Hyppää pääsisältöön

Runoja sielun kokoamiseksi – Catharina Gripenbergin teos flirttailee käsikirjoille

Runoilija Catharina Gripenberg
Runoilija Catharina Gripenberg Runoilija Catharina Gripenberg Kuva: Laerke Posselt/Agence VU' Catharina Gripenberg,Tanssiva karhu,runoilijat

Runoilija Catharina Gripenberg kiinnostui erilaisten käsikirjojen ja oppaiden kielestä. Seurauksena syntyi runoteos, jossa Gripenberg yhdistää neutraalin ja käsikirjanomaisen tyylin henkilökohtaiseen ja yksityiseen kielelliseen ilmaisuun. Teos on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

Runous sopii kielen tutkiskeluun. Näin ajattelee runoilija Catharina Gripenberg, ja käsitys välittyy hänen teoksestaan Handbok att bära till en dräkt. Siinä erilaiset kielen rekisterit kohtaavat, kun käsikirjoille ja oppaille tyypillinen neutraali tyyli niveltyy henkilökohtaiseen elämänpiiriin ja ilmaisuun. On kuin Ikean huonekalujen koontiopas käsittelisikin hyllyn kokoamisen sijaan ihmisen elämän rakentamista.

– Ideanani oli kuvailla ihmisen elämänkaarta ja elämää opaskirjan muodossa, Gripenberg sanoo.

Käsikirjat ja oppaat ohjaavat ja kuvailevat, neuvovat ja kehottavat, käskevätkin. Tästä kaikesta Gripenberg oli kiinnostunut ja viehättynyt saadessaan ideansa.

Kirjoittaminen voi olla ikään kuin asuisi runossaan.― Catharina Gripenberg

Runous on Gripenbergille kielen, sääntöjen ja identiteetin tutkimista. Olennaista hänelle on vapaus. Runoilija voi luoda oman tyylilajinsa, logiikkansa ja kielioppinsa. Kukaan ei sido kaavoihin.

– Runoudessa voi olla myös kyse halusta kokeilla rooleja ja ääniä. Se voi olla tapa tutkia identiteettiä ja pohtia, mikä minuus on ja mistä se muodostuu, Gripenberg tähdentää.

Suomenruotsalaisena Gripenberg on kokenut nimenomaan identiteetin kysymykset tärkeiksi.

– Se, että kirjoitan runoja, liittyy ehkä siihen, että olen suomenruotsalainen, siihen että olen kokenut kodittomuuden tunnetta. Minulle sijainti, paikkakunta ja kotimaa eivät ole itsestäänselvyyksiä, ja kirjoittaminen voi olla tapa kirjoittaa itselleni perusta tai pitää kirjoittamista kotinani, Gripenberg valaisee.

– Kirjoittaminen voi olla ikään kuin asuisi runossaan.

Koen runon terävänä työkaluna― Catharina Gripenberg

Kun Gripenberg kertoo runouden kirjoittamisesta, hän puhuu runouden käyttämisestä ja käyttökelpoisuudesta. Hän on käyttänyt runoutta kirjoittaessaan sitä. Hän puhuu runoudesta myös työkaluna.

– Koen runon terävänä työkaluna, jonka avulla voin pienellä alueella tehdä aika nopeasti syviä viiltoja hetken teemaan tai tunnelmaan, Gripenberg sanoo.

Ehkä myös lukija voi käyttää Gripenbergin teosta jäsentääkseen elämäänsä ja sen vaiheita. Onhan kirja – vähintäänkin leikillisesti ja tyylillisesti – opaskirja, handbok.

Väärinkäsitysten välttämiseksi: Tanssivan karhun runoraati on todennut, että Handbok att bära till en dräkt on vuoden merkittävin suomenruotsalainen runoteos. Kyse ei ole käyttöpuheista huolimatta "käyttörunoudesta", jos sanalla tehdään eronteko "oikeaan" ja arvostettuun taiderunouteen.

Mahdollisesti Handbok att bära till en dräkt vielä laajentaa runouden lukemisen tapoja ja kannustaa lukemaan muutakin merkittävää runoutta ikään kuin ohjaavana oppaana. Runoudesta jos mistä on siihen.

Catharina Gripenberg

S. 1977

Teokset

På diabilden är huvudet propfullt av lycka, 1999
Ödemjuka belles lettres från en till en, 2002
Ta min hand, det vore underligt, 2007
Handbok att bära till en dräkt, 2016

Suomennetut teokset

Sinä siellä kaukana näytät tutulta, suomentanut Kristiina Lähde, 2005

Draamaa

En finner en ö
Runebergs kyssar Helsingin Svenska Teaternille sekä

Palkinnot

Arvid Mörne -runopalkinto 1998
Stig Carlsson -palkinto 2003
Tanssiva karhu -palkinto 2008, jaettu sija Aki Salmelan kanssa
Ruotsin radion runopalkinto 2016

Tanssiva karhu on Ylen vuodesta 1994 lähtien runoteokselle jakama palkinto. Palkintosumma on 4 000 euroa.

Tanssivan karhun raati perustelee Handbok att bära till en dräkt -teoksen ehdokkuuden näin:

Gripenbergin teos on vuoden merkittävin suomenruotsalainen runokokoelma, eräänlainen magnum opus. Gripenberg luo eri diskursseista absurdia musiikkia, jonka avulla hän tutkiskelee yksilöllisen ja kollektiivisen muistin rajaa. Kirja käsittelee perustavanlaatuista sopeutumattomuutta, olomuotoa johon ei löydy neuvoja itsehoito-oppaista. Runot puhuvat identiteetistä ja sen puuttumisesta, josta Gripenberg lopuksi kirjoittaa itsensä vapaaksi: ”Näyttää siltä että olen jäänyt eloon.”

Kaikkien teosvalintojen perustelut täällä: Tässä ovat Ylen Tanssiva karhu -palkinnon ehdokkaat

Tänä vuonna Tanssivaa karhua tavoittelevat Erkka Filanderin Torso, Catharina Gripenbergin Handbok att bära till en dräkt, Sirpa Kyyrösen Ilmajuuret, Tiina Lehikoisen Multa, V. S. Luoma-ahon Mantra ja Harri Nordellin Hajo.

Kuuntele

Kultakuumeen toimittaja Lisa Enckell haastattelee Catharina Gripenbergiä

  • Rakkaus on ruma sana, mutta kaunis asia

    Rakas äiti on suomen kaunein sanapari.

    Kun kysytään, mikä on suomen kielen kaunein sana, pitäisi ensin tarkentaa, tarkoitetaanko sillä ihanimman asian nimeä vai soinniltaan miellyttävintä sanaa. Moni pitää kauniina pehmeitä soljuvia äänteitä. Alavilla mailla hallanvaara on klassikko, vaikka sen merkitys uhkaa sadon paleltuvan.

  • Avaruusromua: Sumutorvia, tuhkaa, aaltoja ja aavekaupungin ääniä

    Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia.

    "Yhtäkkiä tajusin, että tein kaiken aivan väärin", toteaa amerikkalainen säveltäjä Steve Moore. "Pyrin aina luomaan jotakin, jolla ei ole alkua eikä loppua", sanoo amerikkalainen elektronimuusikko Taylor Deupree. "Tahdon kertoa äänillä samalla tavoin kuin elokuvaohjaajat kertovat kuvilla", selittää australialainen musiikintekijä Martin Kay. "Me emme tiedä luonnosta vielä juuri mitään", väittää japanilainen äänitaiteilija Yoshio Machida. Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia, kummallisia ajatuksia ja omalaatuista musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Oletko tosikko vai uppoaako ironia?

    Ironia on taitolaji.

    Törmääkö sarkasmiin, ironiaan ja ivaan nykyään yhä useammin, vai tuntuuko vain siltä? Poliitikot selittelevät sanomisiaan väärinymmärrettynä ironiana: “se oli vain läppä!”. Nuoriso muodostaa sarkastisen salakielen salaseuroja. Käänteistä kieltä ymmärtämätön joutuu naurunalaiseksi. Ironia on monesti hauskaa ja nokkelaa.

  • Arto Paasilinnan Ulvova mylläri Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 30.3. klo 19! Ulvova mylläri kysyy, missä menevät normaalin ja hyväksytyn rajat? Kuka lopulta on Ulvovassa myllärissä hullu? Paasilinnan romaani ilmestyi vuonna 1981 ja sen tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Suomeen. Onko kirjan sanoma edelleen ajankohtainen? Entä millaista on Ulvovan myllärin huumori? Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

  • Tanssiva karhu haastaa lukemaan runoutta!

    Osallistu #tanssivakarhu25 lukuhaasteeseen!

    Ylen runopalkinto Tanssiva karhu täyttää 25 vuotta. Haastamme sinut tutustumaan nykyrunouteen. Lue Tanssiva karhu-palkittu teos ja kirjoita lukukokemuksesi alla olevaan lomakkeeseen tai jaa se tunnisteella #tanssivakarhu25. Voit myös toivoa kokoelmasta löytyvää runoa esitettäväksi heinäkuun alussa Tämän runon haluaisin kuulla –ohjelmassa.

  • Tanssiva karhu etsii vuoden 2019 runoteosta!

    Lähetä runoteoksesi raadin luettavaksi.

    Tanssiva karhu on Ylen oma runouspalkinto. Se jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 1994. Ensimmäinen palkittu teos oli Sirkka Turkan Sielun veli. Runous todella ansaitsee huomiota. Siksi Yle hoitaa kulttuuritehtäväänsä ja nostaa joka vuosi esiin joukon erityisen korkeatasoisia kotimaisia runoteoksia.

  • Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja ylisti runovuoden satoa

    Jukka Viikilän puhe Kajaanin Runoviikolla

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Jukka Viikilän puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2018. Mikä ylellisyys saada eteisen lattialle vuoden runous, kokoelma kerrallaan. Juuri minulle ojennettu pyrkimys kielellistää jotakin maailmasta, tai ehdotus kauneudeksi juuri tänään.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri