Hyppää pääsisältöön

Miksi tuhlata aikaa proosaan, kysyy runoilija V. S. Luoma-aho

Runoilija Ville Luoma-aho
Runoilija Ville Luoma-aho Jyväskylän kauppatorilla. Runoilija Ville Luoma-aho Kuva: Yle / Jani Tanskanen Tanssiva karhu,tanssiva karhu -ehdokkaat

Kirjailija Ville Luoma-aho ei ole varma, kirjoittaako hän runoutta. Joka tapauksessa hänen teoksensa Mantra on nyt Ylen runouskilpailun ehdokkaana.

Jyväskyläläinen Ville Luoma-aho (s. 1984) on kustantamo Poesian kirjailijoita. Varminta lienee puhua kirjailijasta eikä runoilijasta, sillä Luoma-aho ei ole kirjallisten raja-aitojen ystävä. Hän ei tiedä, onko hänellä lajia tai genreä.

Luoma-aho tiedostaa, että kirjastot luokittelevat hänen kirjansa runoudeksi, mutta siinä on Luoma-ahosta huono puolensa:

– Vannoutunut proosan lukija saattaa sanoa, että runoutta en lue, enkä ymmärrä – avaamatta runoteoksia, Luoma-aho suree.

Kirja kirjalta olen suunnitellut enemmän.― V. S. Luoma-aho

Luoma-ahon Mantra, joka on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -palkinnon saajaksi, on kustantajansa mukaan viileän aforistinen ja pehmeän dystooppinen. Kuvaus on osuva. Luoma-aho viskoo tiiviitä ajatuksellisia lauseita, ja dystooppisuuteen, yhteiskunnan varjojen esiintuomiseen, sekoittuu aimo tujaus huvittavuutta.

Teos on yhtenäisempi kuin Luoma-ahon aiempi tuotanto, ja tekijä myöntää sen:

– Kirja kirjalta olen suunnitellut enemmän. Pari ensimmäistä kirjaa kirjoitin vain menemään ja katselin, mitä tuli kirjoitetuksi. Sitten pakotin sen yhteen. Siksi ne ovat hajanaisempia. Jonkun mielestä ne voivat tosin vaikuttaa kokeellisemmilta tai hurjemmilta, Luoma-aho sanoo.

Proosa tuntuu tuotetulta, tuotteelta.― V. S. Luoma-aho

Luoma-aho ei pidä kirjallisista lajirajoista. Toisaalta hän kuitenkin tiedostaa kirjoittavansa jotain aivan muuta kuin proosaa, suorasanaista kirjallisuutta. Sitä kohtaan hän on tyly:

– Proosa tuntuu tuotetulta, tuotteelta. Proosaa lukiessani en oikein tiedä, miksi käytän aikaani siihen enkä vaikka katso televisiosta snookeria, Luoma-aho sanoo.

Mutta toki proosan sisällä on eroja. Luoma-aho muistuttaa siitä ja sanoo lukevansa paljon proosaa.

– Silti sanoisin, että jos vastaan tulee jokin proosateos, josta pidän, siinä on yleensä lyyrisyyttä. Silloin se onnistuu tekemään asioita, jotka ovat runoudelle ominaisia, Luoma-aho naljailee.

Luoma-aho kirjoittaa runoutta – jos se nyt siis on runoutta – koska se on niin erilaista kuin proosa.

– Runoudessa aika – sanan tai lauseen laajuus – on ihan toinen kuin proosassa. Tietty proosakin voi olla kokeellista tai esseististä, mutta kertovan proosan valtavirta on häkellyttävän kaavamaista. Se ottaa todellisuuden kivuttoman kuvaamisen jutukseen, Luoma-aho sanoo.

Kun Luoma-aho vasta aloitteli runoilijana, hän jäljitteli esikuviaan, kuten Pentti Saarikoskea. Myöhemmin hän tajusi, että runoja voi kirjoittaa toisinkin.

Aforismipalkinto yllätti, koska en ollut kirjoittanut palkittua teosta aforismikokoelmaksi.― V. S. Luoma-aho

Mantrassa on paljon aforistisuutta. Se on kuulunut Luoma-ahon aiempaankin tuotantoon, ja Kronologi-teos sai Vuoden aforismikirja -palkinnon vuonna 2013.

– Aforismipalkinto yllätti, koska en ollut kirjoittanut Kronologia aforismikokoelmaksi. Toki on suotavaa, että sen voi niinkin lukea, Luoma-aho sanoo.

Luoma-aho tiedostaa aforistiset piirteensä ja esikuvansa. Silti hän on hieman huolissaan. Hän pelkää, että häneltä aletaan odottaa vain aforistiikkaa. Eiköhän siksi tehdä lukijoina Luoma-aholle lupaus. Odotetaan häneltä Luoma-ahoa, ei runoutta, aforistiikkaa tai proosaa. Tuli mitä tuli, luvassa on varmasti jotain kiinnostavaa.

V. S. Luoma-aho

S. 1984

Teokset

Ruumiita (2009)
Remora (2011)
Kronologi (2013)
Mantra (2016)

Suomennokset

Sam Pink: Aion kloonata itseni ja tappaa kloonini ja syödä sen (2013)

Palkinnot ja ehdokkuudet

Tanssiva karhu -palkinnon ehdokkuus 2017: Mantra
Einari Vuorela -runopalkinnon ehdokkuus 2014: Kronologi
Vuoden aforismikirja -palkinto 2013: Kronologi

Tanssiva karhu on Ylen vuodesta 1994 lähtien runoteokselle jakama palkinto. Palkintosumma on 4 000 euroa.

Tanssivan karhun raati perustelee Mantran ehdokkuuden näin:

Teoksessaan V.S. Luoma-aho tunnustelee sanoilla, sanapareilla ja lauseen paloilla elämän olemusta. Hän sovittaa toisiinsa kuvia, väittämiä, aistimuksia, ymmärtääkseen tai löytääkseen levon. Aallot, kohina, kuolema yhdistyvät arkiseen tassutteluun, nukkumisharjoituksiin, pyrkimykseen elää hengitys kerrallaan, eikä koko maailman kaaos sylissä.

Kaikkien teosvalintojen perustelut täällä: Tässä ovat Ylen Tanssiva karhu -palkinnon ehdokkaat

Tänä vuonna Tanssivaa karhua tavoittelevat Erkka Filanderin Torso, Catharina Gripenbergin Handbok att bära till en dräkt, Sirpa Kyyrösen Ilmajuuret, Tiina Lehikoisen Multa, V. S. Luoma-ahon Mantra ja Harri Nordellin Hajo.


Kuuntele

Toimittaja Anna Tulusto haastattelee V. S. Luoma-ahoa

V. S. Luoma-aho Twitterissä

Kommentit
  • Avaruusromua 28 vuotta: Betonisen aikakauden muistomerkit

    Avaruusromua 28 vuotta: uutta suomalaista musiikkia!

    Sammaleen peittämä autonromu, ruosteinen laiva, autio talo ja hylätty huoltoasema ovat kauniita ja pelottavia. Ne muistuttavat ihmisen katoavaisuudesta. Ne hajoavat hitaasti osaksi luontoa. Miksi hylättyihin paikkoihin ja esineisiin liittyy niin paljon kiinnostavaa? Mitä ne kertovat meille? Avaruusromun 28-vuotisjuhlan syntymäpäivälähetyksessä kuunnellaan ennenkuulumatonta suomalaista musiikkia. Areenassa on tarjolla myös VJ Indigon toteuttama ainutkertainen visuaalinen versio tästä lähetyksestä. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Mitä kieltä me puhuisimme, jos emme suomea?

    Suomen kielen menestystarinassa on ollut vaaran paikkoja

    Asiantuntijoiden mukaan 90% maailman kielistä saattaa kadota seuraavan sadan vuoden aikana. Onko suomi 600 eloon jäävän kielen juokossa? Keitä olisimme, jos emme puhuisi suomea? Mietittekö koskaan mikä on kielen vaikutus kulttuuriin? Kulttuuri synnyttää kielen, mutta kieli vastavuoroisesti vaikuttaa ajatteluumme. Historia näyttää aina etenevän johdonmukaisesti kun sitä tarkastelee taaksepäin.

  • Avaruusromua: Laboratoriossa tapahtuu!

    Voiko laboratorion laitteilla saada aikaan musiikkia?

    Oli elokuun loppupuoli vuonna 1973. Kaksi innokasta musiikkia harrastavaa diplomi-insinööriä linnoittautui viikonlopuksi elektroniikan laboratorioon. He toivat mukanaan kaksi kelanauhuria, mikrofoneja ja soittimia. He olivat päättäneet kokeilla, mitä elektroniikan laitoksen laboratorion laitteista irtoaa. Voiko laitteilla saada aikaan musiikkia? Musiikkia syntyi, mutta muutakin tapahtui. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Peloista pahin

    Lapsen menettäminen on äidin ja isän peruspelko.

    Pelko lapsen menettämisestä on jokaisessa vanhemmassa. Tämä teksti on tutkimusmatka tuohon pelkoon.

  • Avaruusromua 28 vuotta: Betonisen aikakauden muistomerkit

    Avaruusromua 28 vuotta: uutta suomalaista musiikkia!

    Sammaleen peittämä autonromu, ruosteinen laiva, autio talo ja hylätty huoltoasema ovat kauniita ja pelottavia. Ne muistuttavat ihmisen katoavaisuudesta. Ne hajoavat hitaasti osaksi luontoa. Miksi hylättyihin paikkoihin ja esineisiin liittyy niin paljon kiinnostavaa? Mitä ne kertovat meille? Avaruusromun 28-vuotisjuhlan syntymäpäivälähetyksessä kuunnellaan ennenkuulumatonta suomalaista musiikkia. Areenassa on tarjolla myös VJ Indigon toteuttama ainutkertainen visuaalinen versio tästä lähetyksestä. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Scifi-eepos Läskimooses - tulevaisuuden klassikko?

    Läskimooses on jo noteerattu Art Review -lehdessä

    Sen piti olla alunperin kevyt Mars-höpöhöpöseikkailu, mutta siitä tulikin yli tuhatsivuinen -scifieepos. Matti Hagelbergin jatkosarjakuva Läskimooses kertoo ihmiskunnan ja universumin kehityksestä ja avaruudessa vaikuttavista sivilisaatioista. Läskimooses on saavuttanut sarjakuvapiireissä jo kulttimaineen, ja arvostettu Art Review -lehti seuraa hanketta.

  • Mitä kieltä me puhuisimme, jos emme suomea?

    Suomen kielen menestystarinassa on ollut vaaran paikkoja

    Asiantuntijoiden mukaan 90% maailman kielistä saattaa kadota seuraavan sadan vuoden aikana. Onko suomi 600 eloon jäävän kielen juokossa? Keitä olisimme, jos emme puhuisi suomea? Mietittekö koskaan mikä on kielen vaikutus kulttuuriin? Kulttuuri synnyttää kielen, mutta kieli vastavuoroisesti vaikuttaa ajatteluumme. Historia näyttää aina etenevän johdonmukaisesti kun sitä tarkastelee taaksepäin.

  • Avaruusromua: Laboratoriossa tapahtuu!

    Voiko laboratorion laitteilla saada aikaan musiikkia?

    Oli elokuun loppupuoli vuonna 1973. Kaksi innokasta musiikkia harrastavaa diplomi-insinööriä linnoittautui viikonlopuksi elektroniikan laboratorioon. He toivat mukanaan kaksi kelanauhuria, mikrofoneja ja soittimia. He olivat päättäneet kokeilla, mitä elektroniikan laitoksen laboratorion laitteista irtoaa. Voiko laitteilla saada aikaan musiikkia? Musiikkia syntyi, mutta muutakin tapahtui. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Sodan kauhut ilman sankaritarinoita

    Kokijoina evakkotyttö, tärähtänyt sotilas ja lehmä

    Hanneriina Moisseisen Kannas-sarjakuva kuvaa jatkosodan kaaoottista evakkovaihetta uudenlaisesta näkökulmasta. Kokevia henkilöitä ovat karjakkotyttö, järkensä menettänyt sotilas sekä eräällä tavalla myös lehmä. Moisseinen on tietoisesti hakenut vastakohtaa sankaritarinoille, jotka ovat leimanneet sodan käsittelyä.

  • Suvi Valli ryhtyi runoilijaksi, koska juoksulenkeillä oli tylsää

    Teos Spiraali on Tanssiva karhu -palkintoehdokas

    Juokseminen pakotti Suvi Vallin kirjoittamaan runoteoksen. Säkeet vain tulivat mieleen, kun yksitoikkoinen rytmi ohjasi kokemaan maailmaa liikkeen kautta. Nimenomaan liike, kulkeminen ja matkanteko inspiroivat runoilijaa, joka liputtaa kävelevän elämäntavan puolesta. Jalat kiinnostavat runoilija Suvi Vallia.

  • Avaruusromua: Sitä ei voi tietää eikä ennustaa

    Retron, analogian ja improvisoinnin hengessä

    Musiikkia improvisoidessa se muuttuu kaiken aikaa. Asiat eivät milloinkaan palaa lähtöpisteeseensä, eivätkä ne milloinkaan toistu täysin samanlaisina. Musiikki elää ja muuttuu, ja mikä parasta, useimmiten tavalla, jota ei voi etukäteen tietää eikä ennustaa. Siitä tulee jotakin ainutkertaista. Retron, analogian ja improvisoinnin hengessä musisoivat Node, Vanderson & Lambert sekä Erik Wøllo. Toimittajana Jukka Mikkola.