Hyppää pääsisältöön

Itärajan ihmiskilvet: ”Meille kaikille oli selvää, että kuolemalle lähdetään.”

”Yksi niistä konepistoolin kanssa hyppäsi tuohon piha-aitan ovelle ja alkoi silmitön ammunta aittaan sisälle. Velipoikaan osui kolme luotia, jotka meni rinnasta läpi. Ja kun nousin katsomaan aitan ovella makaavaa äitiä, hänen yömekkonsa rintamuksille levisi paraikaa suuri veriläikkä.”

Näin muistelee vuoden 1944 heinäkuun traagisia tapahtumia kuhmolainen Veikko Juntunen. Hän menetti tuhotyössä melkein koko perheensä.

Juntunen jakoi tuhansien suomalaisten kohtalon, mutta jäi onnen kaupalla henkiin. Jatkosodan aikana Suomeen tehtyjen partisaani-iskujen uhreja on elossa noin 430. Tieto perustuu Valtiokonttorin ja Jatkosodan siviiliveteraanit ry:n laskelmiin.

Neuvostoliiton partisaaniosastot iskivät vuosina 1941-44 arviolta 45 kertaa itärajan syrjäisiin suomalaiskyliin. Lapissa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa tehdyissä hyökkäyksissä menehtyi 182 siviiliä – useimmat olivat naisia, lapsia ja vanhuksia. Useat kymmenet haavoittuivat.

MOT: Itärajan ihmiskilvet- ohjelmassa neljä partisaani-iskujen siviiliuhria kertoo tarinansa.

”Partio tuli Raatteen suunnasta. 17 miestä ja kaikilla konepistooli. Se oli meille kaikille selvää, että kuolemalle lähdetään. Nämä eivät täältä vapaehtoisesti lähde, vaan tekevät kyllä tuhonsa”, kertoo neuvostopartisaanien hyökkäyksestä Suomussalmen Malahvian Väinö Kinnunen. Iskussa Kinnunen menetti molemmat vanhempansa, sisaruksiaan sekä joitakin sukulaisia.

”Karja ammui palavissa navetoissa”

Tyyne Martikaisen perhe juoksi henkensä edestä partisaaneja pakoon savukoskelaisessa Kuoskun kylässä syyskuussa vuonna 1941.

”Aamuyöstä vihollinen hyökkäsi suojattomaan kyläämme. En koskaan unohda näkyä, miten kotikyläni paloi. Kuului ihmisten huutoja, laukauksia ja palavissa navetoissa karja ammui. Se oli kauhea pelon ja tuhon hetki”, kuvailee Martikainen MOT:n haastattelussa. Hän on Jatkosodan siviiliveteraanit ry:n kunniapuheenjohtaja.

Itä-Suomen yliopiston historian professori Maria Lähteenmäki on tutkinut rajakyliin tehtyjä partisaani-iskuja. Lähteenmäen selvitysten mukaan syrjäisimmät asuinyhteisöt oli jätetty sotatoimialueelle pitkälti oman onnensa nojaan. Moneen kylään ei oltu jätetty yhtään aseistettua vartijaa.

”Nämä isoimmat kylät sieltä rajanpinnasta oli kyllä evakuoitu, mutta sitten tämmöiset pienemmät yhteisöt oli jätetty sinne ja niiden asukkaat olivat ikään kuin ihmiskilpinä siellä. Nämä syrjäseudut olivat Suomen sotilasjohdon näkökulmasta täysin vähäpätöisiä eivätkä ne sodan tuoksinassa merkinneet päämajan strategiakartoilla yhtikäs mitään.”, sanoo Lähteenmäki.

Jos itärajan tuntumassa olleet syrjäkylät olisi evakuoitu, olisi suomalaissiviilien julmat murhat voitu professorin mukaan välttää. Välittömän partisaaniuhan alle oli hänen mukaansa jätetty tuhansia siviilejä.

”Vastuu näistä henkilöistä oli tietenkin Suomen poliittisella ja sotilaallisella johdolla, ja he ovat luonnollisesti vastuussa myös näistä kuolemista.”

Natsi-Saksa ehdotti evakuointeja

Lähteenmäki on vastikään kirjoittanut seikkaperäisen, partisaani-iskuja käsittelevän artikkelin teokseen ”Historiantutkimuksen etiikka”. Usean eri historioitsijan teksteistä koostuva kirja julkaistaan ensi syksynä.

Professori Lähteenmäen löytämien arkistodokumenttien valossa Suomen liittolainen natsi-Saksa patisteli evakuoimaan vaaravyöhykkeessä olleet itärajan siviilit. Jatkosodan aikana Suomen hallitus oli luovuttanut Lapin ja osan Oulun lääniä Saksan sotilashallintoalueeksi.

Suomen mielestä pyyntöön syrjäisten rajakylien evakuoimisesta ei voitu suostua. Suomen valtiojohto laski, että mikäli asukkaat olisi siirretty muualle, olisivat punapartisaanit saavuttaneet perimmäisen tavoitteensa.

”Eli tämä alue autioituisi lopullisesti partisaanien käyttöön. Nämä ihmiset, jotka siellä erämaissa asuivat, niin heidän tehtävänsä oli toimia ikään kuin ilmiantajina ja tarkkailijoina, että missä vihollinen milloinkin liikkuu”, sanoo Lähteenmäki MOT:lle antamassaan haastattelussa. Hänen mukaansa siviilien evakuoimatta jättäminen oli Suomen valtiojohdolta tietoinen valinta.