Hyppää pääsisältöön

Äitiys on maailman vanhin aihe ja silti Sirpa Kyyrönen kirjoittaa siitä

Runoilija Sirpa Kyyrönen
Runoilija Sirpa Kyyrönen. Runoilija Sirpa Kyyrönen Kuva: Yle / Raili Tuikka Sirpa Kyyrönen,Tanssiva karhu,tanssiva karhu -ehdokkaat

Jotenkin runoilijat sen tekevät. He tarttuvat ikuisiin teemoihin ja löytävät niihin uuden tulokulman, kehittelevät ilmaisutavan, joka sopivalla tavalla kummeksuttaa, hivelee. On ihmeellistä, ettei runous vain toisinna jo kertaalleen sanottua, luuppaa ja junnaa, kaavamaistu. Käytettyä teemaa tuoreistaa myös runoilija Sirpa Kyyrönen Ilmajuuret-kokoelmassaan, joka on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

Ajatellaanpa äitiyden teemaa. Äitejä on ollut niin kauan kuin ihmisiäkin, joten runoutta ja puhetta äitiydestä on riittänyt. Silti kaikista äitiyttä käsittelevistä äänistä erottuu edelleen omalaatuisia runoteoksia, sellaisia kuin Sirpa Kyyrösen Ilmajuuret. Sillä on kosketuspintaa jokaiseen äitiin, jokaiseen, jolla on äiti, ja ehkä jokaiseen, joka tuntee tai tietää jonkun äidin.

– Runoilijana haluan sanoittaa usein sanotut, mutta kulloisenkin kirjoitusprosessin näkökulmasta tuoreet asiat ja kokemukset vielä kerran, Kyyrönen sanoo.

Ilmajuurissa äitiyden ja naiseuden teemat yhdistyvät runsaaseen luontokuvastoon.

Niin kuin usein käy, runoteoksen suorasanainen kuvailu jää tässäkin tapauksessa yksioikoiseksi ja väkivaltaiseksi teosta kohtaan. Paukuttelen silti yhden lauseen tiivistelmän: Kyyrösen Ilmajuurissa äitiyden ja naiseuden teemat yhdistyvät runsaaseen luontokuvastoon. Luonnehdinta pitää sinänsä paikkansa, mutta se voi valheellisesti saada teoksen näyttäytymään kliseiseltä. Sellainen se ei ole.

Luonto ja naiseus ovat kytkeytyneet toisiinsa länsimaisessa puheenparressa kautta aikojen. On puhuttu äiti maasta niin arkisissa sutkautuksissa kuin vanhoissa mytologioissakin. Sikäli Kyyrösen tapa yhdistää luonto ja nainen ei ole mikään uusi juttu vaan osa lähes käsittämättömän pitkää traditiota. Ja juuri siinä on yksi Kyyrösen ja muunkin hyvän runouden viehätystekijöistä: ikiaikaiseen sekoittuu jotain uutta, erityistä ja ehkä yksityiskohtaista.

Ilmajuurissa keskiöön nousevat nimenomaan ilmajuuret, siis kasvien maanpäällisistä osista kasvaneet juuret. Ne ovat kiehtoneet Kyyröstä jo pitkään, ja hän muistaa lapsuudestaan valtavan peikonlehden.

– Luonnollisessa ympäristössään peikonlehti on liaani. Se kasvaa muiden kasvien varassa. Ilmajuurten tarkoitus on kerätä kosteutta ja ravinteita ilmasta, Kyyrönen sanoo.

Juurissa Kyyröstä kiinnostavat juurtumisen moninaisuus ja juurten tarkoitus. Juuret sitovat; juurtuminen on sekä kasvamista kiinni että tulemista osaksi jotakin. Vasta juurruttuaan kasvi tulee itsekseen ja levittäytyy. Ilmajuurissa erityisen kiinnostavaa on, etteivät ne ole maassa.

Juuret siirtävät ravintoa elävälle olennolle. Juurissa onkin paljon samaa kuin lapsen ja äidin välisessä napanuorassa. Yhteys tulee myös Ilmajuurten runoissa esiin.

Ilmajuuret ei ole feministinen statement tai pamfletti.

Kyyrösen teoksia arvioineet kriitikot ovat usein luonnehtineet Kyyrösen runoutta feministiseksi. Kyyrönen ei kuitenkaan omien sanojensa mukaan ole ajatellut feministisiä teorioita ja kirjoituksia Ilmajuuria kirjoittaessaan.

– Minulle feminismi ei ole naiseudesta eikä äitiydestä kirjoittamista vaan arjen tekoja ja tasa-arvon elämistä ja toivomista. Eikä tasa-arvo rajoitu sukupuolen kysymyksiin, Kyyrönen sanoo.

– Toisaalta koen niinkin että kodin piiriin kuuluvista asioista täytyy kirjoittaa. Että pikkulasten vanhempia ja lapsia ei saa tuupata jonnekin yksityisen piiriin koteihin ja keittiöihin hajuttomiksi ja äänettömiksi, Kyyrönen sanoo ja lähentyy jo feministisen kirjoittamisen tavoitteita.

Ainakaan Ilmajuuret ei ole feministinen statement tai pamfletti. Se ei julista. Kyyrönen sanookin, että tässä ajassa on liikaa huutoa. Hiljaisempi viesti voi olla hänestä kiinnostavampi.

– Naiseudesta kirjoittaminen nousee fyysisyydestä. Elän paljon aistien kautta. Minusta tuntuu luontevalta kirjoittaa kokemuksellisuuden läpi. Olen myös aika tosikko. Haluan vilpittömästi tuntea sen, mistä kirjoitan, Kyyrönen sanoo.

Kyyrönen ei muista, missä ja milloin Ilmajuurien kirjoittaminen alkoi ja päättyi.

Kyyrösen mukaan luova kirjoittaminen perustuu lukemiseen. Kirjoittajan on ruokittava itseään ajattelijoilla ja toisilla kirjoittajilla. On ammennettava. Hänen varsinainen kirjoitustapansa puolestaan kuulostaa jämptiltä ja kurinalaiselta:

– Teen itselleni kirjoitustehtäviä. Ilmajuuretkin aloitin teettämällä itselläni kirjoitusharjoituksia kunnes selvisi, mistä haluan kirjoittaa. Raakamateriaalin tuottamisen jälkeen alan työstää runoja ja runokokonaisuuksia, osastoja, runokokoelman kokonaisuutta, Kyyrönen sanoo.

Koska Kyyrösen runot syntyvät vaihe vaiheelta, hän ei osaa ajoittaa valmiin teoksen aloittamisen ajankohtaa. Hän ei muista, missä ja milloin Ilmajuurien kirjoittaminen alkoi ja päättyi.

– Onko teoksen kirjoittaminen vieläkään päättynyt? Tavallaan kirjoitan sitä vielä sitä esittäessäni ja siitä keskustellessani, samaan tapaan kuin lukijakin osallistuu kirjoitusprosessiin tulkinnoillaan, Kyyrönen sanoo.

Sirpa Kyyrönen

S. 1978

Teokset

Naispatsaita, 2010
Lempeät tukaanit, 2012
Ilmajuuret, 2016

Palkinnot ja ehdokkuudet

Tanssiva karhu -palkinnon ehdokkuus 2017
Katri Vala -palkinto 2011
Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ehdokkuus 2010

Toiminta

Osuuskunta Poesian aktiivijäsen
On toiminut runoyhdistys Nihil Interitin pitkäaikaisena puheenjohtajana

Tanssiva karhu on Ylen vuodesta 1994 lähtien runoteokselle jakama palkinto. Palkintosumma on 4 000 euroa.

Tanssivan karhun raati perustelee Mantran ehdokkuuden näin:

Sirpa Kyyrösen kokoelma avaa arkea tunnistettavasti ja ilmaisuvoimaisesti syvyyssuuntaan. Juurten moninaiset merkitykset kasvavat ihmisten välille, ne sitovat meidät luontoon ja takaavat jatkuvuuden. Lukija asettuu jokapäiväisiä asioita avaamalla aikajanalle, joka ulottuu kauas entiseen, mutta myös nykyiseen ja tulevaan.

