Hyppää pääsisältöön

Erkka Filander ajatteli kiusattujen kasvoja kirjoittaessaan runoteostaan

Runoilija Erkka Filander
Runoilija Erkka Filander. Runoilija Erkka Filander Kuva: Virpi Alanen Erkka Filander,runoilijat,Tanssiva karhu

Erkka Filander muisteli koulunsa kiusattuja ja kirjoitti kehutun runoteoksen marttyyreistä ja rakennuksista. Nyt Torso on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi. Mutta miksi Filander on sitä mieltä, ettei hänen teostaan kannata lukea ääneen?

Erkka Filanderin Torso on runoteos arkkitehtuurista, tiloista ja marttyyriudesta. Se operoi uskonnollisilla rakennuksilla ja rituaaleilla olematta uskonnollinen tai ainakaan tunnustuksellinen teos.

Torso vilisee katedraaleja, ikoneita ja patsaita. Niistä Filander on saanut kokemuksia Roomassa asuessaan. Silti Filander tähdentää, ettei häntä kiinnosta vain kirkkoarkkitehtuuri, vaan hän on kiinnostunut yleisesti sellaisesta arkkitehtuurista, joka on nimetty tai pyhitetty jollekin tietylle asialle.

Kirkkoarkkitehtuurissa Filanderia viehättää sen monitahoisuus. Toisinaan Filanderin kokemukset kirkkorakennuksista ovat olleet negatiivisia, toisinaan äärimmäisen ekstaattisia.

– Kirkko on tehty tilana hiljentymistä ja oman itsensä tarkkailua mutta myös jollekin muulle antautumista varten. Kirkko ei olekaan yksinäisyyden vaan jaetun rituaalin tila, Filander summaa.

Torsossa tärkeää on myös se, mitä sivuilla ei ole.

Tilallisuus näkyy paitsi runojen sisällössä myös tavassa, jolla Filander on asetellut runot teoksensa sivuille. Runot ovat fragmentteja, joiden ympärillä on paljon tyhjää tilaa. Siten teos on väljine sivuineen itsekin kuin arkkitehtuuria.

– On klassisia teorioita kirjasta tilana, Filander sanoo Yle Radio 1:n Kultakuumeen haastattelussa, kun häneltä kysyttiin arkkitehtuurista kirjoittamiseen johtaneista vaikuttimista.

Torsossa tyhjällä tekstittömällä tilalla on runollinen roolinsa. Ehkä juuri siksi Filander on sitä mieltä, etteivät Torson runot sovi ääneen luettaviksi. Visuaaliset asetelmat eivät tietenkään välity muuten kuin näkemällä. Katse on tarpeen.

Vahvasta visuaalisuudestaan huolimatta teos on samalla takakansitekstinsä mukaan vastalause näkyvälle. Nähdäkseni kyse on paitsi teoksen uskonnollis-filosofisesta otteesta myös arkkitehtuurin kokemisen välittämisestä. Arkkitehtuuri ei ole vain visuaalista vaan ennen kaikkea tilallista.

Tilan kokemisesta ei ole puhuttu omana aistinaan vaan pikemminkin monien aistien sulautumana. Toisaalta mitään ei havaita puhtaasti yhdellä aistilla; tämän luonnontieteilijät tietävät. Ja ehkä myös runoilijoilla on ollut siitä aavistus jo kauan ennen tiukkaa dataa.

Torsossa tärkeää on siis myös se, mitä sivuilla ei ole. Mutta paradoksaalisesti se, mikä ei näy, on sittenkin valkoisena paperina näkyvää. Se on visuaalinen ilmiö.

Yksi kirjoittamisen strategia oli muistella koulun kiusattuja.

Myös marttyyrius on vahvasti läsnä Torsossa sanan alkuperäisessä merkityksessä. Kyse ei ole siitä, että joku esiintyisi mielenosoituksellisesti vääryttä kärsineenä, vaan kyse on niistä, jotka todella kärsivät vakaumuksensa tähden. Filander ei nimeä ketään erityistä marttyyria, vaan käsittelee ilmiötä yleisellä tasolla.

Jotkut ovat Torsoa lukiessaan ajatelleet maailmanpoliittista tilannetta pakolaisineen. Todellisten marttyyrien aika ei ole ohi. Toisaalta osa lukijoista on jäänyt pohtimaan, onko länsimaalaisista enää marttyyreiksi. Onko sellaisia vakaumuksia, joiden puolesta olemme valmiita vaikka kuolemaan? Lukutapoja ja -asentoja on monenlaisia.

Kultakuumeen haastattelussa Filander puhuu marttyyrien lisäksi laajemminkin särkyneistä kasvoista ja ihmisistä, jotka eivät ole saaneet rakkautta osakseen. Ehkä hieman yllättäen yksi hänen kirjoittamisensa strategia oli muistella koulunsa kiusattuja.

– Jokainen muistaa koulusta ainakin yhden lapsen, jota kiusattiin jatkuvasti. Riittää kun miettii noita kiusattujen kasvoja, särkyneitä kasvoja, Filander sanoo.

Miten lienee romantiikan suhteen.

Filanderin esikoinen nimeltä Heräämisen valkea myrsky on niputettu lehtikritiikeissä osaksi romantiikan traditiota. Se ei ole ihmeellistä, sillä Filander on ilmoittanut esikuvikseen romantiikan suurnimet John Keatsin ja Percy Bysshe Shelleyn. Silti Filander on itse Aamu-tv:n haastattelussa kieltäytynyt romantikon manttelista.

Miten lienee romantiikan suhteen. Ainakaan Torso katedraaleineen ei lievennä kuvaa romantiikan kaiuista, sillä uskonnollinen kuvasto ja jylhät rakennukset ovat nimenomaan romantiikalle tyypillistä.

Erkka Filander

S. 1993

Teokset

Torso, 2016
Heräämisen valkea myrsky, 2013

Palkinnot

Helsingin Sanomain esikoiskirjapalkinto v. 2013

Tanssiva karhu on Ylen vuodesta 1994 lähtien runoteokselle jakama palkinto. Palkintosumma on 4 000 euroa.

Tanssivan karhun raati perustelee Torson ehdokkuuden näin:

Kirjassaan Filander tutkii uskon ja uhrautumisen äärimmäistä reunaa, marttyyriutta. Vaikka kirja on fragmentaarinen, sillä on läpikäyvä, määrätietoinen tavoite hahmottaa pikemminkin korvan kuin silmän viisautta. Vastalause näkyvälle, niin kuin kirjassa sanotaan.

Kaikkien teosvalintojen perustelut täällä: Tässä ovat Ylen Tanssiva karhu -palkinnon ehdokkaat

Tänä vuonna Tanssivaa karhua tavoittelevat Erkka Filanderin Torso, Catharina Gripenbergin Handbok att bära till en dräkt, Sirpa Kyyrösen Ilmajuuret, Tiina Lehikoisen Multa, V. S. Luoma-ahon Mantra ja Harri Nordellin Hajo.


Kuuntele Erkka Filanderin haastattelu Kultakuumeesa:

  • Seitsemän nuorta kapinallista

    Seitsemän veljeksen uudet tulkinnat

    Mitä jos ei luettaisikaan Seitsemää veljestä suomalaisen 1800-luvun talonpoikaiselämän roisina kuvauksena, vaan tulkittaisiin veljeksiä yhteisöön sopeutumattomina kapinallisina tai peräti hylkiöinä, muukalaisina ja suvaitsevaisuuden opettajina. Saitko sinäkin Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -romaanin luettavaksesi äidinkielen tunnilla?

  • Purevan hauska Huovinen

    Veikko Huovisen huumori ei ole hampaatonta

    Veikko Huovinen oli vain 24-vuotias luodessaan korpifilosofi Konsta Pylkkäsen. Havukka-ahon ajattelija saattaisi olla rasittava kaveri oikeassa elämässä, mutta kirjallisena hahmona hän on täydellinen.

  • Koivu ja tähti skoolaa kossupiimällä isänmaalle

    Pirkko Saision näytelmä sekoittaa myyttejä ja tragikomediaa

    Pirkko Saisio on kirjoittanut oman näkemyksensä Zacharias Topeliuksen Koivun ja Tähden tarinasta. Alkuteos antaa raamit, joiden puitteissa kirjailija kuljettaa humoristisina, raakoina väläyksinä maamme historiaa. Kansallisteatterin juhlanäytelmä on älyttömän hauska, tyly – ja kovin lohduton.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Ratkaisu tekstiilijätevuoriin: näin T-paitasi syntyy uudelleen

    Tuotat elämäsi aikana 1000 kg tekstiilijätettä.

    70 000 tonnia vaatteita ja kodintekstiilejä päätyy joka vuosi paremman puutteessa jätteenpolttolaitoksiin Suomessa. Mutta ei enää kauan! Iso osa siitä voidaan jatkossa kierrättää, kun puhkikulutetusta puuvillasta voidaan kemiallisesti synnyttää uutta kuitua. Jos VTT:n kehittämä tekniikka lyö läpi, poisheitettävästä puuvillasta polttoon joutuu enää 15 prosenttia.

  • Finalaska - unelma suomalaisesta osavaltiosta

    Suunnitelmat suomalaisten evakuoimiseksi Alaskaan.

    Talvisodan aikaan Suomesta oltiin huolissaan Yhdysvalloissa. Pieni ja sympaattinen Suomi näytti jäävän suuren Neuvostoliiton jyräämäksi. Yhdysvallat kuitenkin pysytteli vielä tuolloin erossa Euroopan sodista, eikä apua juuri herunut. Alkuvuodesta 1940 nuoret amerikkalaiset Robert Black ja Leonard Sutton laativat suunnitelman suomalaisten evakuoimisesta Yhdysvaltoihin.

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Kuinka helppoa olikaan hermostuttaa kaikki! Avaruusromua 22.10.2017

    Miltä kuulostaa neljällä vanhalla Casiolla tehty musiikki?

    Ne olivat laitteita, joilla oli helppo saada läheiset raivon partaalle. Niissä oli usein normaalia pienempi pianokoskettimisto, jonkin verran automatiikkaa ja melko hupaisia soundeja. Ne olivat pieniä muovisia kosketinsoittimia. Varsinkin 1980- ja 90-luvuilla niihin törmäsi siellä täällä. Useimmiten niiden nimi oli Casio. Miltä kuulostaa neljällä vanhalla Casiolla tehty musiikki? Entä kun musiikkia tehdään kolmella rikkakasvilla? Miltä kuulostavat pujo, hevonhierakka ja pelto-ohdake? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Virolainen muusikko Raul Saaremets muistelee karua neuvostoaikaa: “Oikeus musiikkiin riistettiin minulta”

    Melodija-levy-yhtiö päätti mitä Virossa kuunneltiin.

    Neuvostoliitossa musiikkia tuotettiin vain valtiovallan tarkan kontrollin alla. Vuonna 1964 perustettiin kulttuuriministeriön alainen Melodija, joka oli maan ainoa levy-yhtiö lähes 30 vuotta. Sen alaisuudessa toimi käytännössä koko musiikkiteollisuus: levytysstudiot, levyjen valmistus ja jakelu, levykaupat sekä promootio.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 5: Ensimmäinen kosketus

    Jonni Roos tekee ensimmmäiset sahaukset ja höyläykset.

    Puutavaraa hankittuani, aihioita katseltuani ja luettuani kitaranrakennusta koskevia kirjoja koitti vihdoin sitten se odotettu päivä, jolloin astuin ensi kertaa Omnian Nikkariverstaan ovesta sisään.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 6: Parhaat mahdolliset neuvot

    Jonni Roos saa neuvoja kitaranrakentamiseen Kari Niemiseltä.

    Koska olen aloittelija, tarvitsen parhaat mahdolliset neuvot. Kitaranrakentaja Kari Nieminen tekee Versoul-tuotemerkillä kitaroita maailman huipulle. Mm. Rolling Stonesin Ronnie Woodilla ja ZZ Topin Billy Gibbonsilla on useita Niemisen rakentamia kitaroita. Kari koputtelee tuomaani ruusupuuotelaudan aihiota, ja kuuntelee. Helähdys on soiva ja se soi melko korkealta.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 4: Puutavarakaupassa

    Jonni Roos menee ihan oikeaan puutavaramyymälään.

    Kerroin aikaisemmassa blogauksessani, että ostin kitaran rungon valmiiksi höylättynä ja liimattuna lankunpalana, ja sain vielä lisäksi kolme pitkälle tehtyä runkoaihiota kaupan päälle. Stratocaster- ja telecaster -tyyppiset kitarat tehdään usein lepästä, ja ostamani lankku on kotimaista tervaleppää. Kaulaan tarvitaan kuitenkin kovempaa ja jäykempää puuta, ja näissä kitaroissa tyypillinen kaulapuu on vaahtera.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 3: Työkaluja, neuvoja ja kirjallisuutta

    Jonni Roos kertoo, mistä löysi kitaranrakennustietoa.

    Olen jo muutamien vuosien ajan ostanut halvalla eteen tulevia puutyökaluja ilman sen kummempaa tarkoitusta. Päätettyäni rakentaa kitaran, uskoin niille tulevan käyttöä. Autotallin perukoilla minulla oli avaamaton käsisirkkeli pakkauksessaan, pienehkö yläjyrsin, pienoispora ja akkuporakone. Rakentamisen alkuvaiheessa näiden käyttökelpoisuus kitaranrakennukseen oli kuitenkin minulle epäselvää.

  • Kitaranrakennusblogi, osa 2: Lentävä lähtö

    Jonni Roos ostaa runkoaihion ensimmäiseen kitaraansa.

    Kitaranrakennukseni sai lentävän lähdön. Muusikoiden.net -ilmoituspalastalla Esa ilmoitti myyvänsä kitaran rungoksi soveltuvan palan tervaleppää.

  • Rakenna oma soitin - osallistu KulttuuriCocktailin rakennushaasteeseen!

    Rakenna soitin - ja näytä meille mitä rakennat!

    Sinäkin voit rakentaa soittimen! Aloita nyt, ja lähetä meille päivityksiä siitä, miten rakentaminen edistyy. Tammikuun loppuun mennessä kutsumme rakentamiseen osallistuneet Ylen tiloihin Pasilaan, jossa ihmettelemme valmistuneita soittimia yhdessä. Soitin voi olla mikä tahansa soiva peli. Tee vaikka rumpu, triangeli tai kitara!

  • Unohdettu supertutkija Edvard Westermarck tutki insestiä ja puolusti naisia

    Viisi ydinkohtaa Edward Westermarckin elämäntyöstä

    Edvard Westermarckin (1862–1939) nimi tunnetaan hyvin maailmalla, mutta ei Suomessa. Tietämättömyyteemme saattaa vaikuttaa se, ettei hänen teoksistaan ole suomennettu kuin muutama eikä hänen elämäntarinaansa tunneta täällä juurikaan. Syytä olisi, koska Westermarck on vaikuttanut käänteentekevästi monella tieteen alueella.

  • Seitsemän nuorta kapinallista

    Seitsemän veljeksen uudet tulkinnat

    Mitä jos ei luettaisikaan Seitsemää veljestä suomalaisen 1800-luvun talonpoikaiselämän roisina kuvauksena, vaan tulkittaisiin veljeksiä yhteisöön sopeutumattomina kapinallisina tai peräti hylkiöinä, muukalaisina ja suvaitsevaisuuden opettajina. Saitko sinäkin Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -romaanin luettavaksesi äidinkielen tunnilla?