Pikku Kakkonen
Yle
Tukiviittominen on kommunikaatiomenetelmä, jossa puhetta tuetaan käyttämällä yksittäisiä viittomia. Tukiviittomat auttavat lasta keskittymään, ottamaan katsekontaktia sekä jäsentämään ja hahmottamaan puhuttua kieltä. Tukiviittomia käytetään aina puheen rinnalla ja siinä viitotaan vain ne sanat, joita puheessa halutaan kulloinkin korostaa.
Helppo tapa aloittaa tukiviittomien käyttö, on aloittaa arjessa joka päivä toistuvista asioista. Tällaisia voivat olla esimerkiksi ruokailu, leikkiminen tai nukkumaan meno. Aikuinen voi esimerkiksi aina ruokailun lähestyessä viittoa, että nyt on mennään syömään. Kun viittomaa käytetään aina kyseisestä aiheesta puhuttaessa, ymmärtää lapsi vähitellen sanan ja viittoman yhteyden. Viittomista on hyötyä esimerkiksi siirtymätilanteissa (nyt mennään syömään ja sen jälkeen nukkumaan päiväunet). Viittomat selkeyttävät aikuisen viestiä ja auttavat lasta hahmottamaan mitä milloinkin on vuorossa.
Ihan pieni lapsi ei välttämättä pysty vielä ilmaisemaan itseään puheella, vaikka hänellä olisikin jo paljon kerrottavaa ja näytettävää. Viittominen antaa keinon itsensä ilmaisuun jo hyvin pienenä. Lapsen saa parhaiten innostumaan viittomisesta, kun käyttää niiden sanojen yhteydessä viittomia, jotka ovat lapselle mieluisia ja kiinnostavia. Tällaisia voivat olla esimerkiksi autoleikit tai nuken hoitaminen. Jokainen lapsi innostuu eri asioista, joten vanhemmat osaavat itse arvioida parhaiten, mitä viittomia kannattaa ottaa käyttöön puheen tueksi, kun toiveena on lapsen oma-aloitteinen viittominen.
Olemme koonneet tähän artikkeliin muutamia lapsiperheiden arkeen liittyviä viittomia, joita ihan jokaisen on helppo ottaa käyttöön. Lorun yhteydessä oleva viittoma toistuu lorussa useamman kerran, joka helpottaa viittoman opettelua. Tukiviitotut lorut ovat myös hauska tapa hassutella ja viittoa yhdessä lapsen kanssa. Samalla ne tukevat lapsen kielellistä kehitystä.
kun ilo sitä painoi.
Olen iloinen,
kevyt kuin perhonen,
minua naurattaa!
Olen iloinen,
leijailen kuin lintunen,
minua laulattaa!
Kun on iloinen,
kaikki sujuu leikiten!
Ilo, olet tervetullut aina
nenänpäätäni vain paina!
mutta suuni värit kääntävät toisinpäin!
On sateenkaaressa värejä kaksi,
joista pidän yli muiden:
ne ovat keltainen kuin taksi,
ja vihreä kuin lehdet puiden.
Keltainen kuin voikukka,
ja vihreä kuin keijun sukka!
Kun värit taivaalla ilmestyy,
minun suuni hymyyn kääntyy!
Enemmän kuin eilen tänään osaat.
Olet vielä pieni
niin kuin vehnänjyvä
alussa on tiesi
silti olet hyvä!
Ei tarvitse heti hokata,
saa myös joskus mokata.
Olet hyvä kasvamaan,
aina uutta oppimaan!
taisin satuttaa.
Se oli kyllä vahinko
silti kaduttaa.
Anteeksi,
väärin tein
lelusi ilman lupaa vein.
Anteeksi,
huoneesi sotkin
ja karkkipussista
lempinamusi hotkin.
Anteeksi,
en tehnyt mitä lupasin.
Voisinko nyt auttaa kuitenkin?
koputtaa kantapäillä komppia!
Haluan ympäriinsä hyöriä,
tanssia ja pyöriä!
Haluan hohotella,
käsiäni kohotella,
Haluan peppua heilutella,
hilpeästi hullutella!
Haluan pitää hauskaa
hikan itselleni nauraa,
kunnes kaipaan rauhaa…
Haluan syliin painautua,
tuttuun kainaloon kaivautua.
pilvenhattaraa maista,
kevään tuoksua haista!
Loista, aurinko, loista,
lumi maasta poista,
jäät sulata joista!
On ilmassa kevään taika,
on linnunlaulun aika.
Maasta nousee kevään ensi kukka,
kun hehkuu auringon tukka!
kuka vielä nukkuu
nosta jalkaa
uusi päivä alkaa!
Päivällä aurinko taivaalla hehkuu
yöllä loistavat tähdet ja kuu!
Päivä on aikaa leikin ja naurun
yöllä saa kuulla tutun tuutulaulun.
Yö unia repussaan kantaa
päivän puuhista levon antaa.
Ensin pikkuruisen haistaa.
Syödä, vaiko ei?
Syödä!
Maku mansikan kielen vei.
Söisikö vähän lisää?
No, mikä ettei!
Uskaltaisiko uutta maistaa?
Ensin pikkuruisen haistaa.
Juoda, vaiko ei?
Juoda!
Maku kaakaon kielen vei.
Joisiko vähän lisää!
No, mikä ettei!
Talvella puen villasukkaset
Puen ylle, alle, jalkaan ja päähän
ennen kuin menen talvisäähän!
Kesällä toppahousut pois heitän,
hellehatulla pääni peitän.
Puen shortsit ja T-paidan,
paljain jaloin matkaani taitan.
Rakennan gorillalle lauttaa.
Gorilla haluaa joen yli,
siellä on sen ystävä,
ja ystävän lämmin syli!
Hei, voisitko auttaa?
Rakennan gorillalle lauttaa.
Jotta saisin lautasta kestävän,
tarvitsen avukseni ystävän!
Hei, voisitko auttaa?
varovasti maistan.
Puuro on pop-pop-poppaa!
maidolla teen puurosta soppaa.
Puuro hyvältä maistuu,
huulet maidosta kastuu!
Puuron kaveri valkoinen
on maitotilkka makoinen.
lähden matkaan,
kengät seikkailuja odottaa!
Kengänkärjet oudosti sojottaa.
Kengät hassuilta näyttää.
Väärät jalat kengät täyttää.
Kengät vaihdan toisin päin,
vauhtiin pinkaisen, kas näin!
on aika nukkua yö.
Kun Nukkumatti kädet yhteen lyö,
on aika nukkua yö.
Kun hiiri kolossaan iltapalaa syö,
on aika nukkua yö.
satumaahan matkataan,
prinssit ja prinsessat siellä tavataan.
Kirjaa innolla luetaan,
hyvään haltijaan luotetaan,
Tuhkimolle juhlamekko puetaan.
Vielä yksi sivu!
Ennen kuin kirja taas suljetaan,
satumaasta kotiin kuljetaan.
Huomenna matkaa jatketaan!
nukke sänkyyn peitellään.
Nukke unia katselee,
unessa autolla ajelee,
kaasuttaa katupölyä,
auto pitää hirmuista mölyä!
Kun nukke unestaan herää,
se kaikki pikkuautot kerää.
Vrumm, vrumm, nukke sanoo,
autoilla leikkiä tahtoo!
Juontaja: Susanna Volanto
Lorut: Heli Rantala
