Jukka Lindfors
Yle
Kitaralegenda Jimi Hendrix kävi ainoan kerran Suomessa 22. toukokuuta 1967. Tapaus on jäänyt suomalaiseen rocktajuntaan tarunhohtoisimpana yksittäisenä konserttivierailuna. Elävä arkisto kokosi siitä muisteluja vuosikymmenten varrelta.
Vuonna 1994 lähetetty Jee jee jee -sarja tarjosi näytteitä Hendrixin visiittiä edeltäneestä värikkäästä lehtikirjoittelusta. Häntä kuvattiin "villiksi" ja "hulluksi", eikä myöskään viittauksia hänen etniseen alkuperäänsä ja sen tunnusmerkkeihin kaihdeltu. Suosikki-lehden Lontoon kirjeenvaihtaja tiesi lisäksi kertoa miehen soittavan hampaillaan, koska "hänen sormensa ovat paljosta kitaran näppäilystä kipeät".
Suosikin toimittaja Jyrki Hämäläinen oli nähnyt Hendrixin jo Lontoossa. Seurueeseen kuulunut Dannykin kuulemma kalpeni show'n nähdessään.
Jim vaikuttaa afrikkalaiselta neekeriltä, joka on tullut tiskaajaksi Sohoon, mutta hän on silti tavallista parempi.
Jimi Hendrix Experiencen Helsingin-vierailuun kuului konsertin lisäksi nauhoitus Ylen kakkoskanavalle. Juontaja Antti Einiö kuvailee Jee jee jee -sarjaan tehdyssä haastattelussa tämän "luonnonlapsen" aiheuttamia kommelluksia tv-studiossa. Kuvanauhoitusta seuranneessa pressitilaisuudessa Juhani Ruotsalo (tuleva radikaalin opiskelijaliikkeen aktiivi) muistelee tivanneensa vieraalta kantaa USA:n rotuselkkauksiin – turhaan.
Remu Aaltonen saapui tiiraamaan Amerikan ihmettä tämän kampauksesta kuulemiensa huhujen perusteella. Kitaristi Hasse Wallille olisi riittänyt pelkkä Hendrixin virittely ja laitteiden kokeilu, se oli "jo niin mieletöntä". Rajun vaikutuksen tehneestä konsertista kertovat Jee jee jeen haastattelunauhoilla myös Eero Ravi, Lido Salonen ja Zape Leppänen. Keikan jälkeen monet suomalaiskollegat poimivat lavalta mukaansa pyhäinjäännöksiä.
"Myrtsi-Yrtsi" tv-studiossa
Hendrix sai yks kaks päähänsä, että studion spotti katossa on liian kirkas ja käveli ulos kuvaruudusta kylmästi.
Antti Einiö ja Iskelmä-lehden toimitussihteeri Erkki Pälli olivat lentokentällä vastassa Jimi Hendrix Experienceä ja samaan tv-ohjelmaan kiinnitettyä brittilaulaja Cat Stevensiä, jonka kanssa syntyi heti kättelyssä kiista kuljetusneuvoista.
Valoa ikkunassa -ohjelmassa vuonna 1997 Einiö ja Pälli luonnehtivat Hendrixiä omalaatuiseksi ja yrmeäksi "Myrtsi-Yrtsiksi". TV2:n Ratakadun studiossa kiisteltiin ensin, soittaisiko bändi livenä vai playbackina. Kun nauhoitus pääsi erinäisten lisäkommellusten kautta alkuun, kitaristi käveli ulos kuvasta liian kirkkaan spotin tähden, ja ohjaaja sai juosta hänen perässään. Päästiin jatkamaan, mutta kun tähtivieras vielä keskeytti laulamisen unohdettuaan, ohjaaja alkoi muistuttaa "kypsyvää tomaattia", Einiö raportoi Iskelmä-lehdessä 6/1967. Joitakin kappaleita hänen mukaansa sentään saatiin purkkiin sen jälkeen kun ohjaaja oli "keskustellut Jimin kanssa isoilla kirjaimilla".
Intermezzo: Liisa ompelee Jimille vetoketjun
22.5.1967 oli serkulleni Liisalle ja minulle ikimuistoinen päivä. Hey Joe soi päässä, liput oli illan konserttiin Kulttuuritalolle, ja päivällä suuntasimme kamerat mukana Ratakadun studiolle, jossa tiesimme Jimi Hendrix Experiencen tekevän tv-nauhoitusta. Taisimme olla ainoat fanit paikalla ja saimme jäädä koko studiovierailun ajaksi, kun lupasimme olla hiljaa ja aiheuttamatta häiriötä.
Rentoa ja vähän ujoakin jutustelua sekä kuvien ottamista se tapaaminen oli. Huippuna oli, kun kysyttiin, kuka osaa ommella. Liisa ilmoittautui ja päätyi ompelemaan Jimin housuja, joista vetoketju oli ratkennut. Onneksi tämäkin hetki tuli tallennetuksi (ks. kuva yllä).
Muistoksi jäivät myös Jimin, Noelin ja Mitchin nimmarit sekä Mitchin rumpupalikka, jotka ovat tietysti edelleen tallessa. Bonuksena tavattiin Cat Stevens, joka tuli myös tekemään nauhoituksen.
Anneli Strandén ja Liisa Forsius
Einiön ja Pällin hauskassa tarinoinnissa on muutamia detaljivirheitä: Einiön mainitseman Jarmo Porolan sijasta tv-ohjelman ohjaajana toimi Heikki Kuivala, kyseessä ei ollut suora lähetys, eikä taltiointia esitetty Nuorten tanssihetkessä vaan vasta seuraavana syksynä Popkontrasteja-nimisessä lähetyksessä.
Syyskuun 9:ntenä televisioidun ohjelman tallenne ei ole jäljellä, koska kuvanauha on aikoinaan "jyrätty" uudelleenkäyttöä varten (ks. blogikirjoitus aiheesta.) Siitä on jälkipolville kuitenkin säilynyt kotimagnetofonilla nauhoitettu runsaan kolmen minuutin pituinen Einiön juonto. Spiikistä päätellen lähetyksessä on näytetty playback-otoksen harjoituksesta kuvaa, jossa Hendrix ”ei suvainnut viipyä kuvaruudussa vaan poistui kylmästi paikalta”.
Kotiäänityksen tehneen tamperelaisen Esa Heinosen muistikuvan mukaan ”Jimi nosti kätensä otsan korkeudelle kämmenpuoli ulospäin, koska kirkas spotti ilmeisesti häikäisi häntä liikaa. Toisen muistikuvani mukaan Mitch oli vähän Jimin takana jonkinlaisella korokkeella, ja jatkoi soittamisen esittämistä Jimin protestista välittämättä.”
Hieman myöhemmin audiolla kuuluu, kuinka kitaristin käytöksestä suivaantuneen ohjaaja Kuivalan ”uhkaavan nyrkin varjo on Jimin silmillä”. Äänite päätyi laajempaan julkisuuteen Early Hendrix –sivuston pitäjän Niko Bauerin kautta. (Enemmän nauhoituksen taustasta em. blogissa.)
