Ville Matilainen
Yle
Musiikki-tv oli Ylen musiikkivideoihin keskittynyt televisiosarja, joka toi katsojien ulottuville myös hitusen erikoisempia kappaleita sekä musiikkityylejä. Tv-ohjelman tavoitteena oli esitellä vuosittain peräti yli 2000 musiikkivideota. Vuosina 2006–2009 esitetyn ohjelman vastaava tuottaja Anssi Autio muisteli Elävälle arkistolle sarjan vaiheita vuonna 2017.
Musiikki-tv:n jaksoja pysyvästi katsottaviksi
Elävä arkisto aloittaa vuosina 2006–2009 esitetyn Musiikki-tv:n julkaisemisen kesällä 2017. Ohjelmat julkaistaan Yle Areenaan pysyvästi katsottaviksi. Ensimmäisenä julkaistaan Uuden musiikin erikoisohjelmaa vuosilta 2006 ja 2007.
Nilviäisen ajasta runsaudensarven äärelle
Vastaava tuottaja Anssi Autio muistelee, että todellinen alkusysäys Musiikki-tv:n käynnistämiselle oli ohjelmasarjaa edeltänyt Lista-ohjelma. Oikeammin Listan viimeiseksi jäänyt, noin puolen vuoden mittainen konsepti.
Suomen virallista albumilistaa oli esitetty Ylen kanavilla jo vuosina 1994–1999 ja jatkettu vuosina 2003–2005. Vuoden 2006 alusta Listan konseptia muutettiin rajusti ja ohjelman juontajavastuun sai Simo Ruuskanen. Mies oli tullut yleisölle tutuksi jo Radiomafiasta, etenkin Pietarinkadun Oilers Go Go -nimisestä radio-ohjelmasta. Ohjelmaa tekivät ns. ”Nilviäiset”, eli Ruuskanen aisaparinaan Teemu Skinnari.
"Listan uutta versiota ei ehditty esittää kovinkaan kauaa, kun tuli ylhäältä selvä viesti, ettei tällainen meno sovi", Autio sanoo. "Muistan, että olin aika huolissani siitä, miten tämä saataisiin tuosta jatkumaan."
Lista oli tuolloin lähes yksin vastuussa nykymusiikin esittämisestä Ylen tv-kanavilla ja tuotanto oli suunniteltu pidemmäksi ajaksi eteenpäin. Asia ratkesi lopulta sattumankin avulla.
Lista-ohjelman tarkka konsepti oli samalla myös ohjelman rasite: virallista albumilistaa orjallisesti seuraavan sarjan musiikkivideotarjonta oli jo valmiiksi ulkoistettu ohjelmantekijöiden ulottumattomiin. Lisäksi musiikkivideoiden esittäminen televisiossa oli erittäin kallista ja Yle neuvotteli niiden esittämisestä usein ohjelmasarjakohtaisesti Ääni- ja kuvatallennetuottajien (nykyisin Musiikkituottajat) kanssa. Autio onnistui lopulta neuvottelemaan videoiden määrään nähden edullisen sopimuksen:
"Päästiin sopimukseen, että jos videoita esitetään viitenä iltana viikossa yhden illan sijaan, niin hinta saatiin tippumaan sopivan alhaiseksi."
Musiikki-tv:n malli oli syntynyt.
Mallia ulkomailta, kevyemmin mutta vapaammin
Musiikki-tv:n tavoitteena oli esitellä vuosittain peräti yli 2000 musiikkivideota. Ohjelmaa tuotti Yle Viihde ja aloittaessa sitä esitettiin jokaisena arki-iltana, viitenä päivänä viikossa. Sarjan yksittäiset jaksot olivat pääasiassa 45 minuutin mittaisia. Mallia otettiin melkein tarkalleen 25 vuotta aikaisemmin alkaneesta amerikkalaisesta Music Television -kanavasta; etenkin kanavan alkuajoista, jolloin se vielä keskittyi pääasiassa pelkkien musiikkivideoiden esittämiseen:
“Alkuperäinen ja aito Music Television oli hieno konsepti koska se oli erillisiä musiikkivideo-ohjelmia johon meilläkin pyrittiin vaikka tiedostettiin samankaltaisuus, vähän kierostikin; Musiikki-tv:n trailerissa oli Beckin kappale MTV Makes Me Want To Smoke Crack ja juontaja Erno Kulmalan tv-lookkiin haettiin vaikutteita MTV:n ’120 minutes’ -ohjelmaa juontaneelta Paul Kingiltä", Autio muistelee. "Musiikki-tv:n nimen keksi ohjelmanimigeneraattori Olli Junes.”
Juontajilla oli iso rooli omien ohjelmiensa tekemisessä ja mä annoin heille siihen tilaa.
Musiikki-tv:n viidellä arkipäivällä oli kullakin oma teemansa: Maanantaisin ohjelmassa esitettiin tuolloin uutta ja ajankohtaista nykymusiikkia. Tiistaisin eri bändit, artistit tai vaikkapa musiikkivideoiden ohjaajat kutsuttiin esittelemään omia suosikkivideoitaan ja välillä tiistaisin nähtiin todellista vaihtoehtomusiikkia. Keskiviikkoisin oli Suomen virallisen albumilistan vuoro. Torstaina esitettiin katsojien toivemusiikkivideoita. Perjantaisin vuorossa olivat klassikkovideot sekä arkistojen aarteet.
"Tuotanto oli kuitenkin tosi kevyt. Juontajilla oli iso rooli omien ohjelmiensa tekemisessä ja mä annoin heille siihen tilaa ja vapautta", Autio muistelee. Lopputuloksena ohjelmistossa pyöri ehkä monipuolisin musiikkivideovalikoima koko Suomen televisiohistoriassa.
Sarjan juontajiksi ja keulakuviksi pestattiin Yleisradion nuorta sukupolvea ja monet juontajista olivat yleisölle tuttuja YleX:n radioaalloilta. Sarjaa juonsivat vuosien aikana mm. Erno Kulmala, Marja Hintikka, Ilkka ”Ile” Uusivuori, Juha Lahti, Heta Hyttinen, Anne-Mari Aaltonen, Harri Hakanen, Laura Vähähyyppä, Sonja Kailassaari ja Tomi Saarinen.
Extraa ja Tuskaa
Musiikki-tv:n aikana Yleisradiossa koettiin myös monia suurempien linjojen muutoksia. Vuoden 2007 keväällä Yle lanseerasi uuden digitaalisen kanavan, joka suunnattiin ennen kaikkea nuorille ja nimettiin Yle Extraksi. Musiikki-tv siirrettiin pian olennaiseksi osaksi uuden kanavan iltaohjelmistoa. Myöhäisillan esitysaika sopi Aution mukaan sarjalle hyvin myös siitä syystä, ettei ohjelmistoon kohdistunut minkäänlaisia sensurointipaineita.
Yle Extra taas oli määritelty kanavaksi, jonka keskiössä olivat ennen kaikkea live-tapahtumat ja suorat lähetykset. Myös Musiikki-tv valjastettiin taltioimaan kesän 2007 Tuska-festivaaleja. Koko festivaaliviikonlopun mitalle venytetty erikoislähetys poikkesi perinteisistä konserttitaltioista siinä, ettei ohjelmassa voitu esittää live-materiaalia festivaalilavoilta.
"Se Tuska-homma oli oikea bäkkäri-sideshow", Autio muistelee. Koska sopimukset eivät kattaneet yhtyeiden live-esiintymisiä, tyydyttiin Tuskassa jututtamaan paikalle saapuneita artisteja ja esittämään haastatteluiden väleissä näiden musiikkivideoita.
Tyylillisesti Musiikki-tv jatkoi paitsi Ylen 1990-luvun Lista TOP 40 -ohjelman, myös MTV3-kanavan Jyrkin viitoittamalla tiellä.
Erikoisimmaksi muistokseen ohjelmasta Autio keksii tapauksen, jossa juontaja Erno Kulmala oli esittänyt norjalaisen Goat the Head -kokoonpanon videon Darwinian Minions. Juontajaa itseään ihastuttanut “nerokas” video oli kestoltaan sen verran lyhyt ja erikoinen, että se päätettiin ajaa lähetyksessä kaksi kertaa peräkkäin.
“Kaikki missä räjäytetään asuntovaunuja on kovaa kamaa”, Autio sanoo. "Tehtiin niin sanotusti kevyesti ja fiiliksen mukaan, eikä viilattu pilkkuja, mutta kuitenkin ihan oikeaa tv-ohjelmaa",
Musiikki-tv oli alusta alkaen vahvasti internetissä. Kesällä 2007 käynnistyi niin ikään suoratoistopalvelu Yle Areena ja yhtiön nettisivuja kehitettiin voimakkaasti yhtiön eri ohjelmabrändien ehdoilla.
Vuoden lopussa Yle Extra -kanava tuli kuitenkin jo tiensä päähän ja Musiikki-tv palasi takaisin TV2 -kanavalle. Vuodesta 2009 alkaen ohjelmaa esitettiin enää vain kerran viikossa sunnuntai-iltaisin.
Lue lisää:
Tuutausareita laidasta laitaan
Kun Musiikki-tv aloitti lähetyksensä vuonna 2006 monitoimimies Timblalandin tuottamat levyt hallitsivat klubeja ja listoja. Nelly Furtadon Loose- ja Justin Timberlaken FutureSex/LoveSounds -albumeilta ei voinut välttyä. Unohtamatta Gnarls Barkleyn Crazy-hittiä. Mutta mikä oikeastaan oli ominaista vuoden 2006 soundia? Musiikki-tv:n Uuden musiikin erikoisohjelma piirsi aiheesta lavean kokonaiskuvan unohtamatta obskuurempia vaihtoehtoja. Lasipalatsin studiosta uusinta musiikkia esittelivät toimittajat Sonja Kailassaari ja Tomi Saarinen.
