Jukka Lindfors
Yle
Huhut Jimi Hendrixin vuoden 1967 Helsingin-vierailun nauhoituksista ovat velloneet vuosikymmeniä. Tässä setvitään, mitkä myyteistä voi kumota, todeta mahdollisiksi tai vahvistaa.
Ainakin vanhemman polven suomalaiselle rockfanille yhdistelmä Jimi Hendrix ja Yleisradio on jossain määrin tuskallinen. Vielä puoli vuosisataa hänen käyntinsä jälkeen netistä löytyy kitkeriä muistutuksia siitä, miten Yle verratonta vajaamielisyyttä osoittaen tuhosi kallisarvoisen kuvanauhoituksensa Jimi Hendrix Experiencen Kulttuuritalon keikalta käyttääkseen nauhan uudelleen ”jotain Kotimaan katsausta” varten. Tapaus on traaginen esimerkki siitä, miten vähän rockmusiikkia Ylessä tuohon aikaan arvostettiin. Näin sitä on muisteltu niin keskustelufoorumeilla kuin toimitetuilla sivustoilla.
Kaikki tässä skenaariossa pitää kutinsa – paitsi ettei Yle koskaan kuvannut kyseistä konserttia. Se olisi ollutkin Suomessa (toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa) tuohon aikaan poikkeuksellista. Sen tähden kyseisiä nauhoja ei myöskään voitu hävittää. Tästä muuan nettikeskustelija sai tietysti aiheen huomauttaa, ettei Yle pitänyt Hendrixiä edes taltioinnin arvoisena...
Tosiasiassa Ylen TV2 kyllä teki Experiencestä tallenteen, muttei Kulttuuritalolla vaan Ratakadun studiossaan. Ja tämä nauhoitus on todellakin tuhottu. Ja sen hävittämisestä lienee lähtenyt liikkeelle myös huhu konserttinauhoituksen tärväämisestä.
Tuohon aikaan kuvanauhoja ”jyrättiin” rutiininomaisesti puhtaiksi ja käytettiin uudelleen, koska nauha oli kallista. Eivätkä menettelystä kärsineet ainoastaan popmusiikkiohjelmat.
Kun vanha haava jälleen avautui Elävän arkiston julkaistua jutun Chuck Berryn haastattelunauhan katoamisesta (ja löytymisestä), muuan facebook-kaverini luonnehti Hendrix-nauhojen jyräystä ”maailmanluokan mokaksi”.
Näin varmasti olisikin, jos kyseessä olisi ollut Experiencen live-esiintyminen, kuten monet ilmeisesti olettavatkin. Aluksi Hendrix todella vaatimalla vaatikin, että bändi tekisi ”ns. live-show’n”, toisin sanoen soittaisi kuvanauhoituksessa playbackin sijasta oikeasti, kuten hän näyttäisi monissa muissa maissa tehneen. Eri vaiheiden ja kommellusten jälkeen hän kuitenkin suostui alun perinkin sovittuun playback-esitykseen, kuten tv-keikan junaillut juontaja-toimittaja Antti Einiö heti tuoreeltaan kirjoitti Iskelmä-lehden jutussaan.
Tuonkin nauhoitteen katoaminen on sääli, muttei ehkä maailmanluokan tragedia, vaikka Hendrixin säilyneissä playbackeissakin on toki esiintymisen magiikkaa ja kamera on tallentanut niihin myös bändin pelleilyä.
Suomen tapauksessa kiinnostavinta taitaisi kuitenkin olla löytää työnauhoja, jotka kertoisivat oudon rockvieraan ja täkäläisen tv-väen kemioiden kohtaamisesta. Einiö kuvasi em. artikkelissaan kuvaussession monia kommelluksia ja skismoja, ja kirjoituksen otsikkonakin oli Miten vatsahaava hankitaan.
Jälkikäteen Hendrix valitteli playback-tilanteita epäluoviksi, mutta mukana ollut kotimainen studioporukka tulkitsi tilanteen silkaksi oikutteluksi ja kiukutteluksi. Ohjaaja Heikki Kuivalan hihat alkoivat jo uhkaavasti kärytä. Säilyneen musiikkiraportin mukaan purkkiin olisi lopulta kuitenkin saatu neljän biisin enemmän tai vähemmän onnistuneet otot. TV2:n 9.9.1967 lähettämästä Popkontrasteja-ohjelmasta on yllättäen säilynyt lyhyt äänitallenne.
Kuinka Antti Einiön Hendrix-spiikki säilyi jälkipolville
Tamperelainen Esa Heinonen kuuli muistamansa mukaan Jimi Hendrixin musiikkia ensi kertaa kesällä 1967 matkaradiosta kesäasunnolla. Kyseessä oli Are You Experienced -albumilla julkaistu Red House, jossa siihen asti tuntematon kitaristi soitti Heinosen mielestä ihmeen ”paskaisesti” ja samalla ”vastustamattoman kiinnostavasti”. Rolling Stonesia ihailevan kaverinsa kanssa Heinonen kiisteli siitä, oliko Hendrix parempi muusikko kuin Brian Jones. Kun edellisenä keväänä tehty Hendrix-taltiointi lähetettiin Suomen televisiossa syyskuussa 1967, hän uumoili että isä haluaisi katsoa varmasti toiselta kanavalta jotain muuta. Hän pyysi saada nauhoittaa ohjelman – tai ainakin diggailemansa Red Housen – kaveripiiriinsä kuuluneen Irwin-fanin kotona Telefunken-magnetofonillaan. ”Olisiko ollut juuri Red House, jota Jimi aloitti ’soittamaan’ playbackina? Muutaman tahdin jälkeen hän nosti kätensä otsan korkeudelle kämmenpuoli ulospäin, koska kirkas spotti ilmeisesti häikäisi häntä liikaa. Toisen muistikuvani mukaan Mitch oli vähän Jimin takana jonkinlaisella korokkeella ja jatkoi soittamisen esittämistä Jimin protestista välittämättä. Seuraavana päivänä koulussa yksi kaveri totesi, että ’Mitch näytti vähän rannetyyliä’.” Heinonen mainitsi äänityksen jollain nettipalstalla, ja se päätyi julkisuuteen www.earlyhendrix.com -sivuston pitäjän Niko Bauerin kautta.
Aiemmin mainittu "maailmanluokan moka" on tietysti sikälikin epätäsmällinen määritelmä, ettei kuvanauhojen suruton uudelleenkäyttö kuvasta pelkästään suomalaista ajattelua tai Yleisradion linjaa. Sitä tehtiin kaikkialla, missä samaa tekniikkaa käytettiin. Esimerkiksi monet BBC:n harvinaisemmatkin aarteet ovat kokeneet vastaavan kohtalon. Eikä Hendrix vielä syyskuussa 1967 ollut se legenda, joka hänestä pian tuli, vaan suomalaisen tv-väen silmissä vain yksi pitkätukkainen kummajainen lisää.
Vuosikymmeniä luultiin, ettei Hendrixin Suomen-vierailusta ole olemassa lainkaan liikkuvaa kuvaa. Vuonna 2006 pulpahti kuitenkin julkisuuteen kaitafilmaaja Pasi Kiven kuvaama otos, jossa bändi nähdään lavalla. Se on muutaman minuutin pituinen ja valitettavasti mykkä.
Mutta, mutta...
Edellä on selvitelty tarua ja totta Hendrixin kuvanauhoista, mutta liikkeellä on ollut myös huhuja, joiden mukaan Yle olisi kuvaamisen sijasta äänittänyt Kulttuuritalon konsertin radiota varten.
Mikael Huhtamäki teki asiasta ilmeisen perusteellisia kaivauksia Ylen arkistossa ja totesi lopulta kirjassaan Live in Finland – kansainvälistä keikkahistoriaa Suomessa 1955–1979, ettei Hendrixin konsertista ole löytynyt audiotallenteita eikä radio huhuista huolimatta koskaan nauhoittanut sitä.
Pian kirjansa ilmestymisen jälkeen hän joutui tarkistamaan kantaansa. Hän kiinnitti vasta nyt huomiota Hendrixin keikkakuvissa näkyvään äänitysmikrofoniin, jonka voi hyvällä syyllä olettaa olevan Ylen.
Huhtamäki pitää tätä nykyä "kohtalaisen kiistattomana", että Yle nauhoitti sittenkin Experiencen esiintymisen. Sitä ei kuitenkaan koskaan radioitu, eikä Ylen arkistosta löytynyt siitä minkäänlaista merkintää. Samoin hän arvioi tutkimustensa perusteella käyneen eräille muillekin Kulttuuritalolla tehdyille bänditaltioille.
Ylen äänityslaitteet olivat 1960-luvulla pysyvästi Kulttuuritalolla, ja vuodesta 1967 alkaen on myös tallella pop- ja rock-bändien keikkanauhoja (mm. John Mayall's Bluesbreakers, Marmalade, Steppenwolf, Fleetwood Mac, ja Ten Years After). Voidaan siis Myytinmurtajien tapaan pitää mahdollisena, että myös Hendrixin konsertti otettiin purkkiin. Oudolta vaikuttaa silti, ettei siitä ole jäänyt mitään merkintöjä.
Mutta mikäli keikka todella äänitettiin, nauhoitukset on saatettu pyyhkiä uusiokäyttöä varten niiden teknisen laadun vuoksi. Jos käytössä oli vain tuo yksi valokuvissa näkyvä (ja melko lähelle rumpuja sijoitettu) äänitysmikki, tulos ei Experiencen kaltaisen äänekkään voimatrion tapauksessa olisi ehkä ollutkaan kovin kummoinen. Jazzkonsertteja oli jo vuosia radioitu Kulttuuritalolta, mutta Marshall-pinoilla varustettujen rockbändien kanssa Yle oli vasta aivan alussa.
Joka tapauksessa: jos äänityksiä on pidetty liian kehnoina, se selittäisi ettei niitä ei ole radiossa ajettu. Tätä jonkun yleläisen arviota ja ratkaisua voi toki jälkikäteen vapaasti manailla.
Fakta homma
Tarinoihin Hendrixin vierailusta liittyy runsas valikoima muutakin vaihtoehtoista faktaa. Useampikin lehti- tai radiojuttu on vielä tällä vuosituhannella kertonut Hendrixin esiintyneen Nuorten tanssihetki -ohjelman suorassa lähetyksessä. Kuten edellä on todettu, näin ei tapahtunut, vaan tehtiin erillinen kuvanauhoitus. Mutta ei olisi myöskään voinut tapahtua, sillä Tanssihetkellä ei kyseisenä toukokuun 22. päivänä ollut lähetystä.
Ohjelman seuraava ja samalla viimeinen jakso esitettiin kesäkuun alussa. Siihen eivät Hendrix ja samaan pakettiin kuulunut Cat Stevens mahtuneet mukaan. Heidän esityksensä nähtiin vasta yli kolmen kuukauden päästä pisteohjelmassa nimeltä Pop-kontrasteja. Itsekin huomasin tarkistaa asian tv-arkiston tiedoista ja Katso-lehden ohjelmatiedoista vasta oltuani jo vuosia Ylen leivissä.
TV2:n arkistosta löytyneiden paperien mukaan nauhoitukset oli alun perin tarkoitettukin juuri tuohon Pop-kontrasteja-ohjelmaan. Niistä ilmenee myös, ettei Hendrixille mitenkään voitu maksaa tv-playbackista edes Einiön muistelemaa "tuhatta taalaa". Koko palkkiosumman Cat Stevensille ja JHE:lle oli yhteensä 450 puntaa, joka tuohon aikaan oli (ainakin netistä hätäisesti löytämieni muuntokertoimien mukaan) runsaat 1200 dollaria.
En väitä, että pop/rockhistoriaa koskevien kirjoitusten lähdekritiikki ja faktantarkistus yleisesti ottaen olisi sen huolimattomampaa kuin muunkaan journalismin. Tiedän kuitenkin itse luottaneeni turhan monesti vain haastateltavan/haastateltavien muisteluihin etsimättä niille aina työläästi vahvistusta dokumenteista. Siitä huolimatta tai juuri sen tähden ilahdun, kun joku pedantisti kaivautuu tämän tai tuon asian alkuperäislähteille kumoten tai vahvistaen faktoilla siihen asti vain mielikuvien tukemia legendoja.
Usein kyse on tietysti rockhistorian vähäarvoisista detaljeista, mutta toisinaan detaljeja saatetaan nostaa merkittäviksikin totuuksiksi. On esimerkiksi iso ero siinä, oliko Kulttuuritalo Jimi Hendrix Experiencen soittaessa täynnä vai alle puolillaan. Kumpaakin on väitetty, ja eri vaihtoehdoista on myös johdettu käsityksiä suomalaisen rockyleisön ja -kulttuurin valveutuneisuudesta.
Mikael Huhtamäki oli ensimmäinen, joka kirjaansa varten keksi tarkistaa kävijämäärän Kulttuuritalon virallisista papereista. Niissä se mainitaan noin 1200 hengeksi eli 75-80 prosentiksi salin kapasiteetista. Se on vähemmän kuin täysi sali mutta enemmän kuin puolikas – ja joka tapauksessa sen verran, että konsertti oli voitollinen ja sai promoottori Leo Heinosen suunnittelemaan syksyksi uutta vetoa. Ehkä tämäkään luku ei ole lopullinen totuus, mutta se on tähän mennessä ainoa kirjallisesti dokumentoitu totuus.
Lue lisää:
"Villi mies" Hendrix järisytti yleisöä ja kypsytti yleläiset Helsingissä 1967
Kitaralegenda Jimi Hendrix kävi ainoan kerran Suomessa 22. toukokuuta 1967. Tapaus on jäänyt suomalaiseen rocktajuntaan tarunhohtoisimpana yksittäisenä konserttivierailuna. Elävä arkisto kokosi siitä muisteluja vuosikymmenten varrelta.
