Hyppää pääsisältöön

Kukaan ei halunnut soittaa meidän kanssamme! Avaruusromua 11.6.2017

Kartiomainen liikennemerkki
Kartiomainen liikennemerkki liikennemerkki, kartio

“Kukaan ei halunnut soittaa meidän kanssamme, koska me teimme niin omituisia asioita”, muistelee Ralf Hütter Kraftwerk-yhtyeen alkuaikoja.

Hän kertoo, kuinka muut soittajat vierastivat niitä kaikenlaisia häiriöääniä, kummallisia soundeja ja voimakkaita rytmejä, joista Kraftwerk rakensi musiikkinsa.

Kun Kraftwerk alkoi syksyllä 1971 äänittää toista albumiaan, yhtyeen perustajat Ralf Hütter ja Florian Schneider huomasivat olevansa yhtyeen ainoat jäsenet. Vaikka he yrittivät, he eivät saaneet edes ketään rumpalia houkutelluksi mukaansa. ”Kukaan rumpali ei halunnut soittaa meidän elektronisten laitteidemme kanssa”, muistelee Ralf Hütter.

Niinpä Ralf ja Florian hankkivat rytmikoneen. Ja koska he tiesivät, että uusi teknologia synnyttää uutta musiikkia, musiikkia syntyi ja nimenomaan uutta musiikkia.

Albumi sai nimekseen Kraftwerk 2. Se ilmestyi tammikuussa 1972 ja oli toinen Kraftwerk-nimellä tehty albumi. Tuo 2 voi viitata myös siihen, että Kraftwerk oli tuossa historiansa vaiheessa kaksimiehinen. Ralf ja Florian tekivät koko levyn kahdestaan.

Runsasta vuotta aiemmin, vuonna marraskuussa 1970 ilmestynyt Kraftwerk-niminen albumi oli ensimmäinen Kraftwerk-nimellä julkaistu levy. Tuolla levyllä oli ollut mukana kaksi rumpalia, mutta, kuten sanottu, nyt miehet olivat kahdestaan.

Huomionarvoista näillä molemmilla varhaisilla Kraftwerk-albumeilla on se, että ne eivät olleet elektronista musiikkia.

Levyillä ei soiteta syntesoijia, vaan esimerkiksi sähköurkuja, sähköpianoa, sähköbassoa, huilua, viulua, kitaraa ja erilaisia lyömäsoittimia. Toki monenlaisia sähköisiä efektilaitteita, kuten kaikulaitteita, on käytössä ja ote on hyvin elektronisen musiikin omainen, mutta noin tiukasti ottaen levyt eivät olleet elektronista musiikkia.

Nämä kaksi albumia, Kraftwerk ja Kraftwerk 2 ovat sikälikin erikoisia levyjä, että Kraftwerk itse on ollut varsin haluton julkaisemaan niitä uudelleen. Ja samalla yhtye haluaa ilmeisesti myös unohtaa kolmannen Kraftwerk-albumin, joka julkaistiin vuonna 1973 nimellä Ralf und Florian. Tuolla albumilla miehet olivat siis edelleen kahdestaan, ja musiikki oli kuin suoraa jatkoa kahdelle aiemmalle levylle. Paitsi että nyt oli mukaan tullut syntesoijia, esimerkiksi Minimoog.

Kaikki kolme albumia (Kraftwerk, Kraftwerk 2 ja Ralf und Florian) ovat kiinnostavia ja tärkeitä levyjä, vähintäänkin oman aikansa kuvastajina. Mutta monista huhuista ja jopa lupauksista huolimatta niitä ei ole julkaistu uudelleen. Tätä nykyä tuntuu siltä, että Kraftwerk haluaa pikemminkin unohtaa nämä levyt ja haluaa, että vuonna 1974 ilmestynyttä Autobahn-albumia pidettäisiin yhtyeen ensimmäisenä levynä.

Mutta ei tuo Autobahn syntynyt tyhjästä. Kyllä Autobahniin johtavia ajatuksia oli kuultavissa jo aiemmin, luonnollisestikin. Ja eräs levyjä yhdistävä tekijä oli niiden tuottamisessa mukana ollut legendaarinen Conny Plank, joka oli ollut mukana jo ensimmäistä Kraftwerk-albumia edeltäneellä Organisation-yhtyeen albumilla Tone Float, joka oli sekä Ralf Hütterin että Florian Schneiderin ensiesiintyminen äänilevyllä.

Ja sanomattakin on kai selvää, että tuo Organisationin albumi on myös hyvin harvinainen, eikä sitäkään ole myöhemmin julkaistu uudelleen. Paljon ainakin historiallisesti kiinnostavaa musiikkia on siis jätetty piiloon ja unohduksiin.

Jotakin täytyisi tehdä, tuumi berliiniläisen Zeitkratzer-orkesterin johtaja Reinhold Friedl. Zeitkratzer on nykymusiikkiin erikoistunut orkesteri, joka on kunnostautunut 1900-luvun avantgarden esittämisessä: John Cagea, Karlheinz Stockhausenia, Alvin Lucieria ja sitä rataa.

Ja on ryhmä myös levyttänyt esimerkiksi akustisen orkesteriversion Lou Reedin Metal Machine Musicista.

Joten ehkä tuntui jollakin tapaa luontevalta penkoa lisää historian levyhyllyjä ja löytää sieltä albumit Kraftwerk ja Kraftwerk 2. Niinpä Zeitkratzer alkoi esittää noiden albumien musiikkia ja pian tämä lähes unohtunut nykymusiikki löysi tiensä myös levylle.

Zeitkratzer ja Kraftwerk 2 -albumin pääteos, Klingklang:

Zeitkratzer ja lisää klassikkomateriaalia 1970-luvulta: Manuel Göttschingin E2-E4. Kitarassa maestro itse!

Berliinistä singahdamme sivistyneesti Tampereelle, jossa on tarjolla yhdistelmä kokeellista klubimusiikkia, samurai- ja yakuza-elokuvia, animea ja villejä konsepteja. Näin määritellään tamperelainen elektronisen musiikin projekti Goamae. Tämän mystisen nimen takaa löytyvät Markku Jylhä, joka tunnetaan myös nimellä Lubo-Mir, sekä kaksikon toinen jäsen Kimmo Vierimaa. Musiikissa on japanilaisen elokuvan ja animen henkeä:

Jos suunnistetaan Tampereelta pohjoiseen, saatetaan hyvin päätyä, jos ei nyt ihan Tornioon, niin jonnekin Oulun seutuville. The Kolmas on Veli-Matti O. Äijälän ja Markku L. Leinosen projekti, joka kuulostaa tinkimättömästi omalta hyvin elektroniselta itseltään. Jossakin kuvailtiin kaksikon musiikkia puuttuvaksi lenkiksi Suiciden ja Pan Sonicin välillä.

Jos Suiciden ja Pan Sonicin väliltä todellakin on puuttunut jokin lenkki, The Kolmas on ehdottomasti juuri se ainoa, joka voi ottaa tuon haastavan roolin. Musiikissa nimittäin on riittävästi niin sanottua substanssia ja näkemystä, jota tuohon kaikkeen tarvitaan.

The Kolmas -kaksikon tuotantoa on viime vuosina julkaistu kiitettävästi. Karkia Mistika Records on julkaissut CD:n Kolmas musiikki. Svart Records on julkaissut The Kolmatta vinyylinä ja Ektro Records on julkaissut The Kolmannen musiikkia c-kasetilla.

C-kasettijulkaisuja tuntuu tulevan aina vain enemmän. No, onhan se hauskaa ja hienoa kun tämä alun perin vuonna 1963 markkinoille tullut huikea ääniteformaatti on noussut lähes unohduksista.

Alun perin c-kasetti oli suunniteltu vain puheen ja datan tallentamiseen, mutta yhtäkkiä 1960-luvun lopulla siitä tuli hallitseva musiikin tallennemuoto.

C-kasetti oli yleisin äänitemuoto vinyyli-LP-levyjen rinnalla 1970-luvulta jopa 1990-luvun alkupuolelle asti. 1980-luvun puolivälissä c-kasetteja myytiin maailmanlaajuisesti 900 miljoonaa kappaletta vuodessa, joten ihan mitään nappikauppaa c-kasettien myynti ei ollut. Meillä Suomessa eniten c-kasetteja myytiin vuonna 1988.

Tämä on sikäli outoa, että tuolloin meilläkin olivat jo markkinoilla CD-levyt. Ne olivat tulleet saataville vuonna 1982 ja ensimmäinen suomalainen kaupallinen äänite julkaistiin CD-levyllä vuonna 1985. Vuonna 1988 CD-levyjä oli kaupan jo melko lailla. Vinyylilevyjä oli myös saatavilla lähes entiseen malliin, kuten myös äänitettyjä c-kasetteja.

Nämä kaikki formaatit elivät hetken ajan rinnakkain, mutta sitten alkoi tapahtua. Ensin katosivat c-kasetit ja vinyylilevyt ja sitten CD-levytkin, melkein. Ja nyt kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin tilanne alkaa muistuttaa entistä. C-kasetteja ja vinyylilevyjä julkaistaan yhä enemmän.

