Hyppää pääsisältöön

Pasunisti Sakari Mäkimattila: "Ei siellä landella muutakaan tekemistä ollut!"

Pasunisti Sakari Mäkimattila
Pasunisti Sakari Mäkimattila Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen sakari mäkimattila

Pienestä kylästä Alastarolta kotoisin oleva pasuunansoiton opiskelija Sakari Mäkimattila toteaa realistisesti: "En muista kuinka tulin aloittaneeksi musiikkiopinnot. Jotenkin siihen kai ajautui, koska ei siellä landella muutakaan tekemistä ollut!" Nyt Sakarin haave on saada pasuunansoitosta ammatti. Kolmas opiskeluvuosi Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa on pian ohi. Sakari tavattiin Kantapöydän opiskelijatreffeillä 31.5.2017.

Kuka?
Olen Sakari Mäkimattila ja opiskelen pasuunan soittamista Sibelius-Akatemiassa. Olen syntynyt 5.6.1992. Olen kotoisin pienestä kylästä Alastarolta ja olen sitten muuttanut muualle isompiin kyliin opiskelemaan musiikkia.
Veljeni soittaa käyrätorvea ja on töissä Lappeenrannan kaupunginorkesterissa. Muuten perheessämme ei edes harrasteta musiikkia. Tällä hetkellä soitan itse tenori- ja alttopasuunaa.

Musiikkiopinnot?
Musiikkiopiston aloitin samoihin aikoihin kuin koulun. Soitin pianoa aika kauan, kunnes teini-ikäisenä vaihdoin pasuunaan.

Kuka vaikutti siihen, että tulit aloittaneeksi musiikkiopinnot?
En muista yhtään. Jotenkin siihen kai ajautui koska ei siellä landella muutakaan tekemistä ollut.

Tärkeimmät opettajasi ja oppilaitokset?
Ammattiopiskelijana tärkeimmät opettajat ovat olleet Metropoliassa Valtteri Malmivirta ja tällä hetkellä opiskelen Akatemiassa Teppo Alestalon johdolla.

Joko valmistuminen häämöttää?
Aloitan seuraavaksi kolmatta vuotta Sibelius-Akatemiassa. Kyllä tässä vielä ONNEKSI opiskeluvuosia on.

Lempisäveltäjäsi ja teokset?
Todella vaikea kysymys ja mahdoton valinta! Mutta pakko kai se on näin suomalaisena sanoa että pidän kovasti Jean Sibeliuksen ja Magnus Lindbergin musiikista.
Sibeliuksen sinfoniat ovat kyllä suuria suosikkejani. Pidän siitä miten hän käytti pasuunoita vahvasti mutta tyylikkäästi.

Millainen oli hetki, kun sytyit juuri tälle musiikille?
Muistan joskus sanoneeni etten pidä suomalaisesta taidemusiikista. Se on kyllä ajan kuluessa muuttunut. Nytkin harjoittelen tulevia konsertteja varten uutta ja vanhaa suomalaista musiikkia ja pidän siitä kovasti.

Millainen musiikki ylipäätään vetoaa ja puhuttelee?
Sellainen musiikki jota tehdään tosissaan, johon esiintyjät antavat kaikkensa ja osan itseään.

Mahtuuko elämääsi muuta kuin musiikki?
Pakko sanoa, että kyllä tämä elämäntapa jättää hyvin vähän tilaa muille asioille. Mutta kun käyttää aikansa oikein voi elää tietynlaista "kaksoiselämää".

Onko sinulla muita vaihtoehtoja kuin musiikki ja soittaminen?
Minulle tämä musiikki ja soittaminen on vaihtoehto kaikelle muulle. Kaikkein mahtavin ja samaan aikaan kaikkein raskain ala. Toivon kovasti saavani tästä ammatin.

Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa Sakari Mäkimattila soittaa Robert Elkjerin sovituksen Claude Debussyn kappaleesta “Clair de lune”. Kantapöydän toimittajat ovat Helena Hannikainen ja Inari Tilli. Ohjaus Harri Anttila.

  • Mari Mäntylä jatkaa erikoistumisen varassa

    Levyarvostelu

    On kulunut yhdeksän vuotta siitä, kun decacordeen eli kymmenkieliseen kitaraan erikoistunut Mari Mäntylä julkaisi ensimmäisen soololevynsä Alba-yhtiöllä. Yksi Mäntylän työskentelykohteista on kotimainen decacorde-bandoneon-duo Duo Dryades. Yleisestikin hänet kutsutaan paikalle, kun tarve vaatii tätä kitaransoiton erikoislajia.

  • Tee se minkä Faurélle voit

    Levyarvostelu

    Gabriel Faurén musiikkia on kenties maailman helpointa esittää. Ranskalaisen suurmiehen makea pursote osuu juuri siihen lokeroon, jossa reilumpikin unenomainen pöpperöiminen saattaa saada sekä esittäjän että yleisön puolihuolimattoman hyväksynnän. Helpompaa musiikkia on tietenkin olemassa faktisesti, mutta sudenkuoppaklasarin metsästä ainakin puoli hehtaaria on varattu jättiläisten vanavedessä aina tulevalle nimelle Fauré. Kolmekymppinen sellisti Andreas Brantelid ja pianisti Bengt Forsberg eivät lukeudu kuitenkaan Faurén alisuorittajiin.

  • Ranskan-kierros nostaa kuoropojille jo liikaa kierroksia

    Levyarvostelu

    Koska Seattlen sinfoniaorkesteri on ollut levyttäjänä koko historiansa ajan ahmatti, se on loogisena tulemana saapunut myös Ranskan viime vuosisadan musiikin tontille. Vauhtia tälle antaa myös se, että seitsemättä kauttaan taiteellisena johtajana aloittava Ludovic Morlot on ranskalainen. Orkesteri perusti vuonna 2014 oman levymerkin, minkä jälkeen ensin oli kolminkertaisesti Henri Dutilleux’n vuoro, ja nyt seattlelaiset sukeltavat Olivier Messiaenin vahvasti uskonnolliseen väriloistoon.

  • Muistojen sula laardi ei ole Silvestrovin reseptissä häpeä

    Levyarvostelu

    Yksi musiikkikriitikon hauskimpia ajatusleikkejä on miettiä, miten jyrkästi kulloinkin jonkun teoksen vaikuttavuus laskisi, jos esiintyjät korvattaisiin itseään rajusti heikompitasoisilla. Ukrainalaisen Valentin Silvestrovin teoksissa tuo kosahdus on potentiaalisesti niin kuuluva, että tämä uskottavuuden rajoja nätisti venyttävä sävelkieli muuttuisi aivan tyhjänpäiväiseksi. Sen osoittaa myös Naxos-levymerkin uutuus täynnä Silvestrovin jousiorkesterikappaleita.