Hyppää pääsisältöön

Kesäsodasta 50 vuoden miehitykseen

Kesäkuussa 1967 Israelin armeija miehitti Itä-Jerusalemin ja Jordan-joen länsirannan.
Kesäkuussa 1967 Israelin armeija miehitti Itä-Jerusalemin ja Jordan-joen länsirannan. yle tv1

Kesäkuussa 1967 Israel provosoitui kun sitä provosoitiin. Sota oli roikkunut ilmassa jo kahden vuoden ajan, palestiinalaisten aseelliset ryhmät olivat hyökkäilleet Israeliin Syyriasta, Libanonista ja Jordaniasta. Marraskuussa Israelin ilmavoimat iskivät Al-Samun kylään Jordaniassa ja surmasivat 18 ihmistä.

Toukokuussa Egyptin presidentti Kamal Abdel Nasser määräsi Egyptin armeijan liikekannallepanoon Siinailla ja sulki Akaban lahden. Eilatin kaupunki jäi merisaartoon.

Toukokuun lopussa Jordanian kuningas Hussein vieraili Kairossa ja allekirjoitti yya-sopimuksen Nasserin kanssa. Sodan synkät pilvet laskeutuivat entistä alemmaksi.

Varhain maanantaina 5.6.1967 Israelin ilmavoimat sitten iskivät Egyptin lentotukikohtiin ja tuhosivat niissä olevat koneet.

Vuoteesta yllätetty Egyptin presidentti pyysi Jordanian kuningasta apuun. Jordanian, Syyrian ja Irakin ilmavoimat aloittivat hyökkäyksen Israeliin, mutta Israelin ilmavoimat iskivät heti takaisin ja iltaan mennessä Jordanian ilmavoimat tuhottiin kokonaan, samoin Irakin ilmavoimien Länsi-Irakissa olleet koneet. Syyrian ilmavoimat menettivät 2/3 koneistaan. Sota oli ohi ennen kuin se ehti edes alkaa.

Israel miehitti Gazan, Siinain niemimaan, Suezin kanavan itärannan, Länsirannan, Golanin kukkulat ja Jerusalemin.

Miehityksen piti olla väliaikainen: Israelin armeija pysähtyi vuoden 1948 itsenäisyyssodan tulitaukolinjalle. Paitsi Jerusalemissa. Israelin armeija tunkeutui kaikkein pyhimpään ja avasi Länsimuurin juutalaisille rukoilijoille.

”Miksi meillä oli sellainen kiire miehittää Itä-Jerusalem?” kysyi israelilainen kirjailija Yossi Alpher keväällä puutarhasssaan Tel Avivin esikaupungissa, ja vastasi itse: ”Koska me pelkäsimme, että minä päivänä hyvänsä Moskova ja Washington yhdessä komentavat meidät ulos Jerusalemista, aivan niin kuin 1948”.

Komentoa ei tullut. YK protestoi voimattomana, mutta Israelilaiset jäivät Jerusalemiin ja sen itäpuolelle, Jordanjoen länsirantaan ulottuvalle alueelle.

Kun katsoo Ylen Elävästä Arkistosta Paula Porkan vuonna 1968 tekemää reportaasia - ”Vuosi sodan jälkeen – voittiko Israel?” – tekee mieli uskoa, että miehityksen todella piti olla väliaikainen.

”Ette juuri näe israelilaisia sotilaita miehitetyllä alueella”, sanoo Israelin armeijan tiedotusupseeri Yleisradiolle.

”On Israelin hallitukselle erittäin noloa, että emme pystyneet estämään juutalaisia tunkeutumasta Hebroniin”, pahoittelee Israelin ulkoministeriön Gerson Avner samassa reportaasissa.

Avner puhuu ensimmäisistä siirtokuntalaisista, jotka amerikkalaisen rabbin, Moshe Levingerin johdolla pyysivät lupaa viettää juutalaisten pääsiäistä Hebronissa, lähellä profeetta Abrahamin hautaa.

Pääsiäinen meni, siirtokuntalaiset kieltäytyivät lähtemästä.

Ensimmäinen siirtokunta oli Israelin hallitukselle kiusallinen, sen jälkeen kaikki Israelin hallitukset ovat rakentaneet siirtokuntia miehitetyille palestiinalaisalueille.

”Koko miehitetyllä alueella on vain 200 israelilaista”, tiedotusupseeri Michael Shashar sanoi Yleisradiolle 1968.

Nyt yksinomaan Hebronin kaupungissa on 650 armeijan sotilasta turvaamassa 850 siirtokuntalaisen elämää kaupungissa, jossa asuu 200 000 palestiinalaista.

Palestiinalaisten elämä Hebronissa on elämää vankilassa.

Vain Jitzak Rabinin hallitus vastusti siirtokuntien perustamista. Rabin itse kutsui vuonna 1976 siirtokuntalaisia ”syöväksi” ja varoitti, että ”Israelista tulee apartheid-valtio jos se jatkaa palestiinalaisten hallitsemista.

“Settlements Are a Cancer”

Jitzak Rabin in 1976 Interview: “Settlements Are a Cancer”

In an interview recorded during his first term as prime minister in 1976 the late prime minister Yitzhak Rabin called the settlers "a cancer" and warned against Israel's becoming an apartheid state if it continued to rule over the population of the occupied territories.

Haaretz.com

Toisella pääministerikaudellaan (1992-95) Jitzak Rabin solmi kuuluisan Oslon rauhansopimuksen PLO:n johtajan Jasser Arafatin kanssa. Rabin, Arafat ja Simon Peres saivat Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1994.

Jasser Arafat, Shimon Perez ja Jitzhak Rabin vastaanottavat Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1994
Jasser Arafat, Simon Peres ja Jitzak Rabin saivat Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1994 Jasser Arafat, Shimon Perez ja Jitzhak Rabin vastaanottavat Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1994 Kuva: EPA/ERIK JOHANSEN Ulkolinja,Jasser Arafat,Nobelin rauhanpalkinto,Shimon Peres,Jitzhak Rabin

Vuotta myöhemmin ortodoksijuutalaisesta perheestä tuleva Jigal Amir ampui Rabinin kokouksessa, jossa kannatettiin rauhanprosessia palestiinalaisten kanssa.

Viimeiseksi jääneessä radiohaastattelussa, hetkeä ennen tappavia luoteja Jitzak Rabin sanoi:

"Olen aina uskonut, että enemmistö vastustaa väkivaltaa. Tämä väkivalta on saanut viime aikoina muodon, joka on tuhoisa Israelin demokratian perusarvojen kannalta."

Jitzhak Rabin on ollut ainoa israelilainen poliitikko, jolla oli riittävästi voimaa ja karismaa murtaa maan oikeiston ja juutalaissiirtokuntalaisten tahto.

Kenen Palestiina?

Alussa kivierämaa oli autio ja tyhjä, legendan mukaan.

Toisen legendan mukaan Mooses toi juutalaiset kivierämaahan Egyptin orjuudesta yli 3000 vuotta sitten.

Kolmannen legendan mukaan jumala lupasi kivierämaan profeetta Abrahamille noin 4000 vuotta sitten. Juutalaiset pitävät Abrahamia kantaisänään.

Ensimmäinen legenda ei historiantutkijoiden mukaan ole totta, Palestiinan kivierämaassa on ollut maanviljelijöitä ja paimenia yli 4000 vuoden ajan. Tutkijat pitävät heitä palestiinalaisten esi-isinä.

Legendoista toinen ja kolmas ovat uskonasioita. Ne ovat tosia jos niihin uskoo.

Israelissa monet uskovat. Monien mielestä mitään Palestiinaa ei ole koskaan ollutkaan. Siksi näiden ihmisten mielestä on väärin puhua palestiinalaisalueiden miehityksestä.

50 miehitysvuoden aikana palestiinalaisalueille on rakennettu ainakin 140 siirtokuntaa, joissa asuu yli 600 000 israelilaista.

Helmikuun alussa Israelin parlamentti hyväksyi lain, joka taannehtivasti laillistaa lähes 4000 palestiinalaisten omistamalla yksityiselle maalle laittomasti rakennettua asuntoa.

Uuden lain mukaan siirtokuntiin laittomasti rakennetut asunnot laillistetaan jos rakentajat eivät ole tienneet, että maa on ollut palestiinalaisten yksityistä omaisuutta. Ja jos rakentajat voivat osoittaa, että he ovat saaneet julkista tukea asuntojen rakentamista varten.

Palestiinalaisille maanomistajille luvataan maksaa korvauksia tai antaa maata ”muualta”. Mistä ”muualta”? Toisen palestiinalaisen omistamalta alueelta?

Israelin oikeuskansleri Avichai Mandelblit on muistuttanut israelilaisia poliitikkoja siitä, että laki on Israelin perustuslain vastainen ja voi kaatua Korkeimmassa oikeudessa.

Siitä huolimatta laki hyväksyttiin.

Viime vuoden joulukuussa YK:n turvallisuusneuvosto äänesti taas Israelin siirtokunnat palestiinalaisalueilla laittomiksi. Tällä kertaa se oli mahdollista, koska Yhdysvaltain YK-suurlähettiläs Samantha Power ei käyttänyt veto-oikeutta Israelin puolesta.

Tuhopoltto Duman kylässä

Hussein Hasan Dawabše oli kuusivuotias kun Israel miehitti Länsirannan. Hänen kotikylässään Dumassa, Nablusin lähellä miehitys ei aluksi tuntunut mitenkään.

”Kävin töissä Tel Avivissa, Haifassa, Jaffassa. Ajoimme Jerusalemiin, rukoilimme Al-Aqsan moskeijassa”.

”Vuonna 2000 kaikki muuttui sen jälkeen kun Ariel Sharon vieraili Temppelivuorella ja kun toinen intifada alkoi. Silloin israelilaiset alkoivat rakentaa joka puolelle tiesulkuja, emme enää saaneet mennä Jerusalemiin, emmekä Israeliin.”

Heinäkuun 31. päivänä 2015 Dawabšen perheen elämä muuttui yhdessä yössä. Kahden jälkeen aamuyöllä Hussein Hasan Dawabšen tyttären Rihemin kotiin heitettiin polttopulloja jotka sytyttivät talon hetkessä ilmiliekkeihin.

”Naapurit sanoivat että liekit löivät 50 metrin korkeuteen”, Hussein Hasan Dawabše kertoo talon hiiltyneissä raunioissa. "Palavassa talossa oli koko perhe, Rihem, hänen miehensä Saad sekä heidän poikansa Ahmad ja Ali. Ali oli puolitoistavuotias. Saimme heidät ulos, Ali oli kuollut, hänen ruumiistaan oli jäljellä vain osa”, Hussein kääntää hiiltyneitä lastenvaunuja palaneessa talossa.

Saad, aviomies, kuoli sairaalassa viikon kuluttua. Rihem, Husseinin tytär kuoli 36 päivää myöhemmin. Nelivuotias Ahmad paloi pahasti, mutta säilyi hengissä. Palovammat näkyvät yhä hänen kasvoissaan.

Eikä ketään tuomittu

”Joka päivä siirtokuntalaiset hyökkäävät palestiinalaisten kimppuun”, sanoo israelilainen ihmisoikeusaktivisti Gilad Grossman, palestiinalaisia auttavan Yesh Din –oikeusapujärjestön toimistossa Tel Avivissa.

”Joskus he häiritsevät pelloilla työskenteleviä ihmisiä, oliivipuita tuhotaan, ihmisiä kivitetään. Duma on pahin tapaus vuosiin”, hän sanoo.

Duman tuhopoltossa oli useita silminnäkijöitä, jotka kertoivat nähneensä nuorten siirtokuntalaisten poistuvan Dumasta läheiseen laittomaan siirtokuntaan, mutta Israelin poliisi julisti tutkimukset salaisiksi.

Vasta puoli vuotta myöhemmin 21-vuotiasta siirtokuntalaista Amiram Ben-Ulielia syytettiin Duman tuhopolton yhteydessä kolmesta murhasta ja murhanyrityksestä, koska tuhopolttajat – silminnäkijöiden mukaan Ben-Uliel ei ollut yksin - yrittivät polttaa myös naapuritalon, mutta eivät saaneet sitä syttymään.

Mutta kukaan ei istu vankilassa Duman tuhopoltosta.

Mitä pahaa Ali oli tehnyt?

”Tuhopolttajat kirjoittivat seinään hepreaksi ”kosto”, kertoo Hussein Hasan Dawabše. ”Mistä he halusivat kostaa puolitoistavuotiaalle Alille?” hän kysyy. ”Mitä pahaa Ali oli tehnyt kenellekään?” hän kysyy ääni murtuen.

Ramallahissa palestiinalaishallintoon kuuluva tohtori Mustafa Barguti varoittaa, että tilanne on pahasti kärjistymässä. Syitä on monia: uuden siirtokunnan rakentaminen, tuhansien uusien asuntojen rakentaminen vanhoihin siirtokuntiin, siirtokuntien liittäminen Israeliin, presidentti Trumpin puheet Yhdysvaltain suurlähetystön siirtämisestä Jerusalemiin…

”Tämä on leikkiä tulella”, Mustafa Barguti sanoo.

”Voisi luulla, että kaikki tämä tekee ajatuksen Palestiinan valtiosta mahdottomaksi”, hän sanoo. ”Mutta eivät he voi meille mitään. He voivat varastaa meidän maatamme, polttaa meidän talomme, mutta me emme lähde täältä. Minne me menisimme? Tämä on meidän kotimme”.

Vesa Toijonen, ohjaaja

Ulkolinja: 50 vuotta vankilassa
TV1 torstaina 8.6.2017 klo 21.50, Yle Areenassa 30 vrk

Lue lisää:
Ulkolinja: 50 vuotta vankilassa – Miten miehitystä pitää kutsua?
Ulkolinja on seurannut Lähi-idän kriisiä jo viidellä vuosikymmenellä

Lue myös - yle.fi:stä poimittua