Hyppää pääsisältöön

Pasunisti Sakari Mäkimattila: "Ei siellä landella muutakaan tekemistä ollut!"

Pasunisti Sakari Mäkimattila
Pasunisti Sakari Mäkimattila Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen sakari mäkimattila

Pienestä kylästä Alastarolta kotoisin oleva pasuunansoiton opiskelija Sakari Mäkimattila toteaa realistisesti: "En muista kuinka tulin aloittaneeksi musiikkiopinnot. Jotenkin siihen kai ajautui, koska ei siellä landella muutakaan tekemistä ollut!" Nyt Sakarin haave on saada pasuunansoitosta ammatti. Kolmas opiskeluvuosi Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa on pian ohi. Sakari tavattiin Kantapöydän opiskelijatreffeillä 31.5.2017.

Kuka?
Olen Sakari Mäkimattila ja opiskelen pasuunan soittamista Sibelius-Akatemiassa. Olen syntynyt 5.6.1992. Olen kotoisin pienestä kylästä Alastarolta ja olen sitten muuttanut muualle isompiin kyliin opiskelemaan musiikkia.
Veljeni soittaa käyrätorvea ja on töissä Lappeenrannan kaupunginorkesterissa. Muuten perheessämme ei edes harrasteta musiikkia. Tällä hetkellä soitan itse tenori- ja alttopasuunaa.

Musiikkiopinnot?
Musiikkiopiston aloitin samoihin aikoihin kuin koulun. Soitin pianoa aika kauan, kunnes teini-ikäisenä vaihdoin pasuunaan.

Kuka vaikutti siihen, että tulit aloittaneeksi musiikkiopinnot?
En muista yhtään. Jotenkin siihen kai ajautui koska ei siellä landella muutakaan tekemistä ollut.

Tärkeimmät opettajasi ja oppilaitokset?
Ammattiopiskelijana tärkeimmät opettajat ovat olleet Metropoliassa Valtteri Malmivirta ja tällä hetkellä opiskelen Akatemiassa Teppo Alestalon johdolla.

Joko valmistuminen häämöttää?
Aloitan seuraavaksi kolmatta vuotta Sibelius-Akatemiassa. Kyllä tässä vielä ONNEKSI opiskeluvuosia on.

Lempisäveltäjäsi ja teokset?
Todella vaikea kysymys ja mahdoton valinta! Mutta pakko kai se on näin suomalaisena sanoa että pidän kovasti Jean Sibeliuksen ja Magnus Lindbergin musiikista.
Sibeliuksen sinfoniat ovat kyllä suuria suosikkejani. Pidän siitä miten hän käytti pasuunoita vahvasti mutta tyylikkäästi.

Millainen oli hetki, kun sytyit juuri tälle musiikille?
Muistan joskus sanoneeni etten pidä suomalaisesta taidemusiikista. Se on kyllä ajan kuluessa muuttunut. Nytkin harjoittelen tulevia konsertteja varten uutta ja vanhaa suomalaista musiikkia ja pidän siitä kovasti.

Millainen musiikki ylipäätään vetoaa ja puhuttelee?
Sellainen musiikki jota tehdään tosissaan, johon esiintyjät antavat kaikkensa ja osan itseään.

Mahtuuko elämääsi muuta kuin musiikki?
Pakko sanoa, että kyllä tämä elämäntapa jättää hyvin vähän tilaa muille asioille. Mutta kun käyttää aikansa oikein voi elää tietynlaista "kaksoiselämää".

Onko sinulla muita vaihtoehtoja kuin musiikki ja soittaminen?
Minulle tämä musiikki ja soittaminen on vaihtoehto kaikelle muulle. Kaikkein mahtavin ja samaan aikaan kaikkein raskain ala. Toivon kovasti saavani tästä ammatin.

Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa Sakari Mäkimattila soittaa Robert Elkjerin sovituksen Claude Debussyn kappaleesta “Clair de lune”. Kantapöydän toimittajat ovat Helena Hannikainen ja Inari Tilli. Ohjaus Harri Anttila.

  • Mustan 1900-luvun musiikillinen testamentti

    Levyarvio

    Natsi-Saksan juutalaisvainot ja antisemitismi, joka vaikutti laajemminkin Euroopassa, myös Stalinin Neuvostoliitossa, tuhosi ihmiselämien lisäksi suuren osan vuosisadan merkittävintä taidetta. Se esti teosten syntymisen joko suoraan tai muutti taiteen tekijöiden kokemusta maailmasta niin merkittävästi että myös taide ja sen reseptio muuttuivat. Tästä voi hyvällä syyllä puhua Mieczyslaw Weinbergin kohdalla. Omaisten menehtyminen natsien käsissä, pako Puolasta Valko-Venäjän kautta Moskovaan ja suoraan Stalinin syliin jätti lähtemättömän jäljen Weinbergiin.

  • Teatraalisen lyyrikon orkesterimusiikki tenhoaa

    Levyarvio

    Hans Werner Henze oli säveltäjänä tyylillisesti moniääninen, hyvinkin moderni mutta lyyrisellä, teatraalisella ja jopa tunteellisella pohjavireellä, hän otti yhteiskunnallisesti kantaa ja viihtyi sellaisissa modernistien hylkimissä teoslajeissa kuin sinfoniassa ja oopperassa. Värikkäissä ja usein ohjelmallisissa teoksissaan Henze on kaiketi itse asiassa postmodernimpi kuin monet niin sanotut postmodernistit.

  • Wolfin liedit ovat myöhäisromantiikan parasta antia

    Levyarvio

    Myönnän auliisti, että on tiettyjä musiikinlajeja – ja ehkäpä jopa säveltäjiä – joita tuon häpeilemättä esiin aina kun voin. Romantiikan ajan laulumusiikki muun muassa kuuluu lemppareihini, myös musiikinhistoriallisen merkityksensä vuoksi: 1800-luvun musiikillista kieltä on melko mahdotonta irrottaa lauletuista sanoistaan silloinkaan kun se väittää olevansa Hanslickin sanoin “soiden liikkuvia muotoja” eli niin sanotusti absoluuttista musiikkia.