Jenny Lehtinen: "Mitä jos vietettäisiin täydellisen kesän sijaan #ihanvaankesä?"

Nyt se on vihdoin täällä: kesä! Suomalaisilla tunnetusti lyhyt ja vähäluminen. Vuodenaika, johon pakkautuu niin paljon odotuksia ja suorituspaineita, että välillä meinaa unohtua mikä sen kesän ja varsinkin loman tarkoitus ylipäätään on.

Allekirjoittanut on monesti aikonut viettää unelmien treenikesiä. Miksikäs ei, ihanat ilmat ja paljon vapaata aikaa! Niin ja tietysti olen ajatellut tehdä kaikki rästiin jääneet kotihommatkin. Ja tavata mahdollisimman paljon ihmisiä. Grillata joka päivä. Ja hoitaa kasvimaata, koska mistäpä saisi mehevämmät insta-kuvat kuin oman maan rucolapedille asetelluista amppelitomaateista! Eli olen aikonut nauttia kesästä näyttävästi.

Kaiken kesähienon tavoittelu on aina mennyt minulta överiksi ja aiheuttanut sen kuuluisan vastareaktion: äh, en mä pysty ja jaksa, joten antaa mennä sitten vaan. Kesä on todellisuudessa ollut lievässä ahdistuksessa muhimista, ylensyömistä ja itsesääliä: kun kaikilla muilla on niin upea kesä, ja minä se vaan täällä taas epäonnistun kaikissa (ylimitoitetuissa) tavoitteissani.

Tämä on sitä perinteistä mustavalkoista ajattelua. Joko on tosi hienoa tai ihan kamalaa. Joko urheillaan hulluna tai ei tehdä mitään. Syödään vain ihania kesän keveitä salaatteja tai jäätelöä ja makkaraa aamusta iltaan.

Enkä liene ainoa tämän ongelman kanssa. Aika monella suomalaisella kesä menee syystä tai toisesta niin sanotusti yli.

Kesäloma on sitä aikaa, jolloin allekirjoittanut ja lukemattomat muut suomalaiset keräävät lisää elopainoa. Osa joutuu hakeutumaan katkolle, kun alkoholin kanssa lähtee lomailu lapasesta. Moni huokaisee loman jälkeen että ihanaa päästä taas töihin, ei olisi enää lomalla kestänyt ollakaan.

Voisiko tämä kesä olla vihdoin ihan vaan kesä? Kiva ja lämmin aika johon osuu monella myös lomaa, mutta toisaalta vain vuodenaika siinä missä muutkin. Ettei kaikkien lomapaineiden keskellä tarvitsisi “rentoutua ja nauttia” hampaat irvessä siihen tahtiin, että syksymmällä taas harmittaa, tulee pakonomainen tarve tehdä ryhtiliikkeitä tai pahimmillaan hakeutua hoitoon.

Aloitan jälleen kerran itsestäni: Tänä kesänä mun pääasiallinen tavoite on aidosti rentoutua. Viettää mahdollisimman paljon aikaa riippumatossa ja unohtaa kaikki tavoitteet hienosta kasvimaasta tai päivittäisestä treenaamisesta. Mansikat kasvavat heinikossakin, ja liikkumisesta pyrin tekemään ennen kaikkea kivaa, ja päälle vähän sitä suunnitelmallisempaa salia. Se riittää.

Ja jos on nätti päivä ja huvittaa kuitenkin vain pelata pleikkaa, sitten tehdään niin. Annan tämän olla #ihanvaankesä. Ja kas, heti on yksi stressi vähemmän elämässä.