Kaikkien teosvalintojen perustelut täällä: Tässä ovat Ylen Tanssiva karhu -palkinnon ehdokkaat

Tänä vuonna Tanssivaa karhua tavoittelevat Erkka Filanderin Torso, Catharina Gripenbergin Handbok att bära till en dräkt, Sirpa Kyyrösen Ilmajuuret, Tiina Lehikoisen Multa, V. S. Luoma-ahon Mantra ja Harri Nordellin Hajo.

Kuuntele

  • Rakkaus on ruma sana, mutta kaunis asia

    Rakas äiti on suomen kaunein sanapari.

    Kun kysytään, mikä on suomen kielen kaunein sana, pitäisi ensin tarkentaa, tarkoitetaanko sillä ihanimman asian nimeä vai soinniltaan miellyttävintä sanaa. Moni pitää kauniina pehmeitä soljuvia äänteitä. Alavilla mailla hallanvaara on klassikko, vaikka sen merkitys uhkaa sadon paleltuvan.

  • Avaruusromua: Sumutorvia, tuhkaa, aaltoja ja aavekaupungin ääniä

    Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia.

    "Yhtäkkiä tajusin, että tein kaiken aivan väärin", toteaa amerikkalainen säveltäjä Steve Moore. "Pyrin aina luomaan jotakin, jolla ei ole alkua eikä loppua", sanoo amerikkalainen elektronimuusikko Taylor Deupree. "Tahdon kertoa äänillä samalla tavoin kuin elokuvaohjaajat kertovat kuvilla", selittää australialainen musiikintekijä Martin Kay. "Me emme tiedä luonnosta vielä juuri mitään", väittää japanilainen äänitaiteilija Yoshio Machida. Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia, kummallisia ajatuksia ja omalaatuista musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Oletko tosikko vai uppoaako ironia?

    Ironia on taitolaji.

    Törmääkö sarkasmiin, ironiaan ja ivaan nykyään yhä useammin, vai tuntuuko vain siltä? Poliitikot selittelevät sanomisiaan väärinymmärrettynä ironiana: “se oli vain läppä!”. Nuoriso muodostaa sarkastisen salakielen salaseuroja. Käänteistä kieltä ymmärtämätön joutuu naurunalaiseksi. Ironia on monesti hauskaa ja nokkelaa.

  • Arto Paasilinnan Ulvova mylläri Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 30.3. klo 19! Ulvova mylläri kysyy, missä menevät normaalin ja hyväksytyn rajat? Kuka lopulta on Ulvovassa myllärissä hullu? Paasilinnan romaani ilmestyi vuonna 1981 ja sen tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Suomeen. Onko kirjan sanoma edelleen ajankohtainen? Entä millaista on Ulvovan myllärin huumori? Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

  • Tanssiva karhu haastaa lukemaan runoutta!

    Osallistu #tanssivakarhu25 lukuhaasteeseen!

    Ylen runopalkinto Tanssiva karhu täyttää 25 vuotta. Haastamme sinut tutustumaan nykyrunouteen. Lue Tanssiva karhu-palkittu teos ja kirjoita lukukokemuksesi alla olevaan lomakkeeseen tai jaa se tunnisteella #tanssivakarhu25. Voit myös toivoa kokoelmasta löytyvää runoa esitettäväksi heinäkuun alussa Tämän runon haluaisin kuulla –ohjelmassa.

  • Tanssiva karhu etsii vuoden 2019 runoteosta!

    Lähetä runoteoksesi raadin luettavaksi.

    Tanssiva karhu on Ylen oma runouspalkinto. Se jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 1994. Ensimmäinen palkittu teos oli Sirkka Turkan Sielun veli. Runous todella ansaitsee huomiota. Siksi Yle hoitaa kulttuuritehtäväänsä ja nostaa joka vuosi esiin joukon erityisen korkeatasoisia kotimaisia runoteoksia.

  • Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja ylisti runovuoden satoa

    Jukka Viikilän puhe Kajaanin Runoviikolla

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Jukka Viikilän puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2018. Mikä ylellisyys saada eteisen lattialle vuoden runous, kokoelma kerrallaan. Juuri minulle ojennettu pyrkimys kielellistää jotakin maailmasta, tai ehdotus kauneudeksi juuri tänään.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri