Hyppää pääsisältöön

Vaakakapinan kesäjatkis, osa 1

Kuvassa on oranssilinssiset aurinkolasit rannalla. Kuvassa on teksti Vaakakapinan kesäjatkis.
Kuvassa on oranssilinssiset aurinkolasit rannalla. Kuvassa on teksti Vaakakapinan kesäjatkis. Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen / stocksnap.io vaakakapinan kesäjatkis

Vaakakapina julkaisee kahdeksanosaisen kesäjatkiksen, jonka kirjoittamiseen voi kuka tahansa osallistua Jenny ja Läskimyytinmurtajat -yhteisössä.

OSA 1


Viimeinen työviikko ennen kesälomaa käynnistyy hitaasti ja tahmaisesti.
En millään jaksaisi kuunnella kollegoiden jatkuvaa puimista siitä, mitä kaikkea tänä kesänä on pakko tehdä - yksi aikoo hankkia paritaloasuntonsa vehreälle takapihalle täydellisen kasvihuoneen, toinen matkustaa läpi Euroopan asuntoautolla ja kolmas aikoo viettää neljä viikkoa askeettisissa oloissa mummoltansa perityllä kesämökillä. Itse yritän vain selviytyä tästä työviikosta, jonka jälkeen vietän neljä viikkoa peiton alla.

Ontuvalta rakkauselämältäni putosi kaksi viikkoa sitten pohja. Olin korviani myöten rakastunut, kun rakkauteni kohde totesi haluavansa ottaa etäisyyttä. Olin hänen kommentistaan niin pöyristynyt, että puolen tunnin huutokonsertin jälkeen sain ongittua häneltä totuuden: eromme syy ei suinkaan ollut etäisyys, vaan hänen uusin valloituksensa.

Exäni oli kuulemma törmännyt jatkojen jatkoilla tämän hetken kuumimpaan reality-julkkikseen, eikä hän vain voinut pitää näppejään tästä erossa. Hän halusi kokea lisää jännitystä, elämä on kuulemma liian lyhyt taviksena olemiseen. Ilmekään värähtämättä toivotin hänelle kaikkea hyvää elämässä, kun hän poistui sotkuisesta yksiöstäni, vaikka oikeasti halusin heittää häntä kaikella käteni ulottuvissa olevalla irtaimistolla.

“Haloo, ollaanko sitä hereillä?” Havahdun vihaisista ajatuksistani pomoni narisevaan ääneen. Hän on livahtanut selkäni taakse ja painautunut turhan liian lähelle tuolini selkänojaa.

“Jep, hereillä ollaan”, mutisen ja käännän rintamasuuntani pomoani kohti. “Onko tänään tiedossa jotain erityistä?”

Pomoni myhäilee ja hänen kapeat huulensa vääntyvät virnistyksen kaltaiseen hymyyn. “Mulla olis sulle projekti!”

Projekti? Mikä ihmeen projekti? Jos saisin yhdenkään lisätyön ennen lomaa, kuolisin. Ajatukseni pysyvät hädin tuskin kasassa tämänhetkisen työtaakan alla, saati jos joutuisin ahkeroimaan vielä lisää. Vastentahtoisesti kysyn, mistä mahtaa olla kyse, kun pomoni astuu sivuun ja hänen takaansa paljastuu erittäin suloinen ilmestys.

“Tässä on Utu, veljeni kuopus. Hän kaipasi kesätöitä ja ajattelin, että tänne meillehän tarvitaan lomittajaa. Sinä voisit näyttää Utulle paikkoja ja opastaa alkuun, Utu tulee tekemään noita sun hommia kesän ajan!”

Tunnen punan lehahtavan kasvoilleni, kun katson Utua. Hän on pitkänhuiskea, tummatukkainen ja sinisilmäinen hahmo, jonka kasvoja koristaa leveä hymy. Hän on hyvin lapsenkasvoinen, veikkaan että hän on aivan maksimissaan 20-vuotias. Jokin hänessä kiehtoo minua suunnattomasti!

“Moikka, mä olen Seri”, totean ja kättelen Utua. Hänen kädenpuristuksensa on jämäkkä olematta ahdistava, eikä hänen kämmenensä tunnu läheskään niin hikiseltä kuin omani. Vedän käteni äkkiä pois, hieron kämmeniäni yhteen ja pahoittelen nihkeää ihoani. Utu naurahtaa ja hänen siniset silmänsä säkenöivät vielä kirkkaampana kuin aiemmin. “Hei, en mä olis edes tajunnut että sun käsi on nihkee!” Utu tokaisee ja vilauttaa vielä hammashymyn.

Huomaan toimistossa istuvien kollegoiden hiljenneen ja tuijottavan Utua. En ole ainoa, joka on huomannut hänen puoleensa vetävät piirteensä. Tunnen niskassani myös kateellisia katseita - en varmasti ole ainoa joka voisi kädestä pitäen näyttää Utulle kuinka hommia tässä työpaikassa hoidetaan!

“Noniin, jätän teidän nyt kahden, mun pitää rientää palaveriin!” Pomoni havahtuu ja kävelee ripeästi käytävän päässä olevaan kokoushuoneeseen. Olisin kaivannut häneltä hieman tarkempaa ohjeistusta siitä, mitä kaikkea minä hänen nuorelle sukulaiselleen opastan. Päätän aloittaa ohjeistuksen tutustumalla projektiini paremmin.

“Kuule Utu, ennen kuin me voidaan tehdä kunnolla töitä yhdessä, täytyy meidän vähän tutustua! Minkäs ikäinen sä oletkaan?” kysyn Utulta ja yritän näyttää mahdollisimman neutraalilta.

“Mut kyllähän me on tavattu aiemminkin! Etkö sä muista mua?” Utu kysyy, vilauttaa upean hammashymynsä ja katsoo minua upeilla, sinisillä silmillään.


Missä Utu ja Seri ovat aiemmin tavanneet? Miten Serin kollegat suhtautuvat uuteen tulokkaaseen? Entä mitä Serin ja Utun välillä tulee tapahtumaan? Osallistu Vaakakapinan kesäjatkiksen luomiseen Jenny ja Läskimyytinmurtajat -yhteisössä!
  • Vaakakapina - kansanliike, joka mursi pikadieettien vallan

    Kenenkään ihmisarvo ei ole kiinni kehon koosta

    Vaakakapina veti lääkärit, ministerit, kuntokeskukset ja ikilaihduttajat mukaan rintamaan. Kampanja mursi läskimyyttejä ja haastoi purkamaan kehovihan kulttuuria. Kun ihminen pitää itsestään, hän alkaa haluta itselleen hyviä asioita.

  • Sadun joulukirje: "Ajattelen edelleen, että ihminen on ihana!"

    Olkaamme kanssalaisia, ehdottaa Satu Lähteenkorva

    Millainen kulunut kapinavuosi on ollut Vaakakapinan psykologi Satu Lähteenkorvan näkökulmasta? Tässä Sadun joulukirje! Rakkaat vaakakapinalaiset ja sen rohkeat tukijat, En ole haikealla mielin, en, vaikka kohdallani päättyy yksi vaihe kapinassa, kun tehtäväni asiantuntijan roolissa päättyy. Olen saanut oppia paljon, enemmän kuin arvaatkaan.

Uusimmat sisällöt - Vaakakapina