Hyppää pääsisältöön

Äitiys on maailman vanhin aihe ja silti Sirpa Kyyrönen kirjoittaa siitä

Runoilija Sirpa Kyyrönen
Runoilija Sirpa Kyyrönen. Runoilija Sirpa Kyyrönen Kuva: Yle / Raili Tuikka Sirpa Kyyrönen,Tanssiva karhu,tanssiva karhu -ehdokkaat

Jotenkin runoilijat sen tekevät. He tarttuvat ikuisiin teemoihin ja löytävät niihin uuden tulokulman, kehittelevät ilmaisutavan, joka sopivalla tavalla kummeksuttaa, hivelee. On ihmeellistä, ettei runous vain toisinna jo kertaalleen sanottua, luuppaa ja junnaa, kaavamaistu. Käytettyä teemaa tuoreistaa myös runoilija Sirpa Kyyrönen Ilmajuuret-kokoelmassaan, joka on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

Ajatellaanpa äitiyden teemaa. Äitejä on ollut niin kauan kuin ihmisiäkin, joten runoutta ja puhetta äitiydestä on riittänyt. Silti kaikista äitiyttä käsittelevistä äänistä erottuu edelleen omalaatuisia runoteoksia, sellaisia kuin Sirpa Kyyrösen Ilmajuuret. Sillä on kosketuspintaa jokaiseen äitiin, jokaiseen, jolla on äiti, ja ehkä jokaiseen, joka tuntee tai tietää jonkun äidin.

– Runoilijana haluan sanoittaa usein sanotut, mutta kulloisenkin kirjoitusprosessin näkökulmasta tuoreet asiat ja kokemukset vielä kerran, Kyyrönen sanoo.

Ilmajuurissa äitiyden ja naiseuden teemat yhdistyvät runsaaseen luontokuvastoon.

Niin kuin usein käy, runoteoksen suorasanainen kuvailu jää tässäkin tapauksessa yksioikoiseksi ja väkivaltaiseksi teosta kohtaan. Paukuttelen silti yhden lauseen tiivistelmän: Kyyrösen Ilmajuurissa äitiyden ja naiseuden teemat yhdistyvät runsaaseen luontokuvastoon. Luonnehdinta pitää sinänsä paikkansa, mutta se voi valheellisesti saada teoksen näyttäytymään kliseiseltä. Sellainen se ei ole.

Luonto ja naiseus ovat kytkeytyneet toisiinsa länsimaisessa puheenparressa kautta aikojen. On puhuttu äiti maasta niin arkisissa sutkautuksissa kuin vanhoissa mytologioissakin. Sikäli Kyyrösen tapa yhdistää luonto ja nainen ei ole mikään uusi juttu vaan osa lähes käsittämättömän pitkää traditiota. Ja juuri siinä on yksi Kyyrösen ja muunkin hyvän runouden viehätystekijöistä: ikiaikaiseen sekoittuu jotain uutta, erityistä ja ehkä yksityiskohtaista.

Ilmajuurissa keskiöön nousevat nimenomaan ilmajuuret, siis kasvien maanpäällisistä osista kasvaneet juuret. Ne ovat kiehtoneet Kyyröstä jo pitkään, ja hän muistaa lapsuudestaan valtavan peikonlehden.

– Luonnollisessa ympäristössään peikonlehti on liaani. Se kasvaa muiden kasvien varassa. Ilmajuurten tarkoitus on kerätä kosteutta ja ravinteita ilmasta, Kyyrönen sanoo.

Juurissa Kyyröstä kiinnostavat juurtumisen moninaisuus ja juurten tarkoitus. Juuret sitovat; juurtuminen on sekä kasvamista kiinni että tulemista osaksi jotakin. Vasta juurruttuaan kasvi tulee itsekseen ja levittäytyy. Ilmajuurissa erityisen kiinnostavaa on, etteivät ne ole maassa.

Juuret siirtävät ravintoa elävälle olennolle. Juurissa onkin paljon samaa kuin lapsen ja äidin välisessä napanuorassa. Yhteys tulee myös Ilmajuurten runoissa esiin.

Ilmajuuret ei ole feministinen statement tai pamfletti.

Kyyrösen teoksia arvioineet kriitikot ovat usein luonnehtineet Kyyrösen runoutta feministiseksi. Kyyrönen ei kuitenkaan omien sanojensa mukaan ole ajatellut feministisiä teorioita ja kirjoituksia Ilmajuuria kirjoittaessaan.

– Minulle feminismi ei ole naiseudesta eikä äitiydestä kirjoittamista vaan arjen tekoja ja tasa-arvon elämistä ja toivomista. Eikä tasa-arvo rajoitu sukupuolen kysymyksiin, Kyyrönen sanoo.

– Toisaalta koen niinkin että kodin piiriin kuuluvista asioista täytyy kirjoittaa. Että pikkulasten vanhempia ja lapsia ei saa tuupata jonnekin yksityisen piiriin koteihin ja keittiöihin hajuttomiksi ja äänettömiksi, Kyyrönen sanoo ja lähentyy jo feministisen kirjoittamisen tavoitteita.