Aiemmin mainitussa vuoden 1997 radiohaastattelussa Einiö muistelee Hendrixin saaneen tv-keikasta vaatimattomat tuhat dollaria ja konsertista saman verran. Kun konsertin järjestäjä Leo Heinonen seuraavana syksynä kosiskeli Hendrixiä uudelleen Suomeen, hinta olisi kuulemma jo ampaissut kymppitonniin. Olivatpa summat eksakteja tai eivät (sopimuksen mukaan Stevensille ja Jimi Hendrix Experiencelle maksettiin tv-esiintymisestä yhteensä 450 puntaa eli runsaat 1200 dollaria), vain muutamaa viikkoa myöhemmin pidetyn Montereyn rockfestivaalin myötä Hendrix todellakin nousi kohutuksi nimeksi ja hänen palkkionsakin uudelle tasolle. Keväällä hän oli vielä niin tuore tapaus, ettei Kulttuuritalon konserttiakaan (Einiön muistikuvasta poiketen) myyty täyteen, vaikka se taloudellisesti onnistuikin. Suomen rock-konserttihistoriaa varsin perinpohjaisesti tutkinut Mikael Huhtamäki kertoo Live in Finland -kirjassaan, että Kulttuuritalon toimintakertomuksessa yleisömääräksi merkittiin 1200 henkeä eli noin 75–80 prosenttia salin kapasiteetista.
Remu ja Jimin pörrö
Heinosen Leksa sanoi mulle: Remu, siun veli tullee keikalle tänne.
Remu Aaltosella oli Creatures-bändin aikoihin muhkea tukkapehko, ja promoottori Heinonen vetosikin Hendrixin hiuslaitteen samankaltaisuuteen houkutellessaan rumpalia Kulttuuritalon keikalle. Loppujen lopuksi Remu saattoi kuitenkin todeta omaavansa heistä kahdesta "hirveemmän pörrön".
Konsertissa Hendrix "heitti kaikki taikatemput ja ryhmä oli aivan pellolla". Rumpalina Aaltonen pani merkille, että hänen soittonsa oli rytmisesti kehittyneempää kuin muilla kitaristeilla. "Se oli kuin yksi bändi koko äijä." Musiikki oli "pikkasen progea" mutta siinä oli niin vahva blues- ja soulpohja, että täytyi olla "melkoinen puujumala jos ei ala jalka sätkiä":
Mullistava lavaesiintyminen ja soittotekniikka
Se sai mut uskomaan kitaran mahdollisuuksiin ilmaisuvälineenä.
Hasse Wallissa konserttikokemus sytytti valtavan innostuksen. Hendrix soitti kitaraa niskan takana, jalkojen välistä, selällään maaten ja yhdellä kädellä roikottaen – mutta akrobaattisten temppujenkin aikana soitto jatkui koko ajan uskomattoman hyvänä.
Soittotekniikka oli ennennäkemätöntä, ja peukalon käytöstä johtuen sointuotteet näyttivät aivan oudoilta. Bändin soundi oli mahtava ja koko keikka järisyttävä, Walli hehkutti Kultakuume-ohjelmassa vuonna 2006.
Vuosikymmeniä oletettiin, ettei Kulttuuritalon konsertista ole olemassa minkäänlaista ääntä tai liikkuvaa kuvaa. Kultakuumeen haastattelussa keskustellaan kuitenkin hiljattain löytyneestä muutaman minuutin pituisesta kaitafilmistä, jolle amatöörikuvaaja Pasi Kivi sai tallennettua Hendrixin kitaravoimistelua. Sekin on mykkää kuvaa.
Hendrixin vierailun aikaan Suomessa elettiin tähtiluokan rock-konserttien korkeasuhdannetta. Vuoden 1967 aikana maassa konsertoivat mm. The Who, Moody Blues, Beach Boys, Cream, Spencer Davis Group, John Mayall ja Bluesbreakers, The Hollies ja The Move.
Artikkelin lähteinä on käytetty Mikael Huhtamäen kirjaa Live in Finland (Gummerus 2013), Antti Einiön artikkelia Miten vatsahaava hankitaan (Iskelmä 6/1967) ja Markku Salon artikkelia Hendrix Helsingissä (Aloha! 4/1984).
Lue lisää:
Yle ei jyrännytkään Hendrixin konsertin kuvanauhaa – mutta...
Huhut Jimi Hendrixin vuoden 1967 Helsingin-vierailun nauhoituksista ovat velloneet vuosikymmeniä. Tässä setvitään, mitkä myyteistä voi kumota, todeta mahdollisiksi tai vahvistaa.
