Hyppää pääsisältöön

Jaan Rääts - betonibrutalismia virolaisittain?

Jaan Rääts (s. 1938) kuuluu Veljo Tormisin ja Arvo Pärtin kanssa siihen virolaiseen säveltäjäpolveen, joka 60-luvulla toi maansa musiikin osaksi kansainvälistä uuden taidemusiikin kenttää. Tormisin ja Pärtin lailla Rääts teki sen aivan omalla tavallaan, ja nyt se tapa on ainakin osaksi dokumentoitu Grand Piano -merkin levylle, jolla Nicolas Horvath soittaa Räätsin pianosonaatteja.

Jaan Rääts / Nicolas HOrvath
Jaan Rääts / Nicolas HOrvath Uudet levyt

Levyllä kuullaan kolme pikkusonaattia vuodelta 1959, "Quasi Beatles"-sonaatti kuusikymmenluvulta, yhdeksäs sonaatti vuodelta 1985 ja viimeinen eli kymmenes sonaatti vuodelta 2000. Pitkästä aikavälistä huolimatta musiikki on yhtenäistä ja erittäin omaäänistä. Leikkisyys, pakkomielteinen aggressio, koskettava lyyrisyys, hakkaavat rytmit, minimalismi sekä tietysti postmodernismi tyylilainoineen ja asenteineen sekoittuvat tai oikeastaan vaihtelevat nopeasti, kun taas orgaaninen kehittely ja sarjallinen yhtenäiskulttuuri loistavat poissaolollaan.

On helppo ymmärtää, miksi Räätsistä ei tullut kuuluisaa. Omaperäinen, jopa trendikäs postmodernismi ei paljon auta, kun musiikki on rakenteeltaan kantikasta ja raskasta kuin Tallinnan Mustamäen betonibrutalismi. Parhaimmillaan Räätsin sonaatit kuitenkin ovat lennokasta, selvärajaista ja energistä musiikkia, ja etenkin "Quasi Beatles" -sonaatissa tarjolla on avartavaa ajankuvaa.

Juuri sen takia Jaan Räätsin pianosonaatit ansaitsisivat paremman levytyksen. Grand Piano -levymerkki yrittää brändätä itseään piano-osaamisella, mutta tällä kertaa Yamaha on äänitetty kuulostamaan väkivaltakoneistolta, joka tunkee liian lähelle. Kun vielä Nicolas Horvath soittaa kolisevalla kosketuksella ja turhaan korostaa sointublokkien rajoja, Räätsin musiikista tulee työlästä kuunnella. Pari palvelusta tämä levyuutuus sentään tekee Räätsin musiikille. Sen omaleimaisuus tulee tutuksi, ja sen tulkitsijaksi alkaa kaivata jotain kevytnäppistä, lyyristä taituria, jonka konserttiohjelmaa joku sonaateista raikastaisi ihmeesti.

Jaan Rääts: Pianosonaatit nro 1-4, 9, 10. - Nicolas Horvath, piano. (Grand Piano, GP765)

Kuuntele Uudet levyt 26.5.2017, toimittajana Kare Eskola.

  • Maj Lind –kilpailun 2017 suomalaispianistit: Justas Stasevskij

    Kuusi suomalaista hyväksyttiin Maj Lind -pianokilpailuun.

    Justas Stasevskij on yksi kuudesta suomalaisesta kansainväliseen Maj Lind –pianokilpailuun 2017 hyväksytystä pianistista. Hän on syntynyt Tallinnassa 1989 ja opiskellut pianonsoittoa mm. Sibelius-Akatemiassa ja Wienin taidekorkeakoulussa. ”On sellaisia maagisia hetkiä, kun tuntee, että jokainen korvapari siinä salissa kuuntelee mun tekemistä,” Justas Stasevskij kertoo.

  • Maj Lind –kilpailun 2017 suomalaispianistit: Hannu Alasaarela

    Kuusi suomalaista hyväksyttiin Maj Lind -pianokilpailuun.

    Hannu Alasaarela on yksi kuudesta suomalaisesta kansainväliseen Maj Lind –pianokilpailuun 2017 hyväksytystä pianistista. Hän on syntynyt Oulunsalossa 1994 ja opiskellut pianonsoittoa Oulunsalon taidekoulussa ja Sibelius-Akatemiassa. ”Haaveilin säveltämisestä, ihailin kaikkia suuria säveltäjiä ja tein kokoajan sellaisia pienimuotoisia kappaleita,” Hannu Alasaarela muistelee alkuaikojaan pianon äärellä.

  • Maj Lind –kilpailun 2017 suomalaispianistit: Tarmo Peltokoski

    Kuusi suomalaista hyväksyttiin Maj Lind -pianokilpailuun.

    Tarmo Peltokoski on yksi kuudesta suomalaisesta kansainväliseen Maj Lind –pianokilpailuun 2017 hyväksytystä pianistista. Hän on syntynyt Vaasassa 2000 ja opiskellut pianonsoittoa Vaasan Kuula-opistossa ja Helsingin konservatoriossa. ”Jos mä vaan istun omaksi ilokseni pianon ääreen, niin mä en todellakaan soita minkäänlaisia asteikkoja, mä improvisoin,” Tarmo Peltokoski kertoo.

  • Maj Lind –kilpailun 2017 suomalaispianistit: Fanny Söderström

    Kuusi suomalaista hyväksyttiin Maj Lind -pianokilpailuun.

    Fanny Söderström on yksi kuudesta suomalaisesta kansainväliseen Maj Lind –pianokilpailuun 2017 hyväksytystä pianistista. Hän on syntynyt Helsingissä 1993 ja opiskellut pianonsoittoa Itä-Helsingin musiikkiopistossa, Sibelius-Akatemiassa ja Berliinissä. ”Isäni pisti minut soittamaan Beethovenin sinfonioita leikin varjolla, kun olin 11-12-vuotias,” muusikkoperheen lapsi Fanny Söderström kertoo.