Hyppää pääsisältöön

Miksi tuhlata aikaa proosaan, kysyy runoilija V. S. Luoma-aho

Runoilija Ville Luoma-aho
Runoilija Ville Luoma-aho Jyväskylän kauppatorilla. Runoilija Ville Luoma-aho Kuva: Yle / Jani Tanskanen Tanssiva karhu,tanssiva karhu -ehdokkaat

Kirjailija Ville Luoma-aho ei ole varma, kirjoittaako hän runoutta. Joka tapauksessa hänen teoksensa Mantra on nyt Ylen runouskilpailun ehdokkaana.

Jyväskyläläinen Ville Luoma-aho (s. 1984) on kustantamo Poesian kirjailijoita. Varminta lienee puhua kirjailijasta eikä runoilijasta, sillä Luoma-aho ei ole kirjallisten raja-aitojen ystävä. Hän ei tiedä, onko hänellä lajia tai genreä.

Luoma-aho tiedostaa, että kirjastot luokittelevat hänen kirjansa runoudeksi, mutta siinä on Luoma-ahosta huono puolensa:

– Vannoutunut proosan lukija saattaa sanoa, että runoutta en lue, enkä ymmärrä – avaamatta runoteoksia, Luoma-aho suree.

Kirja kirjalta olen suunnitellut enemmän.― V. S. Luoma-aho

Luoma-ahon Mantra, joka on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -palkinnon saajaksi, on kustantajansa mukaan viileän aforistinen ja pehmeän dystooppinen. Kuvaus on osuva. Luoma-aho viskoo tiiviitä ajatuksellisia lauseita, ja dystooppisuuteen, yhteiskunnan varjojen esiintuomiseen, sekoittuu aimo tujaus huvittavuutta.

Teos on yhtenäisempi kuin Luoma-ahon aiempi tuotanto, ja tekijä myöntää sen:

– Kirja kirjalta olen suunnitellut enemmän. Pari ensimmäistä kirjaa kirjoitin vain menemään ja katselin, mitä tuli kirjoitetuksi. Sitten pakotin sen yhteen. Siksi ne ovat hajanaisempia. Jonkun mielestä ne voivat tosin vaikuttaa kokeellisemmilta tai hurjemmilta, Luoma-aho sanoo.

Proosa tuntuu tuotetulta, tuotteelta.― V. S. Luoma-aho

Luoma-aho ei pidä kirjallisista lajirajoista. Toisaalta hän kuitenkin tiedostaa kirjoittavansa jotain aivan muuta kuin proosaa, suorasanaista kirjallisuutta. Sitä kohtaan hän on tyly:

– Proosa tuntuu tuotetulta, tuotteelta. Proosaa lukiessani en oikein tiedä, miksi käytän aikaani siihen enkä vaikka katso televisiosta snookeria, Luoma-aho sanoo.

Mutta toki proosan sisällä on eroja. Luoma-aho muistuttaa siitä ja sanoo lukevansa paljon proosaa.

– Silti sanoisin, että jos vastaan tulee jokin proosateos, josta pidän, siinä on yleensä lyyrisyyttä. Silloin se onnistuu tekemään asioita, jotka ovat runoudelle ominaisia, Luoma-aho naljailee.

Luoma-aho kirjoittaa runoutta – jos se nyt siis on runoutta – koska se on niin erilaista kuin proosa.

– Runoudessa aika – sanan tai lauseen laajuus – on ihan toinen kuin proosassa. Tietty proosakin voi olla kokeellista tai esseististä, mutta kertovan proosan valtavirta on häkellyttävän kaavamaista. Se ottaa todellisuuden kivuttoman kuvaamisen jutukseen, Luoma-aho sanoo.

Kun Luoma-aho vasta aloitteli runoilijana, hän jäljitteli esikuviaan, kuten Pentti Saarikoskea. Myöhemmin hän tajusi, että runoja voi kirjoittaa toisinkin.

Aforismipalkinto yllätti, koska en ollut kirjoittanut palkittua teosta aforismikokoelmaksi.― V. S. Luoma-aho

Mantrassa on paljon aforistisuutta. Se on kuulunut Luoma-ahon aiempaankin tuotantoon, ja Kronologi-teos sai Vuoden aforismikirja -palkinnon vuonna 2013.

– Aforismipalkinto yllätti, koska en ollut kirjoittanut Kronologia aforismikokoelmaksi. Toki on suotavaa, että sen voi niinkin lukea, Luoma-aho sanoo.

Luoma-aho tiedostaa aforistiset piirteensä ja esikuvansa. Silti hän on hieman huolissaan. Hän pelkää, että häneltä aletaan odottaa vain aforistiikkaa. Eiköhän siksi tehdä lukijoina Luoma-aholle lupaus. Odotetaan häneltä Luoma-ahoa, ei runoutta, aforistiikkaa tai proosaa. Tuli mitä tuli, luvassa on varmasti jotain kiinnostavaa.

V. S. Luoma-aho

S. 1984

Teokset

Ruumiita (2009)
Remora (2011)
Kronologi (2013)
Mantra (2016)

Suomennokset

Sam Pink: Aion kloonata itseni ja tappaa kloonini ja syödä sen (2013)

Palkinnot ja ehdokkuudet

Tanssiva karhu -palkinnon ehdokkuus 2017: Mantra
Einari Vuorela -runopalkinnon ehdokkuus 2014: Kronologi
Vuoden aforismikirja -palkinto 2013: Kronologi

Tanssiva karhu on Ylen vuodesta 1994 lähtien runoteokselle jakama palkinto. Palkintosumma on 4 000 euroa.

Tanssivan karhun raati perustelee Mantran ehdokkuuden näin:

Teoksessaan V.S. Luoma-aho tunnustelee sanoilla, sanapareilla ja lauseen paloilla elämän olemusta. Hän sovittaa toisiinsa kuvia, väittämiä, aistimuksia, ymmärtääkseen tai löytääkseen levon. Aallot, kohina, kuolema yhdistyvät arkiseen tassutteluun, nukkumisharjoituksiin, pyrkimykseen elää hengitys kerrallaan, eikä koko maailman kaaos sylissä.

Kaikkien teosvalintojen perustelut täällä: Tässä ovat Ylen Tanssiva karhu -palkinnon ehdokkaat

Tänä vuonna Tanssivaa karhua tavoittelevat Erkka Filanderin Torso, Catharina Gripenbergin Handbok att bära till en dräkt, Sirpa Kyyrösen Ilmajuuret, Tiina Lehikoisen Multa, V. S. Luoma-ahon Mantra ja Harri Nordellin Hajo.


Kuuntele

Toimittaja Anna Tulusto haastattelee V. S. Luoma-ahoa

  • Rakkaus on ruma sana, mutta kaunis asia

    Rakas äiti on suomen kaunein sanapari.

    Kun kysytään, mikä on suomen kielen kaunein sana, pitäisi ensin tarkentaa, tarkoitetaanko sillä ihanimman asian nimeä vai soinniltaan miellyttävintä sanaa. Moni pitää kauniina pehmeitä soljuvia äänteitä. Alavilla mailla hallanvaara on klassikko, vaikka sen merkitys uhkaa sadon paleltuvan.

  • Avaruusromua: Sumutorvia, tuhkaa, aaltoja ja aavekaupungin ääniä

    Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia.

    "Yhtäkkiä tajusin, että tein kaiken aivan väärin", toteaa amerikkalainen säveltäjä Steve Moore. "Pyrin aina luomaan jotakin, jolla ei ole alkua eikä loppua", sanoo amerikkalainen elektronimuusikko Taylor Deupree. "Tahdon kertoa äänillä samalla tavoin kuin elokuvaohjaajat kertovat kuvilla", selittää australialainen musiikintekijä Martin Kay. "Me emme tiedä luonnosta vielä juuri mitään", väittää japanilainen äänitaiteilija Yoshio Machida. Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia, kummallisia ajatuksia ja omalaatuista musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Oletko tosikko vai uppoaako ironia?

    Ironia on taitolaji.

    Törmääkö sarkasmiin, ironiaan ja ivaan nykyään yhä useammin, vai tuntuuko vain siltä? Poliitikot selittelevät sanomisiaan väärinymmärrettynä ironiana: “se oli vain läppä!”. Nuoriso muodostaa sarkastisen salakielen salaseuroja. Käänteistä kieltä ymmärtämätön joutuu naurunalaiseksi. Ironia on monesti hauskaa ja nokkelaa.

  • Arto Paasilinnan Ulvova mylläri Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 30.3. klo 19! Ulvova mylläri kysyy, missä menevät normaalin ja hyväksytyn rajat? Kuka lopulta on Ulvovassa myllärissä hullu? Paasilinnan romaani ilmestyi vuonna 1981 ja sen tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Suomeen. Onko kirjan sanoma edelleen ajankohtainen? Entä millaista on Ulvovan myllärin huumori? Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

  • Tanssiva karhu etsii vuoden 2019 runoteosta!

    Lähetä runoteoksesi raadin luettavaksi.

    Tanssiva karhu on Ylen oma runouspalkinto. Se jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 1994. Ensimmäinen palkittu teos oli Sirkka Turkan Sielun veli. Runous todella ansaitsee huomiota. Siksi Yle hoitaa kulttuuritehtäväänsä ja nostaa joka vuosi esiin joukon erityisen korkeatasoisia kotimaisia runoteoksia.

  • Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja ylisti runovuoden satoa

    Jukka Viikilän puhe Kajaanin Runoviikolla

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Jukka Viikilän puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2018. Mikä ylellisyys saada eteisen lattialle vuoden runous, kokoelma kerrallaan. Juuri minulle ojennettu pyrkimys kielellistää jotakin maailmasta, tai ehdotus kauneudeksi juuri tänään.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri