Hyppää pääsisältöön

Cityluonto: Petikaverina lutikka

Kolme isoa lutikkaa runkopatjalla.
Lutikka on ikävä yövieras. Kolme isoa lutikkaa runkopatjalla. Kuva: Yle / Hilkka Nevala Lutikka

Kutittaa. Aamulla iholta löytyy pieniä näppyjä tai paukamia, patjaan on ilmestynyt tummia pisteitä. Onko petikaverina ollut lutikka? Katso video!

Ongelma löytyy makuuhuoneesta

Ei ole lainkaan tavatonta, että pääkaupungissa sijaitsevan taloyhtiön pihaan kurvaa tuholaistorjuntafirman auto. Varomattoman turistin sängyn alla säilyttämästä matkalaukusta voi tulla lutikkaperheen yksiö, joka muuttaa omistajansa mukana Suomeen. Sen jälkeen lutikat levittäytyvät helposti yhdestä asunnosta koko rappukäytävän riesaksi.

Tuholaistorjuja tietää, missä lutikat lymyilevät.

– Aloitan suoraan makuuhuoneesta. Jos ongelma on olemassa, se löytyy sieltä, sanoo Jesse Forsell Rentokil Oy:stä.

Sänky ja patja ovat takuuvarmoja lymypaikkoja
Eri-ikäiset lutikat lymyilevät patjojen saumoissa ja ulostavat mustia kikkareita.
Luteet viihtyvät patjojen saumoissa. Eri-ikäiset lutikat lymyilevät patjojen saumoissa ja ulostavat mustia kikkareita. Kuva: Yle / Hilkka Nevala nuoria lutikoita
Sänky ja patja ovat takuuvarmoja lymypaikkoja. Lutikka (Cimex lectularius) viihtyy saumoissa, taitteissa sekä patjanrepeämissä ja jättää jälkeensä tummia pisteitä, jotka ovat ulostetta.

– Lattialistat pitää tarkistaa. Myös verhotankojen takana on sopivia rakoja, joissa on pimeää ja hyviä piileksiä, kertoo Forsell.

Lutikka käyttää ravinnokseen verta, ja siksi se hakeutuu pimeän tullen isäntänsä iholle ruokailemaan. Valo saa sen etsimään heti suojaa, jolloin litteät lutikat ahtautuvat pieneenkin seinänrakoon tai huonekalujen uumeniin piiloon.

Sängynpohja on täynnä lutikan jälkiä
Sängyn saumat ja pohja ovat lutikoiden valtaamia. Sängynpohja on täynnä lutikan jälkiä Kuva: Yle / Hilkka Nevala lutikoiden jälkiä
– Lutikat ovat sitkeitä ja fiksuja eläimiä. Ne tietävät, milloin ihminen nukkuu ja mistä tietää odottaa ruokaa. Ne ovat hyviä piileksimään, ja niistä on vaikea päästä eroon. Erittäin haastava kaveri, pohtii Forsell.
Kotoiset lutikkalöydöt ovat lisääntyneet
Lutikat ovat herkkiä alhaisille lämpötiloille, ja siksi ne viihtyvät hyvin ympäri vuoden lämpiminä pysyvissä asunnoissa. Ne voi erottaa paljain silmin: ruskea ja selästään hiukan karvainen lutikka voi aikuisena olla jopa puolen sentin mittainen.

Vaikka Suomessa on yli 500 ludelajia, verta syöviä on vain kolme. Ihmisasunnoista tavataan käytännössä vain lutikkaa. Mistään uudesta eläinlajista ei ole kyse, vaan vanhimmat löytyneet ludefossiilit ovat peräisin jopa 250 miljoonan vuoden takaa.

Kiitos parantuneen hygienian, lutikat hävisivät asunnoista takavuosina lähes kokonaan, mutta matkailun lisääntyessä myös kotoiset lutikkalöydöt ovat lisääntyneet. Leudot talvet auttavat lutikoita säilymään hengissä.

Eroon lutikoista - tee näin

  • Ota välittömästi yhteyttä isännöitsijään, vuokranantajaan tai tuholaistorjuntayritykseen. Ilman ammattimyrkyttäjää et pääse ongelmasta eroon.
  • Pese kaikki tekstiilit vähintään +60 asteessa.
  • Voit myös viedä tekstiilit muutamaksi tunniksi kuumaan saunaan.
  • Paukkupakkasilla voit viedä tekstiilit ulos useiden tuntien ajaksi.
  • Älä kuljeta huonekaluja ulos rappukäytävän kautta suojaamatta niitä tiiviisti.
  • Jos viet kalusteita roskalavalle, merkitse näkyvästi, että niissä on lutikoita.
  • Jos lutikoita on runsaasti, asuntosi saatetaan joutua myrkyttämään useita kertoja.
– Meille tulee koko ajan enemmän työtehtäviä, ja joudumme palkkaamaan lisää väkeä, kertoo tuholaistorjuja Jesse Forsell.

Lutikka on sitkeä eläin ja se voi pysyä hengissä ilman ravintoa jopa kuukausia. Siksi niiden hävittämisessä pitää olla erittäin huolellinen.

– Esimerkiksi New Yorkista on löytynyt lutikkakantoja, jotka kestävät satakertaisia määriä myrkkyjä. Niiden resistenssi lisääntyy siis koko ajan, sanoo Forsell.

Lutikan sukulaisista on oikeaa hyötyäkin
Tuholaistorjuja Jesse Forsell myrkyttää sänkyä.
Lutikoita kuhiseva sänky myrkytetään. Tuholaistorjuja Jesse Forsell myrkyttää sänkyä. Kuva: yle / Hilkka Nevala tuholaistorjuja jesse forsell työssään
Huoneistossa asuvat lutikat eivät haise ihmisen nenään. Ne ovat kuitenkin sukua marjaluteelle, joka pössäyttää pakoon pyrkiessään hajurauhasestaan tutun kesäisen hajun.

Jos kohta lutikoista ei ole ihmiselle kuin riesaa, sen sukulaisista on oikeaa hyötyäkin. Kasvihuoneisiin on tuotu ludelajeja, joita käytetään tuholaisten biologiseen torjumiseen.

Yksiväriset lutikat eivät puhuttele kauneudellaan, mutta monet luteet ovat hätkähdyttävän koristeellisia. Ruskeaa ja verenhimoista lutikkaa miellyttävämpi yövieras voisi olla vaikkapa raidallinen pyjamalude (graphosoma lineatum).

Pyjamalude
Pyjamalude (Graphosoma lineatum). Kuva: Creative Commons CC0 / Pixabay Pyjamalude graphosoma lineatum pyjamalude

Kuuntele, miten myrkyttäminen sujui.

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto