Hyppää pääsisältöön

Julia Lezhnevan ääni ei lakkaa hämmästyttämästä

Julia Lezhneva lauloi itsensä suomalaisten sydämiin voittamalla Mirjam Helin -kilpailun vuonna 2009. Siitä alkanut kansainvälinen ura on pitänyt hänen konserttivierailunsa harvoina, mutta onneksi tarjolle on tullut huikeita soololevyjä - ensin Rossinia, sitten Händeliä. Uuden levyn säveltäjä on tuntemattomampi, mutta silti levy on entisiäkin parempi, ja osoittaa että Lezhneva on löytänyt ainutlaatuiselle äänelleen mitä parhaimman käyttökohteen. Carl Heinrich Graunin säkenöivät, näyttävät ja huippunopeat koloratuuriaariat sujuvat Lezhnevalta kuin vettä valaen.

Julia Lezhneva / Graun
Julia Lezhneva / Graun Uudet levyt

Graun sävelsi oopperoita Saksassa, mutta teki ne muodikkaaseen italialaiseen tyyliin, ja vieläpä poikkeuksellisen värikkäästi ja rajusti. Sankaritarten myrsky-, raivo- ja kostoaarioissa riittää vikkeliä juoksutuksia ja henkeäsalpaavia hyppyjä, joilla vieläpä pitää ilmaista tunteita - ja sehän Julia Lezhnevalta käy. Hänen äänensä on vastustamaton yhdistelmä osumatarkkuutta ja sahansoittoa, ja tämä on kehu. Yleensähän ketteriä koloratuuriääniä vaivaa tyttömäinen ohuus, mutta Lezhnevan äänessä on pehmeää, alttomaista pyöreyttä.

Myönnän auliisti, että Lezhneva ei mutustele tekstin sävyjä tai äännä italiaa Cecilia Bartolin veroisesti. Mutta onhan se hämmästyttävää, että mitä kiivaammin ensiviulut tikuttavat virtuoosikuvion, sitä helpommin Lezhneva tekee saman perässä. Sen helppouden takia hänellä riittää aikaa ja henkeä myös tunneilmaisuun, kun kuviolaulu hetkeksi hellittää. Onneksi Graun-levyn kiivailun seassa on muutama hidas, surullinen aaria, joissa Lezhneva pääsee koskettamaan sielua pelkillä puhtailla linjoilla ja äänen sävyillä. Mutta sekin pitää muistaa, että taiturillisuuden ihmettely on hyväksyttävä ja olennainen osa musiikillista tunneilmaisua, ainakin näissä Graunin aarioissa.

Graun oli siis italialaisen tyylin riehaannuttama saksalainen, ja juuri siltä kuulostaa levyn orkesteri, Concerto Köln. Rytmi pysyy uhmakkaassa etukenossa kun luonnontorvet ujeltavat, luuttu rämpyttää ja jouset tikuttavat, ja yhtenä ketteryydeltään tasaveroisena soittimena kaiken yllä kujertaa Julia Lezhneva.

Carl Heinrich Graun: Aarioita oopperoista. - Julia Lezhneva, sopraano, ja Concerto Köln/Mikhail Antonenko. (Decca, 4831518)

Kuuntele Uudet levyt 26.5.2017, toimittajana Kare Eskola.

  • Aina on tilaa yhdelle

    Aina on tilaa yhdelle

    Antonio Vivaldin Neljä vuodenaikaa levytettiin ensi kerran 1940-luvun alussa, yli 75 vuotta sitten. Sen jälkeen tästä ikisuosikista on tullut tallenteita tasaiseen tahtiin, ja osalla on ollut todellista kaupallista menestystäkin.

  • Lars Karlssonin laulavia säveliä

    Lars Karlssonin laulavia säveliä

    Ahvenanmaalta Helsinkiin jo 70-luvulla kotiutunut Lars Karlsson on pysynyt vuosikymmenten saatossa uskollisena ilmaisulleen. Nyt Lapin kamariorkesteri ja klarinettivelho Christoffer Sundqvist käyvät John Storgårdsin johdolla kiinni reilu kaksikymmentä vuotta myöhemmin valmistuneeseen klarinettikonserttoon.

  • Perinnetietoista amerikkalaista kvartetto-ilmaisua

    Perinnetietoista amerikkalaista kvartetto-ilmaisua

    Richard Danielpour ei ole amerikkalaissäveltäjistä sieltä kaikkein tunnetuimmasta päästä. Kuusikymppisen tekijän tyyli kääntyi sarjallisuudesta kohti yksinkertaisempaa ilmaisua 1980-luvulla. Samoihin aikoihin alkoi myös jousikvartettojen sarja, joista ensimmäinen valmistui 1983.

  • Synteesin jäljillä

    Synteesin jäljillä

    Kahden erilaisen musiikkikulttuurin- ja tyylin yhdistäminen ei ole mikään helppo juttu. Vaarana on niiden yhteen sulauttamisen sijaan vain kahden elementin epäsuhtainen yhtä aikaisuus. Monesti lopputuloksena onkin semi-eksoottinen sävelkieli, jossa kumpikaan yhdistelmän tyyleistä ei näyttäydy parhaalla mahdollisella tavalla parhaassa uudessa ympäristössään.