Hyppää pääsisältöön

Aivojen sähköhoito on mainettaan parempi

Huolestunut, surullinen mies nojaa päätään käteen
Parhaimmillaan sähkö hoitaa masennusta tehokkaammin kuin lääke. Huolestunut, surullinen mies nojaa päätään käteen Kuva: Shutterstock prisma studio blogit

Sähköhoidolla on melkein yhtä huono maine kuin lobotomialeikkauksella. Monen tajuntaan nämä molemmat menetelmät ovat syöpyneet järkyttävinä kuvina elokuvasta Yksi lensi yli käenpesän. Moderni sähköhoito on kuitenkin jotain ihan muuta, kirjoittaa Elina Hiltunen blogissaan.

Moni muistaa kulttielokuvan Yksi lensi yli käenpesän ja siitä vaikuttavan kohtauksen, jossa päähenkilö Randall McMurphy (Jack Nicholson) saa sähköhoitoa. Irvailevan ja mielisairaalan sääntöjä vääntävän Randallin ilme muuttuu vakavaksi, kun hänet talutetaan huoneeseen, jossa hoitoa annetaan. Hoitajat sitovat miehen kiinni ja asettavat hänen suuhunsa kumisen kappaleen, jottei Randall pure kieltään poikki. Sitten ohimoiden läpi isketään sähkövirtaa, joka saa Randallin kouristelemaan ja irvistämään ikävästi. Toimenpide näyttää todella brutaalilta - suorastaan kidutukselta.

Ikävästä maineestaan huolimatta aivojen sähköhoito, ECT (electroconvulsive therapy), on tänäkin päivänä käytettävä terapiamuoto. Sillä saadaan nopeita ja hyviä hoitotuloksia esimerkiksi vakavassa depressiossa, johon mikään muu hoito ei ole tuottanut hoitovastinetta. Sähköhoitoa käytetään suomalaisissa sairaaloissa nopeavaikutteisena hoitona mm. itsemurhariskissä olevien depressiopotilaiden hoitoon ja maniavaiheen katkaisemiseen.

Sähköhoito on tehokas vakavan masennuksen hoito.

Sähköhoitoa annetaan yleensä sarjoissa, 2-3 kertaa viikossa, yhteensä enintään 12 hoitokertaa. Toisin kuin Yksi lensi yli käenpesä -elokuvassa, nykyään sähköhoitoa annetaan niin, että potilas on kevyesti nukutettu ja lihasrelaksanttilääkityksessä. Hoitotilanteessa ei siis ole ollenkaan samanlaista dramatiikkaa kuin kulttielokuvassa.

kuva sähköhoidosta elokuvassa Yksi lensi yli käenpesän
Yksi lensi yli käenpesä -elokuvan päähenkilö Randall McMurphy saa sähköhoitoa. kuva sähköhoidosta elokuvassa Yksi lensi yli käenpesän Kuva: United Artists 1975 prisma studio blogit

Yksi ensimmäisistä sähköhoidon kehittäjistä oli italiainen neuropsykiatrian professori Ugo Cerletti. Hän tutki 1930 luvulla epilepsiaa ja teki eläinkokeita, joissa antoi eläimille sähköiskuja kohtauksien aiheuttamiseksi. Samalla hän keksi, että mielenterveyspotilaat voisivat hyötyä sähkön aiheuttamasta epilepsiakohtauksista, sillä noihin aikoihin ajateltiin, että epilepsia ja psykoosi ovat tosiaan poissulkevia sairauksia. Cerlettin tutkimuksissa oli yksi iso ongelma: koe-eläimet kuolivat sähköiskuihin.

Sattumalta Cerletti päätyi vuonna 1938 teurastamolle, jossa sikoja tainnutettiin sähköiskulla ennen teurastusta. Cerletti alkoi tutkia sitä, miten elektrodit pitäisi asettaa, jotta sika ei kuole iskuun. Hän huomasi, että ohimolta ohimolle kulkeva virta ei tapa sikaa.

Cerletti otti sähköshokin käyttöön mielisairaiden hoidossa ja huomasi sen hyvät hoitovasteet. Pian menetelmä levisi ympäri maailmaa.

Suomessa sähköshokkihoidot otettiin käyttöön 1940-luvulla. Se on yksi harvoista tuon ajan hoitomuodoista, jota vielä nykypäivänäkin käytetään yleisesti.

Se, miksi tai millä tavalla sähköhoito auttaa, ei ole täysin selvää.

Sähköhoidon tarkkaa mekanismia ei tunneta, mutta siitä on esitetty erilaisia näkemyksiä. Yhden teorian mukaan ECT:n aiheuttama kohtaus muuttaa aivojen välittäjäaineiden pitoisuuksia, toisen teorian mukaan sähköshokki säätelee stressihormonin syntyä aivoissa. Kolmanneksi on esitetty, että ECT lisää uusien hermosolujen syntyä ja korjaa vaurioituneita yhteyksiä aivoissa hippokampuksessa.

Kuten melkein missä tahansa hoidolla, myös sähköhoidolla voi olla haittavaikutuksia. Yleisimmät ovat väsyneisyys ja päänsärky. Yleistä on myös lähimuistin heikkeneminen hoitojakson aikana, mutta yleensä lähimuisti palautuu hoidon jälkeen. Toisaalta on hyvä muistaa, että vakava depressio, johon sähköhoitoa annetaan, aiheuttaa sekin muistivaikutuksia. Hoitoa annettaessa huomioidaan aina hoidon haittavaikutusten ja parantumismahdollisuuksien suhde. Sähköhoidon nopeus ja tehokkuus ovat pitäneet tämän hoitomuodon vuosikausia pinnalla.

Uusia sähköön perustuvia neuromodulaatiohoitoja kehitetään koko ajan.

Tulevaisuudessa sähköä käytettäneen mielenterveysongelmien hoidossa yhä enemmän ja uusilla menetelmillä. Tuloaan tekevät tasavirtastimulaatio (tDCS), magneettikonvulsio (MST) ja syväaivostimulaatio (DBS).

Tasavirtastimulaatio tuo sähköhoidon kotiin kannettavan laitteen muodossa. Magneettikonvulsio toimii sähköhoidon tapaan, mutta siinä epileptinen purkaus kohdentuu vain rajatulle alueelle aivoja. Syväaivostimulaatiossa aivoihin asennetaan elektrodit, joiden kautta sähköä annetaan aivoihin. Menetelmä sopii erityisesti pakko-oireiden hoitoon, mutta mahdollisuuksia on myös masennuksen hoidossa, kivun lievityksessä ja Parkinsonin taudin oireiden helpottamisessa.

Sähkö on paljon käytetty, mutta valitettavasti myös osin väärinymmärretty hoitomuoto lääketieteessä. Sydämen tahdistin lienee tunnetuin ja hyväksytyin sähköhoito. Potentiaalia sähköllä on lääketieteessä paljon muuhunkin! Sen avulla vakavaa depressiota sairastava ihminen voi saada elämänsä takaisin ja tulevaisuudessa ehkä neliraajahalvaantunut voi kävellä jälleen. Eläköön sähkö!

tulevaisuudentutkija Elina Hiltunen
tulevaisuudentutkija Elina Hiltunen Kuva: Yle Kuvapalvelu / Jukka Lintinen Yle Tiede,blogit,prisma studio

Kirjoittaja: Elina Hiltunen, kemian DI, KTT

Futuristi, tulevaisuudentutkija Elina Hiltunen on erikoistunut tulevaisuuden ennakointiin ja heikkoihin signaaleihin. Erityisenä kiinnostuksena Hiltusella on tulevaisuuden teknologia. Elina on myös tietokirjailija, joka kirjoittaa parhaillaan kirjaa depressiosta.

Yle Tieteen asiantuntijat bloggaavat itselleen tärkeistä tiedeaiheista.

Kommentit

Tiede

Uusimmat sisällöt - Tiede