Hyppää pääsisältöön

Näin Suomi myytiin: käsikirjoitus

Turun telakka on yksi menestyvimmistä yrityksistä Suomessa. Uusista suurtilauksista kerrottiin viimeksi tämän kuun alussa: yhdysvaltalainen Royal Caribbean -varustamo rakennuttaa kaksi uusinta risteilijäänsä Turussa.

Artek, Hackman, Lumene, Mehiläinen, MTV, Panda, Partioaitta, Silja Line, Tunturi, Turun telakka . . .
Mitä yhteistä näillä yrityksillä on?
Ne ovat tärkeitä suomalaisia yrityksiä: grafiikka: VÄÄRIN
Ne ovat taloudellisissa vaikeuksissa: grafiikka: VÄÄRIN
Ne ovat ulkomaisessa omistuksessa: grafiikka: OIKEIN

tunnari:
MOT: Näin Suomi myytiin

Suomalaisia yrityksiä on myyty paljon ulkomaille. MOT on koonnut tietokannan kiinnostavimmista yrityskaupoista kahdenkymmenen viime vuoden ajalta. Kauppoja kertyi parisataa kappaletta.

Markku Kuisma, professori, Helsingin yliopisto:
Jaa, aika hurja määrä.

MOT:
Mikä on niin kuin ensimmäinen tunne?

Markku Kuisma:
No just toi . . . ett aika paljon ja paljon semmoista, mihin ei oo kiinnittänyt huomioo kylläkään, ett ne ei oo . . . ett ne ei oo siiss-, tavallaan tällaiset tosi isot nehän väistämättä nehän uutisoidaan ja näin, mutta kyllähän noistakin varmaan on useimmista . . .

Hannu Krogerus toimi muun muassa Lohja-yhtiön eli nykyisen Wärtsilän hallinto- ja lakiasiainjohtajana, Elcoteqin hallituksen varapuheenjohtajana sekä perustamansa asianajotoimiston johdossa.

Hannu Krogerus, liikejuristi:
Kyllähän noi kaikki tuttuja sinänsä on, ja silloin noteerasin niinä aikoina, kun nuo tapahtui, että onpas kummaa, että tuotakaan ei saada pidettyä suomalaisomistuksessa.

Hannu Krogerus:
(Kyllähän tässä,) täällä on tietysti semmoisia selkeitä teollisia ratkaisuja, jotka on ymmärrettäviä. Toimialoissa on tehty isompia kokonaisuuksia. Se, että olennainen kysymys on tietysti se, että onko tuotanto jäänyt Suomeen vai ei, jos taloudelliset realiteetit on pakottanut eri toimijat eri maista yhdistämään voimansa. Se on ihan selvästi monessakin näissä.

Markku Kuisma, professori, Helsingin yliopisto:
Tietysti voi sopia kysyä sitten, että miks näin paljon on näin hyviä yhtiöitä, joille ei löydy Suomesta hyvää omistajaa, mutta ei nyt ryhdytä nationalisteiksi, että ehkä se löytyy se paras omistaja näin . . .

Grafiikka:
Turun telakka
1974 Wärtsilä perustaa
1986 Wärtsilän ja Valmetin telakat yhteen
1989 Wärtsilä Meriteollisuus konkurssiin
1989 Masa-Yards perustetaan
1991 Pääomistajaksi norjalainen Kværner
2001 Kværner norjalaisen Akerin omistukseen
2007 Kværner myy telakat eteläkorealaiselle STX:lle
2014 STX myy Turun telakan saksalaiselle Meyerin perheelle

Turun telakka on ollut monien yrityskauppojen kohteena. Viimeisin kauppa nähtiin vajaat kolme vuotta sitten, kun saksalainen perheyritys Meyer osti telakan eteläkorealaiselta STX:ltä.

Tapani Mylly, viestintäpäällikkö, Meyer Turku:
No, tähän mahtuu noin kolme tuhatta matkustajaa, pikkuisen alle kolme tuhatta matkustajaa, 99 500 grosstonnia elikkä bruttopainoa on kooltaan.

MOT:
On nää kohtalaisen kokoisia nykyään . . .

Tapani Mylly:
Kyllä vaan, mut sit toisaalta jos mietitään tätä laivaa, niin meidän uudet tilaukset on kaks kertaa tilavuudeltaan tähän, ett vaikk tämäkin vaikuttaa jo tosi isolta ja on hyvänkokoinen, niin ne on sit vielä isompia . . .
Siellä on aurinkotuoleja . . . ja siellä on miehistön jäseniä varmaan jo useampi sata tällä hetkellä paikalla, ett tota se on sillai niin kuin täydessä täydessä niin kuin asiakas myös on ottamassa sitä käyttöön jo vähitellen . . .

Markku Kuisma, professori, Helsingin yliopisto:
Tuleehan siit mieleen tietysti, ett on paljon puhuttu tytäryhtiötalous, ett sen tyylistä siirtymää tai kehitystä on tuonkin tilaston valossa aika lailla tapahtunut, ja eikä kai se mikään sellainen tilanne ole mihin kukaan erityisesti haluais pyrkiä, että eihän se mikään hirveen tavoiteltava tilanne ole . . .

MOT:
Mitä tää tarkoittaa termi tytäryhtiötalous, mihin kaikkeen se viittaa?

Markku Kuisma:
No, tietysti se viittaa siihen, että jonkun maan tai alueen alueen yritystoiminnasta suuri osa joutuu syystä tai toisesta joidenkin yleensä tietysti aika suurten kansainvälisten yhtiöiden omistukseen, ja ne yhtiöt jotka joskus aikaisemmassa historian vaiheessa oli tämmöisiä voi sanoa jopa kruununjalokiviä ja tämmöisiä merkittäviä tekijöitä taloudessa, niin niitä ei enää johdeta eikä omisteta kotimaastaan käsin, vaan vaan vaan niistä muodostaa sitten tytäryhtiöitä, jotka jotka asettuu ja sopeutuu sit tavallaan sen ison omistajan strategioihin ja, ja, ja markkinanäkemyksiin. Tietysti se merkitsee samalla sitä, että päätösvalta siirtyy kauemmaksi, se on ihan selvä.

Hannu Krogerus, liikejuristi:
Täällä on paljon semmoisia toimialoja, jotka olisi ollut hyvä säilyttää suomalaisessa omistuksessa, mutta toki on täällä paljon myös ihan luonnollista. Suomi on osa kansainvälistä taloutta, niin on tietysti ihan selvää, että teollisella logiikalla pitääkin tehdä suurempia kokonaisuuksia. Se ydin on se, että hävisikö se toiminta täältä vai ei.

Juha Haukka, ent. pääluottamusmies, Upo, Lahti:
Tää on Asko Kodinkoneen liesitehdas, joka valmistui 1990. Keväällä oli avajaiset ja olin mukana niissä avajaisissa . . . Tässä oli konttori ja tässä oli tällä puolella oli sitten tuo levypuoli elikkä missä tehtiin raaka-, raaka-aineesta tuotetta ja tuolla oli kokoonpanolinjat tuolla keskemmällä.

grafiikka:
Upon tehdas
2000 italialaiselle Merlonille
Italialainen Merloni osti Upon tehtaat vuonna 2000.

Juha Haukka, ent. pääluottamusmies, Upo, Lahti:
Tietysti sikäli, että siitä ei ollut minkäänlaista ongelmaa, että se ei täällä näkynyt, että en muista, että olisin nähnyt heitä koskaan täällä paikan päällä. Vaikka kymmenen vuotta omistivat tätä, niin en kyllä onnistunut näkemään.

Grafiikka:
Upon tehdas
2000 italialaiselle Merlonille
2010 slovenialaiselle Gorenjelle
Vuonna 2010 upolaiset saivat taas uuden omistajan, kun slovenialainen Gorenje osti liesitehtaat Suomessa ja Ruotsissa.

Juha Haukka, ent. pääluottamusmies, Upo, Lahti:
Tulijasta saatiin se kuva, että se on varma, varma omistaja, ettei se tehtaita lopettanut, ja sitten ne investoinnit mitä tehtiin tonne, tonne, tonne alustalinjalle, niin tietysti antoi sitä, että kyllä tässä mennään vielä.

Kaksi vuotta kaupan jälkeen Gorenje ilmoitti sulkevansa Lahden-tehtaansa, vaikka tehdas oli kannattava. Pääluottamusmies Haukka yritti pitää työntekijöiden puolta.

Juha Haukka, ent. pääluottamusmies, Upo, Lahti:
No tietysti odottavat ja tuskalliset, koska . . . sellainen roikkuva tilanne, että mitä tulee tapahtumaan ja . . . oli sellaisia perheitä, joilla oli kumpikin oli töissä tossa, niin se on, se on aina sitten arvoituksellinen, että mitä siinä käy kummallekin että . . .
Onhan se, kyllä siinä niitä unettomia öitä vietetty monta, että miten tässä tulee käymään.
Että siellä oli, olikohan 42 vuotta tais olla pisimpiä mitä oli-, olivat olleet Upolla töissä.

MOT:
Millaisia seurauksia tällä voi olla, että päätösvalta on muualla kuin Suomessa?

Markku Kuisma, professori, Helsingin yliopisto:
No, tietysti jos ajatellaan tällaista niin kuin läheisyysperiaatetta, niin kyl kai se ainakin kärsii, siis tavallaan se, että ett siinä on tietysti monta . . . siinä jos ajatellaan vahvuuksia, se voi olla ett tämmöinen paikallisesti tärkeä yritys sen vahvuudet levittäytyy sitten suuren uuden omistajan kautta laajemmall, siis sen niin kuin tavallaan avaa kasvumahdollisuuksia, mut tietysti jossakin toisen tyyppisessä tilanteessa se paikallinen tytäryhtiö voi olla vaan sitä, että ostetaan markkinaosuutta ja se ajetaan alas taikka sitä ei kehitetä . . . Siinä on aika paljon variaatioita, että ei oo yhtä vastausta.

MOT:
Tarjottiinks työntekijöille silloin mitään muita mahdollisuuksia vai irtisanottiinko kaikki?

Juha Haukka, ent. pääluottamusmies, Upo, Lahti:
Kaikki irtisanottiin.

Antti Aumo johtaa valtion rahoittaman Finpron Invest in Finland -yksikköä. Hänen tehtävänään on houkutella ulkomaisia yrityksiä Suomeen.

Antti Aumo, johtaja, Finpro, Invest in Finland:
Finpron Invest in Finland -yksikön tehtävä on edistää ulkomaisia investointeja Suomeen. Teemme sitä valitulla painopistealueella, kuten ICT ja tietotekniikka, terveysteknologia, cleantech, elikkä puhdas teknologia. Tavotteena lisätä talouden elinvoimaisuutta Suomessa.

MOT:
Ja ulkomaiset investoinnit tarkottaa sillon niin kuin käytännössä yrityskauppoja, mitä muuta?

Antti Aumo:
Ulkomainen yritys voi tulla Suomeen kahdella eri tavalla, joko niin sanotusti tyhjästä, perustaa täysin uuden yrityksen tänne, olla tuotekehitysyksikkö tai, tai jotain muuta, tai sitten yritysoston kautta, ostaa jonkun jo olemassa olevan yrityksen.

MOT:
Mitä sanoisitte niille Upon liesitehtaan työntekijöille, jotka menettivät työnsä, kun slovenialainen Gorenje laittoi Lahden-tehtaan kiinni ja siirsi tuotannon Tsekkiin?

Antti Aumo, johtaja, Finpro, Invest in Finland:
En voi yksittäistä tapausta kommentoida erityisest, kun en tunne sitä tarpeeks hyvin eri, eri näkökulmista. Toki Suomesta on valmistavaa teollisuutta, on se kotimaises omistuksessa tai ulkomaisessa omistuksessa, niin on, on valittavan paljon siirtynyt, halvemman tuotannon maihin.

MOT:
Miten suuri se työvoimakustannusten ero on Suomessa versus sitten Tsekeissä?

Juha Haukka, ent. pääluottamusmies, Upo, Lahti:
Niissä papereissa mitä meille tarjottiin, 3 000 euroa oli se meidän työvoimakustannukset kuukaudessa, ja siellä se oli 800 euroa. Että ei oo vaikee miettiä, että miten siinä loppupelissä käy.

Antti Aumo, johtaja, Finpro, Invest in Finland:
Liiketoiminnan logiikka on, on ulkomaiselle omistajalle ja, ja suomalaiselle omistajalle loppujen lopuksi melko samanlainen. Et, et jos meil on tehdas Suomessa, joka on suomalaisessa omistuksessa ja se on kannattava, ni myös se suomalainen omistaja saattaa pohtia, että jos minä siirrän tämän tehtaan ulkomaille, ni onko se vieläkin kannattavampi. Et siinä mieles nää liiketoiminnan lait, ne on hyvin julmia, mutta ne pätevät samalla tavalla suomalaisiin ja ulkomaalaisomisteisiin yrityksiin.

Euroopan unionin komissio julkisti hiljattain selvityksen, jonka mukaan Suomi on hyvä paikka ulkomaisille yrityksille: yritysvero on matala, työvoima hyvin koulutettua ja pääomalle saa korkean tuoton.

Antti Aumo, johtaja, Finpro, Invest in Finland:
Tämä tutkimus oli mieluisaa luettavaa, koska se oli Brysselistä tilattu, ja sen teki kööpenhaminalainen konsulttiyritys, elikkä siinä eivät suomalaiset kehuneet itseään ja johtopäätös oli, että EU-maista Suomi on kaikkein houkuttelevin toimintaympäristö ulkomaisille investoinneille, ja tää on tietysti meille, meille Suomessa hyvä asia, koska tämä auttaa meitä houkuttelemaan juuri niitä investointeja, mitä tänne Suomeen toivomme saavamme.

Markku Kuisma, professori, Helsingin yliopisto:
No, tavallaan ne paljon puhutut jäykät tai muut rakenteet – nehän on suotuja yritystoiminnalle. Kansa on todella hyvin koulutettua, edullisen hintaista työvoimaa, nimenomaan koulutettuu työvoimaa, sehän on todettu, meillä on paljon hal-, alhaisemmat nimenomaan koulutetun työvoiman kustannukset kuin vaikkapa Ruotsissa tai Saksassa.

Seuraavilla yrityksillä on yksi yhteinen nimittäjä: Artek, MTV, Partioaitta, Sato, Rautaruukki , Sonera, WSOY.
Ne ovat osa kymmenistä yrityksistä, jotka on myyty Ruotsiin.

Markku Kuisma, professori, Helsingin yliopisto:
Kyllähän mulla se sormituntuma on, ett ruotsalaiset ikään kuin pitkään pitempään kuin suomalaiset yritykset vahvempina ja kansainvälisempänä, niin ehkä siellä on sitä toisentyyppistä tuntumaa siihen, että mistä kannattaa pitää kiinni ja mitä kannattaa hankkia, mut ei ehkä se ero nyt kauheen dramaattinen ole, mut-, kyl siin tätäkin on. Mut täytyy muistaa, että kylhän suomalaisetkin on yritykset on hankkinut Ruotsista, ett se on niin kuin molemminpuolista liikettä, mikä on tavallaan aika luonnollistakin vois sanoa integraatiota.

Hannu Krogerus, liikejuristi:
Kyllähän Ruotsin pääomamarkkinat on ollu olemassa huomattavan paljon kauemmin kuin meillä, ja siellä aktiivinen sijoitustoiminta on niin paljon normaalimpaa . . . Suurin osa Itämeren alueelle tapahtuvista yritysjärjestelyistä tai kaupoista toteutetaan Tukholmassa, vaikkei se välttämättä edes koskisi kuin pieneltä osalta Ruotsia.

Telia hautasi tänä keväänä Soneran nimenkin. Ruotsalainen suurpankki Nordea puolestaan muutti suomalaisen tytäryhtiönsä pelkäksi sivuliikkeeksi vuoden alussa.

Hannu Krogerus, liikejuristi:
Jos puhutaan näistä skandinaavisista fuusioista, niin kyllähän ne yksi kerrallaan on valuneet Ruotsiin niitten pääpaikat ja niin edelleen. Kyllä Suomen rooli on niinku hiipunut kaikissa niissä järjestelyissä.

Suomea on perinteisesti pidetty pääomaköyhänä maana, johon täytyy erikseen maanitella ulkomailta rahaa. Professori Markku Kuisma ei ole tästä samaa mieltä.

Markku Kuisma, professori, Helsingin yliopisto:
Ei mun mielestä se ei pidä paikkaansa, ja ylipäätään pääoman puute ei taida olla pitkään aikaan ollut enää enää mikään este tai ongelma. Jos sä et itse omista, rahaa kyllä liikkuu maailmalla, jos sulla on hyvä ja kannattava idea, kyllä siihen rahaa löytyy.

Antti Aumo, johtaja, Finpro, Invest in Finland:
Suomessa viime vuosina esimerkiks on, on valittavan vähän tehty investointeja. Ja sitä on, on, on valiteltu, että suomalaisetkaan yritykset eivät ole investoineet ja on, on hyvä kysymys, et onko pääoman puute sen taustalla vai, vai joku muu tekijä, markkinatilanne tai jotain, jotain muuta. Joka tapauksessa ulkomaiset investoinnit, kun ulkomaista rahaa tulee Suomeen, niin se tottakai vapauttaa sitten kotimaista pääomaa, muuhun käyttöön. Niin silloin se kokonaispotti, mikä Suomessa on, on investointeihin käytettävissä, niin kasvaa.

Hannu Krogerus, liikejuristi:
Meillä valitettavasti, niin ollaan kovin puhdasoppisia markkinatalouden noudattajia, ja pörssikursseja pitää pitää yllä konstilla millä hyvänsä. Kyllä ne valitettavasti on tekijöitä, jotka on hetkellisesti vähän huonompaa tulosta tehneitä yksiköitä vieny tästä maasta pois monen yrityksen kohdalla.

MOT:
Voidaanko sanoa niin, että Suomi on kvartaalitalouden mallioppilas?

Hannu Krogerus:
On. Valitettavasti se on näin. Kvartaalitaloudessa, siinä on sinänsä hyviä asioita, jos puhutaan niin kuin pörssissä olemisesta sinänsä. Mutta kvartaalitalouden suuri ongelma on, että jostain käsittämättömästä syystä jokaisen firman täytyy neljä kertaa vuodessa tehdä aika perusteellinen välitilinpäätös ja raportointi.

Hannu Krogerus:
Mä oon itse ollut aika monen pörssiyhtiön hallituksessa ja hallituksen sihteerinä. Mä tiedän hyvin, kuinka paljon esimerkiksi hallitus teki aikaa neljä kertaa vuodessa raporttien, tekstien syynääminen suhdannetilanteesta riippuen, ettei luvata liikaa tai olla liian pessimistisiä ja niin edelleen. Vie hirveästi aikaa, joka pitäisi käyttää firman kehittämiseen.

Markku Kuisma, professori, Helsingin yliopisto:
Johtajuus- ja omistajuusvajeesta, siitä, ett, ett, ett tulee mieleen vaikka vaikka telakkateollisuus, joka oli 80-luvun iso juttu. Sit se joutui kriisiin, siinä oli yksityiset yhtiöt, siinä oli yks valtionyhtiö, siinä oli sanotaan kolme isoa . . . kriisin jälkeen kotimainen omistus pienen välivaiheen jälkeen häviää kokonaan, ett kyllä jonkunlainen sekä yksityisen sekä valtiollisen omistuksen vaje taikka, taikka onko se taidon puutetta tai sitoutumisen puutetta, tai onko sitten ollut, ollut niin että on nähty, että yritys toimii ulkopuolisessa omistuksessa paremmin, mikä tarkoittaa tietysti vajetta kotimaisessa osaamisessa jollakin tasolla.

MOT:
Kun pitkää yrityskauppalistaa lukee, voiko siitä päätellä mitään, mitään vastausta kysymykseen, onko Suomessa johtajuusvajetta yrityksissä ja jopa kansantalouden tasolla?

Hannu Krogerus, liikejuristi:
Se on hyvä kysymys. Kyllä me, kyllä sitäkin varmasti on, mutta kyllä me ollaan niin pahasti tämän kvartaalitalouden vankeja, että tuota semmoinen perheyritysten kvartaali, joka on neljäsvuosisata, niin se on kyllä aika pahasti kaikonnut.

Meyerin perheen tultua isännäksi Turun telakka on saanut useita suuria tilauksia.

Tapani Mylly, viestintäpäällikkö, Meyer Turku:
No, meillä on 2024 vuoteen nyt sitten tilauskirjassa tilauksia. Se ei oo täynnä se tilauskirja, eli sinne mahtuu kyllä vielä tilauksia mukaan, mut sinne asti on nyt niin kuin tällä hetkellä töitä, ja tietysti myyntimiehet ei oo lomalla, ett ett sillai sillai koko aika tehdään töitä, että saatais lisääkin tilauksia.

MOT:
Mut tilanne on kaiken kaikkiaan kuitenkin ilmeisen hyvä?

Tapani Mylly:
No, se on niin kuin voi sanoo, että tällä telakalla oo koskaan ollut tällainen tilanne.
Ja sit täss on vielä . . ., kun aikaisemminhan nää, nää nousut on ollut sellaisia hyvin jyrkkiä nousuja esim. Oasiksen ja Alluren aikaan lyhyessä ajassa tuotanto nousi hyvin voimakkaasti. Sit tehtiin kovaa töitä vähän aikaa, ja sit tultiin kovaa vauhtia alas, niin nyt meillä on vaiheittainen pitkä nousu.
Tässä on nää suurlohko, joka on hotelliosuudessa laivassa tulevassa laivassa, ja tässä on parvekkeen kannatinpalkkeja ja sitten hyttien ulko-ovia käytännössä nämä aukot. Ja tässä näkee hyvin sen, miten täällä hallioloissa varustellaan nämä lohkot mahdollisimman pitkälle eli siellä on ilmastointiputkea ja eristettä jo näkyvissä ja mitä enemmän voidaan varustella tässä sitä, sitä enemmän se painaa se lohko.

Hannu Krogerus, liikejuristi:
Sehän on arvoarvostelma ja määrittelykysymys, mutta kyllä minun yli 40 vuoden kokemuksella näissä asioissa, niin pidän sitä Suomen kokonaisyritystoiminta huomioon ottaen, niin aika suurena määränä, mitä on myyty pois. Varsinkin kun on myyty tärkeitä, huoltovarmuuden kannalta ja omavaraisuuden kannalta ylipäätänsä tärkeitä yrityksiä ulos.

Hannu Krogerus:
Kyllä meillä valitettavasti, erityisesti sen 90-luvun, 80-luvun lopun ja 90-luvun alkuvuosina, niin kyllä minä puhun, puhun ja käytän termiä harhaanjohtokonsultit, joihin meidän yritysjohto ja hallitukset hurmaantui. Kaikki se perusteollisuus, mitä Suomessa oli sodan jälkeen rakennettu, koko teollinen infra, niin se alkoi olla niin olla sitä ei-ydinbisnestä ja siitä pitää päästä eroon. Sitä on aika paljon tehty.

Hannu Krogerus on tehnyt presidentti Sauli Niinistölle ja pääministeri Juha Sipilälle aloitteen suomalaisen omistuksen vahvistamiseksi. Hän ehdottaa neuvottelua sellaisesta yksityisillä ja julkisilla varoilla perustettavasta sijoitusyhtiöstä, joka auttaisi pitämään tärkeitä yrityksiä ja toimialoja suomalaisessa omistuksessa. Hän ei ole saanut vastakaikua ehdotukselleen.

Hannu Krogerus, liikejuristi:
Mutta se, että meillä olisi niin kuin teolliset toimialat määritelty yhdessä strategiassa, kansallisessa strategiassa, että mitkä pitää pitää suomalaisessa omistuksessa. Se meiltä puuttuu.

MOT:
Tämmöistä ei ole ollenkaan?

Hannu Krogerus:
Ei.

MOT:
Miten se on mahdollista?

Hannu Krogerus:
Sehän on, sehän on sekä yksityiselle sektorin että valtiovallan yhteinen asia tämmöisen luominen. En ole semmoista nähnyt koskaan. Olen mä nyt aika kauan ollut näitä asioita ihmettelemässä.

Markku Kuisma, professori, Helsingin yliopisto:
Jos ajatellaan että on hieno ja hyvä asia, että onnistumme myymään kaikki yrityksemme muille, ett ett ett vaikka tähän täs piileekin tämmöinen natsionalistinen aate ett se ois tärkeetä omistaa, mut ei sen tarvi olla väärällä tavalla nationalistinen vaan se.. mä luulen että aika moni yhtyy siihen ajatukseen, että on paljon kivempi omistaa ja olla rikas ja terve kuin ei-omistaa ja olla köyhä. Ja niin edelleen vähän nyt leikkiä laskien vakavalla asialla, mutta että ei se ihan niin yksipuolinen tää asia ole, ett annetaan vaan markkinoiden ratkaista se. Ett markkinatkin heiluu, ja on tilanteita, joissa kannattaa niin kuin ottaa aloite omiin käsiin.

Nokian matkapuhelintoiminnan alasajo on ruhjonut Saloa.

Antti Rantakokko, kaupunginjohtaja, Salo:
No, tietysti, jos ajattelee ikävimpiä yllätyksiä, ni se, että on ollut esimerkiks tämä tehtaan lopettamispäätös ja muut, niin kyllähän ne oli niin ku kovia paloja.

Grafiikka:
Nokia ja Salo
2010: Stephen Elop toimitusjohtajaksi
2011: ohjelmistoksi Windows
2012: valmistus Salossa päättyy
2013: Microsoft ostaa Nokian puhelimet
2015: Microsoft lopettaa Salon toimipisteen
Nokian matkapuhelinten loppu alkoi, kun Microsoftin Stephen Elop nimitettiin Nokian toimitusjohtajaksi. Melkein heti Nokia luopui omasta älypuhelinohjelmistosta ja valitsi tilalle Microsoftin Windowsin. Puhelinten valmistus Salossa päättyi 2012. Sitten Microsoft osti Nokian puhelimet ja päätti toissa vuonna lopettaa toiminnan Salossa kokonaan.

Antti Rantakokko, kaupunginjohtaja, Salo:
No, tiettyjä asioitahan . . . eihän tietysti niin ku niitä päätöksiä voinu ennakoida, mutta tiettyjä asioita niin ku pysty seuraamaan markkinaosuuden kautta. Että sillon ku se lähti, niin ku esimerkiks Nokian tai Microsoftin markkinaosuus laskemaan, niin tuota, kyllä me niin ku seurattiin sitä, että varmaan joitakin ratkasuja tulee. Ja, ja tuota, sanotaan sitten sillon oli myös tämmöstä henkistä valmistautumista, että jos tulee, niin mitä teemme.

Antti Rantakokko:
No, tietysti se yhteydenpito, ni se tapahtuu, jos ajattelee sitte niitä ilmotuksia ja muuta, niin se oli tuota pari tuntia ennen kuin se tuli julki. Mutta, eli, eli eihän siinä ollu pitkä aika, sama mikä valtiovallallakin, että.

MOT:
Et ei siinä valtavasti jää aikaa valmistautua?

Antti Rantakokko:
Ei.

MOT:
Tuliko teille koskaan semmosta oloa, että, että kaupunkia vedätettiin?

Antti Rantakokko:
No, tuota, en minä sitä sanois, että vedätettiin, mutta tuota siinä oli tietysti niin ku se, että realismi, mikä, mikä sitte, missä se markkina menee. Ja, ja tuota, tietysti se ylin johto tiesi parhaiten, mutta, että kyllä sitä, ku markkinaosuutta katso, ni tuota kyllähän se niin kuin oli tiettyä niin ku semmosta vääjäämätöntä kehitystä, joka ei oo niin ku tänne suotuisa.

MOT:
Millanen tunnelma kaupunkilaisten keskuudessa on tällä hetkellä?

Antti Rantakokko:
No, minusta nyt tällä hetkellä ni meil alkaa olla tuota optimismia. Ja meillähän oli tässä nyt tällä viikolla, niin tämähän on ollu, ku tässä oli Microsoftin kyltti, ni tämä ei ollu avattu. (Ja niin ku san-, ni toimittajakin, ni se oli) tossa portilla sai käydä, mutta ei sisällä, ni nyt niin tuota meil oli avoimien ovien päivä, niin tuota sinne pari tuhatta ihmistä kävi, kävi tuota tutustumassa tähän ja, ja tuota se, sitte ku täs on niin ku omistus vaihettu ja muuta, mut että koko ajan tässä virii uutta. Mutta sehän vie aikaa, ennen ku se on ta-tasapainossa.

MOT:
Mikä tän osaamiskeskittymän tavote on?

Antti Rantakokko:
No, se on se, että me pystytään pitämään yritystoimintaa ja sitten sitä ihmisiä Salossa. Ja sitte saadaan uutta yritystoimintaa ja siinä teollinen internetti on se pohja.

Hannu Krogerus, liikejuristi:
Kyllä me on hukattu hirvittävä määrä potentiaalisia työpaikkoja tästä maasta. Eihän ne kaikki siemenrahoitus- ja innovaatiorahoituksen hedelmät onnistu, mutta meillä on sadoittain niitä yhtiöitä, jotka on myyty ulos viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Kyllä mä esimerkiksi omassa praktiikassani ennen eläköitymistäni, niin kyllä meillä meni vähintään yksi tämmöinen firma kuukaudessa, meni niin kuin sopimuksellisesti. Meillä tehtiin paperit ulosmyynnistä, kun me oltiin teknologiaorientoitunut firma noin lähtökohtaisesti. Kyllähän se on ihan hirveätä.

MOT:
Mikä tilanne on tällä hetkellä niistä ihmisistä, jotka irtisanottiin? Kuinka moni on löytänyt töitä(, onks siitä mitään tietoo)?

Juha Haukka, ent. pääluottamusmies, Upo, Lahti:
No, ei siitä ole mitään tietoo . . . kaikki on, kaikki on hajonnut . . . pienistä, pienistä ryhmistä on tietoo, että siellä on osa on päässyt laitoshuoltajakoulutuksen kautta töihin ja osa on päässyt ihan metallitöihin.

MOT:
Mikä sun oma tilanne on?

Juha Haukka:
Mä lähdin silloin 2013 vuoden alussa kiinteistöhoitajan koulutukseen tohon Salpaukseen ja olin kaks vuotta siellä koulutuksessa ja sen jälkeen olin vuoden verran töissä.

MOT:
Okei, entäs nyt?

Juha Haukka:
Tällä hetkellä en ole töissä.

MOT:
Mutta haet töitä?

Juha Haukka:
Joo. Joo. Koska se ikä lähenee kuuttakymmentä, niin ei oo helppoo.

Muokattu: kiinnitetty artikkeli ohjelmat -alisivulle 24.6.2017 MK