Hyppää pääsisältöön

Kesähelteettömää ja muuta (yli 9!)

Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko
Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen ajatusten miljoonalaatikko

Kumma, miten turhanpäiväiset asiat ottavat joskus pattiin tätä. Pakko tilittää! Ken ei jaksa seemiläisiin kieliin liittyvää pakkotilitystä, jatkakoon väliotsikkoon ”Normaalit hypätkööt tähän”. Ja kiireisimmät jatkakoot peräti väliotsikkoon ”10 kohtainen lista näille”.

Kuitengin.

Kauan sitten kuvittelin joskus tienaavani leipäni journalistina Lähi-idässä, ja ryhdyin opiskelemaan alueella käytettyjä kieliä (ruots. begagnade språk. Haha. Snårt!).

Työmahdollisuuksia kuitenkin urkeni yllättäen kotimaassa, ja niinpä mm. arabiankielen opiskeluni jäivät alkutekijöihinsä. (Alkutekijä on matematiikassa positiivisen kokonaisluvun tekijä, joka on alkuluku. Lisää aiheesta: Alkulukupähkäilyä Oxfordissa (niidenkielisesti, ei meän.) )

Osaan juuri ja juuri lukea arabiaa (arab. ‫العَرَبِيَّة‎‎‬). Tosin ainoastaan silloin kun se on vokaalimerkittyä (kuten edellä sulkeissa oleva teksti on), ja sillä pienellä rajoituksella, että joitakin yksittäisiä sanoja, haistatteluja ja muita tervehdyksiä lukuunottamatta en ymmärrä lukemaani.

(Vrt. ”Onko polynomirenkaan algebrallisen ryhmän invarianttiryhmä aina äärellisesti generoitu?” - osaan lukea virkkeen, mutta en ymmärrä sitä. Ken osaa, selittäköön kommenteissa kansantajuisesti mutta elegantisti. Ja P.S. Tiedän vastauksen em. virkkeen kysymykseen [Vastaus = ei ole], mutta en ymmärrä sitäkään. Että miksi ei ole aina äärellisesti generoitu se! Saati että keitä siihen invarianttiryhmään kuuluu ja missä ne kokoontuvat ja mitä juonia hautovat. Olisi hyvä saada siihenkin selitys kommenteissa, niin ei tarttisi illalla miettiä sitä vuoteellansa, tämän.)

Arabiankielen ”taitoni” on siis jossain Wikipedian tynkäartikkelin ja ylen vaivaisen sönkkäämisen välillä (muutaman kymmenen sanan sanavarastolla).

Mutta.

Ei oikeastaan tarvitse kuin avata arabian kielioppi tai alkeiskirja, ja oppii, että ko. kielessä kirjaimet jakautuvat kahteen leiriin: aurinko- ja kuukirjaimiin.

Näiden ero on siinä, että aurinkokirjaimella alkavat sanat ”syövät” artikkelista (al, el, il jne) sen l-kirjaimen. Siksi esimerkiksi sana ”vapaus” kirjoitetaan al-ŧahriir, mutta äännetään aŧ-ŧahriir.

Aurinko kirjoitetaan al-shams mutta lausutaan ash-shams. (Ja juuri tästä tulee nimi ja muistisääntö aurinkokirjaimet.)

Kuukirjaimet jättävät artikkelin äl-kirjaimen rauhaan.

(Aivan kuten isku-innokas mutta viisas vasaran ja alasimen omistaja jättää rauhaan asetoniperoksidin. Kyseisen tökötin epävakaudesta ja muista ikävistä ominaisuuksista kertonee se, että terroristien lempinimi aineelle on ”Saatanan äiti”.)

Esimerkki kuu-kirjaimella alkavista sanoista ovat vaikkapa sana kuu, joka sekä kirjoitetaan että lausutaan al-qamar (ja miten tuo kirjain q ääntyy, riippuu murteesta. Mie olen oppinut ääntämään sen syvällä qurqussa ääntyvänä qoona, ei geenä eikä dzeenä eikä muuna. Toinen esimerkki voisi olla vuosi ennen ukkini syntymää perustetun egyptiläisen sanomalehden nimi, al-Ahram, joka ääntyy al-ahram. Ja jos joku miettii, mitä ”pyramidit” ovat arabiaksi, niin vastaus on justiinsa al-Ahram.

Sana pyramidi peräytyy muinaiskreikkaan ja sen alkuperä on epäselvä, joskin yksi selitys olisi, että se viittaa tietynlaiseen vehnäleipomukseen, jonka malli - pyramidimainenko vai ei - ei ole tiedossani.

Mutta tiedämme siis, että s-kirjaimella alkavat sanat arabian kielessä syövät artikkelin ällän veke. Vaikka kirjoitamme al-salaam, äännämme as-salaam. (=Sana rauha, joka myös esiintyy monissa toivotuksissa ja tervehdyksissä kuten (äännettynä) as-salaamu ’alikum etc.)

Ja nyt sitten päästään siihen, mikä ottaa pattiin tätä.

Katsoin tässä paria amerikkalaista tv-sarjaa, joissa on arabiaa muka sujuvasti puhuvia roolihahmoja.

Mutta kun tällainen ”arabiaekspertti” sanoo ”sujuvan arabiansa” alkuun puhelinkeskustelussa al-salaam, jonka hän siis ääntää AL-salaam, niin se syö millisekunnissa sarjalta kaiken uskottavuuden, minun kohdallani.

Amerikkalaisen tv-sarjan tuotannossa väistämättä on aina jokunen ihminen, joka osaa sujuvasti arabiaa. Riittää kun kysyisi häneltä, että hei kuule, äännänkö mie tän oikein.

Toki jo käsikirjoittajan tulisi tarkistaa tuollainen asia - joka selviäisi avaamalla arabiankielen alkeiskirja noin viideksi minuutiksi.

Toisessa amerikkalaisessa sarjassa yhden antagonistin virkaa hoitaa terroristijärjestö Al-Sakar, jonka kaikki syntyperäisinä arabianpuhujina esiintyvät roolihahmot ääntävät al-sakar - pro as-sakar - mistä heti kuulee, ettei siinäkään kohtaa ole arabiankielen aapista avattu tai syntyperäisen taitoa hyödynnetty. Kirottua on se!

Minä en todellakaan ole mikään arabiankielen ekspertti - eli jos virhe pistää minuakin korvaan, miltä se mahtaa tuntua ihmisistä jotka oikeasti osaavat ko. kieltä.

(Itse asiassa olen istunut Lähi-idässä elokuvateatterissa ja kuullut miten kesken jännityselokuvan koko yleisö repesi nauruun vedet silmissä, kun ”sujuvasti” paikallista kieltä puhuva roolihahmo tusautti ilmoille dramaattisen virkkeen, joka nähtävästi kuulosti paikallisista sairaan hilventävältä. Kun elokuviin ja tv-sarjoihin uhrataan miljoonia, luulisi että on varaa tarkistuttaa muutama sana ammattikääntäjällä.)

Täysjärkisestä ihmisestä on järjetöntä, että joku kiinnittää tällaiseen yksityiskohtaan huomiota.

Vaan kun itse olen jonkinmoinen käsikirjoittelija, niin kyllä se vaan korvaan pistää: minusta se on sama kuin espanjankielinen, muka sujuvaa espanjankieltä puhuva roolihahmo ääntäisi oman nimensä Jiillä, Juanita, ja toivottaisi ”tapaamisiin” sanomaalla hoolla ja ännällä, kuin manaamisesta haistatellen, Hasta manana, sen sijaan että sanoisi asta mañana.

Tai, kuvitellusti, kuin amerikkalaisessa elokuvassa Urho Kekkosta esittävä miesnäyttelijä ääntäisi nimensä ”Arhou ke-Khonen”, ja kotipaikkansa ”Hell-Sinski”. Se ei vaan kerta kaikkiaan sovi. Alas se!

Ripeästi alas!

Huoh.

Tuli vähän parempi mieli nyt.

Sitten eri asiaan.

Normaalit hypätkööt tähän.

Mietin, että paljonkohan lampaat painavat.

Jos vaikka Putin valloittaisi Suomen, ja määräisi suomalaiset ulos seisomaan puolen kilometrin välein piiitkäksi ketjuksi, ja ketjun pitäisi kuljettaa lampaita Suomesta Putinille ja sen tutuille, toimien samaan tapaan kuin mitkälie aivoverkoston neuronit kuljettavat mieli-ajatteita niiden synapsien tai joidenkin kautta tämän aivossa.

Puoli kilometriä on hyvä kantomatka jousipyssylle, mutta pitkä kantomatka huonokuntoiselle lampaankantajalle.

Eli lampaan paino, mistä saada se?!

(Internetin tutkintaa.)

Aikuinen uuhi painaa keskimäärin 65-75 kg ja pässi painaa 85-100 kg.

Lampaiden painosta ei sanottu sanaakaan, vaikka sivun otsikko oli Suomenlammas!

Mutta jos ajatellaan, että lampaan paino maksimissaan olisi keskiarvo, joka on saatu punnitsemalla monta painavaa uuhta ja monta painavaa pässeä. Sen mukaan sain lampaan painoksi 87 kiloa 500 grammaa, punnittuna merenpinnan tasolla varjossa +20 asteen lämmössä, ilman suhteellisen kosteuden ollessa 60.

Sehän on jumaliste aikuisen miehen paino!

Miten Putin voi kuvitella, että reippaiden työikäisten miesten lisäksi suomalaiset vauvat ja vaarit, maamme hintelä lävistyskansa ja kipeäpolviset ja huonoselkäinen konttorikurjalisto jaksaisi tunnista toiseen puolijuoksua ravaten kantaa aikuisen miehen painoista taakkaa sylissään ties millaisessa ryteikössä puoli kilometriä seuraavalle suomalaiselle, ja kykenisi pinttelemään rientomarssia takaisin aloituspisteeseen vain poimiakseen uuden lampaan kyörättäväksi määränpäähän pikapikaa, satoi tai paistoi, pakkasti tai helletti!

Luulisi Putininkin tietävän, että pienen maan kansalla on pienet resurssit, ei me pystytä mitään puoleen Siperiaan ulottuvia reaaliaikaisia lammaskantokejuja hoitelemaan!

Australialaiset ovat isoja korstoja, ja kai lampaankantoon tottuneitakin. Ei me. Suomalaiset ovat enemmän karaoke- ja yhteislaulukansaa. Ja mieluummin rassaa suomalainen talonpoika jotain autonrehjaketta, vanhaa Jawaa tai käy metsällä, kun kantelee lampahia hatelikossa jonkun diktaattorin käskystä.

Pientä rotia!

No se siitä.

Harmaat j avalkoiset naisten tumput kahvilan pöydällä
Harmaat j avalkoiset naisten tumput kahvilan pöydällä Kuva: Kylmää kyytiä vain on suomalaisilla - kesäkuussakin kahvila-asiakkaat kömpivät sisään vilusta itkuisina ja tumput käsissä. tumput

Kolmantena asiana sitten on lista. Kun listat ovat suosittuja, niin pitäähän tässäkin aviisissa olla lista aina aika ajoin. Esmeskin nyt.

10-kohtainen lista näille:

1. Mitä varten sammakon ei koskaan näe loikkaavan taaksepäin?

2. Mitä varten ärsyttäviä mainoksia näkee suomessa enemmän kuin muualla, ja hauskoja mainoksia enemmän muualla kuin Suomessa?

3. Mitä varten ei tutkita, onko pyramidien alla päinvastaisettu, alaspäin asteittain pienenevä pyramidi, jossa voi olla kätkettynä vaikka mitä salaisia taitoja?

4. Mitä varten tiettyyn aikaan syksyä, talvea ja kevättä Suomessa ei ole värejä, harmaasävyjä vain, vaikka muutenkin on jo vaikeaa meillä?

5. Mitä varten meitä suomalaisia kiusataan niin kylmällä, että kesäkuiseen joensuulaiskahvilaankin asiakkaat tulevat tumput kädessä?

6. Mitä varten tiistai-illat ovat olemassa talvisissa pikkukaupungeissa?

7. Mitä varten - jos ihmisellä ei ole mitään yläleukaa - puhutaan alahampaiden yhteydessä alaleuasta?

8. Mitä varten - jos ihmisellä on yläleuka - ei ole määritelty selkeästi, mihin sen yläleuka loppuu ja missä sen kallo alkaa?

9. Mitä varten Suomessa ei ole kunnon supersankaria, joita kansa voisi katsoa ylöspäin, ja joka osaisi lentää ja ratkaista sosiaalisia konflikteja?

10. Mitä varten tuntuu että muut ovat paljon vähemmän kuutamolla kuin itse on?

Kysyy

yksi monten puolesta.

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat

  • Harhailua aikaan jäätyneiden, särkyneiden ja muiden toiveiden kaupungissa

    Kaupungin kadut kuin aikaan puhallettu Kleinin pullo..

    "Toteutumistaan odottavien murheiden ylimaallinen kaleidoskooppi, sekin jossain tuon kaiken sekalaisen seassa ajansärmien säpäleiksi särkemänä piilee, syväpakastettuna, ja sen vastakohta myös: unohduksen lohdun kaleidoskooppi, tai mikälie: sellainen kuin kvantti, pysyy ennallaan vain jos siihen ei katso! "

  • Antti Heikkinen: Jag är en juntti!

    Puikulaperuna nenään ja loukkaantumaan.

    Lukeudun niihin juntteihin, jotka kouluaikoina näyttivät ruotsinkielelle keskisormea ja tuumivat, että ei jumalauta sisämaassa asuvan savolaisen tarvitse länsinaapurin kanssa kommunikoida.

  • Juha Hurme: Sensaatio!

    Sensaatio!

    Kaarlo Uskela (1878-1922) on kotimaisen kirjallisuuden puuttuva rengas. Puuttuva rengas minkä välillä? No, sanokaamme Minna Canthin, Algot Untolan, Maria Jotunin, Runar Schildtin, Elmer Diktoniuksen ja Pentti Haanpään välillä aaltoilevassa mentaaliavaruuden tyhjiössä. Suunnilleen sillä seudulla.

  • Riina Katajavuori: Varokaa nakuja lapsia!

    Voiko lastenkirjoissa nakuilla?

    Mikko Maitomies on riemastuttava kirja, jota sukupolvet toisensa jälkeen jaksavat lukea. Mutta pelkään pahoin, että tänä päivänä se jäisi julkaisematta. Syy on paljas kuin Mikon peppu, kirjailija Riina Katajavuori pohtii kolumnissaan.

  • Otso Kantokorpi: Haluan takaisin kirjamessuille!

    Toisinaan uudistus on vakavasti tarpeen.

    Olen osallistunut Helsingin Kirjamessuille alusta saakka useassa roolissa, kustantajana, kirjailijana ja paneelikeskustelijana. Viime vuosina olen yrittänyt vältellä tapahtumaa, kirjoittaa kolumnisti Otso Kantokorpi.

  • Antti Heikkinen: Oi, Tuntematon!

    Tuntematon sotilas herättää voimakkaita mielipiteitä.

    Parin viikon kuluttua Suomi on täynnä kriitikkoja. Aku Louhimiehen ohjaama Tuntematon sotilas herättää kansassa enemmän voimakkaita kuin ympäripyöreitä mielipiteitä, kirjoittaa kirjailija Antti Heikkinen.

  • Siri Kolu: Niskavuoren Hetan Suomi

    Onko väärin olla tämän päivän Heta Niskavuori?

    Onko väärin olla tämän päivän Heta Niskavuori? Nykymaailmassa Heta ei olisi kylmä ja ylpeä Muumäen emäntä, vaan ehkä konsultti tai poliitikko. Näin pohtii kirjailija Siri Kolu, Yle Radio 1:n Kultakuume-ohjelman kolumnisti.