Hyppää pääsisältöön

Aleksis Kivi oli bibliansa päntännyt

Aleksis Kiven raamattu ja kynttilä pöydällä
Aleksis Kiven Raamattu Aleksis Kiven raamattu ja kynttilä pöydällä Kuva: YLE / Pekka Elomaa Aleksis Kivi,Raamattu

Aleksis Kiven näytelmä Nummisuutarit on karnevalistinen versio Raamatun apokryfisestä Tobitin kirjasta. Hetkinen! Mikä on apokryfi, ja mikä on Tobitin kirja?

Apokryfiset kirjat eli apokryfit ovat juutalaisia tai alkukristillisiä kirjoituksia, jotka on jätetty kaanonin eli ohjeellisen tekstikokoelman ulkopuolelle. Nimitys juontuu siitä, ettei apokryfisiä kirjoja yleensä luettu kristillisissä jumalanpalveluksissa.

Tobitin kirja (aiemmin Tobiaan kirja tai Tobian kirja) on mukana Septuagintassa sekä katolisessa ja ortodoksisessa Raamatussa. Protestanttiset kirkot eivät pidä Tobitin kirjaa kanonisena, varsinaiseen Raamattuun kuuluvana, mutta varsinkin aikaisemmin se usein Suomessakin julkaistiin muiden apokryfikirjojen tavoin Raamattu-painoksissa erillisenä liitteenä.

Francesco Botticinin maalaus Tobia ja kolme arkkienkeliä vuodelta 1485, Uffici Firenze
Francesco Botticini, 1470 Francesco Botticinin maalaus Tobia ja kolme arkkienkeliä vuodelta 1485, Uffici Firenze Kuva: WC/ Sailko Francesco Botticini,tobia and three archangels

Tobitin kirja on matkakertomus, joka kertoo maanpaossa elävän Tobitin tarinan. Se pyrkii vastaamaan, kuinka on mahdollista elää juutalaisena vieraan kansan keskellä. Martti Luther vertasi Tobitin kirjaa komediaan. Hänen mukaansa Tobit opettaa, miten myös hurskaan talonpojan tai porvarin saattaa käydä huonosti, avioliittoon voi kuulua myös kärsimyksiä, mutta Jumala auttaa aina armollisesti ja saattaa lopulta asiat iloiseen päätökseen.

Vielä Aleksis Kiven aikoihin Tobitin kirja kuului myös kansanraamattuihin, joten tarina oli kaikille tuttu. Tobitin kirjaa suositeltiin aikoinaan erityisesti naimaikäisille nuorille luettavaksi, koska se sisälsi myös aiheeseen liittyviä elämänohjeita.

Nummisuutarit on Aleksis Kiven vuonna 1864 kirjoittama näytelmä. Siitä on tehty useita filmatisointeja ja lukemattomia näyttämöversioita. Kivi kuvasi Nummisuutareissa osuvasti omia kotiseutujaan, ja tämä antoi tekstiin monipuolisuutta ja toden tuntua.

Näyttelijä Unto Salminen Nummisuutarin Eskona
Unto Salminen Eskona Näyttelijä Unto Salminen Nummisuutarin Eskona Kuva: Finna Unto Salminen,nummisuutarin esko

Monipolvisessa juonessa vähän yksinkertainen suutari Esko lähtee puhemiehensä Mikko Vilkastuksen kanssa hakemaan morsianta naapurikylästä. Isäukko Topias on järjestänyt hyvät naimakaupat. Lisäpontta tuo erikoinen testamentti: joko Esko tai kasvattitytär Jaana saavat merkittävän perinnön, mutta perintö on varattu sille, joka pääsee ensiksi naimisiin.

Sitten kaikki menee pieleen, kihlaus on väärinkäsitys, velipoika ryyppää rahat ja Eskokin sekaantuu hämäriin seikkailuihin. Kotona odottavat rötöstelyjen seuraukset.

Mitä yhtymäkohtia tarinoista löytyy?

Kumpikin tarina on muodoltaan komedia ja matkakertomus. Kommellusten ja koheltamisen jälkeen päädytään onnelliseen loppuun, josta ei opettavaisuutta puutu.

Tobitin ja Tobiaan vaikutusta lienee nimivalinta suutari Topiakselle. Matkakumppanina Tobiaalla on valepukuun pukeutunut arkkienkeli Rafael, jonka ohjeet ovat seikkailuissa arvokkaat. Nummisuutareissa Eskon puhemiehenä toimivan ketkun Mikko Vilkastuksen (arkkienkeli Mikael?) neuvot eivät sen sijaan johda mihinkään hyvään.

Rahasta ja naimakaupoista on molemmissa tarinoissa kyse. Tobias saa sekä rahat että Saaran, Nummisuutarissa nuoret miehet juovat rahat ja Esko jää vaille vaimoa. Kummassakin tarinassa tanssitaan lopuksi häitä - Nummisuutareissa pari vain on vaihtunut.

Aristoteleen kantapää -ohjelman aiheena on Raamatun vaikutus länsimaiseen kertomiskulttuuriin. Ohjelmassa haastellun kirjallisuuden tutkijatohtori Jyrki Korpuan mukaan kulttuurimme on täysin Raamatun vaikutuksen läpitunkemaa. Esimerkiksi Kalevala on kristillisen maailman ja pakanallisen muinaisuuden hybridi. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.

  • Tatuointi on kantajalleen ikuinen, mutta taideteoksena lyhytikäinen

    Tatuoinneissa näkyy erilaisia tyylisuuntia ja muoteja.

    Tatuoinnin ottaminen sattuu ja teon peruuttaminen on hyvin vaikeaa. Tatuointi on merkki, jolla halutaan kertoa asioista, jotka ovat kantajalleen elinikäisesti tärkeitä. 80-luvun puolivälissä tatuointeja alkoi näkyä tuttavapiiriini kuuluvilla henkilöillä, myös naisilla. Tatuoinnit kiinnostivat, koska niihin liitettiin edelleen normiyhteiskunnan reunalla tai ulkopuolella elämisen leima.

  • Avaruusromua: Unelmia, epävarmuutta vai paratiisi?

    Millaista musiikkia synnyttää Marian tarjoama paratiisi?

    Hän luuli tavallisia majataloja lumotuiksi linnoiksi. Hän luuli lampaita kääpiöiksi ja tuulimyllyjä jättiläisiksi. Jostakin syystä sadan vuoden takainen, Maria Åkerblomin johtaman uskonlahkon tarina tuo mieleen Don Quijoten, ja päinvastoin. Mitä nuo tarinat kertovat? Mitä ne tarjoavat? Unelmia, turvaa ja pelastusta? Pyhyyttä, pelkoa ja ekstaasia? Millaista musiikkia synnyttää Marian tarjoama paratiisi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Katkeroidu elämälle ja riitele perinnöstä Vartion mestariteoksen hengessä – osallistu Lukupiiriin!

    Osallistu keskusteluun tai soita studioon la 28.3. klo 19!

    Hänen olivat linnut on kertomus pappilan palon seurauksista, sukuriidoista, perhehelvetistä ja pikkukylän sosiaalisesta todellisuudesta. Marja-Liisa Vartion romaania on pidetty yhtenä suomalaisen modernin kirjallisuuden merkkiteoksena. Kirjan kahden onnettoman, rakkautta vaille jääneen naisen tarinan, voi hyvin lukea feministisenä kannanottona.

  • Koronasta bamlataan eri tavalla Stadissa kuin landella

    Slangista ja koronasta on erilaisia fiiliksiä.

    Jengillä on snadisti erilaiset vibat slangin oikeaoppisuudesta, kuten tällä hetkellä myös koronaepidemiasta. Aristoteleen kantapään toimittaja funtsi, että koska tilanne maailmassa ei ole just nyt yhtään kliffa, täytyy koronasta skrivaa myös omalla slangilla.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri