Hyppää pääsisältöön

Julia Lezhnevan ääni ei lakkaa hämmästyttämästä

Julia Lezhneva lauloi itsensä suomalaisten sydämiin voittamalla Mirjam Helin -kilpailun vuonna 2009. Siitä alkanut kansainvälinen ura on pitänyt hänen konserttivierailunsa harvoina, mutta onneksi tarjolle on tullut huikeita soololevyjä - ensin Rossinia, sitten Händeliä. Uuden levyn säveltäjä on tuntemattomampi, mutta silti levy on entisiäkin parempi, ja osoittaa että Lezhneva on löytänyt ainutlaatuiselle äänelleen mitä parhaimman käyttökohteen. Carl Heinrich Graunin säkenöivät, näyttävät ja huippunopeat koloratuuriaariat sujuvat Lezhnevalta kuin vettä valaen.

Julia Lezhneva / Graun
Julia Lezhneva / Graun Uudet levyt

Graun sävelsi oopperoita Saksassa, mutta teki ne muodikkaaseen italialaiseen tyyliin, ja vieläpä poikkeuksellisen värikkäästi ja rajusti. Sankaritarten myrsky-, raivo- ja kostoaarioissa riittää vikkeliä juoksutuksia ja henkeäsalpaavia hyppyjä, joilla vieläpä pitää ilmaista tunteita - ja sehän Julia Lezhnevalta käy. Hänen äänensä on vastustamaton yhdistelmä osumatarkkuutta ja sahansoittoa, ja tämä on kehu. Yleensähän ketteriä koloratuuriääniä vaivaa tyttömäinen ohuus, mutta Lezhnevan äänessä on pehmeää, alttomaista pyöreyttä.

Myönnän auliisti, että Lezhneva ei mutustele tekstin sävyjä tai äännä italiaa Cecilia Bartolin veroisesti. Mutta onhan se hämmästyttävää, että mitä kiivaammin ensiviulut tikuttavat virtuoosikuvion, sitä helpommin Lezhneva tekee saman perässä. Sen helppouden takia hänellä riittää aikaa ja henkeä myös tunneilmaisuun, kun kuviolaulu hetkeksi hellittää. Onneksi Graun-levyn kiivailun seassa on muutama hidas, surullinen aaria, joissa Lezhneva pääsee koskettamaan sielua pelkillä puhtailla linjoilla ja äänen sävyillä. Mutta sekin pitää muistaa, että taiturillisuuden ihmettely on hyväksyttävä ja olennainen osa musiikillista tunneilmaisua, ainakin näissä Graunin aarioissa.

Graun oli siis italialaisen tyylin riehaannuttama saksalainen, ja juuri siltä kuulostaa levyn orkesteri, Concerto Köln. Rytmi pysyy uhmakkaassa etukenossa kun luonnontorvet ujeltavat, luuttu rämpyttää ja jouset tikuttavat, ja yhtenä ketteryydeltään tasaveroisena soittimena kaiken yllä kujertaa Julia Lezhneva.

Carl Heinrich Graun: Aarioita oopperoista. - Julia Lezhneva, sopraano, ja Concerto Köln/Mikhail Antonenko. (Decca, 4831518)

Kuuntele Uudet levyt 26.5.2017, toimittajana Kare Eskola.

  • Elokuvalegendan tarjouksesta ei sellistikään voi kieltäytyä

    Levyarvostelu

    Michel Legrand on säveltänyt tunnetuin seurauksin huikean määrän elokuvamusiikkia. Mikko Franckin johtaman Ranskan radion filharmonisen orkesterin Legrand-uutuus paljastuu yhdeksi koukuttavimmista potrettilevyistä pitkään aikaan, sillä niin maistuvia ovat 85-vuotiaan legendan tätä vuosikymmentä edustavat pianokonsertto ja sellokonsertto.

  • Trikolorin värit pianopainallusten pikavalintoina

    Levyarvostelu

    Michel Legrandin, Aaron Coplandin, Philip Glassin ja monen muun sävellyksenopettaja Nadia Boulanger on viime vuosisadan musiikin suuria jos-tarinoita. Pedagogin rooliin noin 30-vuotiaana rajoittautunut Boulanger olisi selvien ennusmerkkien mukaan voinut loistaa pitkään säveltäjänäkin. Saksalaispianisti Florian Uhligin levyttämällä niukkojen pianokonserttojen levyllä Boulanger esitellään kiehtovassa seurassa.

  • Täyttä Chaminadea Stuttgartista

    Levyarvostelu

    Cécile Chaminaden sävellystuotanto on oiva ikkuna sen näkemiseen, miten Brahmsin kamarimusiikki oli lumonnut ranskalaiset perässähiihtäjät 1880-luvun koittaessa. Tiedetäänhän sekin, että asetelma selkeytti omalla tahollaan Gabriel Fauré. Saksalainen Trio Parnassus haluaa kuitenkin uutuudellaan jättää pölyiset spekuloinnit pois ja välittää kernaasti sen määrän tunnetta kuin mitä yhdellä viululla, sellolle ja pianolla pystyy.