Hyppää pääsisältöön

Saara Sarvas: "Olenko valemorsian, jos en halua laihduttaa?"

Saaran suusta, kuva: Saara Sarvas
Saaran suusta, kuva: Saara Sarvas Kuva: Yle Saara Sarvas,vaakakapina

“Löytyyköhän mulle edes sopivaa sormusta?” Tunnistin tuon ajatuksen ja sen nostaman kauhun heti vastattuani myöntävästi tulevan aviomieheni kosintaan.

Kosijan nukahdettua koetin pimeän turvin mitata sormieni paksuutta selvittääkseni, kuinka todennäköistä on, ettei yksikään kultaseppä valmista tällaisille sormille sopivia metallirenkaita. Häästressini oli virallisesti alkanut – noin sekunti kihlautumiseni jälkeen.

Seuraavana päivänä tunnustin pelkoni myös sulholleni ja – yllätys yllätys – löysinkin unelmieni sormuksen, jonka kokovalikoima riitti ilman levennyksiä. Miten helvetissä päässäni piilotteleva läskin pelko pääsi yllättämään ja varjostamaan tätäkin hetkeä? OLE HYVÄ JA POISTU JO IKUISIKSI AJOIKSI AIVOISTANI!

Jos tavan nainen kokee arkipäiväisessä elämässään ulkonäköpaineita, tuntuvat kierrokset nousevan vähintäänkin eksponentiaalisesti, kun sormus ilmestyy nimettömään ja hääpäivä on päätetty. Juuri niin oli minullekin käydä! Mielikuvissani kun morsian on aina ollut varreltaan sorja, ja mikä kamalampaa – näin vaikutti olevan edelleen! Olen vain valemorsian, joka ei halua edes laihduttaa tai pukeutua valkoiseen unelmien mekkoon.

Valkoinen sitäpaitsi suurentaakin. Tyhmät häät. En haluu, enkä tuu.

Pohtiessani, kuinka monta kertaa joudun häitä suunnitellessani kokemaan vastaavanlaisen, hetkellisesti koko kehon halvaannuttavan pelon ja itseinhon, alkoi kauhuni katalysaattori selkiytyä: en kokenut sopivani morsiamen rooliin.

Aluksi menin kipsiin ja välttelin häihin liittyviä aiheita. Kuin aivoissani olisi ollut automaattinen sensuuri, joka ei antanut minun yhdistää itseäni mihinkään häihin liittyvään. Mistä tämä suorittamisen tarve oikein kumpusi? Klassinen morsiamen muotti on ihan järjetön - enkä ole ikinä aiemmin edes yrittänyt tai halunnut hetkeäkään mahtua siihen. Hääpäivänähän morsiamen ”pitää” perinteisesti olla kauneimmillaan siirtyessään isänsä suojasta sulhasen sukuun odotettuja hyvägeenisiä jälkeläisiä tuottamaan. Aika takaperoisen ja vanhentuneen oloinen syy yrittää näyttää paremmalta kuin koskaan ennen?

Vuosien varrella morsiamia meikatessani olen törmännyt aivan kaikkeen bridezillasta siihen morsiameen, joka ei ollut tehnyt häidensä eteen mitään muuta kuin herännyt hääpäivän aamuna. Kohtaamistani naisista kuitenkin vain alle viisi prosenttia on päässyt hääpäiväänsä asti ilman jonkinasteista stressiä laihduttamisesta, kasvojen ihon kunnosta, meikin onnistumisesta, puvusta tai jostain hääjuhlaan liittyvästä triviaalista osasta – jonka puuttumista ei huomaisi yksikään vieras.

Sanotaan se vielä kerran selkeästi: Naimisiin meneminen ja toiseen ihmiseen juridisesti sitoutuminen on hemmetin jännittävää, mutta jännitystä on ehdottomasti helpompi ja hyödyllisempi käsitellä muulla tavoin kuin itseään ja hääjuhlaa täydellistämällä. Millä muulla elämän osa-alueella se muka toimii?

Tietysti minäkin tahdon olla upeimmillani hääpäiväni aikanaan saapuessa, mutta ymmärrän, ettei minun tarvitse saavuttaa jotain tiettyä painoa, hampaiden vaaleusastetta tai hiusmittaa ansaitakseni hääjuhlamme ja siitä nauttimisen. Sen sijaan saan tehdä ihan mitä huvittaa!

Aion esimerkiksi kutsua paikalle vain ihmisiä, joiden mielestä olen ihana ja upea, vaikka tulisin paikalle verkkareissa ja ponnarissa – mikä muuten houkuttelee ajatuksena aika paljon. Sen lisäksi häihin täytyy saada hattarakone ja videopelinurkkaus kera säkkituolimeren.

Sen sijaan en tahdo viiden vuoden päästä muistaa, miten stressikäyräni kohosi huippuunsa kun kaikki ei ollutkaan ”elämäni tärkeimpänä päivänä” juuri suunnitelmien mukaista. Elämä jatkuu myös häiden jälkeen, ja tahdon saada tuosta kokemuksesta kaiken ihanan irti.

Yritänkin suhtautua häihini kuin mieluisaan positiivista itsekkyyttä harjoittavaan koulutehtävään, jonka deadlinenkin saa päättää ihan itse.

Olen valinnut itselleni parhaan mahdollisen työparin, jonka kanssa voimme löytää omasta mielestämme ylivoimaisesti parhaan tavan toteuttaa konseptihäät. Eikä kenenkään muun arvio voi vaikuttaa tämän tehtävän onnistumiseen.

Mikä vapauden huuma!

  • Vaakakapina - kansanliike, joka mursi pikadieettien vallan

    Kenenkään ihmisarvo ei ole kiinni kehon koosta

    Vaakakapina veti lääkärit, ministerit, kuntokeskukset ja ikilaihduttajat mukaan rintamaan. Kampanja mursi läskimyyttejä ja haastoi purkamaan kehovihan kulttuuria. Kun ihminen pitää itsestään, hän alkaa haluta itselleen hyviä asioita.

  • Sadun joulukirje: "Ajattelen edelleen, että ihminen on ihana!"

    Olkaamme kanssalaisia, ehdottaa Satu Lähteenkorva

    Millainen kulunut kapinavuosi on ollut Vaakakapinan psykologi Satu Lähteenkorvan näkökulmasta? Tässä Sadun joulukirje! Rakkaat vaakakapinalaiset ja sen rohkeat tukijat, En ole haikealla mielin, en, vaikka kohdallani päättyy yksi vaihe kapinassa, kun tehtäväni asiantuntijan roolissa päättyy. Olen saanut oppia paljon, enemmän kuin arvaatkaan.

Uusimmat sisällöt - Vaakakapina