Veera Ojola
Yle
Oletko miettinyt, miten hevoskirjoja kirjoitetaan? Haluaistiko joskus kirjoittaa oman? Esikoisromaaninsa julkaissut Anna-Riikka Sairio kertoi Ystäväni hevoselle, kuinka hänen hevostarinansa syntyi.
Anna-Riikka Sairion Milja – Pohkeenväistöä ja pitkiä katseita aloittaa uuden hevostyttöjen elämästä kertovan kirjasarjan. Kirjan päähenkilö on 7. luokkalainen Milja, joka vuokraa kesäksi oman hevosen yhdessä ystävänsä Iinan kanssa. Kesän aikana käydään läpi monia yllätyksiä ja teini-iän kasvukipuja. Mitä aloitteleva kirjoittaja voisi oppia uudelta hevoskirjailijalta?
1. Lue paljon
Sairio on aina lukenut paljon kaikenlaista, muutakin kuin hevoskirjoja. Moni idea syntyikin juuri lukemalla. Kirjojen kautta oppii paljon siitä, mistä itse tykkää ja mistä ei. Esimerkiksi Sairio luki nuorempana paljon seikkailuhenkisiä hevoskirjoja.
– Mä halusin kirjoittaa jotakin realistisempaa. Oma kirjani päämäärä on kuvata tavallista elämää kiinnostavasti. Noin joka toisessa luvussa keskitytään myös tallin ulkopuoliseen elämään, eli mitä koulussa ja vapaa-ajalla tapahtuu.
2. Älä jumiudu yksityiskohtiin
Sairio ei yritä kirjoittaa väkisin. Ideat ja tarinat muotoutuvat usein muiden hommien lomassa, vaikkapa koiran kanssa lenkkeillessä. Kun ideaa on ensin pyöritellyt päässä, on helpompi istua tietokoneelle ja kirjoittaa.
Alussa ei kannata jäädä jumiin yksityiskohtiin. Sairiolle toimiva taktiikka on vain mennä eteenpäin niin, että tarinan rungon saa valmiiksi. Jälkeenpäin tekstiä voi editoida niin paljon kuin tahtoo.
Ensimmäisen version Sairio kirjoitti kolmessa kuukaudessa, eli tosi nopeasti.
– Se oli oikeastaan aika hyvä, koska silloin maailmassa pysyy koko ajan. Ei tarvitse palata taaksepäin miettimään, mitä viimeksi kirjoittikaan.
3. Lähde liikkeelle henkilöhahmoista
– Aluksi koko tarina oli vähän epäselkeä. Aloin kirjoittaa henkilöhahmoista, jotta niistä tulisi minulle tutut. Sen jälkeen oli paljon luontevampaa miettiä, mitä ne tuntevat ja miten ne toimivat.
Jos ei oikein tiedä mistä kirjoittaa, liikkeelle voi lähteä henkilöhahmojen rakentamisesta. Henkilöhahmot alkavat helposti kuljettaa tarinaa eteenpäin kuin itsekseen. Jos hahmoista ei heti saa kiinni, voi inspiraation löytää hevosista.
– Itse halusin, että jokaisen hevosen oma persoonallisuus tulee hyvin näkyviin. Sellaisia hevoset oikeasti ovat, toimivat eri tavalla eri tilanteessa.
4. Ammenna omista kokemuksista
Sairio on harrastanut ratsastusta 6-vuotiaasta asti. Nyt hänellä on omassa pihassa kaksi hevosta. Kirjojen ratsastuskohtauksiin hän käyttää omia kokemuksiaan hevosista.
– Olen aina miettinyt et sellaisesta on hyvä kirjottaa, mistä tietää. En voisi kirjottaa jostakin sellaisista asioista, joista en tiedä. Ei silloin pysty kuvailemaan tapahtumia ja tunnetiloja samalla tavalla.
Kaikkea ei tietenkään tarvitse itse kokea. Omakohtaisuus voi olla myös omaa mielikuvitusta. Sairio mietti kirjoittaessaan, mikä olisi pahinta taikka parasta mitä voisi sattua, vaikkei niin oikeasti ole käynytkään.
5. Luota itseesi
Sairio ei tutustunut uusimpiin hevoskirjoihin. Hän ei halunnut ottaa vaikutteita muista kirjoista, jottei unohtaisi omaa juttuansa.
– Ajattelin, että haluan tehdä juuri sellaisen kun päästä tulee. Sitten se joko kelpaa tai ei kelpaa.
Palautteiden ja kommenttien pyytäminen voi olla hyvä tapa hioa omaa tekstiä. Sairio teki kuitenkin tässäkin toisin. Hän ei kertonut kenellekään kirjoittavansa kirjaa. Silloin ajatukset pysyivät omina, eivätkä paineet kasvaneet turhan suuriksi. Vasta kun WSOY:ltä soitettiin, hän kertoi perheelleen kustannussopimuksesta.
Sairio on kirjoittanut kirjan omalla tavallaan. Oman jutun löytäminen ja siihen luottaminen onkin hänen mielestään tärkeintä.
– Rohkaisen kaikkia kirjottamaan juuri sellaista tekstiä, kuin mitä itse haluaisi lukea.