The Greatest Hoax on yhdysvaltalaisen Taylor Jordanin taiteilijanimi. Hänen esikoisalbuminsa on nimeltään Expiration Compositions. Ja kun kerrotaan, että tämä hänen albuminsa edustaa jotakin jota kutsutaan käsitteellä contemporary classical music, sitä alkaa ajatella aivan tietynlaista musiikkia, tietynlaista ilmaisua. Tuo contemporary classical music vie ajatukset jonnekin 1900-luvun akateemisen avantgarden maisemiin, eikä se juuri nyt kuulosta kovinkaan houkuttelevalta. Enemmänkin paperinmakuiselta ja kuivan akateemiselta.

Ja kun vielä kerrotaan, että tämä debyyttialbumi on teema-albumi, jonka teemana on kuolema ja kuolemanpelko, sitä alkaa odottaa vaikka mitä. Ehkä juuri pahinta.

Mutta onneksi ennakkoluulot ovat joskus täysin vääriä. Taylor Jordan, hänen elektroniikkansa ja levyllä soittava jousikvartetti (Mark Bridges, Elizabeth Larson, Eleanor Bartsch ja Paran Amirinazari) tietävät mitä tekevät.

Tekijä itse selittää asiaa ehkä parhaiten sanomalla, että musiikki ei kerro vain kuolemasta, vaan myös elämän onnesta. ”Aihe saattaa olla raskas”, sanoo Taylor Jordan, ”mutta minä haluan rohkaista ihmisiä arvostamaan omaa elämäänsä entistä enemmän”. Niinpä, eläkäämme nyt, kun on sen aika. Tämä ei ole ikuista.

AVARUUSROMUA 11.6.2017 - OHJELMAN MUSIIKKI:
ZEITKRATZER: Klingklang (Zeitkratzer Performs Songs from the Albums Kraftwerk and Kraftwerk 2)
GOAMAE: Universal Boss (Which Animal -EP)
GOAMAE: Which Animal (Which Animal -EP)
THE KOLMAS: The Kolmas (Kolmas musiikki)
ESA RUOHO: Running Low (S/T, c-kasettijulkaisu)
THE GREATEST HOAX: Pulling Up The Sheets (Expiration Compositions)

  • Mene metsään! Avaruusromua 25.6.2017

    Metsässä olo rauhoittaa, ja myös musiikki.

    Metsässä oleskelu laskee verenpainetta, vähentää lihasjännitystä ja alentaa sydämen sykettä. Metsässä olo rauhoittaa. Sanotaan, että jo muutama minuutti metsässä vaikuttaa meihin, mutta metsän hyödyt ja vaikutukset tulevat parhaiten esiin, jos metsässä viihtyy pitempään. Stressi helpottaa. Olo paranee. Amerikkalainen Robert Scott Thompson on tehnyt metsäistä musiikkia. Steve Roach ja Robert Logan lähestyvät asiaa biologian ja ihmisen luontosuhteen kautta. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Levyjä soittava kone ja muita ihmeitä. Avaruusromua 18.6.2017

    Voiko levysotinta oikeasti käyttää soittimena?

    Levysoitin. Pyörivällä levylautasella, äänivarrella ja äänirasialla varustettu soitin, jolla soitetaan vinyylilevyjä. Sehän on sanamukaisesti soitin. Mutta entä kun sitä aletaan oikeasti käyttää soittimena? Siis ei normaaliin vinyylilevyjen soittamiseen, vaan instrumenttina. Sveitsiläinen Strotter Inst on soittanut levysoitinta jo yli 20 vuotta. Hän ei ole tiskijukka. Hän ei juurikaan soita äänilevyjä, vaan levysoitinta. Avaruusromussa myös musiikkia 8-bittisestä maailmasta, aikamatka syntesoijalla ja kolme mikrotonaalista tuubaa. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kukaan ei halunnut soittaa meidän kanssamme! Avaruusromua 11.6.2017

    Berliiniläinen nykymusiikkiorkesteri Kraftwerkin kimpussa.

    Soittajat vierastivat niitä kaikenlaisia häiriöääniä, kummallisia soundeja ja voimakkaita rytmejä, joista Kraftwerk rakensi musiikkinsa, muistelee yhtyeen perustaja Ralf Hütter. Entä kun berliiniläinen nykymusiikkiorkesteri kaivaa levyhyllystään unohtuneita Kraftwerkin vinyylilevyjä yli neljän vuosikymmenen takaa ja alkaa soittaa tuota outoa musiikkia? Avaruusromussa myös uusia ääniä Suomesta ja Amerikasta: Goamae, The Kolmas, Esa Ruoho ja The Greatest Hoax. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Erki Pärnoja - epäonnistuja

    Katso live: Late August

    Erki Pärnoja on kireä ja levoton tutkimusmatkailija, joka rakastaa epäonnistumisen riskiä. Lisäksi hän on Viron tunnetuimpia muusikkoja. Vieraana-sessiossa Pärnoja esittää uusitun version Late August -kappaleestaan. Live tallennettiin Tallinnan Telliskivessä.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua