Reijo Perälä
Yle
”Lähitallenteita laajakaistapalveluina”. Näihin kahteen sanaan kiteytyi 10 vuotta sitten Yle Areenan idea, vaikka palvelulla ei ollut vielä nimeä. Yle Areena avattiin perjantaina 15.6.2007 klo 12. Kymmenen minuutin kuluttua avaamisesta palvelu heti kaatui.
Kun Yleisradio avasi Elävän arkiston syksyllä 2006 ja Yle Areenan juhannuksen alla 2007, netti oli sisällöltään vasta nuori ja monet nykyiset palvelut perustamatta. Yleisradio oli kuitenkin kansainvälisestikin vertailtuna kehityksen eturintamassa. Esimerkiksi mediajätti BBC avasi omat vastaavat palvelunsa puoli vuotta Yleä myöhemmin. Myös YouTuben ja Facebookin kasvutarinat olivat vasta alussa.
Yleisradiossa kehityksen vauhdittajaksi käynnistettiin ns. laajakaistaprojekti, jonka vetäjänä toimi tv-toimialan johtaja, nykyinen Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen.
Ylen Aamu-tv 15.6.2017. Yle Areenasta kertomassa ohjelmapäälliköt Reijo Perälä ja Cilla Lönnqvist
Laajakaistaprojektin siipien suojissa valmisteltiin kahden palvelukokonaisuuden avausta. Toisaalta tavoitteena oli avata Yleisradion arkistoja, mikä johti Elävän arkiston perustamiseen. Toisaalta tavoitteena oli kehittää muita laajakaistapalveluja, mikä johti Yle Areenan perustamiseen. Jälkimmäisestä hankkeesta päävastuun kantoi Jari Lahti, joka teki Yle Areenan perustamis- ja kehittämisvaiheessa valtavan työn. Itse toimin sekä Yle Areenan että Elävän arkiston ohjelmapäällikkönä.
Laajakaistaprojekti käynnistettiin vuonna 2005 Arne Wessbergin johtajakaudella. Kun ohjaksiin tarttui Wessbergin jälkeen nuori ja innokas Mikael Jungner, kehitteillä oleviin hankkeisiin tuli lisää vauhtia.
Vauhdilla liikkeelle
Alun pioneerihenkeä kuvaa jo käytetty käsitteistö. Kun termejä ei ollut, käsitteet luotiin itse. Elävän arkiston aineistoa kutsuttiin ensimmäisissä työpapereissa "syväarkistoksi" ja Areenan medioita "lähitallenteiksi". Ajan iskusana oli "laajakaista", jonka läpimurtoon uskottiin vankasti.
Kiitosta ja kehuja kerännyt Ylen Elävä arkisto oli Ylen internetpalvelujen tienraivaaja. Tulevasta Yle Areenasta suunnittelupapereihin luonnosteltiin: Kun Elävä arkisto tarjoaa toimitettuja ja taustoitettuja arkisto- ja nostalgiaohjelmia, uusi palvelu tarjoaa ”lähitallenteita”, joita voi katsella ja kuunnella määräajan tv- ja radiolähetyksen jälkeen.
Vuoden 2006 suunnittelupapereissa lukee, että perustettava ”uusi palvelu on sateenvarjo, jonka alle kerätään kaikki nykyiset netissä olevat Ylen audiot ja videot”. Tulevaa maailmaakin visioidaan reippaasti: ”Jollakin aikavälillä tämän sateenvarjon alla tarjotaan kaikki Ylen ohjelmat ja muu sisältö.”
”Sateenvarjolle” piti kuitenkin saada kiireesti myös nimi. Ideapalaverissa heiteltiin ehdotuksia: ”Aitio, Katsomo, Virike, Ruutu, Sampo, Paja, Dynamo, Helmi, Helvi, Helga, Satama ja Ylermi”.
Mikään nimiehdotus ei kelvannut, mutta palaverin jälkeen tuottaja Rita Landström sanoi: ”Sehän on Yle Areena. Areenalla on kaikki. Ja nimi toimii myös ruotsiksi!”
”Se on siinä!” Ristiäisiä ei pidetty, eikä kakkukahveja juotu. Nyt käärittiin hihat.
Ei tv-ohjelmia nettiin
Suunnittelupapereihin kirjattiin heti kunnianhimoisesti, että ”tavoitteena on kehittää Yle Areenasta Suomen suurin ja monipuolisin netti-tv ja -radio. Jos tänä iltana jää telkkarista joku Ylen ohjelma katsomatta, sen voi myöhemmin katsoa haluamaansa aikaan Areenasta.”
”Osa ohjelmista on palvelussa viikon, osa kuukauden, osa jopa vuoden. Tekijänoikeussopimukset määrittävät sen, kuinka pitkään ohjelmat ovat Areenassa saatavilla ja mitä ohjelmia palvelussa on esillä.”
Haasteena oli erityisesti musiikki, joka rajasi Areenan ohjelmistoa rankasti. Ja tarjonta oli muutenkin puhtaasti kotimaista. Areenan aloitukseen ei saatu yhtään ulkomaista ohjelmaa.
Muitakin haasteita oli. Aloitusvaiheessa osa Yleisradion ohjelmantekijöistä vieroksui uutta palvelua. Netti koettiin television kilpailijaksi, ja osa ohjelmatekijöistä suorastaan kieltäytyi antamasta ohjelmiaan Areenan kautta levitettäväksi. ”Ei tätä netissä levitetä, tämä on tv-ohjelma!”
Tiedon lisääntymisen myötä ennakkoluulot kuitenkin hävisivät nopeasti. ”Miksi minun ohjelmani ei ole Areenassa?” kääntyi käytävillä kuultujen viestien virta.
Nimikkeitä niukasti
Avausvaiheessa koko Areenan tarjonta oli 250 ohjelmanimikettä. Pääosa niistä oli radio-ohjelmia. Tv-ohjelmia oli vain muutama nimike: Tv-uutiset, Ajankohtainen kakkonen, A-studio, Aamu-tv ja Punainen lanka.
Tv-ohjelmat olivat pääosin omatuotantoisia uutis-, ajankohtais-, asia- ja puheohjelmia. Viihdettä ja draamaa ei voitu juurikaan esittää, koska niissä oli musiikkia. Viihdegenreen kuului ainokaisena Santeri Ahlgrénin isännöimä Manne-Tv, joka sisällöllään herätti myös pahennusta, kun ohjelman tarkoituksena oli ravistella valtaväestön ennakkoluuloja romaneita kohtaan.
Kun oikeuksia oli vähän, muutamista ohjelmista tehtiinkin tuotantovaiheessa musiikittomia versioita. Toinen tapa oli ”klipitys” eli julkaisuun leikattiin sopivat pätkät, yleensä puheosuudet.
Radion puolella tilanne oli parempi. Tarjolla olivat lähes kaikki omatuotantoiset radio-ohjelmat. Lisäksi Areenan kautta saattoi heti jo aloitusvaiheessa kuunnella kahdeksaa valtakunnallista radiokanavaa, myöhemmin myös Saamen Radiota ja maakunnallisia radiolähetyksiä.
Kauppahaaveet jäihin
Vielä pari viikkoa ennen avausta tiedoteluonnoksissa luki, että ”Yle Areena sisältää myös kaupan, Yle Shop Areenan, josta voi ostaa katseluaikaa ja ladata ohjelmia omaan käyttöön”. Luvassa oli ”mm. lastenohjelmia, viihdettä, tv-elokuvia ja draamaa eri vuosikymmeniltä. Maksullisen aineiston erottaa muusta aineistosta ostoskärryn kuvasta.”
Ajatus verkkokaupasta haudattiin kuitenkin muutamaa päivää ennen avausta teknisistä syistä. Kaupan toiminnallisuuksissa oli puutteita, ja koko Areenan avaus uhkasi tämän vuoksi viivästyä. Verkkokaupalla ei haluttu myöskään ärsyttää muita mediataloja.
Tekijöiden intoa
Aloitusvaiheessa työtä tehtiin kellonajoista välittämättä. Pieni toimitustiimi vastasi sekä Areenan että Yle Elävän arkiston sisällöstä. Aloitusvaiheessa toimitustiimiin kuuluivat lisäkseni Rita Landström, Paavo Rytsä, Seija Aunila, Elina Yli-Ojanperä ja Jukka Lindfors.
Palvelukehityksen puolella suurimman työn teki nykyinen strategiapäällikkö Jari Lahti, joka näihin aikoihin perusti Ylen nettikehitystyöstä vastaavan ”Uudet palvelut” -yksikön. Uusien palvelujen lippulaivoina olivat Elävä arkisto ja Yle Areena.
Konsepti-, palvelu- ja järjestelmäkehitykseen osallistui innokas ja osaava joukko. Aloitusvaiheessa mukana olivat mm. Jouni Sirén, Mirette Kangas, Marja Honkakorpi, Tuukka Paukkunen, Tuija Aalto, Carl-Magnus Dumell, Jari Ruotsalainen, Isto Blomqvist ja Jukka Parviainen. Ruotsinkielistä sivustoa kehittivät Jenny Stenberg, Maria Söderström ja Pia Manns.
Sittemmin Areenan hyväksi ovat pitkään puurtaneet mm. Cilla Lönnqvist, Hanna Svärd, Esa Kukkonen, Tuomas Munck ja Kari Haakana.
Pomoportaasta asialle aloitusvaiheessa eniten vihkiytyivät Mikael Jungner, Olli-Pekka Heinonen, Ville Vilén ja Ismo Silvo. Sopimus- ja lakiasioissa apua antoivat Katri Olmo, Kirsi-Marja Okkonen, Päivi Moore ja Maija Hupli.
Nostakaa se ylös!
Areenan ensimmäinen versio toteutettiin Drupal-sivustona. Teknisesti palvelu oli vähinäänkin haastava, koska siihen kytkeytyi koko Yleisradion ohjelmatuotanto radio- ja tv-ohjelmineen suomeksi ja ruotsiksi.
Virhetilanteita oli paljon, ja jälkikäteen arvioituna palvelu avattiin kovasti keskentekoisena. Johto kuitenkin halusi, että sivusto avataan ennen kesää, vaikka raakileena. Tekniikasta vastaavien vika se ei ollut. Elokuussa 2007 laadittu sisäinen muistio alkaakin virkkeellä: ”Areena on avaamisensa jälkeen hyytynyt, jumittunut tai kaatunut joka jumalan päivä…”
Julkisuuteen virhetilanteita yritettiin peitellä kaikin keinoin. Tekijätiimi jakoi keskenään neljän tunnin päivystysvuorot. Päivystäjän tehtävänä oli peittää virheet, nostaa palvelu ylös tai yrittää hälyttää apua paikalle.
Kriittisessä sisäisessä muistiossakin on kuitenkin innostuksen ja toivon sävy. Muistio päättyy sanoihin: ”Niiltä osin kuin Areena on toiminut toivotulla tavalla, siitä on tullut runsaasti myönteistä palautetta ja kiitosta.”
Tänä päivänä Yle Areena on Suomen suurin ja suosituin verkkopalvelu. Joka viikko Yle Areenassa tehdään lähes 10 miljoonaa ohjelmakäynnistystä ja sivustolla vieraillaan lähes 2,3 miljoonalta eri selaimelta.
Kannatti siis hikoilla ja valvoa.
Reijo Perälä
Ohjelmapäällikkö, Yle Areena & Yle Elävä arkisto
