Hyppää pääsisältöön

Erkki Astala: Julkinen tila – yksilöllinen media

Erkki Astala poseeraa hymyillen katsoen kuvan oikeaan viistoon.
Erkki Astala poseeraa hymyillen katsoen kuvan oikeaan viistoon. Kuva: Yle/Ilmari Fabritius yle draama

Julkisen tilan ylläpitäminen on julkisen palvelun median tärkeä tehtävä, kirjoitti Ismo Silvo näkökulmatekstissään, joka julkaistiin myös Ajatuksia ajasta, demokratiasta ja Ylestä -artikkelikokoelmassa.

Artikkelin ajatus on, että tarvitaan tila sille kulttuuriselle vuorovaikutukselle, jossa yhteisö voi pohtia arvojaan ja muodostaa käsityksen itsestään ja tulevaisuudestaan. Julkisen palvelun medialle tuo yhteisö tarkoittaa koko sitä väestöä, joka sen vaikutusalueella asuu. Heitä julkisen palvelun median pitää palvella, heille ylläpitää tuota julkista tilaa.

Uusi media, muuttuvat rituaalit

Uuden median valtakaudella tämä tehtävä on entistä vaativampi. Se ei ole vaativa vain siksi, että samat sisällöt eivät puhuttele laajoja väestönosia samalla tavalla kuin ennen, vaan ehkä vielä enemmän siksi, että tuon puhuttelun onnistuminen ei ole kiinni vain sisällöistä ja niiden kerrontatavoista. Yhä enemmän on kyse sisältöjen julkaisemisen tavoista.

Toki sisältö ja julkaiseminen ovat olleet naimisissa jo perinteisessä mediassa. Perinteiseen mediakäyttöön radiossa ja televisiossa liittyy vahvasti rutiinin, rituaalin elementti. Median käyttö rytmittää ja katkoo arkea samankaltaisella säännöllisyydellä kuin uskonnolliset rituaalit ennen, siinä mielessä median käyttö on maallinen juhla.

Jos jos ajattelemme durkheimiläisittäin – säännöllisesti toistuvien ja yhdessä jaettujen uskonnollisten rituaalien keskeinen tehtävä oli yhteisön yhteisyyden ylläpitäminen ja uusintaminen – yhdessä jaettu mediakäyttö toteuttaa samankaltaista tehtävää.

Miten on uuden median kanssa?

Online-käyttöä ja sosiaalista mediaa leimaa vahvemmin yksilöllisyys: käyttö on ajasta ja paljolti paikasta riippumatonta ja käyttäjä on halutessaan myös myös sisällön tuottaja. Julkisesta tulee uudella tavalla yksityistä. Kun mediakäytöstä katoaa ajallinen yhteys, tarkoittaako se rituaalisuuden ja sen myötä yhteisyyden ylläpitämisen rapautumista?

Väitän että uudempi mediakäyttö ei tyhjenny rituaalisuudesta, mutta varmaankin määrittelee sitä uudelleen.

Jakaminen ja yhteisyys

Mitä muuta kuin rituaalista, mitä muuta kuin oman yhteisösuhteeni uusintamista, on se että toistuvasti tarkistan ja päivitän sosiaalisen median tilejäni? Olennainen ero on se, että nyt näyttäydymme itse itsellemme tämän rituaalin pappeina.

Entä miten suuri osa online-käytöstä on lopulta yksilöllisten valintojen sanelemaa? Miten tärkeää siinäkin on tarve jakaa sisällön käytön kokemus yhteisön muiden jäsenten kanssa? Monien sisältöjen online-julkaisun ajankohta on juhlan hetki sen sisällön ystäville, hetki joka halutaan jakaa, jossa halutaan olla mukana.

Uusi media synnyttää uudenlaista rituaalisuutta, uudenlaisia yhteisyyden uusintamisen tapoja. Voi olla, että kyse on vain uudesta askeleesta sillä yhteisösuhteen yksityistymisen tiellä, jota jo perinteinen media on rakentanut.

On kuitenkin ilmeistä, että täyttääkseen julkisen tilan ylläpidon tehtäväänsä, julkisen palvelun median on opittava ymmärtämään, miten uudempi mediakäyttö yhteisyyttä uusintaa. Julkisen palvelun on rakennettava omat palvelunsa ja sisältöjen julkaiseminen, koko tarjoilunsa, sen ymmärryksen pohjalta.

Toki sisältö on yhä median pihvi. Sen ympärille yhteisyys kehkeytyy. Ilman sisältöä ei ole jaettavaa, ei juhlaa, ei yhteisyyttä.

Sisällön ja julkaisemisen uudenlainen ykseys

Uusi media tuo myös toisen haasteen sille, miten sisältöjen tarjonnalla voidaan yhteisyyttä rakentaa: se luo uuden kontekstin sisältöjen merkityksen muodostumiselle. Yhteisyys ei ole (vain) mediainstituution välittämää, vaan käyttäjät ovat itse välittäjiä.

Mitä enemmän sosiaalinen media leimaa sitä, miten ihmiset merkityksellistävät kaikkea kokemusmaailmaansa, mediasisällöt mukaanlukien, ja mitä enemmän sosiaalisen median käyttöä leimaa jyrkkä erottautuminen samanmielisten osayhteisöihin, sitä jyrkemmin jakautuu myös se, millaisia merkityksiä ihmiset sisällöille antavat, tuottavat ja jakavat.

Julkisen tilan ylläpidon tehtävä edellyttää, että julkisen palvelun media löytää tapoja ylittää erimielisten osayhteisöjen välisiä rajoja. Vain siten yhteinen arvopohdinta ja keskustelu on mahdollista.

Sisältö ja julkaiseminen ovat lopulta yhtä: kyse on sisältöjen tarjolle tuomisesta, välineiden tarjoamisesta merkitysten jakamiseen sekä yhteisöjen ylläpidosta luovasti, niiden rajoja ylittävillä tavoilla. Tämä ei ole pieni tehtävä. Se on valtavan vaativa, valtavan tärkeä tehtävä.

Kiitos Ritva Leinolle, Vesa Pihanurmelle ja Ari Ylä-Anttilalle inspiraatiosta.

Erkki Astala
tilaaja, Yle Draama

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Ratkaisu tekstiilijätevuoriin: näin T-paitasi syntyy uudelleen

    Tuotat elämäsi aikana 1000 kg tekstiilijätettä.

    70 000 tonnia vaatteita ja kodintekstiilejä päätyy joka vuosi paremman puutteessa jätteenpolttolaitoksiin Suomessa. Mutta ei enää kauan! Iso osa siitä voidaan jatkossa kierrättää, kun puhkikulutetusta puuvillasta voidaan kemiallisesti synnyttää uutta kuitua. Jos VTT:n kehittämä tekniikka lyö läpi, poisheitettävästä puuvillasta polttoon joutuu enää 15 prosenttia.

  • Finalaska - unelma suomalaisesta osavaltiosta

    Suunnitelmat suomalaisten evakuoimiseksi Alaskaan.

    Talvisodan aikaan Suomesta oltiin huolissaan Yhdysvalloissa. Pieni ja sympaattinen Suomi näytti jäävän suuren Neuvostoliiton jyräämäksi. Yhdysvallat kuitenkin pysytteli vielä tuolloin erossa Euroopan sodista, eikä apua juuri herunut. Alkuvuodesta 1940 nuoret amerikkalaiset Robert Black ja Leonard Sutton laativat suunnitelman suomalaisten evakuoimisesta Yhdysvaltoihin.