Hyppää pääsisältöön

“1900-luvun kiinnostavimman venäläissäveltäjän” kunnianpalautus

Ottaen huomioon sen, kuinka huomattavan upeita Nikolai Andrejevitš Roslavetsin pianoteokset ovat, on suorastaan sääli, ettei tämän Neuvostoliiton nitistämän futuristin musiikkia kuule useammin. Epäkohtaa korjaa Olga Andryuschenko uudella tupla-CD:llään: Roslavetsin pianoteokset saavat hioituneet, musiikillisesti tyydyttävät tulkinnat hivenen mattaisina ja kapeina äänityksinä.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Aleksandr Skrjabinin tapaan Roslavets kehitti omaa tonaalisuudesta irtautuvaa harmonista systeemiään, ja Roslavets loi systemaattisesti myös omia rytmi- ja muotorakenteitaan. Ilmeisen syvän musiikillisen lahjakkuuden sekä draaman ja muototajun myötä hän loi vakuuttavia pianoteoksia niin pienimuotoisemmissa kappaleissaan kuin yksiosaisissa, yli kymmenen minuutin kestävissä Pianosonaateissaan. Jälkimmäisistä tällä levyllä on kaikki kolme säilynyttä – Ensimmäinen ja Toinen vuosilta 1914 ja 16 sekä Viides vuodelta 1923.

Sukulaisuus Skrjabiniin on sinänsä ilmeinen, erityisesti teosten hehkuvissa ekspressionistissa harmonisissa väreissä, mutta aivan yhtä selvästi Roslavets oli dodekafoniaan siirtyneen Wienin toisen koulun hengenheimolainen. Hänen atonaaliset ratkaisunsa eivät silti millään muotoa jäykistäneet hänen pohjimmiltaan eklektistä, ilmeikkään visionääristä sävelkieltään. Yhteydet futuristeihin on helppo kuvitella hänen Ensimmäisen maailmansodan aikaisia teoksiaan kuunnellessaan – eikä ole vaikea ymmärtää Igor Stravinskyn tokaisua Roslavetsistä “1900-luvun kiinnostavimpana venäläissäveltäjänä”.

Onkin erityisen kirpaisevaa todeta, että tämä Béla Bartókin aikalainen ja Bartókin kanssa yhtä pitkän yli kuuden kymmenen vuoden iän saavuttanut säveltäjä joutui 1920- ja 30-luvuilla Neuvostoliitossa poliittisista syistä niin voimakkaaseen epäsuosioon, että hänen tuotantonsa osin tuhoutui, osin kiellettiin ja osin unohtui yli puoleksi vuosisadaksi. Andryuschenko tarjoilee kahdella levyllään Roslavetsin koko säilyneen soolopianotuotannon, joka on kokonaisuudessaan syntynyt vuosien 1914 ja 1923 välillä säveltäjän 40 ikävuoden molemmin puolin.

Mestarillisen säveltäjän kunnianpalautus sujuu onneksi kunnialla: vuoden 1914 ensimmäisistä julkaisuista lähtien Roslavetsin musiikki säkenöi kiteytynyttä, huikean yksilöllistä vakuuttavaa ilmaisuvoimaa; Olga Andryuschenkon ansiota tässä ei missään nimessä käy kieltäminen. Pienjulkaisija Grand Pianon löytöretkien tuloksena syntynyt tupla-CD on himpeän tympeästä äänityksestä ja lähekkäin toisiaan sävellettyjen teosten lievästä samankaltaisuudesta huolimatta suositeltava hankinta pianomusiikin ja varhaisen modernismin ystäville.

“Roslavets – complete works for solo piano”. - Nikolai Roslavets: Pianosonaatit 1, 2 ja 5; preludeja, etydejä ja muita pianokappaleita. - Olga Andryuschenko, piano. (Grand Piano, GP743–44)

Kuuntele Uudet levyt 2.6.2017, toimittajana Ville Komppa.

  • Elokuvalegendan tarjouksesta ei sellistikään voi kieltäytyä

    Levyarvostelu

    Michel Legrand on säveltänyt tunnetuin seurauksin huikean määrän elokuvamusiikkia. Mikko Franckin johtaman Ranskan radion filharmonisen orkesterin Legrand-uutuus paljastuu yhdeksi koukuttavimmista potrettilevyistä pitkään aikaan, sillä niin maistuvia ovat 85-vuotiaan legendan tätä vuosikymmentä edustavat pianokonsertto ja sellokonsertto.

  • Trikolorin värit pianopainallusten pikavalintoina

    Levyarvostelu

    Michel Legrandin, Aaron Coplandin, Philip Glassin ja monen muun sävellyksenopettaja Nadia Boulanger on viime vuosisadan musiikin suuria jos-tarinoita. Pedagogin rooliin noin 30-vuotiaana rajoittautunut Boulanger olisi selvien ennusmerkkien mukaan voinut loistaa pitkään säveltäjänäkin. Saksalaispianisti Florian Uhligin levyttämällä niukkojen pianokonserttojen levyllä Boulanger esitellään kiehtovassa seurassa.

  • Täyttä Chaminadea Stuttgartista

    Levyarvostelu

    Cécile Chaminaden sävellystuotanto on oiva ikkuna sen näkemiseen, miten Brahmsin kamarimusiikki oli lumonnut ranskalaiset perässähiihtäjät 1880-luvun koittaessa. Tiedetäänhän sekin, että asetelma selkeytti omalla tahollaan Gabriel Fauré. Saksalainen Trio Parnassus haluaa kuitenkin uutuudellaan jättää pölyiset spekuloinnit pois ja välittää kernaasti sen määrän tunnetta kuin mitä yhdellä viululla, sellolle ja pianolla pystyy.