Hyppää pääsisältöön

Miksi tuhlata aikaa proosaan, kysyy runoilija V. S. Luoma-aho

Runoilija Ville Luoma-aho
Runoilija Ville Luoma-aho Jyväskylän kauppatorilla. Runoilija Ville Luoma-aho Kuva: Yle / Jani Tanskanen Tanssiva karhu,tanssiva karhu -ehdokkaat

Kirjailija Ville Luoma-aho ei ole varma, kirjoittaako hän runoutta. Joka tapauksessa hänen teoksensa Mantra on nyt Ylen runouskilpailun ehdokkaana.

Jyväskyläläinen Ville Luoma-aho (s. 1984) on kustantamo Poesian kirjailijoita. Varminta lienee puhua kirjailijasta eikä runoilijasta, sillä Luoma-aho ei ole kirjallisten raja-aitojen ystävä. Hän ei tiedä, onko hänellä lajia tai genreä.

Luoma-aho tiedostaa, että kirjastot luokittelevat hänen kirjansa runoudeksi, mutta siinä on Luoma-ahosta huono puolensa:

– Vannoutunut proosan lukija saattaa sanoa, että runoutta en lue, enkä ymmärrä – avaamatta runoteoksia, Luoma-aho suree.

Kirja kirjalta olen suunnitellut enemmän.― V. S. Luoma-aho

Luoma-ahon Mantra, joka on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -palkinnon saajaksi, on kustantajansa mukaan viileän aforistinen ja pehmeän dystooppinen. Kuvaus on osuva. Luoma-aho viskoo tiiviitä ajatuksellisia lauseita, ja dystooppisuuteen, yhteiskunnan varjojen esiintuomiseen, sekoittuu aimo tujaus huvittavuutta.

Teos on yhtenäisempi kuin Luoma-ahon aiempi tuotanto, ja tekijä myöntää sen:

– Kirja kirjalta olen suunnitellut enemmän. Pari ensimmäistä kirjaa kirjoitin vain menemään ja katselin, mitä tuli kirjoitetuksi. Sitten pakotin sen yhteen. Siksi ne ovat hajanaisempia. Jonkun mielestä ne voivat tosin vaikuttaa kokeellisemmilta tai hurjemmilta, Luoma-aho sanoo.

Proosa tuntuu tuotetulta, tuotteelta.― V. S. Luoma-aho

Luoma-aho ei pidä kirjallisista lajirajoista. Toisaalta hän kuitenkin tiedostaa kirjoittavansa jotain aivan muuta kuin proosaa, suorasanaista kirjallisuutta. Sitä kohtaan hän on tyly:

– Proosa tuntuu tuotetulta, tuotteelta. Proosaa lukiessani en oikein tiedä, miksi käytän aikaani siihen enkä vaikka katso televisiosta snookeria, Luoma-aho sanoo.

Mutta toki proosan sisällä on eroja. Luoma-aho muistuttaa siitä ja sanoo lukevansa paljon proosaa.

– Silti sanoisin, että jos vastaan tulee jokin proosateos, josta pidän, siinä on yleensä lyyrisyyttä. Silloin se onnistuu tekemään asioita, jotka ovat runoudelle ominaisia, Luoma-aho naljailee.

Luoma-aho kirjoittaa runoutta – jos se nyt siis on runoutta – koska se on niin erilaista kuin proosa.

– Runoudessa aika – sanan tai lauseen laajuus – on ihan toinen kuin proosassa. Tietty proosakin voi olla kokeellista tai esseististä, mutta kertovan proosan valtavirta on häkellyttävän kaavamaista. Se ottaa todellisuuden kivuttoman kuvaamisen jutukseen, Luoma-aho sanoo.

Kun Luoma-aho vasta aloitteli runoilijana, hän jäljitteli esikuviaan, kuten Pentti Saarikoskea. Myöhemmin hän tajusi, että runoja voi kirjoittaa toisinkin.

Aforismipalkinto yllätti, koska en ollut kirjoittanut palkittua teosta aforismikokoelmaksi.― V. S. Luoma-aho

Mantrassa on paljon aforistisuutta. Se on kuulunut Luoma-ahon aiempaankin tuotantoon, ja Kronologi-teos sai Vuoden aforismikirja -palkinnon vuonna 2013.

– Aforismipalkinto yllätti, koska en ollut kirjoittanut Kronologia aforismikokoelmaksi. Toki on suotavaa, että sen voi niinkin lukea, Luoma-aho sanoo.

