Hyppää pääsisältöön

Koskikara

Koskikara
Strömstare

17–19 cm, 47–76 g

Palleromainen koskikara on punatulkkua hieman isompi, lyhytpyrstöinen ja vahvajalkainen rastaan sukulainen. Ruumis on noenmusta, päälaelta ja niskasta rusehtava. Iso valkoinen laikku ulottuu kurkusta rintaan. Laulu on kitisevää visertelyä, kutsu- ja lentoääni sirahtava ”tsrit”.

Koskikara elää kirkasvetisten jokien ja purojen varsilla tuntureilla ja avoimissa havumetsissä. Pesäpaikka on yleensä jyrkän kallion kupeessa. Talvella karat elävät sulana pysyvillä kirkasvetisillä joilla ja puroilla. Koskikara on ainoa pikkulintu, joka sukeltaa veden alle. Se kävelee kyyryssä virran pohjalla ja poimii ruoakseen vesihyönteisten ja sammakoiden toukkia, äyriäisiä, nilviäisiä ja kalanpoikasia.

Koskikara pesii harvinaisena Lapissa, enimmäkseen itä- ja pohjoisosissa, jokunen pari Etelä-Suomessakin. Pesimäkantamme muuttaa Venäjän luoteisosiin syys-joulukuussa ja palaa pesäpaikoille maalis-huhtikuussa. Skandinavian pohjoisosissa pesiviä karoja muuttaa talveksi Etelä- ja Keski-Suomeen.


Kuvamateriaali ja ääni: Martti ja Heino Hanhela
Teksti: Pertti Koskimies
Videon aloituskuva: Minna Nuotio

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto