Hyppää pääsisältöön

Cityluonto: Petikaverina lutikka

Kolme isoa lutikkaa runkopatjalla.
Lutikka on ikävä yövieras. Kolme isoa lutikkaa runkopatjalla. Kuva: Yle / Hilkka Nevala Lutikka

Kutittaa. Aamulla iholta löytyy pieniä näppyjä tai paukamia, patjaan on ilmestynyt tummia pisteitä. Onko petikaverina ollut lutikka? Katso video!

Ongelma löytyy makuuhuoneesta

Ei ole lainkaan tavatonta, että pääkaupungissa sijaitsevan taloyhtiön pihaan kurvaa tuholaistorjuntafirman auto. Varomattoman turistin sängyn alla säilyttämästä matkalaukusta voi tulla lutikkaperheen yksiö, joka muuttaa omistajansa mukana Suomeen. Sen jälkeen lutikat levittäytyvät helposti yhdestä asunnosta koko rappukäytävän riesaksi.

Tuholaistorjuja tietää, missä lutikat lymyilevät.

– Aloitan suoraan makuuhuoneesta. Jos ongelma on olemassa, se löytyy sieltä, sanoo Jesse Forsell Rentokil Oy:stä.

Sänky ja patja ovat takuuvarmoja lymypaikkoja
Eri-ikäiset lutikat lymyilevät patjojen saumoissa ja ulostavat mustia kikkareita.
Luteet viihtyvät patjojen saumoissa. Eri-ikäiset lutikat lymyilevät patjojen saumoissa ja ulostavat mustia kikkareita. Kuva: Yle / Hilkka Nevala nuoria lutikoita
Sänky ja patja ovat takuuvarmoja lymypaikkoja. Lutikka (Cimex lectularius) viihtyy saumoissa, taitteissa sekä patjanrepeämissä ja jättää jälkeensä tummia pisteitä, jotka ovat ulostetta.

– Lattialistat pitää tarkistaa. Myös verhotankojen takana on sopivia rakoja, joissa on pimeää ja hyviä piileksiä, kertoo Forsell.

Lutikka käyttää ravinnokseen verta, ja siksi se hakeutuu pimeän tullen isäntänsä iholle ruokailemaan. Valo saa sen etsimään heti suojaa, jolloin litteät lutikat ahtautuvat pieneenkin seinänrakoon tai huonekalujen uumeniin piiloon.

Sängynpohja on täynnä lutikan jälkiä
Sängyn saumat ja pohja ovat lutikoiden valtaamia. Sängynpohja on täynnä lutikan jälkiä Kuva: Yle / Hilkka Nevala lutikoiden jälkiä
– Lutikat ovat sitkeitä ja fiksuja eläimiä. Ne tietävät, milloin ihminen nukkuu ja mistä tietää odottaa ruokaa. Ne ovat hyviä piileksimään, ja niistä on vaikea päästä eroon. Erittäin haastava kaveri, pohtii Forsell.
Kotoiset lutikkalöydöt ovat lisääntyneet
Lutikat ovat herkkiä alhaisille lämpötiloille, ja siksi ne viihtyvät hyvin ympäri vuoden lämpiminä pysyvissä asunnoissa. Ne voi erottaa paljain silmin: ruskea ja selästään hiukan karvainen lutikka voi aikuisena olla jopa puolen sentin mittainen.

Vaikka Suomessa on yli 500 ludelajia, verta syöviä on vain kolme. Ihmisasunnoista tavataan käytännössä vain lutikkaa. Mistään uudesta eläinlajista ei ole kyse, vaan vanhimmat löytyneet ludefossiilit ovat peräisin jopa 250 miljoonan vuoden takaa.

Kiitos parantuneen hygienian, lutikat hävisivät asunnoista takavuosina lähes kokonaan, mutta matkailun lisääntyessä myös kotoiset lutikkalöydöt ovat lisääntyneet. Leudot talvet auttavat lutikoita säilymään hengissä.

Eroon lutikoista - tee näin

  • Ota välittömästi yhteyttä isännöitsijään, vuokranantajaan tai tuholaistorjuntayritykseen. Ilman ammattimyrkyttäjää et pääse ongelmasta eroon.
  • Pese kaikki tekstiilit vähintään +60 asteessa.
  • Voit myös viedä tekstiilit muutamaksi tunniksi kuumaan saunaan.
  • Paukkupakkasilla voit viedä tekstiilit ulos useiden tuntien ajaksi.
  • Älä kuljeta huonekaluja ulos rappukäytävän kautta suojaamatta niitä tiiviisti.
  • Jos viet kalusteita roskalavalle, merkitse näkyvästi, että niissä on lutikoita.
  • Jos lutikoita on runsaasti, asuntosi saatetaan joutua myrkyttämään useita kertoja.
– Meille tulee koko ajan enemmän työtehtäviä, ja joudumme palkkaamaan lisää väkeä, kertoo tuholaistorjuja Jesse Forsell.

Lutikka on sitkeä eläin ja se voi pysyä hengissä ilman ravintoa jopa kuukausia. Siksi niiden hävittämisessä pitää olla erittäin huolellinen.

– Esimerkiksi New Yorkista on löytynyt lutikkakantoja, jotka kestävät satakertaisia määriä myrkkyjä. Niiden resistenssi lisääntyy siis koko ajan, sanoo Forsell.

Lutikan sukulaisista on oikeaa hyötyäkin
Tuholaistorjuja Jesse Forsell myrkyttää sänkyä.
Lutikoita kuhiseva sänky myrkytetään. Tuholaistorjuja Jesse Forsell myrkyttää sänkyä. Kuva: yle / Hilkka Nevala tuholaistorjuja jesse forsell työssään
Huoneistossa asuvat lutikat eivät haise ihmisen nenään. Ne ovat kuitenkin sukua marjaluteelle, joka pössäyttää pakoon pyrkiessään hajurauhasestaan tutun kesäisen hajun.

Jos kohta lutikoista ei ole ihmiselle kuin riesaa, sen sukulaisista on oikeaa hyötyäkin. Kasvihuoneisiin on tuotu ludelajeja, joita käytetään tuholaisten biologiseen torjumiseen.

Yksiväriset lutikat eivät puhuttele kauneudellaan, mutta monet luteet ovat hätkähdyttävän koristeellisia. Ruskeaa ja verenhimoista lutikkaa miellyttävämpi yövieras voisi olla vaikkapa raidallinen pyjamalude (graphosoma lineatum).

Pyjamalude
Pyjamalude (Graphosoma lineatum). Kuva: Creative Commons CC0 / Pixabay Pyjamalude graphosoma lineatum pyjamalude

Kuuntele, miten myrkyttäminen sujui.

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Pyrstötiainen

    Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduilla.

    Pyrstötiaisen palleromainen ruumis on tuskin sinitiaisen kokoluokkaa, mutta pyrstö huomiota herättävän pitkä (7–9 cm). Pää ja alapuoli ovat vitivalkoiset, ja selkä on musta. Hartioilla on punaruskeaa, kupeilla vaaleanpunertavaa. Nuorella poski ja niska ovat tummat.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Tikli

    Tikli on osittaismuuttaja.

    Talitiaista vähän pienempi tikli on korea ilmestys; siivellä on leveä keltainen juova ja päässä valkoista, punaista ja mustaa. Päältä lintu on kellanruskea, vatsasta valkoinen ja rinnasta oranssi. Nuoren rinta, kupeet ja selkä ovat viiruiset, pää harmaanvalkoinen. Laulu on särisevää visertelyä, johon sekoittuu näppäileviä ”did, diklit, dididlit…” -kutsuääniä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Räkättirastas

    Räkättirastas on äärimmäisen yleinen koko Suomessa.

    Räkättirastaan selkä on punaruskea, pää ja pyrstö harmaat, vatsa valkoinen. Rinta ja kupeet ovat täplikkään kellertävät. Äänet ovat erilaista räksytystä; räkättirastas on hyvin äänekäs.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Fasaani

    Fasaani syö siemeniä, kasvinversoja ja pikkuötököitä.

    Fasaanin ruumis on kesykyyhkyn kokoluokkaa, mutta pyrstö poikkeuksellisen pitkä; koiraalla 35–45 cm ja naaraalla 20–25 cm. Koiras on suureksi osaksi kuparinpunainen, mutta siivillä ja hartioilla on mustaa, valkoista ja harmaata kirjailua. Posket ja heltat ovat kirkkaanpunaiset. Naaras on kauttaaltaan kellanruskea mustin täplin

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuusitiainen

    Kuusitiainen on yleinen Etelä-Suomessa.

    Kuusitiainen on vieläkin pienempi ja vilkkaampi kuin sinitiainen. Sillä on sinertävänharmaa selkä- ja likaisenvaalea vatsapuoli. Päälaki on musta, posket ja niskalaikku valkoiset.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Talitiainen

    Talitiainen on utelias ja kekseliäs etsiessään ravintoa.

    Talitiainen on suurin tiaisemme, varpusen kokoinen. Sillä on keltainen vatsa, musta päälaki ja valkoiset posket, vihreä selkä ja siniharmaat siivet. Musta vatsajuova on koiraalla leveä, naaraalla kapea.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Varpuspöllö

    Varpuspöllö elää samoilla seuduilla kesät talvet.

    Varpuspöllö on vain punatulkun kokoinen, mustarastasta pienempi, lyhytpyrstöinen pöllö. Yläpuoli on valkopilkkuisen ruskea, alapuoli tummajuovaisen vaalea. Silmät ovat pistävänkeltaiset. Koiraan soidinääni on punatulkun ääntä muistuttava vihellys ”pyy, pyy…”.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Puukiipijä

    Puukiipijä liittyy syksyllä tiaisten talviparveen.

    Talitiaista vähän pienempi ja solakka puukiipijä on päältä valkopilkkuisen ruskea ja alta valkoinen. Sillä on pitkä ja ohut, kaareva nokka. Helpointa puukiipijä on tunnistaa liikkumistavasta: lintu kipuaa nykivästi puunrunkoa ylöspäin ja lennähtää kohta toisen puun tyvelle.

  • Minnan kääpäkävelyn valmentajat vinkaavat: Näin löydät elämää metsästä

    Metsäluonnon asukkaista valtaosa on pieniä ja piilottelevia.

    ”Onko totta että mitä enemmän metsässä hidastaa ja rauhoittuu, sitä paremmin huomaa ympäröivää luontoa – sen erilaisia muotoja, värejä, yksityiskohtia ja kauneutta? Ja sitä pienempiä ja vaivihkaisempia tapahtumia pääsee näkemään?” Lähden testaamaan tätä ajatusta Evolle, jossa sijaitsee eräs Etelä- Suomen laajin vanhan metsän alue. Metsäluonnon asukkaista valtaosa on hyvin pieniä ja piilottelevia. Aion sukeltaa tähän hiljaiseen maailmaan.

  • Suojele jokamiehenoikeuksia – osallistu Minä ja mun puu -kampanjaan

    Millainen on sinun puusi?

    Minä ja mun puu -kampanja kerää rakkaimpien puiden tarinoita ja kuvia Yle Luonnon sivuille ja someen 25.8.–7.10.2018. Kampanja on osa Mennään metsään -kokonaisuutta, jonka tavoitteena on saada jokamiehenoikeudet Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle.

  • Puut kertovat toisilleen, jos joku hyökkää

    Uusi luontosarja Elävät puut alkaa TV1:ssä 9.9. klo 18.15.

    Tiesitkö, että puut viestivät keskenään? Kun toukka hyökkää puun kimppuun ja alkaa nakertaa sen lehtiä, alkaa prosessi, jota ihmisaistit eivät havaitse. Ylen uusi neliosainen Elävät puut -luontosarja avaa puiden salaperäistä ja varsin näkymätöntä elämää uudella tavalla ja upeaa, kuvaaja Jari Salosen tarkkaa, ympärivuotista luontokuvausta hyödyntäen.

  • Mikä on Mennään metsään -kampanja?

    Suojellaan jokamiehenoikeuksia menemällä metsään.

    Suojellaan jokamiehenoikeuksia menemällä metsään! Yle juhlii metsää ja jokamiehenoikeuksia Mennään metsään -kampanjalla Suomen luonnon päivästä 25.8.2018 alkaen. Tule mukaan viemään jokamiehenoikeuksia Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle.

  • Tutkija: ”Ilman sieniä Suomessa ei olisi metsiä"

    Maapallo olisi hyvin erilainen paikka ilman sieniä

    Ilman sieniä Suomessa ei ehkä olisi metsiä, sillä männyt, kuuset ja muut puumme esiintyvät aina yhdessä sienikumppanin kanssa. Sienet pysäyttivät myös fossiilisten polttoaineiden synnyn: lahottajasienten kehittyminen kivihiilikaudella pysäytti eloperäisen materiaalin kertymisen maanpinnalle.

  • Mielistele Mielikkiä, lepyttele Tapiota! Metsän henget päättivät ihmisen kohtalosta vielä muutama sata vuotta sitten – riskejä henkien palvonnassa ei otettu

    Mikä oli Tapion pöytä, mihin vaikutti karhun ruokatorvi?

    Vielä sata vuotta sitten suomalaiset lepyttelivät ja palvoivat metsän henkiä ja haltioita välttyäkseen vahingoilta ja onnettomuuksilta. Koko ihmisen elämä oli tiukasti sidoksissa metsään. Tiedätkö sinä, mikä oli karsikkopuu tai Tapion pöytä? Entä mihin tarvittiin karhun ruokatorvea ja kynttä?

  • Unohdetusta kaarnikasta voisi tulla mustikan veroinen hittimarja

    Variksenmarja on erinomainen mehu- ja hillomarja.

    Suomalainen supermarja, terveellinen kuin mikä, helppo poimia, mehukas ja maukas säilöä, sato onnistuu lähes aina – tämänkö me jätämme karhuille? Vieläkin moni luulee variksenmarjaa syömäkelvottomaksi, vaikka kaarnikassa on elimistöä suojaavia antioksidantteja jopa enemmän kuin muissa luonnonmarjoissa. Ota parhaat säilöntäreseptit talteen.

  • Avara luonto syksyllä 2018

    Avaran luonnon uusia luontodokumentteja lauantaisin TV1:ssä.

    Avaran luonnon dokumentteja syksyllä 2018. YLE TV1 lauantaisin klo 18:45. (Uusinta sunnuntaisin klo 8:05)

  • Merisää - Kotka Rankki: "Ohutta yläpilveä" on nyt historiaa

    Untuvapilvet olivat tuttuja saaren varusmiehille.

    Radion rannikkoasemien merisäätiedotus aloitetaan idästä. Listan toinen sääasema on Kotkan edustalla sijaitseva Rankin saari. Saarelta on tehty havaintoja muun muassa uhanalaista ja vaarantuneista lintulajeista. Linnakesaari avautui yleisölle vasta hiljattain.

  • Oletko luolaihminen – tunnetko Suomen rotkot ja onkalot? Testaa tietosi!

    Suomi on tuhansien luolien maa

    Sinäkö Suomen Indiana Jones vai kenties vasta Junior? Suomi ei ole ainoastaan tuhansien järvien, vaan myös tuhansien luolien maa. Valtaosaan niistä liittyy jokin kiehtova tarina – salakuljetusta, piilopaikkoja, piruja ja pontikan keittoa. Luola on tarjonnut ihmiselle suojan mitä erilaisimmista syistä. Testaa tietosi Suomen luolien historiasta, arkeologiasta ja geologiasta.

  • Tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa? Tee Yle Luonnon testi

    Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää.

    Suomi on ollut vuosimiljoonien aikana useita kertoja paksun mannerjäätikön peitossa. Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää, siirsivät ja siloittivat kiviä sekä kallioita. Paljasta sisäinen geologisi ja testaa, tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa.