Hyppää pääsisältöön

Kukaan ei halunnut soittaa meidän kanssamme! Avaruusromua 11.6.2017

Kartiomainen liikennemerkki
Kartiomainen liikennemerkki liikennemerkki, kartio

“Kukaan ei halunnut soittaa meidän kanssamme, koska me teimme niin omituisia asioita”, muistelee Ralf Hütter Kraftwerk-yhtyeen alkuaikoja.

Hän kertoo, kuinka muut soittajat vierastivat niitä kaikenlaisia häiriöääniä, kummallisia soundeja ja voimakkaita rytmejä, joista Kraftwerk rakensi musiikkinsa.

Kun Kraftwerk alkoi syksyllä 1971 äänittää toista albumiaan, yhtyeen perustajat Ralf Hütter ja Florian Schneider huomasivat olevansa yhtyeen ainoat jäsenet. Vaikka he yrittivät, he eivät saaneet edes ketään rumpalia houkutelluksi mukaansa. ”Kukaan rumpali ei halunnut soittaa meidän elektronisten laitteidemme kanssa”, muistelee Ralf Hütter.

Niinpä Ralf ja Florian hankkivat rytmikoneen. Ja koska he tiesivät, että uusi teknologia synnyttää uutta musiikkia, musiikkia syntyi ja nimenomaan uutta musiikkia.

Albumi sai nimekseen Kraftwerk 2. Se ilmestyi tammikuussa 1972 ja oli toinen Kraftwerk-nimellä tehty albumi. Tuo 2 voi viitata myös siihen, että Kraftwerk oli tuossa historiansa vaiheessa kaksimiehinen. Ralf ja Florian tekivät koko levyn kahdestaan.

Runsasta vuotta aiemmin, vuonna marraskuussa 1970 ilmestynyt Kraftwerk-niminen albumi oli ensimmäinen Kraftwerk-nimellä julkaistu levy. Tuolla levyllä oli ollut mukana kaksi rumpalia, mutta, kuten sanottu, nyt miehet olivat kahdestaan.

Huomionarvoista näillä molemmilla varhaisilla Kraftwerk-albumeilla on se, että ne eivät olleet elektronista musiikkia.

Levyillä ei soiteta syntesoijia, vaan esimerkiksi sähköurkuja, sähköpianoa, sähköbassoa, huilua, viulua, kitaraa ja erilaisia lyömäsoittimia. Toki monenlaisia sähköisiä efektilaitteita, kuten kaikulaitteita, on käytössä ja ote on hyvin elektronisen musiikin omainen, mutta noin tiukasti ottaen levyt eivät olleet elektronista musiikkia.

Nämä kaksi albumia, Kraftwerk ja Kraftwerk 2 ovat sikälikin erikoisia levyjä, että Kraftwerk itse on ollut varsin haluton julkaisemaan niitä uudelleen. Ja samalla yhtye haluaa ilmeisesti myös unohtaa kolmannen Kraftwerk-albumin, joka julkaistiin vuonna 1973 nimellä Ralf und Florian. Tuolla albumilla miehet olivat siis edelleen kahdestaan, ja musiikki oli kuin suoraa jatkoa kahdelle aiemmalle levylle. Paitsi että nyt oli mukaan tullut syntesoijia, esimerkiksi Minimoog.

Kaikki kolme albumia (Kraftwerk, Kraftwerk 2 ja Ralf und Florian) ovat kiinnostavia ja tärkeitä levyjä, vähintäänkin oman aikansa kuvastajina. Mutta monista huhuista ja jopa lupauksista huolimatta niitä ei ole julkaistu uudelleen. Tätä nykyä tuntuu siltä, että Kraftwerk haluaa pikemminkin unohtaa nämä levyt ja haluaa, että vuonna 1974 ilmestynyttä Autobahn-albumia pidettäisiin yhtyeen ensimmäisenä levynä.

Mutta ei tuo Autobahn syntynyt tyhjästä. Kyllä Autobahniin johtavia ajatuksia oli kuultavissa jo aiemmin, luonnollisestikin. Ja eräs levyjä yhdistävä tekijä oli niiden tuottamisessa mukana ollut legendaarinen Conny Plank, joka oli ollut mukana jo ensimmäistä Kraftwerk-albumia edeltäneellä Organisation-yhtyeen albumilla Tone Float, joka oli sekä Ralf Hütterin että Florian Schneiderin ensiesiintyminen äänilevyllä.

Ja sanomattakin on kai selvää, että tuo Organisationin albumi on myös hyvin harvinainen, eikä sitäkään ole myöhemmin julkaistu uudelleen. Paljon ainakin historiallisesti kiinnostavaa musiikkia on siis jätetty piiloon ja unohduksiin.

Jotakin täytyisi tehdä, tuumi berliiniläisen Zeitkratzer-orkesterin johtaja Reinhold Friedl. Zeitkratzer on nykymusiikkiin erikoistunut orkesteri, joka on kunnostautunut 1900-luvun avantgarden esittämisessä: John Cagea, Karlheinz Stockhausenia, Alvin Lucieria ja sitä rataa.

Ja on ryhmä myös levyttänyt esimerkiksi akustisen orkesteriversion Lou Reedin Metal Machine Musicista.

Joten ehkä tuntui jollakin tapaa luontevalta penkoa lisää historian levyhyllyjä ja löytää sieltä albumit Kraftwerk ja Kraftwerk 2. Niinpä Zeitkratzer alkoi esittää noiden albumien musiikkia ja pian tämä lähes unohtunut nykymusiikki löysi tiensä myös levylle.

Zeitkratzer ja Kraftwerk 2 -albumin pääteos, Klingklang:

Zeitkratzer ja lisää klassikkomateriaalia 1970-luvulta: Manuel Göttschingin E2-E4. Kitarassa maestro itse!

Berliinistä singahdamme sivistyneesti Tampereelle, jossa on tarjolla yhdistelmä kokeellista klubimusiikkia, samurai- ja yakuza-elokuvia, animea ja villejä konsepteja. Näin määritellään tamperelainen elektronisen musiikin projekti Goamae. Tämän mystisen nimen takaa löytyvät Markku Jylhä, joka tunnetaan myös nimellä Lubo-Mir, sekä kaksikon toinen jäsen Kimmo Vierimaa. Musiikissa on japanilaisen elokuvan ja animen henkeä:

Jos suunnistetaan Tampereelta pohjoiseen, saatetaan hyvin päätyä, jos ei nyt ihan Tornioon, niin jonnekin Oulun seutuville. The Kolmas on Veli-Matti O. Äijälän ja Markku L. Leinosen projekti, joka kuulostaa tinkimättömästi omalta hyvin elektroniselta itseltään. Jossakin kuvailtiin kaksikon musiikkia puuttuvaksi lenkiksi Suiciden ja Pan Sonicin välillä.

Jos Suiciden ja Pan Sonicin väliltä todellakin on puuttunut jokin lenkki, The Kolmas on ehdottomasti juuri se ainoa, joka voi ottaa tuon haastavan roolin. Musiikissa nimittäin on riittävästi niin sanottua substanssia ja näkemystä, jota tuohon kaikkeen tarvitaan.

The Kolmas -kaksikon tuotantoa on viime vuosina julkaistu kiitettävästi. Karkia Mistika Records on julkaissut CD:n Kolmas musiikki. Svart Records on julkaissut The Kolmatta vinyylinä ja Ektro Records on julkaissut The Kolmannen musiikkia c-kasetilla.

C-kasettijulkaisuja tuntuu tulevan aina vain enemmän. No, onhan se hauskaa ja hienoa kun tämä alun perin vuonna 1963 markkinoille tullut huikea ääniteformaatti on noussut lähes unohduksista.

Alun perin c-kasetti oli suunniteltu vain puheen ja datan tallentamiseen, mutta yhtäkkiä 1960-luvun lopulla siitä tuli hallitseva musiikin tallennemuoto.

C-kasetti oli yleisin äänitemuoto vinyyli-LP-levyjen rinnalla 1970-luvulta jopa 1990-luvun alkupuolelle asti. 1980-luvun puolivälissä c-kasetteja myytiin maailmanlaajuisesti 900 miljoonaa kappaletta vuodessa, joten ihan mitään nappikauppaa c-kasettien myynti ei ollut. Meillä Suomessa eniten c-kasetteja myytiin vuonna 1988.

Tämä on sikäli outoa, että tuolloin meilläkin olivat jo markkinoilla CD-levyt. Ne olivat tulleet saataville vuonna 1982 ja ensimmäinen suomalainen kaupallinen äänite julkaistiin CD-levyllä vuonna 1985. Vuonna 1988 CD-levyjä oli kaupan jo melko lailla. Vinyylilevyjä oli myös saatavilla lähes entiseen malliin, kuten myös äänitettyjä c-kasetteja.

Nämä kaikki formaatit elivät hetken ajan rinnakkain, mutta sitten alkoi tapahtua. Ensin katosivat c-kasetit ja vinyylilevyt ja sitten CD-levytkin, melkein. Ja nyt kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin tilanne alkaa muistuttaa entistä. C-kasetteja ja vinyylilevyjä julkaistaan yhä enemmän.

The Greatest Hoax on yhdysvaltalaisen Taylor Jordanin taiteilijanimi. Hänen esikoisalbuminsa on nimeltään Expiration Compositions. Ja kun kerrotaan, että tämä hänen albuminsa edustaa jotakin jota kutsutaan käsitteellä contemporary classical music, sitä alkaa ajatella aivan tietynlaista musiikkia, tietynlaista ilmaisua. Tuo contemporary classical music vie ajatukset jonnekin 1900-luvun akateemisen avantgarden maisemiin, eikä se juuri nyt kuulosta kovinkaan houkuttelevalta. Enemmänkin paperinmakuiselta ja kuivan akateemiselta.

Ja kun vielä kerrotaan, että tämä debyyttialbumi on teema-albumi, jonka teemana on kuolema ja kuolemanpelko, sitä alkaa odottaa vaikka mitä. Ehkä juuri pahinta.

Mutta onneksi ennakkoluulot ovat joskus täysin vääriä. Taylor Jordan, hänen elektroniikkansa ja levyllä soittava jousikvartetti (Mark Bridges, Elizabeth Larson, Eleanor Bartsch ja Paran Amirinazari) tietävät mitä tekevät.

Tekijä itse selittää asiaa ehkä parhaiten sanomalla, että musiikki ei kerro vain kuolemasta, vaan myös elämän onnesta. ”Aihe saattaa olla raskas”, sanoo Taylor Jordan, ”mutta minä haluan rohkaista ihmisiä arvostamaan omaa elämäänsä entistä enemmän”. Niinpä, eläkäämme nyt, kun on sen aika. Tämä ei ole ikuista.

AVARUUSROMUA 11.6.2017 - OHJELMAN MUSIIKKI:
ZEITKRATZER: Klingklang (Zeitkratzer Performs Songs from the Albums Kraftwerk and Kraftwerk 2)
GOAMAE: Universal Boss (Which Animal -EP)
GOAMAE: Which Animal (Which Animal -EP)
THE KOLMAS: The Kolmas (Kolmas musiikki)
ESA RUOHO: Running Low (S/T, c-kasettijulkaisu)
THE GREATEST HOAX: Pulling Up The Sheets (Expiration Compositions)

  • Kun tulevaisuus yllättää… Avaruusromua 30.7.2017

    Avaruusromua Toivon heinäkuussa: Onko meillä toivoa?

    Englantilainen filosofi Francis Bacon lietsoi 1600-luvulla edistysuskoa tulevaisuuteen. Hän oli sitä mieltä, että tieteellis-tekninen kehitys tulee viemään ihmiskunnan ennen näkemättömään aineelliseen ja henkiseen hyvinvointiin. Nyt meillä on tietokoneemme, älypuhelimemme ja koko digitaalinen maailmamme. Koneet pesevät vaatteemme ja astiamme, robotti-imurit siivoavat asuntomme ja robottileikkurit ajavat ruohikkomme. Pian junat ja autot liikkuvat ilman kuljettajaa. Onko ihminen onnellinen? Onko ihmisellä toivoa? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Roope Latvala - selkäänpuukotettu mies

    Miksi Roope Latvala lähti Children of Bodomista?

    Stonessa uransa aloittanut Roope Latvala on Suomen ehkä paras metallikitaristi. Tällä hetkellä hänen palveluksensa eivät kuitenkaan kelpaa kenellekään ja jopa vanhat ystävät ovat kääntäneet hänelle selkänsä. Alamäki alkoi keväällä 2015, jolloin Latvalan kerrottiin lähteneen Children of Bodomista. Se on Latvalan mukaan paskapuhetta. Nyt hän kertoo, mitä oikeasti tapahtui.

  • Matkailua, retroilua, outoja mutkia ja kummallinen vaskinen esine

    Avaruusromun heinäkuussa matkaillaan ja retroillaan.

    Avaruusromun heinäkuun toiveuusinnat tarjoavat matkailua, retroilua ja omituisella tavalla viihdyttävää kesämusiikkia. Trumpetisti Jon Hassell kutsuu elektronis-inhimillistä musiikkiaan futuristis-primitiiviseksi. Thomas Köner matkusti ympäri maapallon ja äänitti koko matkan. Ramp-yhtyeen miehet olivat mukana tuomassa Berliinin 1970-luvun kosmista musiikkia takaisin 2000-luvulle. Alan veteraani Steve Roach ihastui Roger Arrickin suunnittelemaan ja rakentamaan analogiseen syntesoijaan ja palasi sen myötä omaan menneisyyteensä. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Kun avaruuden sivilisaatio soittaa, älä vastaa

    Kiinan suosituin scifikirjailija Cixin Liu Worldcon75:ssa

    Kiinalainen tieteiskirjallisuus tekee samaan aikaan näyttävää esiinmarssia kuin Kiinan suurvalta-asema vahvistuu. Insinööri-kirjailija Cixin Liu voitti vuonna 2015 Hugon, yhden maailman suurista scifi-kirjallisuuspalkinnoista teoksellaan Three-Body Problem. Cixin Liun kekseliäs ja megalomaaninen scifi-eepos varoittaa avaruuden sivilisaatioista.

  • Pitkä sähkökatko saisi yhteiskunnan polvilleen 48 tunnissa - tiedätkö miten varautua?

    48 tunnissa sähkökatkos lamaannuttaisi arkielämän.

    Suomi toimii nykyään täysin sähkön varassa. Lyhyetkin sähkökatkot hankaloittavat elämää, mutta jo 48 tunnissa hankaluudet muuttuvat vakaviksi ongelmiksi: veden tulo lakkaa, ruoat pilaantuvat, pakkasella kotien lämpötila laskee. Nykyisten suositusten mukaan ihmisten kannattaisi varautua ns. kotivaralla selviytymään 72 tunnin ajan.

  • Tiesitkö tämän mustikasta?

    Säännöllinen mustikan syöminen voi lieventää tulehdustilaa.

    Mustikka on metsien kultakimpale. Jo muutama desi mustikoita päivässä auttaa kattamaan hyvän osan esimerkiksi päivän kuitumäärästä ja E-vitamiinitarpeesta. Säännöllinen mustikoiden syöminen voi myös lieventää esimerkiksi diabetekseen ja sepelvaltimotautiin liittyvää matala-asteista tulehdustilaa.

  • Mikko “Peltsi” Peltola haastaa itsensä äärirajoille extreme-lajeissa

    Luvassa on vauhtia, hikeä, tuskaa ja euforisia hetkiä.

    Uudessa sarjassa Mikko “Peltsi” Peltola haastaa itsensä äärirajoille jokamiehen extreme-lajeissa. Ensimmäiset, syksyllä 2017 suoritettavat lajit ovat 150 kilometrin merimelonta ja 130 kilometrin polkujuoksu. Luvassa on vauhtia, hikeä, tuskaa ja – toivottavasti – itsensä ylittämisen euforisia hetkiä.