Hyppää pääsisältöön

Yhdistetyt maut herkullisena kattauksena

Aurinkokuninkaan ajan ykkössäveltäjä Ranskassa, Jean-Baptiste Lully, nousee Parnassós-vuorelle François Couperinin teoksessa L’Apothéose de Lully. Sinne hänet noutaa itse Apollo, joka ensi työkseen tutustuttaa Lullyn italialaisen musiikin muusiin ja erityisesti Lullyn italialaiseen kollegaan, myös jumalten joukkoon nostettuun Arcangelo Corelliin. Apollo vakuuttaa Lullyn ja Corellin siitä, että musiikki täydellistyy vasta kun ranskalaiset ja italialaiset maut yhdistyvät.

cd-levyn kansi
cd-levyn kansi CD-levyt

Ja siitä on pohjimmiltaan kysymys myös Couperinin vuonna 1725 julkaisemassa teoksessa L’Apothéose de Lully: Couperin oli vuotta aiemmin tehnyt Corellista vastaavan apoteoosin; ranskalaisten oli aika ottaa omakseen italialaiset piirteet. Couperinin oma, yhdistetyille mauille perustuva tyyli teki hänet tunnetuksi ympärin Euroopan, ja hän nousi maineikkaan säveltäjäsuvun ”suureksi” Couperiniksi.

François Couperin teki L’Apothéose de Lullyn nuottikuvassa hyvin selväksi sen, mikä teoksessa on italialaista, mikä ranskalaista. Hän kirjoitti italialaiset osat italialaisin esitysmerkinnöin ja italialaistyylisin nuottiavaimin, ranskalaiset puolestaan ranskalaisin. Kun Couperin asettaa Lullyn ja Corellin soittamaan viuluduettoja – ensin Lully soittaa ylä-ääntä ja Corelli säestää, sitten päinvastoin – Lullyn ranskalaisessa stemmassa on ranskalainen viuluavain, Corellilla puolestaan italialainen eli meille nykyisinkin tuttu g-avain.

Arcangelo-yhtyeen jäsenet ovat barokkispesialistien parhaimmistoa. Viulistit Sophie Gent ja Bojan Čičić sekä sellisti-kosketinsoittaja Jonathan Cohenin johtama continuo-ryhmä elävöittävät Lullyn jumalaksikohottamisen aistikkaasti ja hyvällä maulla – vai pitäisikö sanoa mauilla. Juonta on helppo seurata kiitos Stéphane Degout’n lukemien otsikoiden. Yhdessä napakan ja asiantuntevan levylehtisen kanssa tämä levy on oivallinen matka myöhäisbarokin yhdistettyihin makuihin, joita voi aistia sitten niin Bachin, Händelin kuin Rameaunkin musiikissa.

François Couperinin L’Apothéose de Lullyn seuraksi levylle on valittu pääsiäisajan Leçons de ténèbres, joka koostuu kolmesta kappaleesta, yhdelle ja kahdelle sopraanolle. Katherine Watson ja Anna Dennis ovat herkkiä ja säkenöiviä muusikoita esittäessään Couperinin upean hengellisen kamariteoksen profetta Jeremian valituksesta Jerusalemin hävityksestä.

François Couperin: L’Apothéose de Lully; Leçons de ténèbres à une et à deux voix. - Arcangelo, joht. Jonathan Cohen. (Hyperion, CDA68093)

Kuuntele Uudet levyt 2.6.2017, toimittajana Ville Komppa.

  • Elokuvalegendan tarjouksesta ei sellistikään voi kieltäytyä

    Levyarvostelu

    Michel Legrand on säveltänyt tunnetuin seurauksin huikean määrän elokuvamusiikkia. Mikko Franckin johtaman Ranskan radion filharmonisen orkesterin Legrand-uutuus paljastuu yhdeksi koukuttavimmista potrettilevyistä pitkään aikaan, sillä niin maistuvia ovat 85-vuotiaan legendan tätä vuosikymmentä edustavat pianokonsertto ja sellokonsertto.

  • Trikolorin värit pianopainallusten pikavalintoina

    Levyarvostelu

    Michel Legrandin, Aaron Coplandin, Philip Glassin ja monen muun sävellyksenopettaja Nadia Boulanger on viime vuosisadan musiikin suuria jos-tarinoita. Pedagogin rooliin noin 30-vuotiaana rajoittautunut Boulanger olisi selvien ennusmerkkien mukaan voinut loistaa pitkään säveltäjänäkin. Saksalaispianisti Florian Uhligin levyttämällä niukkojen pianokonserttojen levyllä Boulanger esitellään kiehtovassa seurassa.

  • Täyttä Chaminadea Stuttgartista

    Levyarvostelu

    Cécile Chaminaden sävellystuotanto on oiva ikkuna sen näkemiseen, miten Brahmsin kamarimusiikki oli lumonnut ranskalaiset perässähiihtäjät 1880-luvun koittaessa. Tiedetäänhän sekin, että asetelma selkeytti omalla tahollaan Gabriel Fauré. Saksalainen Trio Parnassus haluaa kuitenkin uutuudellaan jättää pölyiset spekuloinnit pois ja välittää kernaasti sen määrän tunnetta kuin mitä yhdellä viululla, sellolle ja pianolla pystyy.