Hyppää pääsisältöön

Mie Mikin haitari-Bach venyy kuin purkka

Mie Miki on japanin kuuluisin klassinen haitaristi - korkealle arvostettu sekä Keski-Euroopassa että Kaukoidässä ja paljon levyttänyt. Pianistitaustaisena Miki soittaa pianoharmonikkaa toisin kuin suomalaiset kollegansa, joten voisi kuvitella, että Bachin Das Wohltemperierte Klavier -kokoelman kosketinsoitinhitit luonnistuvat häneltä idiomaattisesti.

Mie Miki / Bach
Mie Miki / Bach Uudet levyt

Ehkä niin, mutta kenties juuri siksi en lainkaan pidä Mikin haitari-Bachista. Mika Väyrysen ja Janne Rättyän Bach-tulkinnoissa olen oppinut arvostamaan ketteryyden, tanssillisten atakkien, elävän dynamiikan ja urkumaisen linjakkuuden ainutlaatuista yhdistelmää, joka antaa oikeutuksen Bachin ja harmonikkataiteen kohtaamiselle. Mutta Mikin soitossa korostuu lähinnä plastisuus - pahalla tahdolla voisi sanoa että hänen Bachinsa venyy kuin purkka.

Selvä se että preludit ja fuugat eivät ole niin tanssillisia kuin Goldberg-muunnelmat ja sarjat, joita Väyrynen ja Rättyä ovat viime vuosina taituroineet, mutta ripaus rytmikästä humppaa ei suinkaan pahentaisi Das Wohltemperierte Klavierin tunnelmaa. Nopeissa preludeissa Miki kyllä tuntuu nauttivan sormiensa vikkelyydestä, mutta pitää palkeen käytön maltillisena ja välillä juoksutukset puuroutuvat sekä teknisesti että rytmisesti. Varsinainen ongelma löytyy silti fuugista.

Levyn mittaan tulee yhä selvemmäksi, että Mie Miki ei ole löytänyt harmonikastaan selvää keinoa eri fuugalinjojen erottelemiseen dynamiikalla ja fraseerauksella, joten hän turvautuu jonkinlaiseen yleislegatoon ja yleisdynamiikkaan. Musiikista tulee linjakasta, mutta fuugateemat menettävät pontensa eivätkä eri fuugien karaktäärit erotu.

Osaksi syy on tietysti harmonikan ominaisuuksissa - palkeella ei kerta kaikkiaan pysty suuntaamaan dynamiikkaa eri tavalla eri rekistereissä. Uruilla selvemmät rekisteröinnit ja dynamiikan tasaisuus peittävät tämän puutteen, mutta harmonikalla se korostuu. Kenties Mie Mikin ja kaikkien muidenkin haitaristien olisi parempi olla kajoamatta fuugiin, kun Bachilla riittää paljon tanssillisempaakin kosketinsoitinohjelmistoa.

"Das Wohltemperierte Akkordeon". J.S. Bach: Preludeja ja fuugia kok. Das Wohltemperierte Klavier I ja II. - Mie Miki, harmonikka. (BIS-2217)

Kuuntele Uudet levyt 26.5.2017, toimittajana Kare Eskola.

  • Elokuvalegendan tarjouksesta ei sellistikään voi kieltäytyä

    Levyarvostelu

    Michel Legrand on säveltänyt tunnetuin seurauksin huikean määrän elokuvamusiikkia. Mikko Franckin johtaman Ranskan radion filharmonisen orkesterin Legrand-uutuus paljastuu yhdeksi koukuttavimmista potrettilevyistä pitkään aikaan, sillä niin maistuvia ovat 85-vuotiaan legendan tätä vuosikymmentä edustavat pianokonsertto ja sellokonsertto.

  • Trikolorin värit pianopainallusten pikavalintoina

    Levyarvostelu

    Michel Legrandin, Aaron Coplandin, Philip Glassin ja monen muun sävellyksenopettaja Nadia Boulanger on viime vuosisadan musiikin suuria jos-tarinoita. Pedagogin rooliin noin 30-vuotiaana rajoittautunut Boulanger olisi selvien ennusmerkkien mukaan voinut loistaa pitkään säveltäjänäkin. Saksalaispianisti Florian Uhligin levyttämällä niukkojen pianokonserttojen levyllä Boulanger esitellään kiehtovassa seurassa.

  • Täyttä Chaminadea Stuttgartista

    Levyarvostelu

    Cécile Chaminaden sävellystuotanto on oiva ikkuna sen näkemiseen, miten Brahmsin kamarimusiikki oli lumonnut ranskalaiset perässähiihtäjät 1880-luvun koittaessa. Tiedetäänhän sekin, että asetelma selkeytti omalla tahollaan Gabriel Fauré. Saksalainen Trio Parnassus haluaa kuitenkin uutuudellaan jättää pölyiset spekuloinnit pois ja välittää kernaasti sen määrän tunnetta kuin mitä yhdellä viululla, sellolle ja pianolla pystyy.