Hyppää pääsisältöön

Mukavia

Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko
Tämän naamaa ja yläruumiksea. Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen ajatusten miljoonalaatikko

Mukavia

Mitä kalliimpaa šampanjaa, sitä vähemmän pidän siitä. Vaikka olisi kuinka hieno nimi sillä (Clicquot’n Leski, Vernayn Leski tai muu vastaava) nautintoaineella, niin tuikikuivaa äpättiä on se minulle.

Niin kuivaa, että kun sitä maistaa, vaistomaisesti ryhti menee kyyryyn kuin kyttäävällä kissalla, hampaat pureutuvat yhteen kuin venäläisessä ы-taka-iissä, ja silmät siristyvät ja vettyvät ja sylkirauhasten käyttöastemittari menee ensin oranssille ja lopulta punaiselle.

Mutta šampanjapullon korkinpoksahdusäänestä pidän tavattomasti.

Siinä vasta ääni!

Vaan kuinka päästä kuulemaan poksahdusääntä yhä uudelleen, joutumatta ostamaan kuuluisien Leskien kuiva-äpättejä?

Onneksi on syntynyt muusikoita, kuten Hans Christian Lumbye, jotka käyttävät korkinpoksahdusääntä musiikissaan.

Šampanjagaloppi sävellettiin Kööpenhaminan Tivolinkaksivuotisjuhliin, ja siinä korkinpoksahdusääni kuullaan useammankin kerran, alkajaisiksi heti alussa, ja vielä ihan lopussakin. Ja siis välillä. (Lisäksi siellä soi sellainen joku kellopeli, josta minulle tulee mieleen, että se kellopelisävelmä tulisi soittamalla pienten jyrsijöiden fossiilien pääkalloja kellopelipoukaimella. Niistä voisi justiin tulla semmoinen hauska melodia.)

https://www.youtube.com/watch?v=jN1OoIvHv0M

Mutta miten on tehty se poksauksen ääni joutumatta tärväämään juomapulloja ja muusikkojen raittiuksia kauheat määrät?

Muusikoiden (ja perkussionistien) tarpeeseen on kehitetty laite joka nimenomaan tuottaa vain šamoanjapoksauksia. Laite näyttää hiukan polkupyöränpumpulta (tai tinaimurilta) jonka toisessa päässä on korkki. Koetan etsiä kuvan tähän:

http://www.steveweissmusic.com/product/pop-gun/sound-effects

Tätä miettiessä tuli mieleen miettiä, mitä muita kivoja on.

Siis, olemassa.

Yksi tapahtui ihan hiljattain.

Tai siis, on mukavaa, jos vahingossa saa aikaiseksi paremman valokuvan kuin tarkoituksella.

Oli todella upea, hiljainen auringonlaskuhetki, ja yritin ottaa siitä ”kauniin” kuvan. Tuli tällainen.

Iltarusko ja Näsijärven Jänissaaren rannalla veneitä vielä talvi-muhimassa.
Iltarusko ja Näsijärven Jänissaaren rannalla veneitä vielä talvi-muhimassa. Kuva: Ei nävy luonnon hienot värit. kevätaskareet,2017

Ei välity siitä minusta se hetki oikeastaan yhtään. Ei edes värien osalta.

Mutta kun katsoin kännykameran kuvia, löytyi yksi vahinko-otos, joka minusta oli abstraktisti aika kaunis. Kameran lahja estetiikalle on se. Koetan turata sen tähän:

Kännykkäkameran vahingonlaukaus - punaisen sävyjä ja valoraitoja jotka ovat peräisin kuvaajan sormista ja niiden välistä pilkottavasta valosta
Pieni askel kameralle, mutta minulle iso, abstrakti ilo oli tämä. Kännykkäkameran vahingonlaukaus - punaisen sävyjä ja valoraitoja jotka ovat peräisin kuvaajan sormista ja niiden välistä pilkottavasta valosta Kuva: Kuvan kuvasi kamera itsekseen. Kohde on kameran pitelijän sormet. pystykuva

Mitä muita pieniä mukavia on meille olemassa?

Kerroin joskus lähisukulaiselle, että pidän konttoritarvikkeista ja halkopinpinoista.

Sen sijaan että hän olisi sanonut ”hullu”, kuten pelkäsin hänen sanovan, hän totesi ”Kaikki pitävät konttoritarvikkeista ja halkopinoista. Niistä tulee turvallinen olo”.

(Jos ette ole lukeneet Veikko Huovisen kirjaa Hamsteri, suosittelen, että luette sen. Siinä on tavoitettu jotakin [mm?] suomalaisen sielun syvimpiä oleellisuuksia.)

Jos ei pääse halkopinojen tai konttoritarvikkeiden äärelle, voi saada mukavaa oloa samoin kuin vesipuhveli.

Vaikka selkäänne ei kutittaisi, menkää asunnossa tai muussa oleskelunne sijaintitilassa kohtaan, jossa on kahden seinän kulma, tai hätätilassa oven kamana.

Sitten alatte kyhnyttää selkänne keskikohtaa (jostain lapaluiden puolivälin tietämistä) oven kamanaan tai ulkonevaan seinien kulmaan.

Vaikka selkäänne ei kutittanut, selän lihaksissa, luukalvoissa ja ties missä elpyvä verenkierto vaikuttaa toisaalta samalla tavalla pehmeän hyvältä kuin flanelli, jäniksen tai kissojen takajalan plastinen muoto, vanilja, Cis-molli -sointu vaikka, auringonpaisteesta lämmin lautaseinä tai lämpöinen kämmen päälakea vasten - ja toisaalta samalla lailla pierteältä, elvyttävältä kuin appelsiinilimonadilasillisen nenään osuvat poreet, minttu, silmäluomien läpi näkyvä auringon oranssi, matemaattinen yhtälö jota ei ymmärrä mutta joka näyttää kiinnostavalta mutta hiukan toispuoleiselta, suolatikun naksahdus, kemialliselta ja hyvältä tuoksuva pisoaarikiekko, F-duuri tai A-molli, sitruunamelissa, kumilla päällystetty ja hyvin muotoiltu mutta uutuudenkarhea ruuvimeisselinkahva kämmenpohjassa, kylmä kermaviilikastike lämpimän ruuvan päällä, tai lattialla kuono maassa makaavan koiran kulmakarvat jotka liikkuvat kun koira seuraa silmillään jonkun ihmisen liikkeitä, liikuttamatta koiranpäätään. Ja hunaja jossa aistii kukkien tuoksun erityisen voimakkaana.

(Anteeksi kun tuli pitkä virke ja kappale. Alkuperäiset virke ja kappale oli lyhemmät, mutta se kulmakarva-koira söi ne, enkä muistanut ajatuksia uudelleen yhtä lyhyesti.)

Mitä muita hyviä vielä, yksi edes?

(Paitsi lyhyet virkkeet?)

(Pakko kertoa tähän 1 vastoinkäyminen. Meillä oli työpaikassa virkistäytymispäivä. Niin olin kipeänä justiin sinä päivänä. Pakko virkistäytyä omalla ajalla, joskus toiste. Näin sitä työläisiä riistetään! Kohta varmaan sanotaan töissä, että ei täällä saa nauraa. Että naurakaa omalla ajalla! Ei paljon kyllä naurata se näitä. Kun, jos töissä aamulla naurattaisi, niin monta tuntea pitäisi pidätellä, orjapiiskurien käskystä. Kuka korvaa jos tyrehtyykin nauru-halu ennen vapaa-aikaa? Menetetystä yölevosta on kyllä säädöksiä työehtosopimuksissa, mutta menetetyistä nauruista varmaan kyllä ei. Omaan piikkiin menee nauruton ilta kotona. Ilotonna siellä turjottaa pitää, kuin mantelin-syöjä joka ei saa mantelipurkkia auki.)

(Pitkä mietintä.)

(...)

Yksi ilo tuli vielä mieleen. Kevät-ilo.

Kun meinaa mennä uimaan, niin kahlaa veteen siihen asti, kuin vielä on siedettävää. Ja sitten seisoo siinä hetken. Häsiköi kimppuun tunkevia hyttysiä kauemmas. On. Kuuntelee ääniä. On lisää. Ja sitten sanoo ”paskat” ja tulee pois. Ei menekään uimaan. Ajattelee, ”Just say no.” Tuntee olevansa oman itsensä herra. Eikä mikään uiman renki!

Toivoo:

Yksi monten puolesta.

Kommentit
  • Mielikuvitusäiti

    Kuviteltu äiti Kajon mielessä

    Iltapäivällä, kun sitä tuli koulusta kotiin, usein papatti innostuneesti jo eteisestä äidille - -

  • Päästä viiraa

    Baletti ym. viiraavat päästä Kajoa tällä kertaa.

    "...Kolmas pään viiraus on outo. Saatan olla maaiman ensimmäinen mies, joka on kokenut sen.."

  • Salaa hyvät naapurit

    Naapureiden aiheuttamaa iloa miettii Kajo

    Harmien vastakohdaksi elämässä on myös joitakin iloja. Voi olla esim kokki korvasienihöyryjen sekavuustilassaan työntänyt itsen ruoka-annoksen kolmanteen perunaan hammastikun...

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat

  • Mielikuvitusäiti

    Kuviteltu äiti Kajon mielessä

    Iltapäivällä, kun sitä tuli koulusta kotiin, usein papatti innostuneesti jo eteisestä äidille - -

  • Päästä viiraa

    Baletti ym. viiraavat päästä Kajoa tällä kertaa.

    "...Kolmas pään viiraus on outo. Saatan olla maaiman ensimmäinen mies, joka on kokenut sen.."

  • Salaa hyvät naapurit

    Naapureiden aiheuttamaa iloa miettii Kajo

    Harmien vastakohdaksi elämässä on myös joitakin iloja. Voi olla esim kokki korvasienihöyryjen sekavuustilassaan työntänyt itsen ruoka-annoksen kolmanteen perunaan hammastikun...

  • Arvoja ja normeja naisten hyödyksi

    Ohjeita ja mietteitä Kajom päästä

    Ajattelin päässä, että kirkkaan pakkaspäivän kunniaksi tekisin jonkin hyvän teon. Hykertelin miettiessäni, miten iloisiksi tulisivat he, joille sen hyvän teon tekisin. Pohdin, kuka tai ketkä olisivat hyvä kohde, ja sitten tulikin jo heti mieleen, että olisi huomaavaista olla avuksi naisille, noille Luojan laululintusille, jotka pörräävät ympäriinsä vailla huolen häivää..

  • Sininen hetkinen

    Kajo pakenee pakkaskelin yksitoikkoista sisäelämää

    -Hmm, sanoi nainen. Hän katsoi taivaalle, sitten minuun, ja sanoi -On kyllä aika sikakylmä. Mikset lennä itse?

  • Riina Katajavuori: Dari, hindi, urdu ja suomi

    Monikielisyys on yleisempää kuin arvaammekaan.

    Meillä Suomessa lisääntyy sellaisten lasten määrä, jotka elävät sujuvasti monikielisessä maailmassa ja tulevat toimeen useilla eri kielillä, vaikka eivät ehkä osaa mitään näistä kielistä täydellisesti. Monikielisyys on yleisempää kuin tulemme äkkiseltään ajatelleeksi, pohtii kirjailija Riina Katajavuori.

  • Mikähän tuli päähän yhtäkkiä, kun...

    Askartelua ja presidentillinen kirje

    Teillä on varmaan siellä Linnassa vielä tiskit menossa. Jos on teillä joskus siellä sinkeä rahatilanne, niin varmaan voisi tienata vähäsen tekemällä astianpesukonemyrkkymainoksen Linnanjuhlien presidentillisistä tiskeistä.

  • Joululomaisia ajatteita

    Mielen mietteitä ties mistä, ja muusta.

    Jos sanoisi sieraimiaan nenä-sieraimiksi, niin äkkiä joku irvailisi, että onko sulla kropassasi sieraimia paljonkin jossain muualla kuin nenässä. Mutta kun joku puhuu polvilumpiosta, sille ei irvailla siitä, vaikka ihmisellä ei tietääkseni ole polvilumpion lisäksi muita lumpioita, kuten ei ole hänellä aivolumpiota tai maha- .

  • Harhailua aikaan jäätyneiden, särkyneiden ja muiden toiveiden kaupungissa

    Kaupungin kadut kuin aikaan puhallettu Kleinin pullo..

    "Toteutumistaan odottavien murheiden ylimaallinen kaleidoskooppi, sekin jossain tuon kaiken sekalaisen seassa ajansärmien säpäleiksi särkemänä piilee, syväpakastettuna, ja sen vastakohta myös: unohduksen lohdun kaleidoskooppi, tai mikälie: sellainen kuin kvantti, pysyy ennallaan vain jos siihen ei katso! "

  • Antti Heikkinen: Jag är en juntti!

    Puikulaperuna nenään ja loukkaantumaan.

    Lukeudun niihin juntteihin, jotka kouluaikoina näyttivät ruotsinkielelle keskisormea ja tuumivat, että ei jumalauta sisämaassa asuvan savolaisen tarvitse länsinaapurin kanssa kommunikoida.