Viitakerttunen
Busksångare
13–14 cm, 10–15 g
Talitiaisen kokoisella, solakalla viitakerttusella on melko pitkä nokka (vaikutelmaa vahvistaa luisu otsa). Yläpuoli on harmahtavanruskea, alapuoli likaisenvalkoinen. Silmäkulmanjuova on leveimmillään silmän edessä ja hyvin heikko silmän takana. Jalat ovat tummat. Laulu koostuu muilta lintulajeilta matkituista viheltävistä, särisevistä, säksättävistä ja rätisevistä äänistä, joita koiras toistaa rauhalliseen tahtiin muutaman kerran ennen kuin vaihtaa seuraavaan ääneen.
Viitakerttunen pesii pensoittuvilla niityillä, pellonreunoissa, ojan- ja joenvarsilla, rannoilla ja joutomailla sekä villiintyneissä puutarhoissa, kunhan paikalla kasvaa reheviä vadelma-, nokkos-, maitohorsma ja muita korkeita aluskasvustoja. Viitakerttunen paljastuu koiraan laulusta, joka on aktiivisinta öisin ja aamuisin. Koiras lopettaa laulamisen pariuduttuaan. Laji on hyönteissyöjä.
Viitakerttunen on melko yleinen Etelä- ja Keski-Suomen viljelyseuduilla. Se muuttaa Aasian lounaisosiin heinä-elokuussa ja palaa touko-kesäkuussa.
Kuvamateriaali ja ääni: Martti ja Heino Hanhela
Teksti: Pertti Koskimies
