Hyppää pääsisältöön

Runoja sielun kokoamiseksi – Catharina Gripenbergin teos flirttailee käsikirjoille

Runoilija Catharina Gripenberg
Runoilija Catharina Gripenberg Runoilija Catharina Gripenberg Kuva: Laerke Posselt/Agence VU' Catharina Gripenberg,Tanssiva karhu,runoilijat

Runoilija Catharina Gripenberg kiinnostui erilaisten käsikirjojen ja oppaiden kielestä. Seurauksena syntyi runoteos, jossa Gripenberg yhdistää neutraalin ja käsikirjanomaisen tyylin henkilökohtaiseen ja yksityiseen kielelliseen ilmaisuun. Teos on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

Runous sopii kielen tutkiskeluun. Näin ajattelee runoilija Catharina Gripenberg, ja käsitys välittyy hänen teoksestaan Handbok att bära till en dräkt. Siinä erilaiset kielen rekisterit kohtaavat, kun käsikirjoille ja oppaille tyypillinen neutraali tyyli niveltyy henkilökohtaiseen elämänpiiriin ja ilmaisuun. On kuin Ikean huonekalujen koontiopas käsittelisikin hyllyn kokoamisen sijaan ihmisen elämän rakentamista.

– Ideanani oli kuvailla ihmisen elämänkaarta ja elämää opaskirjan muodossa, Gripenberg sanoo.

Käsikirjat ja oppaat ohjaavat ja kuvailevat, neuvovat ja kehottavat, käskevätkin. Tästä kaikesta Gripenberg oli kiinnostunut ja viehättynyt saadessaan ideansa.

Kirjoittaminen voi olla ikään kuin asuisi runossaan.― Catharina Gripenberg

Runous on Gripenbergille kielen, sääntöjen ja identiteetin tutkimista. Olennaista hänelle on vapaus. Runoilija voi luoda oman tyylilajinsa, logiikkansa ja kielioppinsa. Kukaan ei sido kaavoihin.

– Runoudessa voi olla myös kyse halusta kokeilla rooleja ja ääniä. Se voi olla tapa tutkia identiteettiä ja pohtia, mikä minuus on ja mistä se muodostuu, Gripenberg tähdentää.

Suomenruotsalaisena Gripenberg on kokenut nimenomaan identiteetin kysymykset tärkeiksi.

– Se, että kirjoitan runoja, liittyy ehkä siihen, että olen suomenruotsalainen, siihen että olen kokenut kodittomuuden tunnetta. Minulle sijainti, paikkakunta ja kotimaa eivät ole itsestäänselvyyksiä, ja kirjoittaminen voi olla tapa kirjoittaa itselleni perusta tai pitää kirjoittamista kotinani, Gripenberg valaisee.

– Kirjoittaminen voi olla ikään kuin asuisi runossaan.

Koen runon terävänä työkaluna― Catharina Gripenberg

Kun Gripenberg kertoo runouden kirjoittamisesta, hän puhuu runouden käyttämisestä ja käyttökelpoisuudesta. Hän on käyttänyt runoutta kirjoittaessaan sitä. Hän puhuu runoudesta myös työkaluna.

– Koen runon terävänä työkaluna, jonka avulla voin pienellä alueella tehdä aika nopeasti syviä viiltoja hetken teemaan tai tunnelmaan, Gripenberg sanoo.

Ehkä myös lukija voi käyttää Gripenbergin teosta jäsentääkseen elämäänsä ja sen vaiheita. Onhan kirja – vähintäänkin leikillisesti ja tyylillisesti – opaskirja, handbok.

Väärinkäsitysten välttämiseksi: Tanssivan karhun runoraati on todennut, että Handbok att bära till en dräkt on vuoden merkittävin suomenruotsalainen runoteos. Kyse ei ole käyttöpuheista huolimatta "käyttörunoudesta", jos sanalla tehdään eronteko "oikeaan" ja arvostettuun taiderunouteen.

Mahdollisesti Handbok att bära till en dräkt vielä laajentaa runouden lukemisen tapoja ja kannustaa lukemaan muutakin merkittävää runoutta ikään kuin ohjaavana oppaana. Runoudesta jos mistä on siihen.

Catharina Gripenberg

S. 1977

Teokset

På diabilden är huvudet propfullt av lycka, 1999
Ödemjuka belles lettres från en till en, 2002
Ta min hand, det vore underligt, 2007
Handbok att bära till en dräkt, 2016

Suomennetut teokset

Sinä siellä kaukana näytät tutulta, suomentanut Kristiina Lähde, 2005

Draamaa

En finner en ö
Runebergs kyssar Helsingin Svenska Teaternille sekä

Palkinnot

Arvid Mörne -runopalkinto 1998
Stig Carlsson -palkinto 2003
Tanssiva karhu -palkinto 2008, jaettu sija Aki Salmelan kanssa
Ruotsin radion runopalkinto 2016

Tanssiva karhu on Ylen vuodesta 1994 lähtien runoteokselle jakama palkinto. Palkintosumma on 4 000 euroa.

Tanssivan karhun raati perustelee Handbok att bära till en dräkt -teoksen ehdokkuuden näin:

Gripenbergin teos on vuoden merkittävin suomenruotsalainen runokokoelma, eräänlainen magnum opus. Gripenberg luo eri diskursseista absurdia musiikkia, jonka avulla hän tutkiskelee yksilöllisen ja kollektiivisen muistin rajaa. Kirja käsittelee perustavanlaatuista sopeutumattomuutta, olomuotoa johon ei löydy neuvoja itsehoito-oppaista. Runot puhuvat identiteetistä ja sen puuttumisesta, josta Gripenberg lopuksi kirjoittaa itsensä vapaaksi: ”Näyttää siltä että olen jäänyt eloon.”

Kaikkien teosvalintojen perustelut täällä: Tässä ovat Ylen Tanssiva karhu -palkinnon ehdokkaat

Tänä vuonna Tanssivaa karhua tavoittelevat Erkka Filanderin Torso, Catharina Gripenbergin Handbok att bära till en dräkt, Sirpa Kyyrösen Ilmajuuret, Tiina Lehikoisen Multa, V. S. Luoma-ahon Mantra ja Harri Nordellin Hajo.

Kuuntele

Kultakuumeen toimittaja Lisa Enckell haastattelee Catharina Gripenbergiä

  • "Onko musta ollenkaan tähän, kun nuo muut on niin sairaan hyviä?" Lahjakkaan suvun vesa Aili Ikonen epäili pitkään, onko hänestä ammattimuusikoksi

    Musiikki on muusikko Aili Ikoselle intohimo.

    Erityisesti jazzlaulajana tunnettu muusikko Aili Ikonen kasvoi musiikin ympäröimänä. Korpilahdelta kotoisin oleva Ikonen pomppi lapsena Joutsenlammen finaaliosaa veljensä Osmon kanssa olohuoneen sohvan ympärillä ja harjoitteli pieteetillä viulunsoittoa viisivuotiaasta alkaen. Silti ura muusikkona ei ollut itsestäänselvyys.

  • Sanat haltuun rap-riimein

    Sanat haltuun -hanke auttaa nuoria löytämään äänensä.

    Rap-musiikki voi olla väylä parempaan luku- ja ilmaisutaitoon. Musiikkia kuunnellessa voi päähän tarttua myös muutama yhteiskunnallinen ajatus. Vielä enemmän kuhinaa päähän syntyy, jos alkaa itse luoda riimejä. Kirjallisuus- ja taidekriitikko, toimittaja sekä opettaja Aleksis Salusjärvi pohti, miksi lukeminen koetaan jotenkin epämiehekkääksi harrastukseksi.

  • Avaruusromua: Psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO

    Mitä jos rakennettaisiin maailman suurin syntesoija?

    Malcolm Cecil ja Robert Margouleff kohtasivat 50 vuotta sitten New Yorkissa, tuolloin uudessa Media Sound -studiossa. Heillä oli idea. Mitä jos hankittaisiin useita syntesoijia ja soitettaisiin niitä yhtaikaa? Ja jos kytkettäisi in ne toisiinsa, toimimaan yhdessä, siinä meillä olisi elektroninen orkesteri. Idea hahmoteltiin kiinalaisen ravintolan pöytäliinaan ja se päätettiin toteuttaa. Alkoi syntyä psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri