Hyppää pääsisältöön

"Villi mies" Hendrix järisytti yleisöä ja kypsytti yleläiset Helsingissä 1967

Kitaralegenda Jimi Hendrix kävi ainoan kerran Suomessa 22. toukokuuta 1967. Tapaus on jäänyt suomalaiseen rocktajuntaan tarunhohtoisimpana yksittäisenä konserttivierailuna. Elävä arkisto kokosi siitä muisteluja vuosikymmenten varrelta.

Vuonna 1994 lähetetty Jee jee jee -sarja tarjosi näytteitä Hendrixin visiittiä edeltäneestä värikkäästä lehtikirjoittelusta. Häntä kuvattiin "villiksi" ja "hulluksi", eikä myöskään viittauksia hänen etniseen alkuperäänsä ja sen tunnusmerkkeihin kaihdeltu. Suosikki-lehden Lontoon kirjeenvaihtaja tiesi lisäksi kertoa miehen soittavan hampaillaan, koska "hänen sormensa ovat paljosta kitaran näppäilystä kipeät".

Suosikin toimittaja Jyrki Hämäläinen oli nähnyt Hendrixin jo Lontoossa. Seurueeseen kuulunut Dannykin kuulemma kalpeni show'n nähdessään.

Jim vaikuttaa afrikkalaiselta neekeriltä, joka on tullut tiskaajaksi Sohoon, mutta hän on silti tavallista parempi.― Suosikki maaliskuussa 1967

Jimi Hendrix Experiencen Helsingin-vierailuun kuului konsertin lisäksi nauhoitus Ylen kakkoskanavalle. Juontaja Antti Einiö kuvailee Jee jee jee -sarjaan tehdyssä haastattelussa tämän "luonnonlapsen" aiheuttamia kommelluksia tv-studiossa. Kuvanauhoitusta seuranneessa pressitilaisuudessa Juhani Ruotsalo (tuleva radikaalin opiskelijaliikkeen aktiivi) muistelee tivanneensa vieraalta kantaa USA:n rotuselkkauksiin – turhaan.

Remu Aaltonen saapui tiiraamaan Amerikan ihmettä tämän kampauksesta kuulemiensa huhujen perusteella. Kitaristi Hasse Wallille olisi riittänyt pelkkä Hendrixin virittely ja laitteiden kokeilu, se oli "jo niin mieletöntä". Rajun vaikutuksen tehneestä konsertista kertovat Jee jee jeen haastattelunauhoilla myös Eero Ravi, Lido Salonen ja Zape Leppänen. Keikan jälkeen monet suomalaiskollegat poimivat lavalta mukaansa pyhäinjäännöksiä.

"Myrtsi-Yrtsi" tv-studiossa

Hendrix sai yks kaks päähänsä, että studion spotti katossa on liian kirkas ja käveli ulos kuvaruudusta kylmästi.― Antti Einiö 1997

Antti Einiö ja Iskelmä-lehden toimitussihteeri Erkki Pälli olivat lentokentällä vastassa Jimi Hendrix Experienceä ja samaan tv-ohjelmaan kiinnitettyä brittilaulaja Cat Stevensiä, jonka kanssa syntyi heti kättelyssä kiista kuljetusneuvoista.

Valoa ikkunassa -ohjelmassa vuonna 1997 Einiö ja Pälli luonnehtivat Hendrixiä omalaatuiseksi ja yrmeäksi "Myrtsi-Yrtsiksi". TV2:n Ratakadun studiossa kiisteltiin ensin, soittaisiko bändi livenä vai playbackina. Kun nauhoitus pääsi erinäisten lisäkommellusten kautta alkuun, kitaristi käveli ulos kuvasta liian kirkkaan spotin tähden, ja ohjaaja sai juosta hänen perässään. Päästiin jatkamaan, mutta kun tähtivieras vielä keskeytti laulamisen unohdettuaan, ohjaaja alkoi muistuttaa "kypsyvää tomaattia", Einiö raportoi Iskelmä-lehdessä 6/1967. Joitakin kappaleita hänen mukaansa sentään saatiin purkkiin sen jälkeen kun ohjaaja oli "keskustellut Jimin kanssa isoilla kirjaimilla".

Intermezzo: Liisa ompelee Jimille vetoketjun

22.5.1967 oli serkulleni Liisalle ja minulle ikimuistoinen päivä. Hey Joe soi päässä, liput oli illan konserttiin Kulttuuritalolle, ja päivällä suuntasimme kamerat mukana Ratakadun studiolle, jossa tiesimme Jimi Hendrix Experiencen tekevän tv-nauhoitusta. Taisimme olla ainoat fanit paikalla ja saimme jäädä koko studiovierailun ajaksi, kun lupasimme olla hiljaa ja aiheuttamatta häiriötä.

Rentoa ja vähän ujoakin jutustelua sekä kuvien ottamista se tapaaminen oli. Huippuna oli, kun kysyttiin, kuka osaa ommella. Liisa ilmoittautui ja päätyi ompelemaan Jimin housuja, joista vetoketju oli ratkennut. Onneksi tämäkin hetki tuli tallennetuksi (ks. kuva yllä).

Jimi Hendrix Experiencen jäsenten nimikirjoitukset Anneli Strandénin vihkosta.
Jimi Hendrix Experiencen jäsenten nimikirjoitukset Anneli Strandénin vihkosta. Kuva: Anneli Strandénin kokoelma. Jimi Hendrix,The Jimi Hendrix Experience,nimikirjoitukset,1967

Muistoksi jäivät myös Jimin, Noelin ja Mitchin nimmarit sekä Mitchin rumpupalikka, jotka ovat tietysti edelleen tallessa. Bonuksena tavattiin Cat Stevens, joka tuli myös tekemään nauhoituksen.

Anneli Strandén ja Liisa Forsius

Einiön ja Pällin hauskassa tarinoinnissa on muutamia detaljivirheitä: Einiön mainitseman Jarmo Porolan sijasta tv-ohjelman ohjaajana toimi Heikki Kuivala, kyseessä ei ollut suora lähetys, eikä taltiointia esitetty Nuorten tanssihetkessä vaan vasta seuraavana syksynä Popkontrasteja-nimisessä lähetyksessä.

Syyskuun 9:ntenä televisioidun ohjelman tallenne ei ole jäljellä, koska kuvanauha on aikoinaan "jyrätty" uudelleenkäyttöä varten (ks. blogikirjoitus aiheesta.) Siitä on jälkipolville kuitenkin säilynyt kotimagnetofonilla nauhoitettu runsaan kolmen minuutin pituinen Einiön juonto. Spiikistä päätellen lähetyksessä on näytetty playback-otoksen harjoituksesta kuvaa, jossa Hendrix ”ei suvainnut viipyä kuvaruudussa vaan poistui kylmästi paikalta”.

Kotiäänityksen tehneen tamperelaisen Esa Heinosen muistikuvan mukaan ”Jimi nosti kätensä otsan korkeudelle kämmenpuoli ulospäin, koska kirkas spotti ilmeisesti häikäisi häntä liikaa. Toisen muistikuvani mukaan Mitch oli vähän Jimin takana jonkinlaisella korokkeella, ja jatkoi soittamisen esittämistä Jimin protestista välittämättä.”

Hieman myöhemmin audiolla kuuluu, kuinka kitaristin käytöksestä suivaantuneen ohjaaja Kuivalan ”uhkaavan nyrkin varjo on Jimin silmillä”. Äänite päätyi laajempaan julkisuuteen Early Hendrix –sivuston pitäjän Niko Bauerin kautta. (Enemmän nauhoituksen taustasta em. blogissa.)

Aiemmin mainitussa vuoden 1997 radiohaastattelussa Einiö muistelee Hendrixin saaneen tv-keikasta vaatimattomat tuhat dollaria ja konsertista saman verran. Kun konsertin järjestäjä Leo Heinonen seuraavana syksynä kosiskeli Hendrixiä uudelleen Suomeen, hinta olisi kuulemma jo ampaissut kymppitonniin. Olivatpa summat eksakteja tai eivät (sopimuksen mukaan Stevensille ja Jimi Hendrix Experiencelle maksettiin tv-esiintymisestä yhteensä 450 puntaa eli runsaat 1200 dollaria), vain muutamaa viikkoa myöhemmin pidetyn Montereyn rockfestivaalin myötä Hendrix todellakin nousi kohutuksi nimeksi ja hänen palkkionsakin uudelle tasolle. Keväällä hän oli vielä niin tuore tapaus, ettei Kulttuuritalon konserttiakaan (Einiön muistikuvasta poiketen) myyty täyteen, vaikka se taloudellisesti onnistuikin. Suomen rock-konserttihistoriaa varsin perinpohjaisesti tutkinut Mikael Huhtamäki kertoo Live in Finland -kirjassaan, että Kulttuuritalon toimintakertomuksessa yleisömääräksi merkittiin 1200 henkeä eli noin 75–80 prosenttia salin kapasiteetista.

Remu ja Jimin pörrö

Heinosen Leksa sanoi mulle: Remu, siun veli tullee keikalle tänne.― Remu Aaltonen 1995

Remu Aaltosella oli Creatures-bändin aikoihin muhkea tukkapehko, ja promoottori Heinonen vetosikin Hendrixin hiuslaitteen samankaltaisuuteen houkutellessaan rumpalia Kulttuuritalon keikalle. Loppujen lopuksi Remu saattoi kuitenkin todeta omaavansa heistä kahdesta "hirveemmän pörrön".

Konsertissa Hendrix "heitti kaikki taikatemput ja ryhmä oli aivan pellolla". Rumpalina Aaltonen pani merkille, että hänen soittonsa oli rytmisesti kehittyneempää kuin muilla kitaristeilla. "Se oli kuin yksi bändi koko äijä." Musiikki oli "pikkasen progea" mutta siinä oli niin vahva blues- ja soulpohja, että täytyi olla "melkoinen puujumala jos ei ala jalka sätkiä":

Mullistava lavaesiintyminen ja soittotekniikka

Se sai mut uskomaan kitaran mahdollisuuksiin ilmaisuvälineenä.― Hasse Walli 2006

Hasse Wallissa konserttikokemus sytytti valtavan innostuksen. Hendrix soitti kitaraa niskan takana, jalkojen välistä, selällään maaten ja yhdellä kädellä roikottaen – mutta akrobaattisten temppujenkin aikana soitto jatkui koko ajan uskomattoman hyvänä.

Soittotekniikka oli ennennäkemätöntä, ja peukalon käytöstä johtuen sointuotteet näyttivät aivan oudoilta. Bändin soundi oli mahtava ja koko keikka järisyttävä, Walli hehkutti Kultakuume-ohjelmassa vuonna 2006.

Vuosikymmeniä oletettiin, ettei Kulttuuritalon konsertista ole olemassa minkäänlaista ääntä tai liikkuvaa kuvaa. Kultakuumeen haastattelussa keskustellaan kuitenkin hiljattain löytyneestä muutaman minuutin pituisesta kaitafilmistä, jolle amatöörikuvaaja Pasi Kivi sai tallennettua Hendrixin kitaravoimistelua. Sekin on mykkää kuvaa.

Hendrixin vierailun aikaan Suomessa elettiin tähtiluokan rock-konserttien korkeasuhdannetta. Vuoden 1967 aikana maassa konsertoivat mm. The Who, Moody Blues, Beach Boys, Cream, Spencer Davis Group, John Mayall ja Bluesbreakers, The Hollies ja The Move.

Artikkelin lähteinä on käytetty Mikael Huhtamäen kirjaa Live in Finland (Gummerus 2013), Antti Einiön artikkelia Miten vatsahaava hankitaan (Iskelmä 6/1967) ja Markku Salon artikkelia Hendrix Helsingissä (Aloha! 4/1984).

Lue lisää:

Jimi Hendrix soittaa kitaraa hampaillaan Helsingin Kulttuuritalon konsertissa.

Yle ei jyrännytkään Hendrixin konsertin kuvanauhaa – mutta...

Huhut Jimi Hendrixin vuoden 1967 Helsingin-vierailun nauhoituksista ovat velloneet vuosikymmeniä. Tässä setvitään, mitkä myyteistä voi kumota, todeta mahdollisiksi tai vahvistaa.

Kommentit
  • Miten Ulrika Wilhelmina Johnsonista tuli Minna Canth?

    Minna Canth oli kirjailija, naisasianainen ja liikenainen.

    Minna Canth (1844–1897) oli suomalainen kirjailija, lehtinainen, liikenainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka omilla toimillaan ja kirjoituksillaan pyrki parantamaan köyhien, heikompiosaisten sekä tyttöjen ja naisten asemaa. Monet hänen kaunokirjallisista teoksistaan ovat suomalaisen kirjallisuuden klassikoita. Canthin syntymäpäivä 19. maaliskuuta on tasa-arvon päivä ja se on ollut liputuspäivä vuodesta 2003 alkaen. Artikkeli koostuu Yleisradiossa esitetyistä ohjelmista sekä Minna Canthin kirjeistä ja lehtikirjoituksista, joita on julkaistu myös monissa teoksissa.

  • "Kaikki murheet poistaa kunnon rock'n'roll-show" – Maija Vilkkumaa nousi sukupolvensa lauluntekijöiden suunnannäyttäjäksi

    Kooste Maija Vilkkumaan urasta vuosien varrelta.

    Laulaja-lauluntekijä Maija Vilkkumaa on kuulunut suomalaisen populaarikulttuurin vakionimiin jo 1990-luvulta lähtien. Hänen musiikkitaipaleensa on sisältänyt ikivihreitä hittejä, täysiä keikkasaleja ja lukuisia listaykkösiä. Myöhemmällä urallaan Maija Vilkkumaa on myös sanoittanut kappaleita muille artisteille ja toiminut kirjoittajana. Elävä arkisto keräsi yhteen Vilkkumaan haastatteluita, live-esiintymisiä ja musiikkivideoita vuosien varrelta.

  • Sata majavaa iskee tulta – vai miten se meni? Testaa, tunnetko suomalaiset euroviisuklassikot!

    Testaa, oletko Euroviisujen lyriikkamestari!

    Suomen euroviisutaival on ollut vähintäänkin monenkirjava. Esitykset ovat sisältäneet niin hevareita, huilumiehiä kuin hirviöitäkin. Sijoitukset ovat olleet pohjamudista jopa kirkkaimpaan kärkeen. Tässä leikkimielisessä testissä pääset kokeilemaan, miten hyvin tunnet suomalaiset euroviisuklassikot! Testin jälkeen voit virittäytyä viisutunnelmaan alta löytyvien videoiden myötä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Miten Ulrika Wilhelmina Johnsonista tuli Minna Canth?

    Minna Canth oli kirjailija, naisasianainen ja liikenainen.

    Minna Canth (1844–1897) oli suomalainen kirjailija, lehtinainen, liikenainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka omilla toimillaan ja kirjoituksillaan pyrki parantamaan köyhien, heikompiosaisten sekä tyttöjen ja naisten asemaa. Monet hänen kaunokirjallisista teoksistaan ovat suomalaisen kirjallisuuden klassikoita. Canthin syntymäpäivä 19. maaliskuuta on tasa-arvon päivä ja se on ollut liputuspäivä vuodesta 2003 alkaen. Artikkeli koostuu Yleisradiossa esitetyistä ohjelmista sekä Minna Canthin kirjeistä ja lehtikirjoituksista, joita on julkaistu myös monissa teoksissa.

  • Norman Granz – Kaikkien aikojen jazz-impressaari

    Tuhansien jazzkonserttien ja viiden jazzlevymerkin isä

    Jazzlegendat Suomessa – arkistot aukeavat -sarja tarjoaa huikean kattauksen Suomessa 60-luvulla esiintyneiden amerikkalaisten jazztähtien konsertteja. Täällä promoottorina toimi Paavo Einiö, suomalaisen kevyen musiikin moniottelija, mutta kuka oli amerikkalaiset jazzlegendat Eurooppaan tuonut Norman Granz?

  • "Kaikki murheet poistaa kunnon rock'n'roll-show" – Maija Vilkkumaa nousi sukupolvensa lauluntekijöiden suunnannäyttäjäksi

    Kooste Maija Vilkkumaan urasta vuosien varrelta.

    Laulaja-lauluntekijä Maija Vilkkumaa on kuulunut suomalaisen populaarikulttuurin vakionimiin jo 1990-luvulta lähtien. Hänen musiikkitaipaleensa on sisältänyt ikivihreitä hittejä, täysiä keikkasaleja ja lukuisia listaykkösiä. Myöhemmällä urallaan Maija Vilkkumaa on myös sanoittanut kappaleita muille artisteille ja toiminut kirjoittajana. Elävä arkisto keräsi yhteen Vilkkumaan haastatteluita, live-esiintymisiä ja musiikkivideoita vuosien varrelta.

  • Sata majavaa iskee tulta – vai miten se meni? Testaa, tunnetko suomalaiset euroviisuklassikot!

    Testaa, oletko Euroviisujen lyriikkamestari!

    Suomen euroviisutaival on ollut vähintäänkin monenkirjava. Esitykset ovat sisältäneet niin hevareita, huilumiehiä kuin hirviöitäkin. Sijoitukset ovat olleet pohjamudista jopa kirkkaimpaan kärkeen. Tässä leikkimielisessä testissä pääset kokeilemaan, miten hyvin tunnet suomalaiset euroviisuklassikot! Testin jälkeen voit virittäytyä viisutunnelmaan alta löytyvien videoiden myötä.

  • Kummelin Ympäristöruudun ohjeistamispäällikkö Jaakko Parantainen ja asioiden tilat

    Kummelin Ympäristöruudun kaikki haastattelut vuosilta 91–99

    Ohjeistamispäällikkö Jaakko Parantaisella (Heikki Silvennoinen) on monia titteleitä ja paljon sanottavaa, mutta usein puhetta piisaa enemmän asian vierestä. Voisi sanoa, että hän ei ole haastateltava helpoimmasta päästä. Ympäristöruudun Eero Kakon (Olli Keskinen) ja Parantaisen pohdintoja yhteiskunnasta esitettiin Kummeli-ohjelmassa vuosina 1991–1999.

  • Love Parade kasvoi piskuisesta mielenosoituksesta maailman suurimmaksi teknomusiikkitapahtumaksi

    Rakkauden ja suvaitsevaisuuden Love Parade Ylen uutisissa

    Maailman suurin teknomusiikkitapahtuma Love Parade järjestettiin ensimmäisen kerran Berliinissä vuonna 1989. Virallisesti poliittinen mielenosoitus muuntui vuosien myötä huvitilaisuudeksi, johon osallistui parhaimmillaan yli miljoona ihmistä. Vuosien saatossa Ylen uutiset on raportoinut tanssikansan keskeltä useaan otteeseen.

  • Unelmien maa rakennettiin Norjaan öljyrahalla, ihmishengillä ja ympäristötuhoilla

    Norjan vaiheikas öljyhistoria synnytti menestyssarjan.

    Pohjanmerellä 1969 tehty ennätyssuuri öljylöytö käynnisti muutoksen, joka teki pienestä kalastajavaltiosta johtavan öljymaan. Uusi teollisuus ajoi Norjan yhteiskunnalliseen murrokseen, jota menestyssarja Unelmien maa (Lykkeland) kuvaa. Katastrofaalinen öljyvuoto ja yli sata ihmishenkeä vaatinut porauslautan kaatuminen muistuttivat norjalaisia, että öljyseikkailu ei ole pelkkää rahantuloa.

  • Hiihtokoulussa vedettiin sukset jalkaan ysäritunnelmissa

    Pikku Kakkosen hiihtokoulu opetti hiihdon saloihin.

    Ysärimuotia ja -fiilistä tarjoileva Hiihtokoulu opetti lama-ajan lapsille hiihtämisen perusteita. Hiihtokoulu esitettiin Pikku Kakkosessa ensimmäistä kertaa vuonna 1996 ja sen oppeja voi katsoa nyt pysyvästi Areenasta.

  • ”Nyt sattu muuten Juhaa leukaan” – Kummelin Koistisen kootut kikkailut

    Legendaarinen ja hyväleukainen hätähousu vauhdissa.

    Juha Koistinen jos kuka on syntynyt muurahaisia housuissaan. Mies käyttää käytännössä kaiken vapaa-aikansakin holtittomaan kikkailuun ja heilumiseen. Maskuliinisella leukaluustolla varustettu veikkonen pitää kuitenkin koheltamisellaan työpaikkansa ilmapiirin keveänä. Timo Kahilaisen esittämän Koistisen kikkoja nähtiin Kummelissa vuosina 1993 sekä 1994.