Hyppää pääsisältöön

Juha Hurme: Puhe valmistuville

juha hurme kolumnistikuva
juha hurme kolumnistikuva Kuva: Jyrki Valkama Juha Hurme

Tähän aikaan vuodesta merkittävä joukko kansalaisia, enimmäkseen siitä nuoremmasta ja lupaavammasta päästä, valmistuu jostakin tutkinnosta. Se on juhlan paikka. Juhlassa on tapana pitää puhe. Seuraava puheluonnos on korvauksetta kenen tahansa sitä tarvitsevan käytössä tämän kevään valmistujaisissa. Pienillä säädöillä siitä saa helposti sopivan kenelle tahansa missä tilanteessa hyvänsä.

Onneksi olkoon!

Sinä teit sen. Valmistuit kuin valmistuitkin. Me kaikki olemme tosi ylpeitä sinusta. Kippis!

Olet nyt siis valmis. Vai oletko? Mietitään hetki tätä asiaa.

Olet selvittänyt tutkintosi kunnialla. Olet siis valmis tutkintosi suhteen. Se koostui sarjasta opintosisältöjä, joista eräät olivat mielekkäitä ja eräät erittäin tylsiä ja typeriä, huonosti suunniteltuja ja innottomasti koottuja. Ihan hirveitä jästipäitä hokemassa joko itsestäänselvyyksiä tai käsittämättömyyksiä tunnista toiseen, viikosta viikkoon. Jaksoit kahlata nekin jaksot läpi, mistä sinulle sisupisteet.

Olet siten valmistunut tutkinnosta, joka ei missään mielessä ollut täydellinen. Näin ollen valmistuit epätäydellisestä tutkinnosta, jonka sisällöistä suurin osa vanhenee hetkessä tässä vauhdikkaasti muuttuvassa mutkikkaassa maailmassa, yli seitsemän miljardin yksilön kaoottisessa vuorovaikutusverkossa, muuttuvassa ilmastossa, muuttuvassa mielipideilmastossa, kiihtyen laajenevassa kosmoksessa.

Alan jo epäillä, oletko sittenkään valmis. Ja jos puhun rehellisesti, ja minähän puhun, tässä tärkeässä ja juhlavassa tilanteessa, rehellisemmin kuin yleensä. Tilanne edellyttää sitä.

Olen huono ja monesti kiero, ulkokultainen ja epärehellinen ihminen, mutta tänään, sinun vuoksesi, ylitän normaalin säälittävän tasoni ja pyrin vilpittömään rehellisyyteen, ja vain siihen, kävi miten kävi.

Siksi minun on sanottava suoraan, kakistelematta, ettet sinä ole valmis, et sinne päinkään. Noin epävalmista ihmistä harvoin näkee. Olet pelkkä raakile, vaiheessa, pitkän taipaleen alkumetreillä. Luulet siinä kukkapuska käsissäsi jotain tietäväsi, vaikka sinun tulisi tietää lähinnä luulevasi.

Sinun ainoa mahdollisuutesi on tämän tosiasian myöntäminen.

Sen myöntäminen, että saavutettu tutkintosi, jonka vuoksi tässä on kermat vatkattu, kakku leivottu ja kallis kuohujuoma ostettu, on kansainvälisessä vertailussa pelkkää poronpaskaa, ja riittää korkeintaan lähtökohdaksi johonkin parempaan.

Sovitaan saman tien, että sinä olet täysin epävalmis ja melko pohjalla, millä tahansa oikeudenmukaisella mittapuulla mitattuna. Olet oppinut melko vähän keskinkertaisesta tutkinnostasi ja siitäkin suuren osan jo unohtanut.

Mikä onnekas tila. Onnellinen, epävalmis sinä!

Miten paljon saatkaan vielä ponnistella, että alkaisit ymmärtää edes jotakin olennaista elämästä, itsestäsi, maailmasta ja maailmankaikkeudesta. Ihan älyttömän paljon.

Miten paljon ihanaa työtä sinulla on vielä tekemättä, ongelmia ratkomatta, pelkoja selättämättä, valheita puhkomatta, vaikeuksia voittamatta. Aivan valtavat määrät.

Miten monta kertaa joudutkaan vielä itkemään, ja miten monet hyvät naurut sinulla on nauramatta.

Huraa, huraa, huraa, Noitalinna huraa!

Pysy aina pikkuveljenä/siskona ja lintuna, älä koskaan valmistu!

Lupaa se minulle, muuten otan lahjani takaisin…

Hyvä.

Rakas ihminen. Ihan samanlainen kuin maailman kaikki muut ihmiset. Et paljon parempi etkä paljon huonompi. Sydämelliset onnittelut vielä kerran valmistumisesi vuoksi!

Kirjoittaja on Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti.