Hyppää pääsisältöön

Ilahduttava taiteilijatemperamentti alkuperäissoitinten ääressä

Myöhäisrenessanssin kosketinsoitinsäveltäjistä suurimpiin lukeutuva William Byrd on aina lukeutunut minusta musiikinhistorian kiinnostavimpiin hahmoihin. Jo aikanaan ylistetty, Shakespearen ajan Englannissa pitkän iän elänyt ja vaikuttanut säveltäjä loisti kaikissa aikansa sävellyslajeissa. Kosketinsoittimille Byrd sävelsi vivahteikkaasti ja puhuttelevasti; hänen myöhäiset virginaalisävellyksensä hehkuvat voimakasta inhimillistä paloa Aapo Häkkisen tuoreella levyllä Alballe.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Kosketinsoittaja Aapo Häkkinen on rikastuttanut musisoinnillaan barokkimusiikin parissa niin kosketinsoittajana kuin orkesterinjohtajana sooloteoksista orkesterimusiikkiin ja oopperaan. Hänen soitossaan spontaani musiikillinen mielikuvitus yhdistyy syvälliseen ymmärrykseen ja oppineisuuteen; ilmaisu, värit ja karakterit liittoutuvat nopeasti reagoivassa taiteilijatemperamentissa ilahduttavasti ja onnekkaasti.

Protestantista katoliseksi kääntynyt Byrd palveli Englannin merkittävimmissä hoveissa kuninkaallisia myöten ja oli myös myöhäisrenessanssin tärkein hengellisen musiikin säveltäjä Thomas Tallisin jälkeen. Pavaneissaan, Galliardeissaan ja muunnelmissaan ajan suosikkisävelmistä Byrd loi klassista kosketinsoitintaidetta. Aapo Häkkinen esittää Byrdin teoksia kahdella eri historiallisella soittimella, italialaisella cembalolla vuoden 1570 tienoilta sekä Antwerpenissä vuonna 1604 rakennetulla virginaalilla. Niiden pehmeän puhutteleva sointi on saatu levyllä taltioitua miellyttävästi ja rikkaasti – tosin aina voi pohtia sitä, kuinka läheltä näiden kotimusisointiin tarkoitettujen soitinten ääni kannattaa taltioida.

William Byrdiä yli neljä vuosikymmentä nuorempi Orlando Gibbons lukeutui Byrdin merkittävimpiin aikalaisiin, ja kumpaisenkin musiikkia julkaistiin samoissa kokoelmissa. Gibbons oli muuten myös Glenn Gouldin lempisäveltäjä, mitä en ihmettele. Häkkinen täydentää upean Byrd-levynsä Gibbonsin Pavanilla ja Galliardilla Jaarli Salisburyn muistolle. Se painettiin samaisessa Parthenian nuottikirjassa William Byrdin useiden teosten kanssa – niihin muuten lukeutuu niin ikään Pavan ja kaksi Galliardia Salisburylle.

“William Byrd – Late Music for the Virginals”. - William Byrdin ja Orlando Gibbonsin kosketinsoitinteoksia. - Aapo Häkkinen, cembalo ja virginaali. (Alba, ABCD 405)

Kuuntele Uudet levyt 2.6.2017, toimittajana Ville Komppa.

  • Elokuvalegendan tarjouksesta ei sellistikään voi kieltäytyä

    Levyarvostelu

    Michel Legrand on säveltänyt tunnetuin seurauksin huikean määrän elokuvamusiikkia. Mikko Franckin johtaman Ranskan radion filharmonisen orkesterin Legrand-uutuus paljastuu yhdeksi koukuttavimmista potrettilevyistä pitkään aikaan, sillä niin maistuvia ovat 85-vuotiaan legendan tätä vuosikymmentä edustavat pianokonsertto ja sellokonsertto.

  • Trikolorin värit pianopainallusten pikavalintoina

    Levyarvostelu

    Michel Legrandin, Aaron Coplandin, Philip Glassin ja monen muun sävellyksenopettaja Nadia Boulanger on viime vuosisadan musiikin suuria jos-tarinoita. Pedagogin rooliin noin 30-vuotiaana rajoittautunut Boulanger olisi selvien ennusmerkkien mukaan voinut loistaa pitkään säveltäjänäkin. Saksalaispianisti Florian Uhligin levyttämällä niukkojen pianokonserttojen levyllä Boulanger esitellään kiehtovassa seurassa.

  • Täyttä Chaminadea Stuttgartista

    Levyarvostelu

    Cécile Chaminaden sävellystuotanto on oiva ikkuna sen näkemiseen, miten Brahmsin kamarimusiikki oli lumonnut ranskalaiset perässähiihtäjät 1880-luvun koittaessa. Tiedetäänhän sekin, että asetelma selkeytti omalla tahollaan Gabriel Fauré. Saksalainen Trio Parnassus haluaa kuitenkin uutuudellaan jättää pölyiset spekuloinnit pois ja välittää kernaasti sen määrän tunnetta kuin mitä yhdellä viululla, sellolle ja pianolla pystyy.