Hyppää pääsisältöön

Lintumaailman vähenevä "aatelisto": Pikkulepinkäinen

Pikkulepinkäinen
Törnskata

16–18 cm, 23–41 g

Pikkulepinkäinen on punatulkkua vähän isompi ja solakka. Sillä on pitkä pyrstö, suurehko pää ja vahva nokka. Koiraalla selkä on tiilenpunainen, alapuoli punertava, päälaki, niska ja pyrstön tyvi tuhkanharmaat. Naaras on päältä yksivärisen punaruskea, alta kellertävä tummemmin poikkiviiruin. Nuoren ruskealla yläpuolella on vaaleita poikittaisia raitoja. Laulu on kireänsävyistä hiljaista visertelyä, joka koostuu vaihtelevista, osin muilta lajeilta matkituista aiheista. Varoitusääni on maiskuttava ”dsräk, dsräk”.

Pikkulepinkäinen pesii pensaikkoisilla puoliavoimilla paikoilla, kuten hylätyillä viljelyksillä, tien- ja pellonlaidoilla, hakkuuaukeilla, voimajohtoaukeilla sekä katajikkoisilla merensaarilla ja ahoilla. Se tähystelee pensaan tai pienen puun latvassa, sähkötolpalla tai -langalla. Lepinkäinen syöksähtää määrätietoisesti ampiaisen, sisiliskon tai muun pikkueläimen kimppuun. Poikue räkättää kuuluvasti loppukesällä.

Pikkulepinkäinen pesii yleisenä Etelä- ja Keski-Suomessa. Laji muuttaa Afrikan itä- ja eteläosiin heinä-syyskuussa ja palaa touko-kesäkuussa.

Kuvamateriaali ja ääni: Martti ja Heino Hanhela
Teksti: Pertti Koskimies