Hyppää pääsisältöön

Onko Intiasta tulossa Hindustan?

”En tiedä, milloin se tapahtui, mutta vähitellen ihmiset alkoivat identifioimaan minut muslimiksi, vaikka olen lähinnä agnostikko. Tämä oli uusi ja yllättävä käänne, kun minun kaltaisia maallisia muslimeja ruvettiin luokittelemaan 'toisiksi'”.

Mies nojaa käteensä tuolissa kirjahyllyn edessä
Saeed Naqvi Mies nojaa käteensä tuolissa kirjahyllyn edessä Saeed Naqvi

Näin Saeed Naqvi kertoo kirjansa Being the Other synnystä. Kirjan nimen voi kääntää karkeasti Mitä on olla toinen. Teoksen alaotsikko on The Muslim in India, Muslimi Intiassa. Intiassa on julkaistu lukuisia kirjoja hindujen ja vähemmistöuskontojen suhteista, mutta vain harvoin Naqvin teoksen kaltaista omakohtaista analyysiä. Saeed Naqvi kuvaa teoksessaan, kuinka hän ja hänen perheensä ja ystävänsä ovat kokeneet viimeisten vuosikymmenten syvät muutokset Intiassa. Miten muslimeista on tullut ”toisia”, valtaväestön silmissä takapajuisia, eksoottisia, sivistymättömiä ja jopa vaarallisia. Heistä on tullut tavallaan vieraita omassa maassaan. Maassa, jossa on ollut islamin uskoisia yli tuhat vuotta. Nykyisin väestöstä on muslimeja noin 184 miljoonaa eli lähes 14 prosenttia.

Saeed Naqvi on ollut Intian tunnetuimpia toimittajia jo lähes puolenvuosisadan ajan. Siksi hänen viime vuonna ilmestynyt kirjansa on saanut paljon huomiota myös Intian ulkopuolella. Parhaillaan hän on kiertueella Britanniassa esittelemässä kirjaansa. Naqvi on kirjoittanut säännöllisesti tunnettujen intialaisten lehtien ja television ohella esimerkiksi BBC:lle, Guardian-lehteen ja Washington Postiin.

Naqvin teos on tarkkanäköinen analyysi Intian nykytilasta. Laaja-alainen toimittaja muistelee samalla mennyttä aikaa. Ja muistelemista Naqvilla riittää. Sen verran rikasta 77-vuotiaan veteraanitoimittajan elämä on ollut. Hän on haastatellut lähes kaikkia maailman tunnettuja poliittisia johtajia, kuten Muammar Qaddafia, Henry Kissingeria, Nelson Mandelaa, Fidel Castroa, Mihail Gorbatšovia ja Shimon Peresiä. Naqvi on raportoinut kansainvälisiä konflikteja Vietnamin sodasta Persianlahden sotiin ja Syyrian sisällissotaan. Hän kertoo matkustaneensa 110 maassa metsästämässä juttujaan. Tunnetuksi hän ei kuitenkaan tullut kansainvälisillä haastatteluillaan, vaan reportaaseillaan Beatles-yhtyeen legendaariselta Intian matkalta.

”Kaikki alkoi vuonna 1967. Olin vajaa kolmikymppinen aloitteleva reportteri Statesman -lehdessä, kun sain tietää, että The Beatles oli tulossa seuraavana vuonna Rishikeshiin, Maharishi Mahesh joogin ashramiin.
Ajattelin, että ehkä minun kannattaisi pyrkiä Maharishin opetuslapseksi ennen heitä. Muistoni Maharishi Mahesh joogin ashramista ovat onnellisimpia, mitä nuorena toimittajana koin. Niihin kutoutuu tosin myös häivähdys syyllisyyttä, sillä hakeuduin gurun suosioon ketunhäntä kainalossa. Tapasin Maharishin ensimmäisen kerran Delhissä. Kerroin hänelle, että huumeiden käyttö oli vienyt minut lähes itsemurhan partaalle. Guru virnisti ja kuiskasi korvaani salaisen mantran. Hän kehotti minua istuutumaan ja laulamaan ongelmistani. Minusta tuntui, että hän suhtautui minuun ystävällisesti kahdesta syystä. Hän oli tuolloin vielä aika tuntematon ja halusi saada julkisuutta. Toiseksi olin muslimi, mikä teki minusta harvinaisen ja eksoottisen hänen oppilaittensa joukossa.
Kun maailmankuulu nelikko saapui ashramiin, minut majoitettiin George Harrisonin kanssa samaan huoneistoon. Illallisen jälkeen kaikkien oli kokoonnuttava suureen halliin kuuntelemaan Maharishin luentoa. Minusta puheet vaikuttivat usein käsittämättömältä hölynpölyltä.”

Naqvi korostaa usein ihannettaan riippumattomasta mediasta ja vapaudesta. Hän ei olisi pystynyt tekemään reportaasejaan beatleista, jos lehti ei olisi antanut hänen toimia itsenäisesti. Riippumattoman median ihanteena hän pitää BBC:tä. Muuten länsimainen media on antanut liikaa valtaa suuryhtiöille, mikä on kaventanut niiden riippumattomuutta.

Jos beatlet olivat uran alussa Naqvin innoittajia, niin myöhemmin hänen tekivät lähtemättömän vaikutuksen tapaamiset Nelson Mandelan ja Fidel Castron kanssa. Mandelaa hän pääsi haastattelemaan ensimmäisenä tämän vapauduttua helmikuussa 1990.

”Tunnelma toimittajien keskuudessa Victor Verster -vankilan ulkopuolella oli sanoinkuvaamaton, kun odotimme Nelson Mandelan vapautumista. Omalla asteikollani olen kohottanut hänet profeetaksi, sillä hän ei tuntenut minkäänlaista katkeruutta ”valkoisia” kohtaan 27 vankilavuoden jälkeen. Mieleeni jäi, kun arkkipiispa Desmond Tutu kysyi, mitä Mandela halusi ensimmäiseksi ateriakseen. Hän vastasi oitis: intialaista currya ja riisiä”.
Saeed Naqvin kirjan Being the Other keskeiset teemat liittyvät kysymyksiin, mitä on olla muslimi Intiassa ja mihin äärikansallisten hindujen voittokulku on johtamassa. Onko Intiasta tulossa Hindustan? Kirja on tavallaan myös elegia synkretistiselle uskonnolle, hindulaisen ja islamilaisen uskonnollisen perinteen sekottumiselle toisiinsa. Tällainen hybridiuskonto tai ”sekauskonto” on ollut tyypillistä Naqvin kotiseudun Awadhin ohella eri puolilla Intiaa. Naqvin suku kuuluu shiia-muslimeihin, joita arvioidaan olevan noin 13-14 prosenttia Intian muslimeista.

Näin hän muistelee hindujen ja muslimien yhteiseloa kotikylässään Mustafabadissa, joka sijaitsee Pohjois-Intiassa lähellä Nepalin rajaa.

”Synnyin ja vartuin Awadhissa, hindin sydänmaan sydämessä, rikkaan kulttuurin ja luovuuden maassa. Ennen muuta se oli maa, jossa vain harvoin hindujen ja muslimien välillä oli minkäänlaisia rajalinjoja. Äitini pukeutui hindunaisten tavoin sariin. Samalla tavoin hänen äitinsä ja sukunsa naiset olivat pukeutuneet sukupolvien ajan. Äitini saattoi kiittää lauluissaan yhtä hyvin Allahia kuin Krishnaakin. Hänen uskontonsa oli islam, mutta kulttuurisesti hän oli lähinnä hindu.
Awadhin alueella urdua eivät puhuneet ainoastaan muslimit, vaan sitä käytettiin kaikkien ryhmien yhdyskielenä samalla tavoin kuin englantia nykyisin. Tuolloin monet hindutkin puhuivat Pohjois-Intiassa äidinkielenään urdua. Esimerkiksi Jawaharlal Nehrun äidinkieli oli urdu. Jotkut tunnetuimmat urdunkieliset runoilijat olivat taustaltaan hinduja.”

Naqvin mukaan muslimien muuttumiseen ”toisiksi” on kolme selvää merkkipaalua itsenäisen Intian historiassa. Ensimmäisen kerran hindujen ja muslimien välit kiristyivät itsenäistymisprosessissa, kun brittiläinen Intia jakaantui Pakistaniin ja Intiaan vuonna 1947. Toinen merkittävä tapahtuma koettiin vuonna 1992, kun hindunationalistit tuhosivat historiallisesti arvokkaan Babri-moskeijan Ayodhyassa. Tämä järkytti erityisesti Naqvin synnyinseutua, sillä Ayodhyaa pidetään Awadhin alueen pääkaupunkina.
Kolmas merkkipaalu ei liittynyt enää Intian sisäiseen kehitykseen, vaan maailmanlaajuiseen terrorismin vastaiseen sotaan. Naqvin mukaan se on tuonut sodan jokaisen muslimin kotiovelle Intiassa. Jokaisesta muslimista on tullut potentiaalisesti epäilyttävä. Hänen mielestään tämä prosessi alkoi Persianlahden ensimmäisestä sodasta.

”Yksi urani kohokohtia oli raportointi Persianlahden sodasta. Neuvostoliitto oli juuri romahtanut. Voittajat vahvistivat sotilaallista voimansa. Syntyi globaali media. Sota tunkeutui näin jokaiseen olohuoneeseen. Televisio jakoi maailman kahteen vastakkaiseen leiriin. Länsi juhli sotaa voittonaan, mutta irakilaisille ja muslimimaille se merkitsi tappiota ja nöyryytystä. Television ja modernin digitaalisen median merkitys kriiseissä on valtava: se ruokkii vastakkainasetteluja eri etnisten ryhmien välillä”.

Naqvin kirjan keskeinen kysymys on kuitenkin, mihin Intia on menossa. Hindunationalistit ovat vahvistuneet nopeasti parin viimeisen vuosikymmenen ajan. Heidän puolueensa Bharatiya Janata Party muodostaa nyt maan hallituksen. Pääministerinä on karismaattinen Narendra Modi. Pari kuukautta sitten puolue sai murskavoiton maan suuriman osavaltion Uttar Pradeshin vaaleissa. Osavaltiossa asuu noin 220 miljoonaa ihmistä. Saeed Naqvin kotiseutu Awadh sijaitsee Uttar Pradeshissa.
Hindunationalistit ovat pyrkineet muuttamaan liikkeen varhaisista vaiheista saakka intialaisuuden käsitettä. Kuka on oikea intialainen? Liikkeen keskeisin ideologi V.D. Savarkar pohti tätä teoksessaan Hindutva, joka ilmestyi vuonna 1923. Hän päättyi pohdinnoissaan siihen, että maan todellisia kansalaisia ovat vain syntyperäiset hindut.

Savarkarin mielestä muslimit ja kristityt eivät voi olla oikeita intialaisia, sillä he palvovat uskontoa, joka ei ole syntynyt Intian pyhällä maaperällä. Muslimien ja kristittyjen pyhä maa sijaitsee kaukana Arabiassa tai Palestiinassa. Heidän ajattelutapansa ja sankarinsa eivät ole tästä syystä intialaisia, Savarkar kirjoitti. Intiaa pitäisi hänen mielestään ruveta kutsumaan Hindustaniksi, sillä se kuvaa parhaiten maan olemusta. Savarkarin mukaan muslimit ja kristityt saavat kyllä palvoa Allahia ja Jumalaansa Hindustanissa, mutta Allah ja Jumala siirretään lukuisten muiden hindujumalien joukon jatkoksi.

Saeed Naqvin mielestä tätä Savarkarin visiota Hindustanista ei ole toteuttanut vain BJP, Bharatiya Janata Party vaan myös kongressipuolue, joka on ollut vallassa yli puolivuosisataa maan itsenäisestä historiasta.

”Hindunationalistisesta BJP-puolueesta tiedämme, mihin se pyrkii. Voimme olla heidän kanssaan eri mieltä ja neuvotella, mutta kongressipuolue on toiminut salakavalasti. Se on julkisesti tukenut monikulttuurisuutta, mutta käytännössä toiminut usein samalla puolen kuin hindunationalistit.”

Naqvi varoittaa, että tämä voi johtaa muslimien ja hindujen jakautumiseen vastakkaisiin vihamielisiin leireihin. Kun turvallisuusviranomaiset pidättävät viattomia muslimeja epämääräisin perustein, tämä ei nostata enää julkisia protesteja samalla tavoin kuin aikaisemmin.

”Jokainen tällainen pidätys johtaa siihen, että yhä useampi muslimi kääntää selkänsä valtiolle. Jotkut liittyvät jopa militantteihin ryhmiin tai tarttuvat aseisiin. Tämä on tuhoisa kierre. Jos epäoikeudenmukaisuudesta tulee laki, niin vastarinnasta tulee velvollisuus”.

Saeed Naqvin kirja Being the Other on varoitus, mihin kulttuurinen ghettoutuminen voi johtaa. Eikä ghettoutuminen uhkaa ainoastaan Intiaa vaan myös läntistä maailmaa. - Näin Saeed Naqvi kiteyttää kirjan sanoman päätössanoissaan.

"Toivon, että kirjan luettuaan lukija ymmärtää, mitä me menetämme jos kulttuurinen ghettoutuminen vahvistuu. Muslimit eivät ole ainoita häviäjiä, jokainen intialainen häviää. Hindut, buddhalaiset, sikhit, kristityt, juutalaiset ja ateistit. Maa, joka jakautuu toisilleen vihamielisiin yhteisöihin, ei ole enää Intia. Se on toinen maa, jota hallitsee taikausko ja autoritaarinen ilmapiiri. Se on maa, joka toistaa romahtaneiden valtioiden ja uskonnollisten diktatuurien virheitä ympäri maailmaa, valtioiden joissa tyrannia on syrjäyttänyt demokratian, ihmisoikeudet, oikeudenmukaisuuden ja vapauden."

Tapio Tamminen

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Yhteiskunta