikaa ja tietä uuteen sotaan. Sarjan ensimmäinen osa nähtiin joulukuussa 1978. Sarja on katsottavissa Yle Areenassa.

  • Kuukauden suositut välitti Eilispäivän iskelmät ja maailmanhitit musiikkikuvaelmina

    1960-luvun menestyskappaleet "esi-musiikkivideoina".

    Kuukauden suositut -ohjelmassa esitettiin 1960-luvun koti- ja ulkomaiset menestyskappaleet pieninä lavastettuina musiikkikuvaelmina. Näiden ”esi-musiikkivideoiden” rekvisiittana pyöri merimiehiä, piraatteja, tiskaavia aviomiehiä, rokokootanssijoita, jenginuoria ja mitä milloinkin. Ohjelmien vakiotähti oli laulaja Laila Kinnunen.

  • Mikko Kuustosen Q-klubi oli bluesin, suomirokin ja eksoottisten rytmien sulatusuuni

    Kolmetoistaosainen musiikkisarja vuodelta 1991.

    Vuonna 1991 esitetty Q-klubi oli laulaja Mikko Kuustosen ensimmäinen pitkäaikaisempi juontopesti Ylen ohjelmasarjoissa. Yleisradion live-rocktaltioiden perinnettä jatkanut sarja kuvattiin Tampereen Tullikamarin klubilla. Vieraina ohjelmissa nähtiin Suomen tunnetuimpia rokkareita Juice Leskisestä Sielun Veljiin sekä ulkomaalaisia muusikkohuippuja. Vakiobändinä toimi Kuustosen Q.Stone-bluesorkesteri.

  • Vieraita Transilvaniasta ja aikojen takaa – tieteis- ja kauhukuunnelmia syksyä synkistämään

    Dracula, Frankenstein ja toivottuja scifikuunnelmia.

    Tieteiskertomuksissa matkustetaan esihistoriaan ampumaan dinosauruksia ja herätellään henkiin horroksessa virunut tieteilijä. Vieraalla planeetalla kasveillakin on tietoisuus ja kyky hallita vieraiden mieliä. Poikien viljelyharrastus uhkaa avata ovet ulkoavaruuden valloittajille. Dracula nousee maihin Lontoossa ja tohtori Frankensteinin luoma hirviö etsii rakkautta ja hyväksyntää syrjäisellä saarella.