Ainakaan Ilmajuuret ei ole feministinen statement tai pamfletti. Se ei julista. Kyyrönen sanookin, että tässä ajassa on liikaa huutoa. Hiljaisempi viesti voi olla hänestä kiinnostavampi.

– Naiseudesta kirjoittaminen nousee fyysisyydestä. Elän paljon aistien kautta. Minusta tuntuu luontevalta kirjoittaa kokemuksellisuuden läpi. Olen myös aika tosikko. Haluan vilpittömästi tuntea sen, mistä kirjoitan, Kyyrönen sanoo.

Kyyrönen ei muista, missä ja milloin Ilmajuurien kirjoittaminen alkoi ja päättyi.

Kyyrösen mukaan luova kirjoittaminen perustuu lukemiseen. Kirjoittajan on ruokittava itseään ajattelijoilla ja toisilla kirjoittajilla. On ammennettava. Hänen varsinainen kirjoitustapansa puolestaan kuulostaa jämptiltä ja kurinalaiselta:

– Teen itselleni kirjoitustehtäviä. Ilmajuuretkin aloitin teettämällä itselläni kirjoitusharjoituksia kunnes selvisi, mistä haluan kirjoittaa. Raakamateriaalin tuottamisen jälkeen alan työstää runoja ja runokokonaisuuksia, osastoja, runokokoelman kokonaisuutta, Kyyrönen sanoo.

Koska Kyyrösen runot syntyvät vaihe vaiheelta, hän ei osaa ajoittaa valmiin teoksen aloittamisen ajankohtaa. Hän ei muista, missä ja milloin Ilmajuurien kirjoittaminen alkoi ja päättyi.

– Onko teoksen kirjoittaminen vieläkään päättynyt? Tavallaan kirjoitan sitä vielä sitä esittäessäni ja siitä keskustellessani, samaan tapaan kuin lukijakin osallistuu kirjoitusprosessiin tulkinnoillaan, Kyyrönen sanoo.

Sirpa Kyyrönen

S. 1978

Teokset

Naispatsaita, 2010
Lempeät tukaanit, 2012
Ilmajuuret, 2016

Palkinnot ja ehdokkuudet

Tanssiva karhu -palkinnon ehdokkuus 2017
Katri Vala -palkinto 2011
Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ehdokkuus 2010

Toiminta

Osuuskunta Poesian aktiivijäsen
On toiminut runoyhdistys Nihil Interitin pitkäaikaisena puheenjohtajana

Tanssiva karhu on Ylen vuodesta 1994 lähtien runoteokselle jakama palkinto. Palkintosumma on 4 000 euroa.

Tanssivan karhun raati perustelee Mantran ehdokkuuden näin:

Sirpa Kyyrösen kokoelma avaa arkea tunnistettavasti ja ilmaisuvoimaisesti syvyyssuuntaan. Juurten moninaiset merkitykset kasvavat ihmisten välille, ne sitovat meidät luontoon ja takaavat jatkuvuuden. Lukija asettuu jokapäiväisiä asioita avaamalla aikajanalle, joka ulottuu kauas entiseen, mutta myös nykyiseen ja tulevaan.

Kaikkien teosvalintojen perustelut täällä: Tässä ovat Ylen Tanssiva karhu -palkinnon ehdokkaat

Tänä vuonna Tanssivaa karhua tavoittelevat Erkka Filanderin Torso, Catharina Gripenbergin Handbok att bära till en dräkt, Sirpa Kyyrösen Ilmajuuret, Tiina Lehikoisen Multa, V. S. Luoma-ahon Mantra ja Harri Nordellin Hajo.

Kuuntele

  • Tähdet eivät ole ikuisia!

    Ihminen on katsellut tähtiä aikojen alusta.

    Paitsi ehkä Elvis, jonka kuolemasta tulee tänä vuonna kuluneeksi 40 vuotta. Elvistäkin kuuluisampi ja pitkäikäisempi tähti on Aurinko.

  • Hei pöytälaatikkorunoilija, tee runovideo Minna Joenniemen kanssa

    Oi maamme! -ohjelma etsii uusia videotaideteoksia

    On ihan vanhanaikaista laulaa serenadi parvekkeen alla, kun voi lähettää rakkausvideon ja jakaa sen kaikkien kanssa. Toimittaja Minna Joenniemi tekee parhaillaan Oi maamme -ohjelmaa, jossa ihmisiä kannustetaan leikkaamaan itse videotaideteoksia.

  • Lähdetkö puikkomieheksi?

    Miksi purjeveneissä puhutaan käsittämättömyyksiä?

    Mitä vastaat, jos sinua pyydetään gastiin? Eihän veneeseen kehtaa mennä seisomaan tumput suorina, jos ei edes ymmärrä siellä käytettyjä termejä.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri