Hyppää pääsisältöön

Erkka Filander ajatteli kiusattujen kasvoja kirjoittaessaan runoteostaan

Runoilija Erkka Filander
Runoilija Erkka Filander. Runoilija Erkka Filander Kuva: Virpi Alanen Erkka Filander,runoilijat,Tanssiva karhu

Erkka Filander muisteli koulunsa kiusattuja ja kirjoitti kehutun runoteoksen marttyyreistä ja rakennuksista. Nyt Torso on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi. Mutta miksi Filander on sitä mieltä, ettei hänen teostaan kannata lukea ääneen?

Erkka Filanderin Torso on runoteos arkkitehtuurista, tiloista ja marttyyriudesta. Se operoi uskonnollisilla rakennuksilla ja rituaaleilla olematta uskonnollinen tai ainakaan tunnustuksellinen teos.

Torso vilisee katedraaleja, ikoneita ja patsaita. Niistä Filander on saanut kokemuksia Roomassa asuessaan. Silti Filander tähdentää, ettei häntä kiinnosta vain kirkkoarkkitehtuuri, vaan hän on kiinnostunut yleisesti sellaisesta arkkitehtuurista, joka on nimetty tai pyhitetty jollekin tietylle asialle.

Kirkkoarkkitehtuurissa Filanderia viehättää sen monitahoisuus. Toisinaan Filanderin kokemukset kirkkorakennuksista ovat olleet negatiivisia, toisinaan äärimmäisen ekstaattisia.

– Kirkko on tehty tilana hiljentymistä ja oman itsensä tarkkailua mutta myös jollekin muulle antautumista varten. Kirkko ei olekaan yksinäisyyden vaan jaetun rituaalin tila, Filander summaa.

Torsossa tärkeää on myös se, mitä sivuilla ei ole.

Tilallisuus näkyy paitsi runojen sisällössä myös tavassa, jolla Filander on asetellut runot teoksensa sivuille. Runot ovat fragmentteja, joiden ympärillä on paljon tyhjää tilaa. Siten teos on väljine sivuineen itsekin kuin arkkitehtuuria.

– On klassisia teorioita kirjasta tilana, Filander sanoo Yle Radio 1:n Kultakuumeen haastattelussa, kun häneltä kysyttiin arkkitehtuurista kirjoittamiseen johtaneista vaikuttimista.

Torsossa tyhjällä tekstittömällä tilalla on runollinen roolinsa. Ehkä juuri siksi Filander on sitä mieltä, etteivät Torson runot sovi ääneen luettaviksi. Visuaaliset asetelmat eivät tietenkään välity muuten kuin näkemällä. Katse on tarpeen.

Vahvasta visuaalisuudestaan huolimatta teos on samalla takakansitekstinsä mukaan vastalause näkyvälle. Nähdäkseni kyse on paitsi teoksen uskonnollis-filosofisesta otteesta myös arkkitehtuurin kokemisen välittämisestä. Arkkitehtuuri ei ole vain visuaalista vaan ennen kaikkea tilallista.

Tilan kokemisesta ei ole puhuttu omana aistinaan vaan pikemminkin monien aistien sulautumana. Toisaalta mitään ei havaita puhtaasti yhdellä aistilla; tämän luonnontieteilijät tietävät. Ja ehkä myös runoilijoilla on ollut siitä aavistus jo kauan ennen tiukkaa dataa.

Torsossa tärkeää on siis myös se, mitä sivuilla ei ole. Mutta paradoksaalisesti se, mikä ei näy, on sittenkin valkoisena paperina näkyvää. Se on visuaalinen ilmiö.

Yksi kirjoittamisen strategia oli muistella koulun kiusattuja.

Myös marttyyrius on vahvasti läsnä Torsossa sanan alkuperäisessä merkityksessä. Kyse ei ole siitä, että joku esiintyisi mielenosoituksellisesti vääryttä kärsineenä, vaan kyse on niistä, jotka todella kärsivät vakaumuksensa tähden. Filander ei nimeä ketään erityistä marttyyria, vaan käsittelee ilmiötä yleisellä tasolla.

Jotkut ovat Torsoa lukiessaan ajatelleet maailmanpoliittista tilannetta pakolaisineen. Todellisten marttyyrien aika ei ole ohi. Toisaalta osa lukijoista on jäänyt pohtimaan, onko länsimaalaisista enää marttyyreiksi. Onko sellaisia vakaumuksia, joiden puolesta olemme valmiita vaikka kuolemaan? Lukutapoja ja -asentoja on monenlaisia.

Kultakuumeen haastattelussa Filander puhuu marttyyrien lisäksi laajemminkin särkyneistä kasvoista ja ihmisistä, jotka eivät ole saaneet rakkautta osakseen. Ehkä hieman yllättäen yksi hänen kirjoittamisensa strategia oli muistella koulunsa kiusattuja.

– Jokainen muistaa koulusta ainakin yhden lapsen, jota kiusattiin jatkuvasti. Riittää kun miettii noita kiusattujen kasvoja, särkyneitä kasvoja, Filander sanoo.

Miten lienee romantiikan suhteen.

Filanderin esikoinen nimeltä Heräämisen valkea myrsky on niputettu lehtikritiikeissä osaksi romantiikan traditiota. Se ei ole ihmeellistä, sillä Filander on ilmoittanut esikuvikseen romantiikan suurnimet John Keatsin ja Percy Bysshe Shelleyn. Silti Filander on itse Aamu-tv:n haastattelussa kieltäytynyt romantikon manttelista.

Miten lienee romantiikan suhteen. Ainakaan Torso katedraaleineen ei lievennä kuvaa romantiikan kaiuista, sillä uskonnollinen kuvasto ja jylhät rakennukset ovat nimenomaan romantiikalle tyypillistä.

Erkka Filander

S. 1993

Teokset

Torso, 2016
Heräämisen valkea myrsky, 2013

Palkinnot

Helsingin Sanomain esikoiskirjapalkinto v. 2013

Tanssiva karhu on Ylen vuodesta 1994 lähtien runoteokselle jakama palkinto. Palkintosumma on 4 000 euroa.

Tanssivan karhun raati perustelee Torson ehdokkuuden näin:

Kirjassaan Filander tutkii uskon ja uhrautumisen äärimmäistä reunaa, marttyyriutta. Vaikka kirja on fragmentaarinen, sillä on läpikäyvä, määrätietoinen tavoite hahmottaa pikemminkin korvan kuin silmän viisautta. Vastalause näkyvälle, niin kuin kirjassa sanotaan.

Kaikkien teosvalintojen perustelut täällä: Tässä ovat Ylen Tanssiva karhu -palkinnon ehdokkaat

Tänä vuonna Tanssivaa karhua tavoittelevat Erkka Filanderin Torso, Catharina Gripenbergin Handbok att bära till en dräkt, Sirpa Kyyrösen Ilmajuuret, Tiina Lehikoisen Multa, V. S. Luoma-ahon Mantra ja Harri Nordellin Hajo.


Kuuntele Erkka Filanderin haastattelu Kultakuumeesa:

  • Kertovatko suomalaiset rivot paikannimet enemmän nimien keksijöistä kuin itse paikoista?

    Suomen paikat on nimetty käyttäjien kokemuksien perusteella.

    Suomessa on 2944 paska-sanan sisältävää paikannimeä. Rivot paikannimet hihityttävät tai närkästyttävät kartanlukijoita. Miksi sukupuolielimet ja eritteet ovat olleet niin yleisesti nimeäjien käytössä? Paikkojen nimeäminen on perustunut yleensä joko kuvailemaan mitä ko. paikka muistuttaa muodoltaan, sen käyttökelpoisuuteen tai johonkin vahvaan kokemukseen paikassa.

  • Avaruusromua: Kuunnellaan jääleinikkiä!

    Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit?

    Onko kasveilla sielu? Muun muassa tätä pohti antiikin filosofi Aristoteles, ja oli sitä mieltä, että ei. Ei ole. Kasvit ovat kyllä eläviä, mutta eivät samalla tavoin kuin eläimet tai me ihmiset. Kasvit elävät erilaista elämää, selitti Aristoteles, ja puhui kasvisielusta ja sen luonteesta. Suomalainen Band of Weeds tekee musiikkia kasvien äänistä. Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit nuokkuesikko ja jääleinikki? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Lisää tilaa ajattelulle!

    Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin.

    Sana jooga on sanskriitin kieltä ja se tarkoittaa ihmisen ja kaikkeuden välistä yhteyttä. Muinaisen Intian joogit opettivat, että ihmisen kehon, tietoisuuden ja hengityksen välillä on yhteys. Joogaa harjoittamalla he pyrkivät tasapainoon: syvään keskittyneeseen tilaan, joka rauhoittaa kehon ja mielen. Musiikki on myös ollut keino etsiä sisäistä rauhaa ja tasapainoa. Musiikilla ja mietiskelyllä on pitkä yhteinen historia. Eikä ole mikään ihme, että musiikki ja jooga ovat kohdanneet monella taholla. Tapani Rinne tekee musiikkia, joka rauhoittaa ja antaa tilaa ajattelulle. Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri