Hyppää pääsisältöön

Äitiys on maailman vanhin aihe ja silti Sirpa Kyyrönen kirjoittaa siitä

Runoilija Sirpa Kyyrönen
Runoilija Sirpa Kyyrönen. Runoilija Sirpa Kyyrönen Kuva: Yle / Raili Tuikka Sirpa Kyyrönen,Tanssiva karhu,tanssiva karhu -ehdokkaat

Jotenkin runoilijat sen tekevät. He tarttuvat ikuisiin teemoihin ja löytävät niihin uuden tulokulman, kehittelevät ilmaisutavan, joka sopivalla tavalla kummeksuttaa, hivelee. On ihmeellistä, ettei runous vain toisinna jo kertaalleen sanottua, luuppaa ja junnaa, kaavamaistu. Käytettyä teemaa tuoreistaa myös runoilija Sirpa Kyyrönen Ilmajuuret-kokoelmassaan, joka on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

Ajatellaanpa äitiyden teemaa. Äitejä on ollut niin kauan kuin ihmisiäkin, joten runoutta ja puhetta äitiydestä on riittänyt. Silti kaikista äitiyttä käsittelevistä äänistä erottuu edelleen omalaatuisia runoteoksia, sellaisia kuin Sirpa Kyyrösen Ilmajuuret. Sillä on kosketuspintaa jokaiseen äitiin, jokaiseen, jolla on äiti, ja ehkä jokaiseen, joka tuntee tai tietää jonkun äidin.

– Runoilijana haluan sanoittaa usein sanotut, mutta kulloisenkin kirjoitusprosessin näkökulmasta tuoreet asiat ja kokemukset vielä kerran, Kyyrönen sanoo.

Ilmajuurissa äitiyden ja naiseuden teemat yhdistyvät runsaaseen luontokuvastoon.

Niin kuin usein käy, runoteoksen suorasanainen kuvailu jää tässäkin tapauksessa yksioikoiseksi ja väkivaltaiseksi teosta kohtaan. Paukuttelen silti yhden lauseen tiivistelmän: Kyyrösen Ilmajuurissa äitiyden ja naiseuden teemat yhdistyvät runsaaseen luontokuvastoon. Luonnehdinta pitää sinänsä paikkansa, mutta se voi valheellisesti saada teoksen näyttäytymään kliseiseltä. Sellainen se ei ole.

Luonto ja naiseus ovat kytkeytyneet toisiinsa länsimaisessa puheenparressa kautta aikojen. On puhuttu äiti maasta niin arkisissa sutkautuksissa kuin vanhoissa mytologioissakin. Sikäli Kyyrösen tapa yhdistää luonto ja nainen ei ole mikään uusi juttu vaan osa lähes käsittämättömän pitkää traditiota. Ja juuri siinä on yksi Kyyrösen ja muunkin hyvän runouden viehätystekijöistä: ikiaikaiseen sekoittuu jotain uutta, erityistä ja ehkä yksityiskohtaista.

Ilmajuurissa keskiöön nousevat nimenomaan ilmajuuret, siis kasvien maanpäällisistä osista kasvaneet juuret. Ne ovat kiehtoneet Kyyröstä jo pitkään, ja hän muistaa lapsuudestaan valtavan peikonlehden.

– Luonnollisessa ympäristössään peikonlehti on liaani. Se kasvaa muiden kasvien varassa. Ilmajuurten tarkoitus on kerätä kosteutta ja ravinteita ilmasta, Kyyrönen sanoo.

Juurissa Kyyröstä kiinnostavat juurtumisen moninaisuus ja juurten tarkoitus. Juuret sitovat; juurtuminen on sekä kasvamista kiinni että tulemista osaksi jotakin. Vasta juurruttuaan kasvi tulee itsekseen ja levittäytyy. Ilmajuurissa erityisen kiinnostavaa on, etteivät ne ole maassa.

Juuret siirtävät ravintoa elävälle olennolle. Juurissa onkin paljon samaa kuin lapsen ja äidin välisessä napanuorassa. Yhteys tulee myös Ilmajuurten runoissa esiin.

Ilmajuuret ei ole feministinen statement tai pamfletti.

Kyyrösen teoksia arvioineet kriitikot ovat usein luonnehtineet Kyyrösen runoutta feministiseksi. Kyyrönen ei kuitenkaan omien sanojensa mukaan ole ajatellut feministisiä teorioita ja kirjoituksia Ilmajuuria kirjoittaessaan.

– Minulle feminismi ei ole naiseudesta eikä äitiydestä kirjoittamista vaan arjen tekoja ja tasa-arvon elämistä ja toivomista. Eikä tasa-arvo rajoitu sukupuolen kysymyksiin, Kyyrönen sanoo.

– Toisaalta koen niinkin että kodin piiriin kuuluvista asioista täytyy kirjoittaa. Että pikkulasten vanhempia ja lapsia ei saa tuupata jonnekin yksityisen piiriin koteihin ja keittiöihin hajuttomiksi ja äänettömiksi, Kyyrönen sanoo ja lähentyy jo feministisen kirjoittamisen tavoitteita.

Ainakaan Ilmajuuret ei ole feministinen statement tai pamfletti. Se ei julista. Kyyrönen sanookin, että tässä ajassa on liikaa huutoa. Hiljaisempi viesti voi olla hänestä kiinnostavampi.

– Naiseudesta kirjoittaminen nousee fyysisyydestä. Elän paljon aistien kautta. Minusta tuntuu luontevalta kirjoittaa kokemuksellisuuden läpi. Olen myös aika tosikko. Haluan vilpittömästi tuntea sen, mistä kirjoitan, Kyyrönen sanoo.

Kyyrönen ei muista, missä ja milloin Ilmajuurien kirjoittaminen alkoi ja päättyi.

Kyyrösen mukaan luova kirjoittaminen perustuu lukemiseen. Kirjoittajan on ruokittava itseään ajattelijoilla ja toisilla kirjoittajilla. On ammennettava. Hänen varsinainen kirjoitustapansa puolestaan kuulostaa jämptiltä ja kurinalaiselta:

– Teen itselleni kirjoitustehtäviä. Ilmajuuretkin aloitin teettämällä itselläni kirjoitusharjoituksia kunnes selvisi, mistä haluan kirjoittaa. Raakamateriaalin tuottamisen jälkeen alan työstää runoja ja runokokonaisuuksia, osastoja, runokokoelman kokonaisuutta, Kyyrönen sanoo.

Koska Kyyrösen runot syntyvät vaihe vaiheelta, hän ei osaa ajoittaa valmiin teoksen aloittamisen ajankohtaa. Hän ei muista, missä ja milloin Ilmajuurien kirjoittaminen alkoi ja päättyi.

– Onko teoksen kirjoittaminen vieläkään päättynyt? Tavallaan kirjoitan sitä vielä sitä esittäessäni ja siitä keskustellessani, samaan tapaan kuin lukijakin osallistuu kirjoitusprosessiin tulkinnoillaan, Kyyrönen sanoo.

Sirpa Kyyrönen

S. 1978

Teokset

Naispatsaita, 2010
Lempeät tukaanit, 2012
Ilmajuuret, 2016

Palkinnot ja ehdokkuudet

Tanssiva karhu -palkinnon ehdokkuus 2017
Katri Vala -palkinto 2011
Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ehdokkuus 2010

Toiminta

Osuuskunta Poesian aktiivijäsen
On toiminut runoyhdistys Nihil Interitin pitkäaikaisena puheenjohtajana

Tanssiva karhu on Ylen vuodesta 1994 lähtien runoteokselle jakama palkinto. Palkintosumma on 4 000 euroa.

Tanssivan karhun raati perustelee Mantran ehdokkuuden näin:

Sirpa Kyyrösen kokoelma avaa arkea tunnistettavasti ja ilmaisuvoimaisesti syvyyssuuntaan. Juurten moninaiset merkitykset kasvavat ihmisten välille, ne sitovat meidät luontoon ja takaavat jatkuvuuden. Lukija asettuu jokapäiväisiä asioita avaamalla aikajanalle, joka ulottuu kauas entiseen, mutta myös nykyiseen ja tulevaan.

Kaikkien teosvalintojen perustelut täällä: Tässä ovat Ylen Tanssiva karhu -palkinnon ehdokkaat

Tänä vuonna Tanssivaa karhua tavoittelevat Erkka Filanderin Torso, Catharina Gripenbergin Handbok att bära till en dräkt, Sirpa Kyyrösen Ilmajuuret, Tiina Lehikoisen Multa, V. S. Luoma-ahon Mantra ja Harri Nordellin Hajo.

Kuuntele

  • Väinö Linna, väärin kerrottu ja oikein suututtu!

    Eihän se noin ollut. Väärin kirjoitettu!

    Minusta on aina tavattoman hauskaa, kun jotkut suuttuvat kaunokirjallisuuden kuvaamista tapahtumista ja sanovat että ei, eihän se noin ollut. Väärin kerrottu! Käsittääkseni tällöin luullaan, että aikoinaan jossain tapahtuneet asiat muuttuvatkin kirjan julkaisun myötä kirjalliseen muotoon ja maailma siitä luetun tekstin mukaiseksi.

  • Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä

    Monenlaisia kansallisia henkilöitymiä Suomi-neidon lisäksi

    Miksi meillä on kansallisena symbolina heiveröinen neito, kun naapureilla on valkyriamaisia äitihahmoja miekkoineen? Usein kuulee väitettävän, että Suomi-neito on kehittynyt Suomen kartan muodosta. Siinähän näyttäisi olevan hameeseen pukeutunut henkilö käsivarsi kohotettuna.

  • Oikea joulu sielumusiikilla maustettuna

    The right x-mas

    "Suomessa oli jo 1990-luvun lopulla paljon maahanmuuttajia ja me mietimme ohjelmaan antirasistista teemaa. White christmas ei tuntunut hyvältä. Miksi se ei voisi olla vaikka black tai red christmas.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

  • Erkka Filander ajatteli kiusattujen kasvoja kirjoittaessaan runoteostaan

    Tanssiva karhu -ehdokas esittelyssä

    Erkka Filander muisteli koulunsa kiusattuja ja kirjoitti kehutun runoteoksen marttyyreistä ja rakennuksista. Nyt Torso on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi. Mutta miksi Filander on sitä mieltä, ettei hänen teostaan kannata lukea ääneen? Erkka Filanderin Torso on runoteos arkkitehtuurista, tiloista ja marttyyriudesta.

  • Äitiys on maailman vanhin aihe ja silti Sirpa Kyyrönen kirjoittaa siitä

    Tanssiva karhu -ehdokas esittelyssä

    Jotenkin runoilijat sen tekevät. He tarttuvat ikuisiin teemoihin ja löytävät niihin uuden tulokulman, kehittelevät ilmaisutavan, joka sopivalla tavalla kummeksuttaa, hivelee. Juuri näin tekee Sirpa Kyyrönen Ilmajuuret-kokoelmassaan, joka on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

  • Runoja sielun kokoamiseksi – Catharina Gripenbergin teos flirttailee käsikirjoille

    Tanssiva karhu -ehdokas esittelyssä

    Runoilija Catharina Gripenberg kiinnostui erilaisten käsikirjojen ja oppaiden kielestä. Seurauksena syntyi runoteos, jossa Gripenberg yhdistää neutraalin ja käsikirjanomaisen tyylin henkilökohtaiseen ja yksityiseen kielelliseen ilmaisuun. Teos on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi. Runous sopii kielen tutkiskeluun.

  • Miksi tuhlata aikaa proosaan, kysyy runoilija V. S. Luoma-aho

    Tanssiva karhu -ehdokas

    Kirjailija Ville Luoma-aho ei ole varma, kirjoittaako hän runoutta. Joka tapauksessa hänen teoksensa Mantra on nyt Ylen runouskilpailun ehdokkaana. Jyväskyläläinen Ville Luoma-aho (s. 1984) on kustantamo Poesian kirjailijoita. Varminta lienee puhua kirjailijasta eikä runoilijasta, sillä Luoma-aho ei ole kirjallisten raja-aitojen ystävä.

