Hyppää pääsisältöön

Ulkolinja 40v - Dokumentteja ulkomailta suomalaiselle yleisölle suomalaisin silmin

40 vuotta sitten Yleisradiossa ei ollut tilausjärjestelmää, joten Ulkolinja-ohjelma sai alkunsa korkean tason toivomuksesta. Vuoden 1977 alussa TV1:n johtaja Sakari Kiuru esitti korkealentoisen ajatuksen, että ”kansainvälisyys leimaisi julkisen TV-toiminnan kasvatustehtävää”. Sosialidemokraattinen Kiuru oli valittu TV1:n johtajaksi edistyksellisen osuuskauppaliikkeen johtajatiskin takaa 1974. Hänen kansainvälisyytensä tuli Suomen Unesco-toimikunnan kokouksista, joita hän johti toimikunnan puheenjohtajana.

Mikko Valtasaari veti tuolloin vastaavana tuottajana TV1:n Yhteiskunnallisia kohdeohjelmia, jotka olivat ajautuneet törmäyskurssille empatiaa ohjelmatoimintaan vaatineen johtaja Kiurun kanssa. Valtasaari sai yhdessä Erkki Vihtosen kanssa tehtäväkseen muuttaa korkeakulttuurinen ajatus ohjelmaprojektiksi.

Vihtonen oli ollut tekemässä Sinbad –nimistä ohjelmaa, josta Vihtonen käyttää nimitystä ”asiaviihde”.

Asiaviihde oli ajan henkeä 1970-luvulla, koska myös Mikko Valtasaari käyttää samaa termiä.

”Jouduttuani hyllyttämään melko kalliin asiaviihdeohjelman, olin ilmoittanut kanavan johdolle, etten aio tuottaa ohjelmia hyllylle”, Mikko Valtasaari muistelee nyt eläkkeeltä Etelä-Ranskasta.

”Melko kallis asiaviihdeohjelma” oli nimeltään Veräjä. Se käsitteli yhteiskunnallisia ongelmia enemmän viihteen kuin asian keinoin. Ohjelman tekijät (mm. Jorma Molarius, Pertti Klemola, Erno Paasilinna, Ilkka Kylävaara, Leo Hursti, Seppo Ahti ja Unto Kivelä) mainostivat itse ohjelmaa näin:

”Nyt se aukeaa! Viihteellisiä kurkistuksia ja asiallisia kurkistuksia Suomeen. Mukana historiallisia henkilöitä ja henkilöitä ilman historiaa. Liian vaikeat ongelmat ratkaistaan taikatempuin”.

TV1:n sosialidemokraattisen johdon mielestä ongelmia ja taikatemppuja oli liian paljon. Lisäksi Veräjä avautui aivan liikaa vasemmalle.

Johtaja Kiuru osoitti empatiaa Valtasaaren ja Vihtosen idealle - TV:n ohjelmistoon sijoitetaan tunnin mittaiselle ohjelmapaikalle reportaaseja, mutta myös koosteita, jotka sisältävät studio-osuuksia ja inserttejä ajankohtaisista kansainvälisistä teemoista.

Melko kalliin asiaviihdeohjelman tuotantoryhmä lakkautettiin ja sen resurssit varattiin "kansainvälisyyttä" varten.

Erkki Vihtonen keksi nimen: Ulkolinja. Dokumentteja ulkomailta suomalaiselle yleisölle suomalaisin silmin.

Dokumentteja ulkomailta suomalaiselle yleisölle suomalaisin silmin

Ensimmäinen omatuotantoinen Ulkolinja oli ”Agribusiness. Kansasin jyvät”, viljakaupasta osana Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa. Ensiesitys oli lokakuun 6.

Dokumentin ohjasi New Yorkissa asuva Victoria Schultz, joka työskenteli Yleisradion free lance-kirjeenvaihtajana. Varsinaisena kirjeenvaihtajana toimi legendaarinen Jussi Himanka. Voisi ehkä sanoa kauniisti, että heidän näkemyksensä täydensivät toisiaan.

Ensimmäisenä vuonna Ulkolinja haki vielä omaa ilmettään. Otsikon alle mahtui sekä studiokeskustelu ”Liennytys Helsingin jälkeen – Belgradin seurantakokous”, jossa toimittaja Jussi Ikonen haastatteli 1970-luvun ulkopolitiikan arkkitehtejä, ulkoministeriön alivaltiosihteeri Keijo Korhosta ja professori Osmo Apusta, mutta myös Jussi (Juhani) Mäkelän hieno reportaasi ”Jugoslavia idän ja lännen välissä”, joka päättyi pahaenteiseen kysymykseen: mitä Titon jälkeen?

Vastaus tuli 1990-luvun alussa, kun Jugoslavia hajosi verisissä sisällissodissa. Vastakkain olivat ihmiset, jotka Titoa odotellessa tanssivat Eero Kaartisen kameralle Splitin rantakadulla.

Ulkolinja ilmestyi ruutuun syyskaudella 1977, aluksi kerran kuussa, mutta varsin pian siirryttiin rytmiin 26 ohjelmaa per vuosi.

Puolet ohjelmistosta oli omaa tuotantoa, toinen puoli ostoja. Ulkolinjan tavoittelemaa ohjelmatyyppiä edustivat mm BBC:n PANORAMA, amerikkalaisen WGBH:n FRONTLINE, Ruotsin TV:n "DOKUMENT UTIFRÅN" ja Sveitsin ranskankielisen kanavan TEMPS PRESENT.

Karhun naapurissa

Muistellessaan Ulkolinjan ensimmäisiä vuosia Mikko Valtasaari haluaa erikseen mainita episodin nimeltä "Karhun naapurissa".

BBC esitti syyskuussa 1979 Suomea koskeva reportaasin, jossa pääteemana oli muodikkaasti suomettuminen. Se herätti suurta huomiota. Erkki Toivanen kehui sitä erinomaiseksi Suomen Kuvalehteen kirjoittamassaan artikkelissa.

”Mielestäni se piti nähdä Suomessa", kertoo Mikko Valtasaari. "Kun tilasin sen, aikeesta viestitettiin yläkertaan, ja jouduin puhutteluihin, joissa "sovittiin" ettei ohjelmaa esitetä. Jo nimi "Karhun naapurissa” riitti”.

”Yläkerta” oli TV1:n johtaja Sakari Kiuru ja Yleisradion keskustalainen ohjelmajohtaja Pekka Silvola.

Mikko Valtasaari harmittelee vieläkin, että sensurointi meni julkisessa sanassa hänen piikkiinsä. ”Myöhemmin esitimme samansisältöisen mutta vaatimattomamman tuotantotalon ohjelman ilman että mitään erikoista tapahtui”, hän kertoo.

BBC:n "Karhun naapurissa" synnyttämä kohu oli aikansa tuote.

BBC joutui toteuttamaan ohjelman kuulematta yhtäkään suomalaista ministeriä tai ulkoministeriön johtavaa virkamiehestä, sillä Ulkoministeriön virkamiesjohto esti virallisen Suomen edustajien haastattelut.

Evan toimitusjohtaja Max Jakobson suostui virallisesta vastahangasta piittaamatta haastateltavaksi – hän oli itsekin entinen BBC:n toimittaja.

BBC:n ”Karhun naapurissa”- ohjelmasta tuli syytekirjelmä suomettumisesta, mutta virallinen puolustuspuhe jäi kuulematta.

Sensurointi herätti Yleisradiossa terveen vastareaktion. Radion uutistoimituksessa Antti Halinen, Tapani Lausti, Yrjö Lautela, Hannu Reime sekä Geo Stenius, Juhani Ikonen ja Seija Wallius-Kokkonen kokosivat kirjelmän, jossa vastustettiin ohjelman sensurointia ja vaadittiin sen esittämistä, edes jälkikäteen. Kirjelmä, johon tuli lyhyessä ajassa 186 allekirjoitusta luovutettiin Silvolalle ja Kiurulle.

Ohjelmalle ei kuitenkaan riittänyt empatiaa.

Vanha lehtileike vuodelta -79. Ylessä kerätään nimiä BBC:n Karhun puolesta.
Vanha lehtileike vuodelta -79. Ylessä kerätään nimiä BBC:n Karhun puolesta. Kuva: Yle Ulkolinja (Tv),ulkolinja 40v

Mikko Valtasaari muistelee, että alusta lähtien ”kansainvälinen tarjonta oli runsasta ja korkealaatuista, ja asetti riman korkealle myös sarjan kotimaisille tuotteille”.

Ulkolinjan rimakorkeus huomattiin myös ulkomailla. Erkki Vihtosen ohjaama ”Vallankumouksen lapset - Kuuba 1977” voitti vuonna 1978 Leipzigin lyhytfilmifestivaaleilla Kansainvälisten demokraattisten naisten liiton palkinnon.

Kaksi vuotta myöhemmin Victoria Schultzin ”Nicaraguan naiset” (1980) voitti kunniapalkinnon Leipzigin festivaaleilla. Englanninkielinen nimi ”Women In Arms” on osuvampi: dokumentti kertoo naisista sodassa ja rauhassa.

Ilmeisesti rima on pysynyt siellä, mihin se alussa asetettiin. Vuonna 2014 Ulkolinja ”Kasvot Syyrian sodalle” (ohjaajat Ari Lehikoinen ja Vesa Toijonen) valittiin vuoden parhaaksi eurooppalaiseksi dokumentiksi.

40-vuotiaan ohjelman nimi saattaa kuulostaa vanhahtavalta. Puhelinkeskukset on digitoitu kaikkialla jo kauan sitten, enää ei tarvitse tilata ”ulkolinjapuhelua”, mutta ohjelman idea ei ole vanhentunut päivääkään. Vihtosen vuonna -77 keksimä slogan ”Dokumentteja ulkomailta suomalaiselle yleisölle suomalaisin silmin” kestää sadetta ja tuulta. Ja aikaa.

Vesa Toijonen, Ulkolinjan pitkäaikainen tuottaja

Lue lisää Ulkolinjan juhlavuoden 2017 teemoista:

Ulkolinja retroilee kesä-heinäkuussa
Ulkolinja on seurannut Lähi-idän kriisiä jo viidellä vuosikymmenellä
1977 – surullisten uutisten vuosi

Lue myös - yle.fi:stä poimittua