Luoma-aho tiedostaa aforistiset piirteensä ja esikuvansa. Silti hän on hieman huolissaan. Hän pelkää, että häneltä aletaan odottaa vain aforistiikkaa. Eiköhän siksi tehdä lukijoina Luoma-aholle lupaus. Odotetaan häneltä Luoma-ahoa, ei runoutta, aforistiikkaa tai proosaa. Tuli mitä tuli, luvassa on varmasti jotain kiinnostavaa.

V. S. Luoma-aho

S. 1984

Teokset

Ruumiita (2009)
Remora (2011)
Kronologi (2013)
Mantra (2016)

Suomennokset

Sam Pink: Aion kloonata itseni ja tappaa kloonini ja syödä sen (2013)

Palkinnot ja ehdokkuudet

Tanssiva karhu -palkinnon ehdokkuus 2017: Mantra
Einari Vuorela -runopalkinnon ehdokkuus 2014: Kronologi
Vuoden aforismikirja -palkinto 2013: Kronologi

Tanssiva karhu on Ylen vuodesta 1994 lähtien runoteokselle jakama palkinto. Palkintosumma on 4 000 euroa.

Tanssivan karhun raati perustelee Mantran ehdokkuuden näin:

Teoksessaan V.S. Luoma-aho tunnustelee sanoilla, sanapareilla ja lauseen paloilla elämän olemusta. Hän sovittaa toisiinsa kuvia, väittämiä, aistimuksia, ymmärtääkseen tai löytääkseen levon. Aallot, kohina, kuolema yhdistyvät arkiseen tassutteluun, nukkumisharjoituksiin, pyrkimykseen elää hengitys kerrallaan, eikä koko maailman kaaos sylissä.

Kaikkien teosvalintojen perustelut täällä: Tässä ovat Ylen Tanssiva karhu -palkinnon ehdokkaat

Tänä vuonna Tanssivaa karhua tavoittelevat Erkka Filanderin Torso, Catharina Gripenbergin Handbok att bära till en dräkt, Sirpa Kyyrösen Ilmajuuret, Tiina Lehikoisen Multa, V. S. Luoma-ahon Mantra ja Harri Nordellin Hajo.


Kuuntele

Toimittaja Anna Tulusto haastattelee V. S. Luoma-ahoa

  • Kertovatko suomalaiset rivot paikannimet enemmän nimien keksijöistä kuin itse paikoista?

    Suomen paikat on nimetty käyttäjien kokemuksien perusteella.

    Suomessa on 2944 paska-sanan sisältävää paikannimeä. Rivot paikannimet hihityttävät tai närkästyttävät kartanlukijoita. Miksi sukupuolielimet ja eritteet ovat olleet niin yleisesti nimeäjien käytössä? Paikkojen nimeäminen on perustunut yleensä joko kuvailemaan mitä ko. paikka muistuttaa muodoltaan, sen käyttökelpoisuuteen tai johonkin vahvaan kokemukseen paikassa.

  • Avaruusromua: Kuunnellaan jääleinikkiä!

    Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit?

    Onko kasveilla sielu? Muun muassa tätä pohti antiikin filosofi Aristoteles, ja oli sitä mieltä, että ei. Ei ole. Kasvit ovat kyllä eläviä, mutta eivät samalla tavoin kuin eläimet tai me ihmiset. Kasvit elävät erilaista elämää, selitti Aristoteles, ja puhui kasvisielusta ja sen luonteesta. Suomalainen Band of Weeds tekee musiikkia kasvien äänistä. Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit nuokkuesikko ja jääleinikki? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Lisää tilaa ajattelulle!

    Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin.

    Sana jooga on sanskriitin kieltä ja se tarkoittaa ihmisen ja kaikkeuden välistä yhteyttä. Muinaisen Intian joogit opettivat, että ihmisen kehon, tietoisuuden ja hengityksen välillä on yhteys. Joogaa harjoittamalla he pyrkivät tasapainoon: syvään keskittyneeseen tilaan, joka rauhoittaa kehon ja mielen. Musiikki on myös ollut keino etsiä sisäistä rauhaa ja tasapainoa. Musiikilla ja mietiskelyllä on pitkä yhteinen historia. Eikä ole mikään ihme, että musiikki ja jooga ovat kohdanneet monella taholla. Tapani Rinne tekee musiikkia, joka rauhoittaa ja antaa tilaa ajattelulle. Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri