Hyppää pääsisältöön

Mukavia

Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko
Tämän naamaa ja yläruumiksea. Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen ajatusten miljoonalaatikko

Mukavia

Mitä kalliimpaa šampanjaa, sitä vähemmän pidän siitä. Vaikka olisi kuinka hieno nimi sillä (Clicquot’n Leski, Vernayn Leski tai muu vastaava) nautintoaineella, niin tuikikuivaa äpättiä on se minulle.

Niin kuivaa, että kun sitä maistaa, vaistomaisesti ryhti menee kyyryyn kuin kyttäävällä kissalla, hampaat pureutuvat yhteen kuin venäläisessä ы-taka-iissä, ja silmät siristyvät ja vettyvät ja sylkirauhasten käyttöastemittari menee ensin oranssille ja lopulta punaiselle.

Mutta šampanjapullon korkinpoksahdusäänestä pidän tavattomasti.

Siinä vasta ääni!

Vaan kuinka päästä kuulemaan poksahdusääntä yhä uudelleen, joutumatta ostamaan kuuluisien Leskien kuiva-äpättejä?

Onneksi on syntynyt muusikoita, kuten Hans Christian Lumbye, jotka käyttävät korkinpoksahdusääntä musiikissaan.

Šampanjagaloppi sävellettiin Kööpenhaminan Tivolinkaksivuotisjuhliin, ja siinä korkinpoksahdusääni kuullaan useammankin kerran, alkajaisiksi heti alussa, ja vielä ihan lopussakin. Ja siis välillä. (Lisäksi siellä soi sellainen joku kellopeli, josta minulle tulee mieleen, että se kellopelisävelmä tulisi soittamalla pienten jyrsijöiden fossiilien pääkalloja kellopelipoukaimella. Niistä voisi justiin tulla semmoinen hauska melodia.)

https://www.youtube.com/watch?v=jN1OoIvHv0M

Mutta miten on tehty se poksauksen ääni joutumatta tärväämään juomapulloja ja muusikkojen raittiuksia kauheat määrät?

Muusikoiden (ja perkussionistien) tarpeeseen on kehitetty laite joka nimenomaan tuottaa vain šamoanjapoksauksia. Laite näyttää hiukan polkupyöränpumpulta (tai tinaimurilta) jonka toisessa päässä on korkki. Koetan etsiä kuvan tähän:

http://www.steveweissmusic.com/product/pop-gun/sound-effects

Tätä miettiessä tuli mieleen miettiä, mitä muita kivoja on.

Siis, olemassa.

Yksi tapahtui ihan hiljattain.

Tai siis, on mukavaa, jos vahingossa saa aikaiseksi paremman valokuvan kuin tarkoituksella.

Oli todella upea, hiljainen auringonlaskuhetki, ja yritin ottaa siitä ”kauniin” kuvan. Tuli tällainen.

Iltarusko ja Näsijärven Jänissaaren rannalla veneitä vielä talvi-muhimassa.
Iltarusko ja Näsijärven Jänissaaren rannalla veneitä vielä talvi-muhimassa. Kuva: Ei nävy luonnon hienot värit. kevätaskareet,2017

Ei välity siitä minusta se hetki oikeastaan yhtään. Ei edes värien osalta.

Mutta kun katsoin kännykameran kuvia, löytyi yksi vahinko-otos, joka minusta oli abstraktisti aika kaunis. Kameran lahja estetiikalle on se. Koetan turata sen tähän:

Kännykkäkameran vahingonlaukaus - punaisen sävyjä ja valoraitoja jotka ovat peräisin kuvaajan sormista ja niiden välistä pilkottavasta valosta
Pieni askel kameralle, mutta minulle iso, abstrakti ilo oli tämä. Kännykkäkameran vahingonlaukaus - punaisen sävyjä ja valoraitoja jotka ovat peräisin kuvaajan sormista ja niiden välistä pilkottavasta valosta Kuva: Kuvan kuvasi kamera itsekseen. Kohde on kameran pitelijän sormet. pystykuva

Mitä muita pieniä mukavia on meille olemassa?

Kerroin joskus lähisukulaiselle, että pidän konttoritarvikkeista ja halkopinpinoista.

Sen sijaan että hän olisi sanonut ”hullu”, kuten pelkäsin hänen sanovan, hän totesi ”Kaikki pitävät konttoritarvikkeista ja halkopinoista. Niistä tulee turvallinen olo”.

(Jos ette ole lukeneet Veikko Huovisen kirjaa Hamsteri, suosittelen, että luette sen. Siinä on tavoitettu jotakin [mm?] suomalaisen sielun syvimpiä oleellisuuksia.)

Jos ei pääse halkopinojen tai konttoritarvikkeiden äärelle, voi saada mukavaa oloa samoin kuin vesipuhveli.

Vaikka selkäänne ei kutittaisi, menkää asunnossa tai muussa oleskelunne sijaintitilassa kohtaan, jossa on kahden seinän kulma, tai hätätilassa oven kamana.

Sitten alatte kyhnyttää selkänne keskikohtaa (jostain lapaluiden puolivälin tietämistä) oven kamanaan tai ulkonevaan seinien kulmaan.

Vaikka selkäänne ei kutittanut, selän lihaksissa, luukalvoissa ja ties missä elpyvä verenkierto vaikuttaa toisaalta samalla tavalla pehmeän hyvältä kuin flanelli, jäniksen tai kissojen takajalan plastinen muoto, vanilja, Cis-molli -sointu vaikka, auringonpaisteesta lämmin lautaseinä tai lämpöinen kämmen päälakea vasten - ja toisaalta samalla lailla pierteältä, elvyttävältä kuin appelsiinilimonadilasillisen nenään osuvat poreet, minttu, silmäluomien läpi näkyvä auringon oranssi, matemaattinen yhtälö jota ei ymmärrä mutta joka näyttää kiinnostavalta mutta hiukan toispuoleiselta, suolatikun naksahdus, kemialliselta ja hyvältä tuoksuva pisoaarikiekko, F-duuri tai A-molli, sitruunamelissa, kumilla päällystetty ja hyvin muotoiltu mutta uutuudenkarhea ruuvimeisselinkahva kämmenpohjassa, kylmä kermaviilikastike lämpimän ruuvan päällä, tai lattialla kuono maassa makaavan koiran kulmakarvat jotka liikkuvat kun koira seuraa silmillään jonkun ihmisen liikkeitä, liikuttamatta koiranpäätään. Ja hunaja jossa aistii kukkien tuoksun erityisen voimakkaana.

(Anteeksi kun tuli pitkä virke ja kappale. Alkuperäiset virke ja kappale oli lyhemmät, mutta se kulmakarva-koira söi ne, enkä muistanut ajatuksia uudelleen yhtä lyhyesti.)

Mitä muita hyviä vielä, yksi edes?

(Paitsi lyhyet virkkeet?)

(Pakko kertoa tähän 1 vastoinkäyminen. Meillä oli työpaikassa virkistäytymispäivä. Niin olin kipeänä justiin sinä päivänä. Pakko virkistäytyä omalla ajalla, joskus toiste. Näin sitä työläisiä riistetään! Kohta varmaan sanotaan töissä, että ei täällä saa nauraa. Että naurakaa omalla ajalla! Ei paljon kyllä naurata se näitä. Kun, jos töissä aamulla naurattaisi, niin monta tuntea pitäisi pidätellä, orjapiiskurien käskystä. Kuka korvaa jos tyrehtyykin nauru-halu ennen vapaa-aikaa? Menetetystä yölevosta on kyllä säädöksiä työehtosopimuksissa, mutta menetetyistä nauruista varmaan kyllä ei. Omaan piikkiin menee nauruton ilta kotona. Ilotonna siellä turjottaa pitää, kuin mantelin-syöjä joka ei saa mantelipurkkia auki.)

(Pitkä mietintä.)

(...)

Yksi ilo tuli vielä mieleen. Kevät-ilo.

Kun meinaa mennä uimaan, niin kahlaa veteen siihen asti, kuin vielä on siedettävää. Ja sitten seisoo siinä hetken. Häsiköi kimppuun tunkevia hyttysiä kauemmas. On. Kuuntelee ääniä. On lisää. Ja sitten sanoo ”paskat” ja tulee pois. Ei menekään uimaan. Ajattelee, ”Just say no.” Tuntee olevansa oman itsensä herra. Eikä mikään uiman renki!

Toivoo:

Yksi monten puolesta.

  • Mielen porvarillinen hämärä

    Tietämättömyyden tuskaa, idiopatian ambivalenssia mietti hän

    Siltä varalta, että joku muu ei tietäisi samat, kuin minä en tiedä, kerron tässä pari kolme esimerkkiä viime aikojen tietämättömyyksistä. Alkaen siitä viikontakaisesta.

  • Mukavia

    Ilon aiheita ja 1 vastoinkäyminen + pari kuvanpahaista

    Niin kuivaa, että kun sitä maistaa, vaistomaisesti ryhti menee kyyryyn kuin kyttäävällä kissalla, hampaat pureutuvat yhteen kuin venäläisten ы-iissä, ja silmät siristyvät ja vettyvät ja sylkirauhasten käyttöastemittari menee ensin oranssille ja lopulta punaiselle.

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat

  • Antti Heikkinen: Titanic haisi pierulle – ja hyvä niin

    Titanic haisi pierulle – ja hyvä niin

    Kotvanen sitten ryhdyin etsimään hyllystäni sillä hetkellä kovin kultturellina kieppunutta katselutarvettani tyydyttävää elokuvaa ja sain näppeihini James Cameronin Titanicin. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman uusi kolumnisti, kirjailija Antti Heikkinen.

  • Juha Hurme: Loppukesän kirjailijavisa

    Nyt etsitään tärkeää kotimaista kirjailijaa

    Tässä sivistävä seuraleikki koko uusioperheelle! Vanhanaikainen viiden vihjeen tietovisa, missä etsitään yhtä kaikkien aikojen tärkeintä kotimaista kirjailijaa. Tietokisan isäntänä Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Juha Hurme.

  • Jouni Tossavainen: Nykyaikainen kilpaurheilu ei edistä ihmisen terveyttä

    Siinä hetkessä alan kilpailla, kun joku yrittää ohi.

    Porukat lenkkeilevät kuola valuen, kuonot kurtussa ja aivot narikassa. Millä tahansa lenkillä hymyilevä vastaantulija on poikkeus, ystävällinen tervehdys ihme. Tiukka ruumis on aina kauniimpi näky kuin lukeva ihminen. Kirjailija ja runoilija Jouni Tossavainen kirjoitti KulttuuriCocktailille esseen liikunnasta – ja liikkumattomuudesta.

  • Juha Hurme: Viiankiaapa

    Viiankiaapa

    Aapasuo on Suomen pohjoiselle luonnolle ominainen, mutta kömpelölle ja jäykistyneelle karvattomalle apinalle hankalaa maastoa. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Juha Hurme on huolestunut Viiankiaavan kohtalosta.

  • Mielen porvarillinen hämärä

    Tietämättömyyden tuskaa, idiopatian ambivalenssia mietti hän

    Siltä varalta, että joku muu ei tietäisi samat, kuin minä en tiedä, kerron tässä pari kolme esimerkkiä viime aikojen tietämättömyyksistä. Alkaen siitä viikontakaisesta.

  • Marjo Niemi: Avuton olo ja pari syytä sille

    Avuton olo ja pari syytä sille

    Viimeisen kahden vuoden aikana olen huomannut ihmisten ja myös itseni väsyvän siihen, että usko omiin vaikuttamismahdollisuuksiin on kutistunut. Kirjoittaa Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti.

  • Riina Katajavuori: Mennään jo naapuriin

    Jemenissä tuoksuu jasmiini. Niin kuin juuri nyt Suomessakin.

    Tajusin olevani eri sukupolvea viimeistään silloin, kun päiväkoti-ikäinen kuopus opetti minulle, että hyvää päivää on somaliaksi Maalin wanaagsan, kirjoittaa Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Riina Katajavuori.

  • Mukavia

    Ilon aiheita ja 1 vastoinkäyminen + pari kuvanpahaista

    Niin kuivaa, että kun sitä maistaa, vaistomaisesti ryhti menee kyyryyn kuin kyttäävällä kissalla, hampaat pureutuvat yhteen kuin venäläisten ы-iissä, ja silmät siristyvät ja vettyvät ja sylkirauhasten käyttöastemittari menee ensin oranssille ja lopulta punaiselle.

  • Juha Hurme: Puhe valmistuville

    Puheluonnos, jonka voit muokata itsellesi.

    Tähän aikaan vuodesta merkittävä joukko kansalaisia, enimmäkseen siitä nuoremmasta ja lupaavammasta päästä, valmistuu jostakin tutkinnosta. Se on juhlan paikka. Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti Juha Hurme pitää puheen.

  • Kohtalon isku vyön alle!

    Kohtalon iskuja pikku-ukkojen näkymistä miettii Kajo

    Olin kotona, ja päässä sellainen olo kun päässä kotona on. Että hou, ham! Mitähän tekisin!