Hyppää pääsisältöön

Kuusi syytä rakastaa museoita ja yksi syy vihata niitä

Teos Mona Hatoumi Kiasma
Rakkautta on viedä vauva taidemuseoon. Kun vauva viihtyy näyttelyssä niin vanhemmat viihtyvät myös. Teos Mona Hatoumi Kiasma Kuva: Minna Joenniemi museot,Kiasma,vauvat,museodokumentti

Todistin monia rakkauden hetkiä ja yhden vihanpurkauksen tehdessäni tv-dokumenttia Kohti tulevaisuuden museota. Niissä tiivistyy näkyjä siitä, millaisia myötä- ja vastamäkiä museoilla on tulevaisuudessa edessään.


Dokumentti Kohti tulevaisuuden museota Yle Teemalla 24.5. klo 20 ja pysyvästi Yle Areenassa.

1. Mennään museossa naimisiin

Jo yli sata paria on mennyt naimisiin Vantaan kaupunginmuseossa. Siviilivihkimisiä on järjestetty viime kesästä lähtien lähes joka toinen perjantai.

Rituaali on kiehtova yhdistelmä arkea ja juhlaa. Museon lipunmyynnin eteen kerääntyy noin tunnin välein uusi hääseurue. Vuoroaan odotellessa morsiamen voi nähdä harhailemassa museokaupassa, kun sulhanen tutkii näyttelyä Joki - keskiajasta kaljakelluntaan

Häät Vantaan kaupunginmuseossa
Museohääkuvaaja Minna Joenniemi Häät Vantaan kaupunginmuseossa Kuva: Hannu Kettunen museot,häät (perhejuhlat),Vantaan kaupunginmuseo,museodokumentti

Sitten he astuvat näyttelytilaan, joka jäljittelee keskiaikaista kirkkoa. Videotykki heijastaa tilan kattoon hitaasti liikkuvaa kuvaa espoolaisen kirkon kattomaalauksista. Häävieraat istuvat penkeille, jotka on tuotu museosaliin häitä varten. Vihkimisen suorittaa henkikirjoittaja. Ammattina se on Suomen vanhimpia, mikä sopii museohäihin. Toimitus on tehokas: Lyhyt puhe. Tahdon. Tahdon. Suudelmat, valokuvat ja tulevaisuus avioparina voi alkaa.

Mutta mistä näiden museohäiden suosio kertoo? Siitä, että museoon ei enää tulla vain eläytymään historiaan. Nyt museoon saa ja voi tulla tekemään henkilökohtaista historiaa. Rakkauden tekoja.

Ateneumin raput
Ota kädestä kiinni ja mennään museoon. Leo Viitaniemi, Inari Virmakoski ja Ateneumin juhlavat portaat.. Ateneumin raput Kuva: Hannu Kettunen museot,Ateneum (antiikki),museodokumentti

2. Rakasta isää, äitiä ja nykyistä kotimaatasi

Suomen ensimmäiset museot rakennettiin valistuksen pyhättöiksi, joiden kaikuvissa saleissa kuului kuiskien kunnioittaa esi-isien saavutuksia ja tuntea isänmaanrakkautta. Tai se oli museoiden rahoittajien tarkoitus, mutta museovieraiden motiivit eivät välttämättä ole olleet yhtä jalot.

Kansallismuseon johtajan Elina Anttilan mukaan aikoinaan Kansallismuseon avajaisissa yleisöä kiinnosti erityisesti nähdä muumio, kun se vihdoin saatiin esille. Ylen arkistoista löytyi dokumenttiä tehdessä filmi historiallisten asujen muotinäytöksestä Kansallismuseossa jo 1950-luvulla. Uteliaisuus ja yhdessä viihtyminen ovat myös olleet alusta asti hyviä syitä mennä museoon.

Suomessa voi kirkoissa soittaa heviä ja museossa melkeinpä pitää välillä meluta. Vuonna 2004 tapasin Afganistanissa galleristin, joka halusi perustaa Kabuliin modernin taiteen museon Momakin. Yksi hänen perusteluistaan oli, että afganistanilaiset oppisivat museossa käyttäytymään hillitysti. Päätavoite oli, että museo liittäisi maan sivistysvaltoiden joukkoon. Museota ei rakennettu, mutta Said Noori oli jo perustanut Momakin nettiin. Digitaalisena se oli aikaansa edellä. Vastaavaa ei löydy Suomesta vieläkään.

Nykyäänhän museot eivät ole enää pelkkiä pyhiä tiloja, joissa esitellään kokoelmia ja määritetään totuus kansakunnan historiasta. Museoiden palvelut kulkevat mukana taskussa kännykässä. Niiltä saa kysyä netissä. Niissä lauletaan pulpetissa koululauluja tilaisuudessa, joka striimataan suorana palvelutaloon, kuten uudistetussa ja palkitussa Helsingin kaupunginmuseossa tehdään.