  • Muistisairautta käsittelevä Multa on Tiina Lehikoisen henkilökohtaisin kirja

    Teos on Tanssiva karhu -ehdokas

    Muistisairautta on luontevampaa käsitellä runoudessa kuin proosassa, väittää Tiina Lehikoinen. Hänen Multa-teoksensa on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouskilpailussa. Tamperelaisen Tiina Lehikoisen runoteos Multa on sekä "multa sulle, minulta sinulle" että kirja mullasta, maasta.

  • Tässä ovat Ylen Tanssiva karhu -palkinnon ehdokkaat

    Kuusi erityisen kiinnostavaa runoteosta

    Kevään merkkejä: linnut, aurinko, Tanssiva karhu. Runouspalkintoa tavoittelevat vuonna 2017 Erkka Filanderin Torso, Catharina Gripenbergin Handbok att bära till en dräkt, Sirpa Kyyrösen Ilmajuuret, Tiina Lehikoisen Multa, V. S.

  • Ylen Tanssiva karhu -palkinto Anja Erämajalle, Kääntäjäkarhu Katriina Ranteelle

    Palkitut:Ehkä liioittelen vähän ja Korallia ja suolakiteitä

    Yleisradion vuoden 2016 Tanssiva karhu -runopalkinto on myönnetty Anja Erämajalle kokoelmasta Ehkä liioittelen vähän. Kääntäjäkarhun sai Katriina Ranne afrikkalaisen runouden antologiasta Korallia ja suolakiteitä. Palkintoraadin jäsenet olivat tänä vuonna puheenjohtajana kriitikko Aleksis Salusjärvi

  • Tanssivan karhun voittanut Anja Erämaja: Tärkeintä on kosketus

    Rakkauspuhetta ei ole maailmassa liikaa

    Anja Erämajan Tanssivalla karhulla palkittu runokokoelma Ehkä liioittelen vähän pureutuu rakkauspuheeseen ja siihen, miten rakkauden ilmaisemisesta ja tunnustamisesta voi syntyä koomisiakin tilanteita. Vaikka Erämaja ottaa etäisyyttä kliseisimpään rakkauden kieleen, hän ei katso, että rakkauspuhetta olisi maailmassa liikaa. - Tokkopa sitä rakkauspuh

  • Ylen Tanssiva karhu -palkinnon ehdokkaat 2016 on valittu!

    Palkintoa tavoittelee 6 ehdokasta

    Vuoden 2016 Tanssiva karhu –palkintoa tavoittelee 6 ehdokasta. Ehdolla ovat Kristian Blombergin Valokaaria, Anja Erämajan Ehkä liioittelen vähän, Susinukke Kosolan Avaruuskissojen leikkikalu – tutkielma ihmisyyden valtavirrasta, Saila Susiluodon Ariadne, Virpi Vairisen Kuten avata äkisti sekä Gösta Ågrenin Dikter utan land.

  • Tanssiva Karhu - runopalkinto Eino Santaselle

    Runoteos Tekniikan maailmat voitti

    Eino Santasen Tekniikan maailmat (Teos) on erittäin omaperäinen, samalla hieno kunnianosoitus traditiolle, historialliselle ja sotien jälkeiselle avantgardelle. Se on tyylillisesti rohkea, nykyrunoutemme kärjessä aivan ainutlaatuinen. Tekniikan maailmat -teos on aidosti uutta luova.

  • Kääntäjäkarhu Pauliina Haasjoelle ja Peter Mickwitzille

    Gunnar Björlingin teoksen Solgrönt käännöksestä

    Gunnar Björling on arvostetuimpia suomenruotsalaisia modernistirunoilijoita. Solgrönt, nyt suomennettu Auringonvihreä (Poesia), on Björlingin neljäs kirja, hän julkaisi sen omakustanteena vuonna 1933.

  • Runous on henkilökohtaista painovoimaa

    Kajaanissa runous kasvaa kirjojen sivuilta todellisuudeksi.

    Kirkosta kapakkaan ja aamusta yöhön. Runous koskettaa Kajaanissa kaikkea, se on kuin luonnonvoima joka vallitsee kaikkialla. Suomessa julkaistaan noin sata runokirjaa vuodessa. Kajaanissa se kasvaa kirjojen sivuilta todellisuudeksi, joka paikoin syrjäyttää, paikoin syventää kielellistä maailmaamme. Runouden alkuaine, sanat, muodostaa sen todellisuuden, jossa elämme.

  • Totuus, esiintyminen ja eurosetelit

    Eino Santala voitti Tanssivan karhun runopalkinnon

    Tanssivan karhu- runopalkinto jaettiin Kajaanin runoviikkojen avajaisissa juhlallisesti. Eino Santanen palkittiin monipuolisesta Tekniikan maailmat -teoksestaan. - Kirjallisuus koettiin kansallisen kulttuurin selkärankana Kekkosen aikana, kertoi Kajaanin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Vesa Kaikkonen.

  • Nerudan ja Björlingin jalanjäljet johtavat Kajaaniin

    Maailmankirjallisuus muuttuu Kainuussa henkilökohtaiseksi.

    Suven runoilija Pentti Saaritsa tunsi Pablo Nerudan ja käänsi hänen runojaan. Pauliina Haasjoki ja Peter Mickwitz käänsivät Gunnar Björlingin keskustelemalla. Kajaanissa kaikki tuntuu liittyvän yhteen. Ainakin sellaisen kuvan saa, kun kuuntelee Suven runoilija Pentti Saaritsaa.

  • Kaikki tahtoo runoo

    Runous hitsaa yhteen monenlaisia ihmisiä

    Ylepomo Ville Vilen oli mukana palkitsemassa Ylen runopalkinnon voittajaa v. 2012 ,Tanssivan karhun sai tuolloin Henriikka Tavi: ”Te runoilijat ette tarvitse Yleä mutta Yle tarvitsee teitä .” Kätkin nuo päällikkötason sanat syvälle syömmeeni. Eihän me pärjätä ilman teitä, runoilijat, runot ja runous! Runous hitsaa yhteen monenlaisia ihmisiä.

  • Ennätyksellisen runsas runovuosi

    Runovuoden yhteenvetoa

    Millainen on ollut runovuosi? Runokirjoja on julkaistu ennennäkemättömän paljon, raadin arvioitavana on ollut pitkälti yli sata kokoelmaa. Kokoelmien suosituin teema tänä vuonna olivat elämän eri vaiheet, lopulta kuolema.

  • Mikä runopalkitsemisessa voi mennä vikaan?

    Runopalkinnon jakaminen herättää aina porua

    Runouden hyvät, pahat ja rumat on äkkiä lueteltu. Sama koskee palkintoraateja ja palkitsijoita, Ylen runopalkintoakin. Tanssiva karhu on hyvä esimerkki siitä, millaista porua hyvääkin tarkoittavan hankkeen ympärillä pidetään. Parhaan runoteoksen, parhaan runoilijan ja parhaan palkintoperusteenkin pystyy moni nimeämään jo lonkalta. Huonoimman myös.

  • Tanssiva karhu on liikkeellä jälleen

    Tanssiva karhu –runopalkintoa tavoittelee 6 teosta

    Vuoden 2015 Tanssiva karhu -runoteoksen palkintoa tavoittelee kuusi ehdokasta. Ehdolla ovat Janette Hannukaisen Lennä vahingossa, Olli Heikkosen Teoria kaikkein pienimmistä, Kristiina Lähteen Kuinka voisit minulta puuttua, Aki Salmelan Jokeri, Eino Santasen Tekniikan maailmat ja Ville Vanhalan Konepeltivirta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Timo Rautiaisen Tiernapojat - raskaalla poljennolla joulua kohti

    Timo Rautiainen

    Teeman Elävä arkisto toivottaa hyvää joulua itse kullekin säädylle ja lähtee tiernapoikien matkaan. Timo Rautiainen kertoo, miten tiernapojat taittuivat hevirockin tyyliin ja lopuksi näemme sen aidon ja alkupeärisen version. Tiernapojat Yle Teemalla: Torstaina 14.12. klo 23.11 Perjantaina 15.12. klo 14.55 Maanantaina 18.12.

  • Metsä huokaa ja hiljenee. Avaruusromua 17.12.2017

    Äänien ihmeellisessä maailmassa, metsissä ja maisemissa.

    Yhtäkkiä metsä hiljenee ympärillä. Linnunlaulu lakkaa ja metsä vaikenee. Valo tulee oudosta suunnasta. Kaikki on ylösalaisin. Kaikki on väärinpäin. Tuttu metsä on muuttunut vieraaksi paikaksi. Metsänpeittoon joutuneelle tulee omituinen, vieras olo. Metsänpeitto on suomalaisessa kansanuskomusperinteessä tila tai paikka, johon metsässä kulkeva ihminen tai kotieläin voi joutua. Metsänpeitossa kulkija joutuu metsänhaltijoiden ja maahisten maailmaan. Avaruusromussa seikkaillaan äänien ihmeellisessä maailmassa, metsissä ja maisemissa. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Star Wars: The Last Jedi - Hyvä, paha, hyvä, paha...

    Uusi Star Wars vetoaa vauhdilla ja söpöydellä

    Star Warsin uusi trilogia ilmestyy joka toinen vuosi, ja välivuosina tulee spinoff-elokuvia. Sarjan ensi-iltatahti alkaa olla äärirajoilla, joten on hyvä kysymys, miten uusi elokuva The Last Jedi kestää toiston ja arkipäiväistymisen. Uudessa sarjassa on otettu konservatiivinen linja sarjan uudistamiseen.

  • Väinö Linna, väärin kerrottu ja oikein suututtu!

    Eihän se noin ollut. Väärin kirjoitettu!

    Minusta on aina tavattoman hauskaa, kun jotkut suuttuvat kaunokirjallisuuden kuvaamista tapahtumista ja sanovat että ei, eihän se noin ollut. Väärin kerrottu! Käsittääkseni tällöin luullaan, että aikoinaan jossain tapahtuneet asiat muuttuvatkin kirjan julkaisun myötä kirjalliseen muotoon ja maailma siitä luetun tekstin mukaiseksi.

  • Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä

    Monenlaisia kansallisia henkilöitymiä Suomi-neidon lisäksi

    Miksi meillä on kansallisena symbolina heiveröinen neito, kun naapureilla on valkyriamaisia äitihahmoja miekkoineen? Usein kuulee väitettävän, että Suomi-neito on kehittynyt Suomen kartan muodosta. Siinähän näyttäisi olevan hameeseen pukeutunut henkilö käsivarsi kohotettuna.

  • Kriisien, uppoamisten, surujen ja ilojen 1990-luku - lue vuosikymmenen klassikot e-kirjoina!

    Lukulista 1990-luvulle

    1990-luvun alussa Suomessa oli maan historian pahimpia lamakausia ja ennennäkemätön suurtyöttömyys. Neuvostoliitto hajosi, Euroopan kartta meni uusiksi ja Jugoslaviassa syyllistyttiin kansanmurhiin. Teknologian, kännyköiden ja pöytätietokoneiden kehitys synnytti www-tietoverkon ja auttoi Suomen lamasta. 90-luvulla kotimaiset romaanit nostivat esiin monia yhteiskunnallisia kysymyksiä, kuten ihmisten pahoinvoinnin, huolen Suomen asemasta Euroopassa sekä jatkuvan kasvun ideologian mahdottomuudesta. Afrikan ongelmista, nälästä, pakolaisuudesta, rikollisuudesta ja terrorismista kirjoitettiin 2000-luvun kriisejä ennakoiden, mutta ilmastomuutoksesta ei vielä oltu tietoisia.

  • Antti Heikkinen: Jag är en juntti!

    Puikulaperuna nenään ja loukkaantumaan.

    Lukeudun niihin juntteihin, jotka kouluaikoina näyttivät ruotsinkielelle keskisormea ja tuumivat, että ei jumalauta sisämaassa asuvan savolaisen tarvitse länsinaapurin kanssa kommunikoida.

  • Oikea joulu sielumusiikilla maustettuna

    The right x-mas

    "Suomessa oli jo 1990-luvun lopulla paljon maahanmuuttajia ja me mietimme ohjelmaan antirasistista teemaa. White christmas ei tuntunut hyvältä. Miksi se ei voisi olla vaikka black tai red christmas.