Hyppää pääsisältöön

Julia Lezhnevan ääni ei lakkaa hämmästyttämästä

Julia Lezhneva lauloi itsensä suomalaisten sydämiin voittamalla Mirjam Helin -kilpailun vuonna 2009. Siitä alkanut kansainvälinen ura on pitänyt hänen konserttivierailunsa harvoina, mutta onneksi tarjolle on tullut huikeita soololevyjä - ensin Rossinia, sitten Händeliä. Uuden levyn säveltäjä on tuntemattomampi, mutta silti levy on entisiäkin parempi, ja osoittaa että Lezhneva on löytänyt ainutlaatuiselle äänelleen mitä parhaimman käyttökohteen. Carl Heinrich Graunin säkenöivät, näyttävät ja huippunopeat koloratuuriaariat sujuvat Lezhnevalta kuin vettä valaen.

Julia Lezhneva / Graun
Julia Lezhneva / Graun Uudet levyt

Graun sävelsi oopperoita Saksassa, mutta teki ne muodikkaaseen italialaiseen tyyliin, ja vieläpä poikkeuksellisen värikkäästi ja rajusti. Sankaritarten myrsky-, raivo- ja kostoaarioissa riittää vikkeliä juoksutuksia ja henkeäsalpaavia hyppyjä, joilla vieläpä pitää ilmaista tunteita - ja sehän Julia Lezhnevalta käy. Hänen äänensä on vastustamaton yhdistelmä osumatarkkuutta ja sahansoittoa, ja tämä on kehu. Yleensähän ketteriä koloratuuriääniä vaivaa tyttömäinen ohuus, mutta Lezhnevan äänessä on pehmeää, alttomaista pyöreyttä.

Myönnän auliisti, että Lezhneva ei mutustele tekstin sävyjä tai äännä italiaa Cecilia Bartolin veroisesti. Mutta onhan se hämmästyttävää, että mitä kiivaammin ensiviulut tikuttavat virtuoosikuvion, sitä helpommin Lezhneva tekee saman perässä. Sen helppouden takia hänellä riittää aikaa ja henkeä myös tunneilmaisuun, kun kuviolaulu hetkeksi hellittää. Onneksi Graun-levyn kiivailun seassa on muutama hidas, surullinen aaria, joissa Lezhneva pääsee koskettamaan sielua pelkillä puhtailla linjoilla ja äänen sävyillä. Mutta sekin pitää muistaa, että taiturillisuuden ihmettely on hyväksyttävä ja olennainen osa musiikillista tunneilmaisua, ainakin näissä Graunin aarioissa.

Graun oli siis italialaisen tyylin riehaannuttama saksalainen, ja juuri siltä kuulostaa levyn orkesteri, Concerto Köln. Rytmi pysyy uhmakkaassa etukenossa kun luonnontorvet ujeltavat, luuttu rämpyttää ja jouset tikuttavat, ja yhtenä ketteryydeltään tasaveroisena soittimena kaiken yllä kujertaa Julia Lezhneva.

Carl Heinrich Graun: Aarioita oopperoista. - Julia Lezhneva, sopraano, ja Concerto Köln/Mikhail Antonenko. (Decca, 4831518)

Kuuntele Uudet levyt 26.5.2017, toimittajana Kare Eskola.

  • Päävierailijakapellimestariksi 21-vuotiaana

    Oopperan lapsikuoro antoi kimmokkeen kapellimestarin uralle

    Kapellimestari Klaus Mäkelä on juuri allekirjoittanut päävierailijasopimuksen Ruotsin radion sinfoniaorkesterin kanssa. Kiireinen kapellimestari törmäsi musiikin voimaan jo lapsena.

  • Sotilasmusiikkimme ei ole siipirikkoista

    Levyarvostelu

    Puolustusvoimain sotilasmusiikkialaa on kohdannut suuri onni aivan viime vuosina. Toiminnan julkisivu tuntuu kiitettävän eloisalta juuri parahiksi, kun soittokuntien määrä vasta kaventui tämän vuosikymmenen rajussa uudistuksessa.

  • Ruotsinkielisen Kokkolan aarteita Albalta

    Levyarvostelu

    Kokkolan alueen yksi suurista ja yksi Suomen säveltäjäkentän vaietuista suurista eli Erik Fordell syntyi samana vuonna kuin Suomen valtio. Aarre Merikannon ja Bengt Carlsonin sävellysoppilaan tuotannossa painottuvat suurimuotoiset orkesterisävellykset, mutta Alba-yhtiön syksyn alussa julkaisema Fordell-potretti on saatu mallikkaaseen kuntoon lähes pelkillä miniatyyreillä.

  • Täyden satasen juhlapöytälevy ‒ jos tavoitteena on närästys

    Levyarvostelu

    Konvehtirasiat ovat suomalaisille tähän aikaan vuodesta pyhä asia. Suklaa-ammattilaiset tekevät silti vuosittain salakavalan huomaamatonta uudistustyötä, kun ne kuluttajatutkimukseen nojautuen ottavat selvää suomalaisten kulloisestakin mausta. Loppu on tietenkin makuasioita. On sääli, ettei perinteikäs mieskuoro Laulu-Miehet ota Suomi 100 -levyn reseptiinsä mallia makeisteollisuudesta. Yhden makeisen vaihtamisestahan nyt ei tule kuin vihaiseksi.