Museo on aina ollut paikka, jossa tunnustellaan omaa paikkaa sukupolvien ketjussa.

Mutta yksi asia museokokemuksessa ei ole muuttunut. Museo on aina ollut paikka, jossa tunnustellaan omaa paikkaa sukupolvien ketjussa. Kun dokumenttimme kuvauksissa pieni Leo Viitaniemi otti kädestä Inari Virmakoskea ja he kipusivat ylös Ateneumin rappusia, näky oli ikiaikaisen kaunis.

Lapsi ja seniori menivät yhdessä näyttelyyn nimeltä Suomen taiteen tarina. Pieni sormi sojotti kohti maalausta rannalla leikkivistä pojista. Pari puntaroi yhdessä, mitä teoksessa on meneillään.

Leo on puoliksi thaimaalainen. Nakut pojat Albert Edelfeldin taulussa ovat vitivalkoisia, mutta sillä ei ole lapselle väliä. Museoille on. Niissä tiedetään, että ennusteiden mukaan 10 vuoden päästä joka neljäs helsinkiläinen on kahden kulttuurin kasvatti. Monilla on monia kotimaita. Suomalaisuus muuttuu, ja museot haluavat, että jatkossakin Suomessa elävät ihmiset tunnistavat museot omikseen, sillä hehän maksavat niiden toimintaa julkisista varoista.

Niinpä monessa museossa on menossa erilaisia projekteja, joissa kuunnellaan maahanmuuttajia. Ja Ateneumin uusittu perusnäyttelykin pyrkii viestimään, että Suomen taide ei ole syntynyt umpiossa vaan osana kansainvälistä taidemaailmaa.

Jos museo tai näyttely on lapsiystävällinen, se näkyy kävijämäärissä.

Leo ja Inarin yhteisessä museokierroksessa on tiivistyy toinenkin tärkeä asia museoiden tulevaisuuden kannalta. Jos museo tai näyttely on lapsiystävällinen, se näkyy kävijämäärissä. Kiasmassa Ernesto Neton näyttelyssä isä, äiti ja isovanhemmat saattoivat eri päivinä pötkötellä virkatuissa teoksissa ja katsella lapsen touhua. Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus on erityisen hyvin onnistunut kutsumaan perheet kanta-asiakkaikseen.

Kaksi sisarta, Cornelis de Vos,
Rakkautta on museossa otettu kaverikuva. Tämä kuva kertoo myös siitä, miten museot antavat Kaksi sisarta, Cornelis de Vos, Kuva: Kansallisgalleria/kuvamanipulointi Mikko Lehtola museot,selfie,museodokumentti

3. Etsitään häikäistymisseuralaista tositarkoituksella

Käsite häikäistymisseuralainen on kuvataiteilija ja kirjailija Hannu Väisäsen kirjasta Toiset kengät. Se tarkoittaa ihmistä, jonka kanssa voi jakaa kauneuden kokemuksen. Väisäsen mukaan kauneus tulee todeksi, kun sitä vertailee jonkun kanssa. Sen rinnalle ehdotan käsitettä kauhisteluseuralainen, koska museoihin mennään myös päivittelemään ihmisen synkempiä puolia.

Tarve vaihtaa mielipiteitä kokemastaan kuuluu museovierailuun. Ennen kirjoitettiin kirjeitä, nyt jaetaan kännykkäkuva somessa, johon muodostuu kokonaisia häikäistymisseurueita. Kun googlaa hastagin #museumselfie niin näkee, kuinka museon haltuunottaminen kännykällä on jo oma taiteenlajinsa.

Museoista on myös kehittymässä yhä parempi treffipaikka.

Museoista on myös kehittymässä yhä parempi treffipaikka. Ne ovat ryhtyneet itsekin parittajiksi. Kansallismuseossa järjestetyt pikatreffit olivat menestys, Hämeen linnassa järjestetyt eivät. HAM järjesti Heinon taidesäätiön näyttelystä valokuvakilpailun, jonka palkintona oli ylellinen illallinen kahdelle näyttelytilassa.

Ihmisten halua tulla museoon sulkemisajan jälkeen ei pidä aliarvoida. Kun Kiasmassa järjestettiin viime syksynä Filosofian yö -tapahtuma, väkeä tuli 10 000. Pitkästi keskiyön jälkeenkin vielä jonotettiin kuuntelemaan filosofian luentoa, joka oli otsikoitu: "Urheilutapahtuman sisäinen onnistuminen". Ja moni makoili museon lattialla rakkaansa vieressä kuunnellen luentoja.

Suomen rautatiemuseo
Makkaranpaistoa museoesineellä Suomen rautatiemuseo Kuva: Minna Joenniemi museot,Suomen Rautatiemuseo,museodokumentti

4. Kokoelmiin tallennettua rakkautta

Ulkona lämmitetään vuonna 1904 rakennettua höyryveturia. Hyvinkääläiset pääsevät ajelulle. Soitan Kohti tulevaisuuden museota dokumentin kuvauksia odotellessa isälleni, joka on rautatieläisen lapsi. Se tarkoittaa asumista monilla paikkakunnilla. Käy ilmi, että Suomen rautatiemuseo sijaitsee varikolla, jossa vaarini toimi seitsemän vuotta insinöörinä.

Oho. Katson junia uusin silmin. Lähelle tulee perhe. Ikäiseni äiti valokuvaa ja avautuu. Hänen isoisänsä on suunnitellut näitä vetureita. Vastaan, että niin minunkin.

Mutta kauniina päivänä auringon paisteessa on edessämme meneillään museologinen kriisi. Museoesine, eli veturi, kuluu käytössä. Toisaalta rakkaus höyryvetureihin siirtyy sukupolvelta toiselle, kun tavalliset museonkävijät pääsevät perheen kanssa puksuttamaan entisaikojen tyyliin. Ja taito käyttää vetureita eli aineeton perintö säilyy. Veturia lämmittävä höyryveturiharrastaja Juha-Pekka Viitanen toteaa hienosti:

– Ei kukaan voi omistaa tällaista veturia. Ne ovat meillä vaan lainassa.

Hän on jo kouluttanut poikaansa lämmittäjäksi.

Hänellä on jo oppipoika. Omapoika on höyrykoneista innostunut.

Junakyytiä odotellessa kysyn museon henkilökunnalta, että auttaako rautatiemuseo meitä rautatieläisten perillisiä selvittämään, millä paikkakunnilla sukulaiset ovat palvelleet? Ovatko arkistot auki? Eivät ole. Museossa on keskitytty enemmän koneisiin kuin rautatieläisten yhteisöihin. Ehkä tulevaisuudessa kannattaisi harkita panostamista myös meihin juuriensa etsijöihin.

Museoiden arkistojen arvo on nousussa. Se, että Helsingin kaupunginmuseo vapautti valokuva-arkistonsa kuvia osoitteessa Helsinkikuvia.fi korkearesoluutioisena kaupunkilaisten vapaasti käytettäviksi, on ollut menestys. Sosiaalinen media on täytynyt palvelusta jaetuista kuvista ja niihin liitetyistä rakkaista muistoista. Arkistojen avautumista tullaan näkemään tulevaisuudessakin, ja varmasti myös sitä, että kansalaisia kutsutaan täydentämään arkistojen tietoja.

Pikku Myy
Pikku Myy paperikonservaattorin käsissä. Pikku Myy Kuva: Hannu Kettunen museot,muumit,Pikku Myy,museodokumentti

5. Rakkautta on sanoa ei

Rakkautta on sanoa ei, kun kansainvälinen museo koputtaa ovelle. Muumeille olisi vientiä, mutta alkuperäiset Tove Janssonin piirrokset eivät kestä matkoja maailman ympäri.

Saan seurata, kuinka Eija Kangasmäki-Kurtti puhdistaa hellästi Muumipappa ja meri -kirjan kantta. Paperikonservaattori pyrkii tekemään mahdollisimman vähän muutoksia, jos vaikka tulevaisuudessa löytyisi parempia tekniikoita piirrosten suojelemiseen. Nyt hän ennustaa, että Tove Janssonin luomuksilla on vain kymmeniä vuosia elinaikaa johtuen paperin laadusta. Pelottava ajatus, että nämä kansallisaarteet tuhoutuisivat.

Alkuperäisiä Muumi-piirroksia on rajallinen määrä, ja museot haluavat niitä näyttelyihin satoja. Uusi Tampere-taloon avautuva Muumi-museo tarvitsee myös tuplasti niin paljon teoksia kuin niitä on esillä, sillä paperin pitää päästä lepäämään. Kun toinen teos määrätään lepoon niin varalle pitää olla korvaava teos.

On epäkiitollista sanoa ei, kun kysyntää olisi.

On epäkiitollista sanoa ei, kun kysyntää olisi. Yleensä kokoelmavarastoissa surraan sitä, että suurin osa hienoista esineistä makaa varastossa vuosikymmeniä ilman, että kukaan näkee niitä. Tampereen uudessa kokoelmakeskuksessa on esineitä 400 000. Ateneumin johtaja Susanna Pettersson oli 2000-luvun alussa mukana miettimässä, mitä eurooppalaisten museoiden kokoelmille tehdään. Silloin arvioitiin, että EU-maiden museokokoelmissa oli 20 miljardia esinettä. Niistä vain noin 2 prosenttia, eli pieni jäävuoren huippu pääsee esille.

Haasteena ei ole pelkästään pitää museoesineistä huolta, vaan museoiden pitää saada vakuutettua meidät niiden säilyttämisen ja tutkimisen arvosta.


Katso miltä kokoelmakeskuksessa näyttää ja Teemu Aholan humoristinen puheenvuoro Museoalan teemapäivillä. Otteet dokumentista Kohti tulevaisuuden museota.

Lahjoittajat olettavat, että museo pitää ikuisuuden huolta sille lahjoitetuista esineistä.

Nyt on myös koittanut se aika, että kokoelmista pitää tehdä poistoja. Niitä saatetaan lahjoittaa takaisin harrastajille, tai jopa tuhota, että saadaan tilaa uudelle. Poistojen tekeminen on herkkä asia. Lahjoittajat olettavat, että museo pitää ikuisuuden huolta sille lahjoitetuista esineistä. Toisaalta, jos museot alkavat myydä osia kokoelmistaan, ne pelkäävät poliitikkojen innostuvan tästä tulonhankintamenetelmästä,

Kokoelmapäälliköiden paineita lisää, että yhä useampi haluaisi lahjoittaa erilaisia muistorikkaita tavaroita museoihin turvaan. Silloinkin kokoelmien hoitajien tehtävänä on portsarina sanoa ei.

Niklas Nylund
Pelimuseo syntyi harrastajien rakkaudesta lajiin. Niklas Nylund oli kätilönä. Niklas Nylund Kuva: Hannu Kettunen museot,Suomen pelimuseo,museodokumentti

6. Rakkautta on lahjoittaa aikaa tai rahaa

– Minua kiinnostaa tämä romanssi? Mikä tytön nimi oli?

Työväenmuseo Werstaan museosakkilaiset tekevät Lenin-museossa nykydokumentointia. He keräävät talteen tarinoita neuvostomatkailusta. Eräällä heistä on ollut 60-luvulla heila Leningradissa.

Sama ryhmä tallensi myös Takon tehtaan historiaa verkkoon. Takon kartonkitehdas on viimeinen toimiva tehdas Tammerkosken rannalla. Ennen teollisuus ja yritykset tallensivat omaa historiaansa, mutta nyt on erityisen arvokasta, että vapaaehtoiset ovat tallentaneet sitä. He kertovat nauraen olleensa osaamisensa äärirajoilla. Tunteja verkkodokumentin tekemiseen kului yli 1600.

Museot ovat entistä enemmän ottaaneet vapaaehtoisia mukaan kulttuuriperinnön pelastamiseen. Tampereella voi myös adoptoida monumentin, lupautua porukalla pitämään huolta muinaismuistosta tai mittakopista kosken rannalla. Ilman vapaaehtoisia, joukkorahoituskampanjaan osallistujia Tampereella ei olisi uutta Suomen pelimuseota.

Tutkija Niklas Nylund Vapriikista ennustaa, että tulevaisuudessa tullaan näkemään moniakin uusia museoita, jotka syntyvät mesenoimalla. Kunhan löytyy tarpeeksi harrastajia, jotka haluavat sitoutua rahoittamaan rakastamansa aihepiirin museon.

Epäihmisyyden museo
Epäihmisyyden museo. Epäihmisyyden museo Kuva: Minna Joenniemi museot,museodokumentti

Mutta miksi vihata museoita?

– Mää oon niin hirvittävän vihainen. Huomaan työssäni, että olen joka päivä aina pahalla tuulella. Ja on tosi surullista niin aina, kun näen kollegoitani niin ihan samat kärttynaamat on sielläkin. Että me ollaan niin kamalan vihaisia ja turhautuneita.

Puhuja on Varkauden museotoimenjohtaja Hanna-Kaisa Melaranta. Syksyllä museo-alan teemapäivillä oli haastettu synnintunnistajia lavalle psykiatrin tuoliin kertomaan, miten seitsemän kuolemansyntiä ilmenevät museomaailmassa. Melarannan tunnistettava synti oli viha.

Me huudetaan itku kurkussa tuuleen, että kun me ollaan niin kauheen tärkeitä. Mutta kuka meitä kuulee.

– Tämä turhautuneisuus johtuu nimenomaan siitä, että me joudutaan joka ikinen päivä työssämme perustelemaan olemassaolon oikeutusta. Ja me huudetaan itku kurkussa tuuleen, että kun me ollaan niin kauheen tärkeitä. Mutta kuka meitä kuulee?

Kysymys kaikuu Kulttuuritalon salissa. Melaranta jatkaa purkausta:

– Me kuullaan jatkuvasti uutisia, että päättäjät vähentävät meidän rahoitusta, valtionosuuksia leikataan ja tehdään sitä ja tätä. Kuitenkin joka ikinen tässäkin salissa tietää, miten kauhean tärkeää työtä me tehdään. Me toimimme laajalla sektorilla. Olemme osa matkailubisnestä. Toimitaan sotessa. Ollaan hyvinvointipalveluiden joukossa, kouluissa, päiväkodeissä. Me tehdään kulttuuriympäristö työtä. Miksi ne eivät näe sitä. Ja me vaan huudetaan, että huomatkaa meidät, kun me ollaan niin kamalan tärkeitä. Ja sitten me ollaan vihaisia. Raivoissamme, kun ne ei kuule.

Näin puhuu ihminen, joka rakastaa työtään. Melaranta selvästi kokee tekevänsä yhteiseksi hyväksi. Tosin Melarannan esityksessä on sopivasti liioittelua. Museoväki päätyy nauramaan itselleen.


Katso Hanna-Kaisa Melarannan puheenvuoro Museoalan teemapäivillä. Ote dokumentista Kohti tulevaisuuden museota.

Taiteilijoilla on liian usein syytä olla museoille vihaisia

On kuitenkin olemassa joukko ihmisiä, joilla on toisenlainen viha-rakkaussuhde museoihin. Taiteilijoilla on liian usein syytä olla museoille vihaisia, kun ne eivät maksa asianmukaisesti taideteosten esittämisestä tai erilaisissa yhteistyöprojekteissa tehdystä työstä.

Mutta taiteilijat myös rakastavat museoita mm. haastamalla niitä. Esimerkiksi brittitaiteilija Jeremy Dellerin Ihme-festivaaleja varten tekemä teos Saa koskea haastoi suomalaiset museot tuomaan aarteitaan ostoskeskuksiin, julkisiin tiloihin ihmisten ihmeteltväksi. Kävi niin, että kansalaiset yllättivät museot kertomalla esineistä tietoa, jota museoille ei itsellään ollut.

Monet taiteilijat tekevät tälla hetkellä teoksia, jotka ovat muodoltaan museoita. Esimerkiksi Epäihmisyyden museo on kirjailija Laura Gustafssonin ja kuvataiteilija Terike Haapojan teos. Tämä väliaikainen museo tekee näkyväksi, kuinka ihmiset ovat eri aikoina pyrkineet alistamaan toisia ihmisiä ja muita eläimiä. Esimerkiksi Suomen sisällissodassa punaisten puolella taistelleita naisia kutsuttiin susinartuiksi, ja heidän tappamistaan verrattiin suden tappamiseen

Taiteilijapari on rakentanut museonsa tietokirjamäärityksistä, arkistoista löytyvistä teksteistä, museoiden kuvamateriaaleista. Epäihmisyyden museo herkistää pohtimaan, miten ihminen esitetään erillisenä muusta luonnosta. Mitä jos museo tekisi näkyväksi myös eläinten ja muun luonnon näkökulman? Kohtelisimmeko maapalloa silloin paremmin?

Selkein syy vihata museoita onkin niillä, joiden näkökulman museo jättää kertomatta tai joiden historian se kertoo väärin. Museoilla on valtaa. Ja nykyisin ne ovat valpastuneet huomioimaan, miten vähemmistöistä, kuten esimerkiksi alkuperäiskansoista puhutaan. Siitä kertoo se, että Tampereen museokeskus ja Kansallismuseo ovat luovuttaneet saamelaisten esineiden kokoelmansa saamelaisten kansallismuseoon Siidaan.

6+1 = ?

Tässä kuusi syytä rakastaa museoita ja yksi vihata niitä Tällä hetkellä museoissa on meneillään iso muutos, jossa ne ovat monin tavoin onnistuneet. Mielikuva museoista pölyn, pysähtyneisyyden ja kuoleman kirkkoina on karissut ja näkyviin on tullut se, että museot ovat ytimeltään tulevaisuuteen suuntautuvia instituutiota. Ne haluavat olla käytettävissämme juuri nyt, jotta ne voivat olla olemassa meitä varten jatkossakin.

Nykyinen muutosvauhti ja palveluhalukkuus voivat myös sokaista museoita. Huvipuistomaisuus voi viedä terän museovieraan kokemukselta. Liiallinen kaikilla alustoilla toimiminen uuvuttaa yleisön ja ennen kaikkea työntekijät.

Taiteilijaryhmä IC-98 ja raumalainen Lönnströmin museot pohtivat taideprojektin vuoksi, miten käytännössä suojellaan maatalon pihapiiri tuhanneksi vuodeksi, Se on terveellinen aikaväli mietittäväksi museolle tässä ajassa.

Edit: Artikkelin kieliasua korjattu.

  • Painajaiskuja

    Noir-henkinen melodraama spiritistin apulaisesta

    Vahva melodraama tivolin mentalistista, joka kiipeää naisten avulla kohti menestystä vain pudotakseen korkeammalta.

  • Villen keittiössä poronsorkkia ja puff puff -palleroita

    Ville Haapasalo kutsuu keittiöön vieraita kahdeksasta maasta

    Villen keittiö 30 minuutissa -ruokakulttuuriohjelmassa laitetaan ruokaa suurella sydämellä. Ohjelmassa Ville Haapasalo saa vieraakseen hyvän ruoan ystäviä kahdeksasta eri maasta. Joka viikko perehdytään yhden maan ruokaperinteisiin.

  • Taidetutkimukset-sarjan kolmannella kaudella etsitään taas kadonneita mestariteoksia

    Kauden taiteilijat ovat Vuillard, Constable ja Gainsborough

    Taidetutkimukset on BBC:n jännittävä sarja, jossa etsitään ja löydetään kadonneita mestariteoksia. Taidetuntijat Philip Mould ja Bendor Grosvenor sekä toimittaja Fiona Bruce perehtyvät teoksiin, joiden he uskovat olevan kuuluisien taiteilijoiden tuntemattomia tai kadonneita töitä ja yrittävät koota todisteet, joilla maailman johtavat taide-ekspertit saataisiin vakuuttuneeksi niiden aitoudesta.

  • Tanssin huumassa humppa karkaa käsistä

    Humppa karkasi käsistä

    Tanssilava ja yötön yö. Ja Ylen massiivinen Hulahula Suomi -hanke ja haaste tanssin maailmanennätykseen juhannusiltana! Teeman Elävä arkisto säestää näitä ihan omilla tanssityyleillään. Tanssi huumaa -paketissa nähdään ohjelmat Dansholmen (1966) ja Humppa karkasi käsistä (1981). Ohjelmat televisiossa: Maanantaina 19.6.

Yle Teema

  • Jazzia! Teeman kesässä soi paholaisen torvi ja Verneri Pohjolan trumpetti

    Kesäkuu alkaa Teemalla saksofonin soinnilla.

    Teemalla puhalletaan kesän avaukseen jazzin meininkiä. Jazzkesä alkaa muhkeasti saksofonin soinnilla ja huipentuu trumpetisti Verneri Pohjolasta kertovan dokumentin ensi-iltaan 17.6. Siinä välissä ääneen pääsevät muun muassa Ornette Coleman, Rahsaan Roland Kirk, Donny McCaslin ja Charles Lloyd. Kesäkuun kolme perättäistä Yle Liveä on taltioitu Tampere Jazz Happeningissä, ja kesäkuun ensimmäinen Teemalauantai on omistettu paholaisen torvelle eli saksofonille.

  • Rahsaan Roland Kirk puhalsi sokean unet näkyviksi

    Poikkeuksellisen jazzmuusikon tarina Teemalla 10.6. klo 20.

    Rahsaan Roland Kirk oli sokea jazzmuusikko, mutta myös alan visuaalisimpia ja näyttävimpiä show-miehiä. Yhden miehen big band. Avantgardea ja perinnetietoista, kantaaottavaa ja humoristista. Poikkeuksellisen muusikon poikkeuksellista elämää Teemalla lauantaina 10.6. klo 20. Ensi-ilta.

  • Verneri Pohjola – oma ääni ja isän perintö

    Dokumentin ensi-ilta Teemalla 17.6. klo 20.

    "Mä oon kaks kertaa elämässä tehnyt sen päätöksen, että musta ei tuu muusikkoa. Ja silti: tässä ollaan." Tv-dokumentti suomalaisen jazzin huippuihin kuuluvasta trumpetisti Verneri Pohjolasta saa ensi-iltansa Teemalla 17.6. klo 20.

  • Jazzia, bluesia, poppia, rockia ja maailman parhaita studiomuusikoita: Teeman musiikkidokumentit kesällä 2017

    Kesäkuu jazzia, heinäkuu klassikoita, elokuussa kasaria.

    Teeman musiikkidokumentit ovat siirtyneet lauantai-iltaan, ja niitä esitetään koko kesä kello 20. Kesäkuu aloitetaan jazzilla, keskikesällä kuunnellaan maailman parhaita studiomuusikoita, elokuussa muistellaan Spandau Ballet'n kahdeksankymmentälukua ja Kambodžan kadonnutta rocksukupolvea. Toiveuusintana nähdään dokumentti Wentus Blues Bandin 20-vuotiskonsertista.

  • Tanssin huumassa humppa karkaa käsistä

    Yle Teemalla humpataan ja sheikataan.

    Teeman Elävän arkiston Tanssin huumaa -paketissa nähdään ohjelmat Dansholmen (1966) ja Humppa karkasi käsistä (1981).
    Ohjelmat televisiossa:
    Ma 19.6. klo 12.00
    To 22.6. klo 22.50
    Pe 23.6. klo 14.50
    Teeman Elävän arkiston ohjelmat löytyvät omana kokonaisuutenaan nyt myös Yle Areenassa.

  • Velvet – muotitalon tarina

    Suosikkisarjan uusi kausi alkaa 31.5.!

    Teemalla suuren suosion saavuttanut espanjalaissarja sijoittuu 1950–60-luvuille ja kertoo eräästä maan hienoimmista tavarataloista. Velvetin uusi neljäs kausi alkaa Teemalla 31.5.2017.

  • Kent är inte längre där – kaksiosaisessa dokumentissa jätetään tunteikkaat jäähyväiset Ruotsin suosituimmalle yhtyeelle

    Kentin viimeistä vuotta seurataan Teemalla 20.5. klo 21.30.

    "Vi är inte längre där, vi är nån annanstans...” Kaksiosainen dokumenttielokuva Ruotsin suosituimman yhtyeen viimeisestä vuodesta: viimeisen albumin teko, viimeinen kiertue ja viimeiset tunteikkaat esiintymiset. Kentin tarinaa ovat kertomassa yhtyeen jäsenten lisäksi ystävät, kollegat ja fanit. Per Sinding-Larsenin ohjaama dokumenttielokuva valmistui vain pari viikkoa Kentin viimeisen keikan jälkeen, jouluksi 2016. Suomen-ensi-ilta Teemalla 20.5. klo 21.30.

  • Toukokuun ensimmäinen maanantai Metropolitanin taidemuseossa on pukujuhla vailla vertaa

    Upea dokumenttielokuva muodista ja taiteesta Teemalla 27.5.

    Teeman museoviikon Teemalauantai tarjoilee kiinalaista kauneutta vailla vertaa, Metropolitan Museum of Artin suurnäyttelyn säkenöivästä avajaisgaalasta näyttelyn taiteellisen johtajan Wong Kar-wain ohjaamaan elokuvaan The Grandmaster. Dokumenttielokuva Toukokuun ensimmäinen maanantai avaa illan 27.5. klo 20.

  • Suomen pienimmät ja maailman suurimmat museot Teeman museoviikolla

    Wow-museoista ite-museoihin 22.–27.5.2017

    On wow-museoita, on ite-museoita ja kaikkea siltä väliltä. Teeman museoviikolla 22.–27.5. nähdään Suomen pienimpiä ja tuntemattomimpia ja maailman suurimpia ja kuuluisimpia museoita sekä etsitään tulevaisuuden museota. Viikon aikana nähdään myös museoissa ja taidemaailmassa liikkuvia elokuvia ja dokumentteja.

  • Kuusi syytä rakastaa museoita ja yksi syy vihata niitä

    Merkintöjä matkalta Kohti tulevaisuuden museota

    Kulttuuritoimittaja Minna Joenniemi todisti monia rakkauden hetkiä ja yhden vihanpurkauksen tehdessään dokumenttia Kohti tulevaisuuden museota. Millaisia myötä- ja vastamäkiä museoilla on tulevaisuudessa edessään?

  • Villen seikkailua mystiseen Altai-vuoristoon seurataan Teemalla keskiviikkoiltaisin

    Ville Haapasalon Altai 30 päivässä keskiviikkoisin klo 21.

    Ville Haapasalon 30 päivässä -matkailuohjelmat saavat kovasti odotettua jatkoa, kun Ville matkaa Kaakkois-Venäjälle, Altai-vuoristoon. Sanotaan, että Altai on Venäjän henkisin ja mystisin paikka. Siellä Ville tapaa vuoristoa palvovia alkuperäiskansoja, opettelee kurkkulaulantaa ja osallistuu ainoana ulkopuolisena koskenlaskun Venäjän mestaruuskisoihin.
    Keskiviikkoisin klo 21.00

  • Station to Station: 62 lyhytelokuvaa musiikillisesta junamatkasta läpi Amerikan

    Doug Aitkenin musiikillinen rail movie Teemalla 13.5. klo 20

    Musiikkidokumentti, multimediahappening, junaelokuva, nomadifestivaali… Kalifornialaisen taiteilijan Doug Aitkenin kokeellinen taideprojekti ulottui New Yorkista San Franciscoon ja kaikkiin taiteenlajeihin. Tästä ainutlaatuisesta projektista kertova elokuva koostuu 62:sta minuutin mittaisesta lyhytelokuvasta, joissa ovat mukana mm. Patti Smith, Suicide, Giorgio Moroder, Beck, Mavis Staples, Jackson Browne, Cat Power, Ariel Pink… Suomen-ensi-ilta.
    Nyt Areenassa

  • Barokin loistoa Versailles'ssa ja Bartabas Salzburgissa

    Kaksi upeaa musiikillista ratsastusnäytöstä

    Teema esittää kaksi upeaa musiikillista ratsastusnäytöstä. Aurinkokuninkaan palatsin puutarhassa herää eloon barokin loisto, ja Salzburgissa Bartabasin upeat ratsut ovat parrasvaloissa Mozart-juhlaviikoilla.

  • Marika Kecskeméti: Seinistä ja sisällöstä

    Teeman ohjelmapäällikkö kirjoittaa uudesta kanavapaikasta.

    Yle Teema & Fem aloittaa maanantaina 24.4.2017 ohjelmistonsa. Yle Teeman ohjelmapäällikkö Marika Kecskeméti kirjoittaa uuden Teeman ohjelmistosta perinteisessä televisiossa ja uudella kanavalla Yle Areenassa.

  • Näin löydät Teeman ohjelmat televisiossa

    Tutut ohjelmat uudella kanavapaikalla 24.4.2017 alkaen

    Teema muuttaa uudelle kanavapaikalle yhteen Yle Femin kanssa maanantaina 24.4.2017. Tutut ohjelmat jatkavat, monet niistä uusilla paikoilla. Teema ottaa myös iltapäivät ohjelmien käyttöön.

  • Elina Hirvonen: Nationalismin edessä tarvitaan radikaalia mielikuvitusta

    Mikä on ihmisen ja maailman suhde

    Vastaus Eurooppaa ja ihmisoikeuksia horjuttavaan liikehdintään ei voi olla teknokratia tai hiljaisuus, vaan radikaali mielikuvitus. Ympäristökriisi, automatisaatio ja tekoälyn kehittyminen haastavat tulevaisuudessa yhä suuremmalla voimalla käsityksemme siitä, mitä on olla ihminen tässä maailmassa, kirjailija Elina Hirvonen kirjoittaa kolumnissaan.

  • Olisiko maailmanloppu mahdollista välttää scifin avulla?

    Pilkun jälkeen -ohjelman päätösjaksossa katsotaan kauas.

    Pilkun jälkeen katsoo päätösjaksossaan kauas. Scifi ja fantasia käyvät realistisen suomalaisen romaanikirjallisuuden kimppuun ja luovat uusia tulevaisuudenkuvia. Keskustelemassa ovat rap-artisti ja runoilija Paperi T eli Henri Pulkkinen, kirjailija-dokumentaristi Elina Hirvonen ja kirjailija Anu Kaaja.

  • Ajavatko pienoisromaanit tiiliskivien ohi?

    Kirjailijoita kunnioitetaan enemmän kuin käsikirjoittajia

    Kirjailija-käsikirjoittaja Anu Kaaja arvelee kirjallisuuden kentän monipuolistuvan jatkossa. Kaunokirjallisuuden ensisijaisena haasteena hän näkee muutoksen ihmisten ajankäytössä.

  • Pilkun jälkeen

    Kymmenen keskustelua sadan vuoden kirjoista

    Uudessa kirjallisuussarjassa uuden polven kirjailijat keskustelevat suomalaisesta kirjallisuudesta luotsinaan kirjailija Niina Repo.
    maanantaisin 13.2. alkaen klo 21.00

  • For No Good Reason

    Dokumentti gonzokuvittaja Ralph Steadmanista nyt Areenassa

    Johnny Depp johdattaa katsojat Hunter S. Thompsonin ystävän ja kuvittajan Ralph Steadmanin villiin taiteeseen. Dokumenttielokuvan For No Good Reason ohjasi Charlie Paul.
    Nyt Areenassa

  • Batman

    Batkanava on Teema ja Bat-aika perjantai klo 19

    Vaviskaa Gotham Cityn konnat ja Batmanin arkkiviholliset! Batman valtaa Teeman. Vuoden 2017 aikana nähdään sarjan 1. ja 2. tuotantokausi! Joka perjantai kaksi jaksoa kerrallaan samaan lepakkoaikaan samalla lepakkokanavalla.
    perjantaisin klo 20.00

  • Pyhä hallusinaatio mikä Batman-albumi!

    Katso upea valokuvakooste suomalaisia Batmanejä ennen ja nyt

    Pyhät bikinit! Suomi on täynnä viittasankareita. Katsojat lähettivät meille omia Batman-kuviaan vuosilta 1966–2015. Toinen toistaan hienompia valokuvia on jo liki 150. Katso ja hämmästy!

  • Oi maamme!

    Tee oma videosi arkistofilmeistä

    Yle kutsuu kaikki suomalaiset tekemään arkistofilmeistä uusia lyhytelokuvia ja videotaidetta. Katsojien videoita julkaistaan pitkin vuotta Areenassa, ja syksyllä 2017 parhaista videoista koostetaan ohjelmasarja Teemalle. Oi maamme! on osa Ylen Suomi 100 -ohjelmistoa. Katso täältä ohjeet ja ryhdy leikkaamaan!