Hyppää pääsisältöön

Mie Mikin haitari-Bach venyy kuin purkka

Mie Miki on japanin kuuluisin klassinen haitaristi - korkealle arvostettu sekä Keski-Euroopassa että Kaukoidässä ja paljon levyttänyt. Pianistitaustaisena Miki soittaa pianoharmonikkaa toisin kuin suomalaiset kollegansa, joten voisi kuvitella, että Bachin Das Wohltemperierte Klavier -kokoelman kosketinsoitinhitit luonnistuvat häneltä idiomaattisesti.

Mie Miki / Bach
Mie Miki / Bach Uudet levyt

Ehkä niin, mutta kenties juuri siksi en lainkaan pidä Mikin haitari-Bachista. Mika Väyrysen ja Janne Rättyän Bach-tulkinnoissa olen oppinut arvostamaan ketteryyden, tanssillisten atakkien, elävän dynamiikan ja urkumaisen linjakkuuden ainutlaatuista yhdistelmää, joka antaa oikeutuksen Bachin ja harmonikkataiteen kohtaamiselle. Mutta Mikin soitossa korostuu lähinnä plastisuus - pahalla tahdolla voisi sanoa että hänen Bachinsa venyy kuin purkka.

Selvä se että preludit ja fuugat eivät ole niin tanssillisia kuin Goldberg-muunnelmat ja sarjat, joita Väyrynen ja Rättyä ovat viime vuosina taituroineet, mutta ripaus rytmikästä humppaa ei suinkaan pahentaisi Das Wohltemperierte Klavierin tunnelmaa. Nopeissa preludeissa Miki kyllä tuntuu nauttivan sormiensa vikkelyydestä, mutta pitää palkeen käytön maltillisena ja välillä juoksutukset puuroutuvat sekä teknisesti että rytmisesti. Varsinainen ongelma löytyy silti fuugista.

Levyn mittaan tulee yhä selvemmäksi, että Mie Miki ei ole löytänyt harmonikastaan selvää keinoa eri fuugalinjojen erottelemiseen dynamiikalla ja fraseerauksella, joten hän turvautuu jonkinlaiseen yleislegatoon ja yleisdynamiikkaan. Musiikista tulee linjakasta, mutta fuugateemat menettävät pontensa eivätkä eri fuugien karaktäärit erotu.

Osaksi syy on tietysti harmonikan ominaisuuksissa - palkeella ei kerta kaikkiaan pysty suuntaamaan dynamiikkaa eri tavalla eri rekistereissä. Uruilla selvemmät rekisteröinnit ja dynamiikan tasaisuus peittävät tämän puutteen, mutta harmonikalla se korostuu. Kenties Mie Mikin ja kaikkien muidenkin haitaristien olisi parempi olla kajoamatta fuugiin, kun Bachilla riittää paljon tanssillisempaakin kosketinsoitinohjelmistoa.

"Das Wohltemperierte Akkordeon". J.S. Bach: Preludeja ja fuugia kok. Das Wohltemperierte Klavier I ja II. - Mie Miki, harmonikka. (BIS-2217)

Kuuntele Uudet levyt 26.5.2017, toimittajana Kare Eskola.

  • Päävierailijakapellimestariksi 21-vuotiaana

    Oopperan lapsikuoro antoi kimmokkeen kapellimestarin uralle

    Kapellimestari Klaus Mäkelä on juuri allekirjoittanut päävierailijasopimuksen Ruotsin radion sinfoniaorkesterin kanssa. Kiireinen kapellimestari törmäsi musiikin voimaan jo lapsena.

  • Sotilasmusiikkimme ei ole siipirikkoista

    Levyarvostelu

    Puolustusvoimain sotilasmusiikkialaa on kohdannut suuri onni aivan viime vuosina. Toiminnan julkisivu tuntuu kiitettävän eloisalta juuri parahiksi, kun soittokuntien määrä vasta kaventui tämän vuosikymmenen rajussa uudistuksessa.

  • Ruotsinkielisen Kokkolan aarteita Albalta

    Levyarvostelu

    Kokkolan alueen yksi suurista ja yksi Suomen säveltäjäkentän vaietuista suurista eli Erik Fordell syntyi samana vuonna kuin Suomen valtio. Aarre Merikannon ja Bengt Carlsonin sävellysoppilaan tuotannossa painottuvat suurimuotoiset orkesterisävellykset, mutta Alba-yhtiön syksyn alussa julkaisema Fordell-potretti on saatu mallikkaaseen kuntoon lähes pelkillä miniatyyreillä.

  • Täyden satasen juhlapöytälevy ‒ jos tavoitteena on närästys

    Levyarvostelu

    Konvehtirasiat ovat suomalaisille tähän aikaan vuodesta pyhä asia. Suklaa-ammattilaiset tekevät silti vuosittain salakavalan huomaamatonta uudistustyötä, kun ne kuluttajatutkimukseen nojautuen ottavat selvää suomalaisten kulloisestakin mausta. Loppu on tietenkin makuasioita. On sääli, ettei perinteikäs mieskuoro Laulu-Miehet ota Suomi 100 -levyn reseptiinsä mallia makeisteollisuudesta. Yhden makeisen vaihtamisestahan nyt ei tule kuin vihaiseksi.