Hyppää pääsisältöön

Harmonikansoittaja Minna Ristamäki: "5-vuotiaana tein itselleni pahvista harmonikan."

Minna Ristamäki.
Minna Ristamäki. Kuva: Yle/Laila Kangas minna ristamäki

Harmonikansoittoa ensimmäistä vuottaan Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa opiskeleva Minna Ristamäki on onnekas, sillä hän on nyt valitsemallaan tiellä: "Koko ikäni tavoitteenani on ollut tämän unelman saavuttaminen. Kun viisivuotiaasta lähtien olin sinnikkäästi harmonikansoiton kannalla, sain 6-vuotislahjaksi oikean soittimen." Minna piipahti Kantapöydän opiskelijatreffeillä 24. toukokuuta 2017.

Kuka?
Olen Minna Ristamäki, syntynyt 30.9.1997. Olen kotoisin Ylöjärveltä, jossa kävin peruskoulun ja lukion. Kun viime syksynä aloitin opinnot Sibelius-Akatemiassa, muutin tänne Helsinkiin.

Onko perheessäsi muusikoita tai musiikin harrastajia?
Olen meidän perheen ainoa muusikko. Vanhempani ovatkin olleet vakaasti tukijoukoissani ja he ovat kauttani saaneet tutustua heille täysin erilaiseen musiikin maailmaan.

Musiikkiopinnot?
Aloitin musiikkiopistossa 6-vuotiaana. Olen ollut onnekas, sillä minulla on ollut monta erittäin hyvää opettajaa; Sami Varvio, Pekka Kallio ja Teija Parviainen musiikkiopistoissa. Myös peruskoulussa ja lukiossa minulla oli kannustavat musiikinopettajat Timo Toivonen ja Tuija Tiitta-Ylipää.

14-vuotiaana aloitin Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa, opettajanani oli Heidi Velamo. Tällä hetkellä opiskelen ensimmäistä kandivuottani Sibelius-Akatemiassa Matti Rantasen oppilaana.

Harmonikansoittaja Minna Ristamäki Kantapöydän opiskelijatreffeillä 24.5.2017.
Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa kuultiin Bachia. Harmonikansoittaja Minna Ristamäki Kantapöydän opiskelijatreffeillä 24.5.2017. Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen minna ristamäki

Lempisäveltäjäsi?
On hankala valita vain yhtä lempisäveltäjää, mutta J.S. Bachin musiikki on vaikuttanut itseeni hyvin voimakkaasti. Yksi Bachin lempiteoksistani on Passacaglia ja fuuga c-molli. Ylipäätään musiikkimakuni on hyvin monipuolinen, kuuntelen paljon kaikkea barokkimusiikista nykymusiikkiin.

Idolisi?
Ihailen suuresti monia harmonikansoittajia, erityisesti suomalaisia, kuten Mika Väyrystä, Veli Kujalaa ja omaa opettajaani Matti Rantasta. Lisäksi erityisesti Maria Kalaniemen musiikki on vaikuttanut oman tulkinnallisen tyylini löytämiseen.

Harrastukset?
Vapaa-ajallani luen paljon historiaan sijoittuvaa englanninkielistä kirjallisuutta ja vietän aikaa ystävieni kanssa.

Mikä sinusta tulee isona?
5-vuotiaana ilmoitin vanhemmilleni, että haluan ison harmonikan. Koska en sitä silloin saanut, tein itselleni pahvista harmonikan ja sitä sitten soittelin. Koska sinnikkäästi olin harmonikansoiton kannalla, sain 6-vuotislahjaksi oikean harmonikan ja aloitin soitto-opintoni. Silloin myös ilmoitin, että minusta tulee harmonikansoitonopettaja ja musiikin tohtori. Koko ikäni tavoitteenani on ollut tämän unelman saavuttaminen. Ja sillähän tiellä tässä ollaan!

Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa Minna soittaa lempimusiikkiaan, J.S. Bachin b-molli-preludin, BWV 891, Das wohltemperierte Klavier -sarjan toisesta kirjasta. Kantapöydän juontajina ovat toimittajat Helena Hannikainen ja Vesa Kytöoja. Ohjaus Harri Anttila.

  • Urkureduktio tukee Kokkosen Requiemiä

    Levyarvostelu

    Joonas Kokkosen Requiem orkesterille, kuorolle ja solisteille syntyi tuskallisen hankalasti, mutta siitä tuli hänen kaunein suurteoksensa, täynnä kimmeltävää valoa, säihkyviä harmonioita, herkkyyttä ja voimaa. Teosta on esitetty ihmeen vähän - pääsiäisaikaan suuret esittäjistöt pelaavat varman päälle tutummilla passioilla ja requiemeillä. Kenties tilanne muuttuu nyt, kun Jouko Linjama on tehnyt Kokkosen requiemistä urkureduktion, joka uuden levyn perusteella toimii vallan mainiosti.

  • Kostiainen yhdisti kaikki requiemit omaansa

    Levyarvostelu

    Requiem sävellysmuotona houkuttelee säveltäjistä usein esiin uusia piirteitä, etenkin kauneutta, dramatiikkaa ja perinnetietoisuutta. Näin on käynyt myös Pekka Kostiaiselle, jonka Requiem on tavallaan kaunis, välillä dramaattinen ja kauttaaltaan tietoinen perinteestä. Mutta Alban vasta julkaisema levytys saa aprikoimaan perinteen suhdetta aikamme musiikin vaatimuksiin. Kostiaisen Requiem nimittäin kuulostaa kaikilta aiemmilta requiemeiltä, muttei lainkaan uudelta.

  • Sibeliuksen viulukonserton pianoreduktion väärinymmärrys

    Levyarvostelu

    Sibeliuksen viulukonsertto lienee viehättänyt Fritz Kreisleria, mutta samalla tuo vanhan ajan viiksekäs viuluviikari tunnusti tosiasiat. Orkesterin kanssa pääsee soittamaan harvoin kun taas pianisteja on kaikkialla, joten parasta laatia konsertosta reduktio viululle ja pianolle. Ja väliäkö sillä, että sellaisen oli Sibelius jo tehnyt - pätevänä pianistina Kreisler tiesi mitä halusi. Janit Lehtonen ja Aarrevaara ovat nyt levyttäneet Kreislerin reduktion, mutta minulle jää olo, etteivät he lainkaan ymmärrä Kreislerin aivoituksia.

  • Kuoromies Långbackan elämäntyö esitellään tyylillä

    Levyarvostelu

    Kuoronjohtaja, säveltäjä Ulf Långbacka on pitkän linjan kuoromies, joka on vaikuttanut etenkin Turun seudun suomenruotsalaisissa kuoropiireissä. Aikanaan hän nosti Candominon huipputasolle, ja oli mukana perustamassa laatukuoro Key Ensemblea, joten siltä osin Långbackan taidot tunnetaan, mutta uusi levy "Visions" kokoaa viimein yhteen myös Långbackan sävellyksiä. Hyvä niin, koska Långbackan monimuotoinen, sointuisa ja laulullinen musiikki ansaitsee tulla lauletuksi laajemminkin.