Tytti Shemeikka
Yle
Tänään vietetään #lupanäkyä-päivää. Päivää, jolloin jokainen saa rikkoa ne rajat, joissa on suostunut elämään ehkä toisten tai oman itsensä painostuksesta.
Kun Vaakakapinan tiimissä mietimme miten kukin meistä osallistuu Lupa näkyä -päivään, olin turhautunut. Halusin osallistua teemapäiväämme niin, että ihan oikeasti ylittäisin omia rajojani. Olen rempseä ja jopa yllytyshullu tyyppi, enkä heti keksinyt mitään mitä en normaalisti kehtaisi tehdä.
Aikani erilaisia asuvaihtoehtoja pohdittuani sain kuningasidean: päätin tulla body paintissa töihin! Body paint on minullekin jotain niin uutta ja erilaista, että voin 100% varmasti kertoa ylittäneeni omat rajani ja kokeilleeni jotain uutta. Vielä päivää ennen #lupanäkyä-päivää esimieheni kysyi, olenko varma päätöksestäni. Tottakai, totesin, minähän kehtaan tehdä mitä vaan!
Ajatus “tissit paljaana” töihin tulemisesta kutkutti mahan pohjaa, minkä takia #lupanäkyä-päivään herääminen normaalia aikaisemmin tuntui lasten leikiltä. Aamutoimia tehdessäni haaveilin body paint -paitani väristä ja mietin, miten reagoin mahdollisiin ihaileviin kommentteihin, joita paitani saa. Olin erittäin innoissani!
Kun aloimme maskeeraja Minja Hynysen kanssa tehdä turkoosia paitaani, alkoi epävarmuus pikkuhiljaa kolkuttaa mieltäni: onko tämä sittenkään hyvä idea? Mitä jos vastaantulijat suorastaan oksentaisivat nähdessään maharöllöni ja eriparitissini?
Kun kahden ja puolen tunnin maalausurakan jälkeen paita oli valmis, teki mieleni hypätä pimennetyin ikkunoin varustellun taksin takapenkille ja suunnata pää painuksissa Pasilaan. Jännitti, pelotti ja myös nolotti. Olin varma, että nyt olen vetänyt homman överiksi ja etten selviä päivästä satuttamatta itseäni.
Astuttuani maskeerauskoulun kellaritiloista auringon paisteeseen, päätin piiloutua peilaavien aurinkolasien taakse. Ainakaan minua pilkkaavat vastaantulijat eivät näkisi silmiini nousevia kyyneleitä!
Yllätys olikin aikamoinen, kun kävellessäni noin kilometrin matkan Helsingin keskustassa kukaan ei kommentoinut asuani millään tavalla. Huomasin muutamia normaalia pidempiä katseita, mutta niitäkin oli paljon vähemmän kuin alun perin ajattelin. Voi vitsit - kukaan ei loukkaannukaan minun kropastani!
Työpaikalle päästyäni asuani kommentoitiin ensimmäistä kertaa. Eräs työkaverini oikein huudahti, kuinka upea asu minulla on, kunnes hän samaan hengenvetoon tokaisi ettei ollut edes tajunnut ettei minulla ole paitaa päällä. Hän luuli paitani olevan läpikuultava, josta nännit näkyvät läpi. Kommentti huvitti minua, body paint -paita oli siis erittäin onnistunut!
Jälleen kerran huomasin, että itsensä ylittämällä saa hienoja asioita aikaan. Kun itse uskaltautuu näkyä, saattaa joku toinen saada tästä paljon voimaa. Olen liikutuksella seurannut #lupanäkyä-päivän aikana sosiaaliseen mediaan postattuja kuvia, joista joidenkin lähettäjät ovat kiittäneet minua rohkeudesta ja kertoneet aikovansa laittaa rohkeutta omalla tavallaan eteenpäin.
Ja se jos mikä muuttaa maailmaa.
#lupanäkyä body paint
Toimittaja Tytti Shemeikka kävi testaamassa body paintia.
