Hyppää pääsisältöön

Cityluonto: Kakkaavat valkoposkihanhet

Valkoposkihanhen ulosteita nurmikolla
Ruokaileva valkoposkihanhi ulostaa joka toinen minuutti. Valkoposkihanhen ulosteita nurmikolla Kuva: Yle / Hilkka Nevala valkoposkihanhen ulosteita

Valkoposkihanhi, tuo uljas arktisten alueiden lintu, ulostaa joka toinen minuutti. Lintuparvet käyskentelevät suurilla nurmialueilla ja jättävät ruohikkoon terveisensä. Miten hanhet saataisiin pysymään poissa ihmisten suosimilta virkistysalueilta?

Kuivana kesänä hanhi tulee ruohikolle ruokailemaan

Aurinkoisella säällä Helsingin Arabianranta vilisee väkeä. Auringonottajien, pyöräilijöiden ja koiranulkoiluttajien seassa parveilee suuria lintuja. Valkoposkihanhet (Branta leucopsis) nauttivat vehreydestä, mutta moni ihminen toivoisi niiden laiduntavan jossain muualla.

– Säännöllisesti leikatussa nurmessa on koko ajan ravinteikas kärki, se on maistuvin osa nurmikkoa, ja siksi hanhi viihtyy näillä rannoilla. Muuten se aterioi pesimäluodoilla saaristossa. Jos kesä on poikasaikana vähänkään kuiva, kaikki ruoho palaa ja alkaa siementää. Ravintoa ei ole silloin tarpeeksi, ja siksi hanhi tulee rannikolle hyville nurmikoille ruokailemaan, kertoo vanhempi tutkija Markku Mikkola-Roos Suomen ympäristökeskuksesta.

Valkoposkihanhia Helsingin Arabiassa
Helsingin Arabianrannassa riittää syötävää. Valkoposkihanhia Helsingin Arabiassa Kuva: Yle / Sara Vertanen valkoposkihanhi

Hanhenkakkapökäle karkoittaa kesämielen

Jalkapohjan alla lätsähtävä kymmensenttinen hanhenkakkapökäle karkoittaa kesämielen. Kun hanhiparvi on suuri, jäljetkin näkyvät.

– Hanhi on kasvissyöjä. Se ulostaa joka toinen minuutti, koska eihän sillä ole mitään lehmän pötsiä. Kasviravinto on vaikeasti hajoavaa, ja siksi lintu joutuu syömään koko ajan. Ravinto tulee aika lailla käyttämättömänä suoliston läpi, selittää vanhempi tutkija Markku Mikkola-Roos.

Hanhen ulosteita on tutkittu, mutta niistä ei ole löydetty isompia taudinaiheuttajia kuten salmonellaa. Kakassa kuin kakassa on ulosteperäisiä bakteereja aina.

– Auringon uv-säteily tappaa taudinaiheuttajat pökäleistä muutamassa tunnissa, muistuttaa Mikkola-Roos.

Valkoposkihanhen kakkaa nurmikolla
Pökäleet puhdistuvat auringossa. Valkoposkihanhen kakkaa nurmikolla Kuva: Yle / Hilkka Nevala valkoposkihanhen ulosteita

Onko rauhanomainen rinnakkaiselo mahdollista?

Valkoposkihanhista on ollut haittaa myös Helsingin yliopiston Viikin koetilalla, jossa linnut ovat syöneet kasveja suihinsa. Onko minkäänlainen rauhanomainen rinnakkaiselo mahdollista hanhien ja ihmisten välillä?

Arabianrantaan on rakennettu aitoja, jotta hanhet pysyisivät poikueaikaan aidan toisella puolella, jolloin toinen puoli alueesta pysyisi siistinä. Lyhyet aidat eivät kuitenkaan pysäytä hanhia isoilla alueilla, koska oppivaisena lintuna se tajuaa pian kiertää ne.

– Muita keinoja ovat koirakarkoitus, sitä on käytetty esimerkiksi Korkeasaaressa. Tukholman Skansenilla on rajoitettu poikasmääriä öljyämällä munia. Se on kuitenkin työläs vaihtoehto, sanoo Markku Mikkola-Roos.

Ruotsissa ja muuallakin on kokeiltu metsästyksen lisäksi kaasutykkipanoksia, prisma- ja valohäirintää sekä äänikarkoitteita. Hanhet kuitenkin ymmärtävät pian, ettei ääneen tai valoon perustuvista karkotteista ole oikeasti vaaraa.

Valkoposkihanhipariskunta ja poikanen jalkakäytävällä
Ihmisen ja hanhien yhteentörmäyksiä on joskus vaikea välttää. Valkoposkihanhipariskunta ja poikanen jalkakäytävällä Kuva: Yle / Sara Vertanen valkoposkihanhi

Ruoho on täällä vihreämpää

Hanhi on lintudirektiivilaji, ei riistalaji. Valkoposkihanhien pesimäkanta on Suomessa noin 5 000 paria, ja ne asustavat rannikolla ja muutamalla sisämaajärvella.

Pääasiassa valkoposkihanhet pesivät Grönlannin, Novaja Zemljan ja Venäjän rannikoilla, josta ne muuttavat Suomen yli Pohjanmerelle talvehtimaan. Suomessa hanhet ovat turvassa ankarilta sääoloilta, ja petojakin on vähemmän.

– Tänne jäävien hanhien mielestä ruoho on täällä vihreämpää, ja ne pystyvät aloittamaan pesinnän aikaisemmin. Hanhipari tuottaa Suomessa keskimäärin yhden poikasen enemmän kuin Venäjällä, mikä johtaa kannan kasvamiseen, kertoo Markku Mikkola-Roos.

– Suomessa ei tule totaalisia poikasen tuhoutumisvuosia kuten Jäämeren rannalla, jossa saattaa heinäkuussa sataa 30 cm lunta ja olla pakkasta, jolloin vuoden poikastuotto voidaan menettää kokonaan, sanoo Mikkola-Roos.

Neljä valkoposkihanhea ui Arabianrannassa
Suurin osa Suomen valkoposkihanhista asustaa rannikolla. Neljä valkoposkihanhea ui Arabianrannassa Kuva: Yle / Sara Vertanen valkoposkihanhi

Valkoposkihanhi on monen mielestä hyödyllinen

Valkoposkihanhi on monen mielestä myös hyödyllinen: nurmialueiden lannoittaminen sujuu siivekkäiden kesävieraiden ansiosta kuin itsestään. Se on parisuhdeuskollinen, sopeutuvainen ja jälkeläisistään tiukasti huolehtiva lintu. Jos rannat ja puistot saataisiin siivottua hanhien ulosteista, ihminen suhtautuisi valkoposkihanheen ehkä hieman suopeammin.

– Yksi mahdollisuus olisi se, että kaupunki puhdistaisi tärkeimpiä puistoja ja rantoja kakasta. Kyseeseen voisi tulla ehkä joku nurmikonleikkuuseen sopiva laite. Se ei olisi välttämättä edes iso kustannus, ehdottaa Mikkola-Roos.

Vanhempi tutkija Markku Mikkola-Roos, Suomen ympäristökeskus
Vanhempi tutkija Markku Mikkola-Roos, Suomen ympäristökeskus Vanhempi tutkija Markku Mikkola-Roos, Suomen ympäristökeskus Kuva: Yle / Hilkka Nevala vanhempi tutkija markku mikkola-roos, suomen ympäristökeskus

Laskimme kakat piknik-viltin alta.

Kommentit
  • Kyy pöntöllä ja oudosti savuava kääpä

    Luontoillassa pohdittiin kuulijoiden kysymyksiä.

    Onko kyy kirjosiepon pöntöllä hyvinkin yleinen ilmiö? Savuaako kääpä? Entä kuinka usein näkee närhen pesivän hirven sarvissa? Yle Radio Suomen Luontoillassa pohdittiin jälleen kuulijoiden mielenkiintoisia kysymyksiä ja näin asiantuntijat vastasivat.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Miksi olemme niin väsyneitä?

    Yksi väsymyksemme aiheuttaja on krooninen varovaisuus.

    "Mä oon ihan vitun väsynyt!" "Haluaisin vain nukkua!" Kuulostaako tutulta? Olemme pisteessä, jossa työikäiset ihmiset haukottelevat enemmän kuin vanhukset. Väsymykselle on monta syytä, mutta esittelen nyt yhden lisää. Se on ilmiö nimeltään krooninen varovaisuus. Kun psykologisia koreografioita ja varovaisuuden askelmerkkejä joutuu tarkkailemaan päivittäin, ihmisestä tulee väsynyt.

  • Mihin sinä uskot? Testaa itsesi!

    Mihin uskot?

    Mihin uskot? Mikä sinulle on elämässä tärkeätä? Mitä arvostat? Testaa itsesi! Testi perustuu professori Tatjana Schnellin pitkäaikaiseen tutkimustyöhön Innsbruckin yliopistossa.

  • Aivotutkija: Nämä viisi asiaa kaipaavat kipeimmin muutosta suomalaisessa työelämässä

    Kiire, uni, tehokkuus, tilat ja verkostotyö.

    Kun aivotutkija päästetään katselemaan suomalaista työelämää, tulee mieleen pitkä lista asioita, jotka kannattaisi muuttaa. Aloitetaan tärkeimmistä, kirjoittaa aivotutkija Minna Huotilainen blogissaan. 1. Kiire ja hoppu pois! Lyhytjänteinen asioista toiseen hyppiminen ja jatkuvat keskeytykset eivät päästä aivoja vakaviin töihin, vaan pitävät meidät lillukanvarsien parissa.

Luonto

  • Yle Luonto seuraa majavaperheen kesää

    Seuraa majavaperheen kesää Yle Luonnon livekamerasta.

    Yle Luonnon livekamera seuraa majavaperheen kesää eteläsuomalaisella erämaalammella. Onnistuimme taltioimaan harvinaista kuvaa majavista pesäkammion sisältä, mukana vipeltää myös ihan pieni poikanen!

  • Tarvitseeko luonto ihmistä? Perinnemaisemat matkivat muinaisia mammuttiaroja

    Perinteiset niityt lajeineen ovat katoamassa

    Perinteisesti hoidettu niitty on perhosten ja pölyttäjien paratiisi. Myös ihmissilmä nauttii perinteisestä maalaismaisemasta laiduntavine lehmineen. Nämä näkymät ovat katoamassa Suomen kartalta, niiden osuus on kutistunut alle prosenttiin sadan vuoden takaisesta. Perinnemaisemien kadotessa katoaa myös niistä riippuvaiset kasvit ja hyönteiset. Niittyjen metsittymistä vastaan taistellaan lehmien ja lampaiden avulla.

  • Auta luontoa, lähde talkoisiin!

    Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan tänä vuonna luontoa.

    Tänä keväänä Ulos luontoon Kevätseurannassa autetaan luontoa. Listalla ovat ainakin vesilinnun pesälautan rakennus, rannan siivoaminen ja kevätniityn kunnostus. Sinäkin voit auttaa luontoa osallistumalla talkoisiin!

  • Presidentti Sauli Niinistö: Kiipeilin lapsena puissa ja rakensin majoja

    Metsä kuului lapsena presidentin jokapäiväiseen elämään.

    17. toukokuuta vietettiin Suomen lasten metsäretkipäivää. Yli 20 000 lasta lähti metsäretkelle. Espoolaisen Keinumäen koulun oppilaiden mukana retkeili tasavallan presidentti Sauli Niinistö, joka toimi tapahtuman suojelijana.

  • Suomen pienin jyrsijä vaivaishiiri on söpö kuin mikä

    Vaivaishiiri on vilkas siimahäntä.

    Vaivaishiiret Justiina ja Jesper asuvat Korkeasaaren eläintarhassa. Yle Luonto on seurannut niiden elämää keväästä lähtien. Nyt kaksi hiiriparin jälkeläistä on muuttamassa Ruotsiin, Skansenin eläintarhaan Tukholmaan.

  • Ti-ti-tyy... Mitä linnut viestivät laulullaan ja miten niiden laulu syntyy?

    Linnunlaululla on monta eri merkitystä.

    Linnunlaulun tärkein tehtävä on ilmoittaa reviiristä. Pienestäkin linnusta saattaa lähteä niin kova ääni, että se voi kuulua jopa kilometrien päähän. Hyvä lauluääni kertoo myös koiraan hyvästä kunnosta ja naaras valitseekin usein parikseen parhaan laulajan.

  • Tunnetko muurahaiset ja niiden tavat? Tee Yle Luonnon muurahaistesti!

    Testaa tietosi muurahaisten ihmeellisestä maailmasta

    Kuka keossa pomottaa? Pistääkö keltiäinen? Kuseeko viholainen? Muurahaisten maailma on kiehtova ja ihmeellinen. Ne ovat järjestelmällisen ahkeria uurastajia, jotka lypsävät ravintoa ja huolehtivat jälkeläisistään, mutta myös ryöstävät, tappavat ja taistelevat.

  • Sukeltavia vesilintuja: Haahka

    Koiraan soidinääni on matala ja kumea.

    Haahka on suurin sorsamme, sinisorsaakin isompi ja rotevampi. Koiras on päältä valkoinen, ja alapuoli, peräpää ja päälaki ovat mustat, niska vihreä. Naaras on mustaraitaisen tummanruskea. Luisun otsan vuoksi pään sivuprofiili on kolmiomainen. Koiraan soidinääni on matala ja kumea ”auu, au-huuo”. Naaraan ääni on karheaa rotkotusta ”rok-rok-rok”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Alli

    Alli on pohjoisimman Lapin harvinainen pesimälintu.

    Alli on liki telkän kokoinen, mutta hennompi ja palleromaisempi. Kesällä selkäpuoli on tummanruskea, vatsa valkoinen, naama vaalea eroten tummemmasta rinnasta ja päästä. Koiraan keskimmäiset pyrstösulat ovat jouhimaiset. Naaras on himmeämpi. Syksystä kevääseen koiraan selkäpuoli on vaaleanharmaa, kaula ja pää valkoiset. Talvipukuisen naaraan valkeahkossa päässä on tumma päälaki ja kaulansivu. Allin kutsuääni on nenäsointinen ”a-al-li, aa-al-li…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Kuikka

    Kuikat lähtevät Mustallemerelle elo–lokakuussa.

    Kuikka on sinisorsaa selvästi isompi ja pitkänomainen. Sillä on paksu kaula ja jykevä tikarimainen nokka. Keskellä mustaa selkää on valkoista ruutukuviota. Kurkku on musta ja kaulan sivut valkojuovaiset. Soidinääni on kantava, kuulas ”kuuik-ko-kuik-ko-kuik-ko…”, josta laji on saanut nimensäkin.

  • Sukeltavia vesilintuja: Mustalintu

    Mustalintukoiras on musta, nokassa keltaista.

    Lähes sinisorsan kokoisella, tanakalla mustalinnulla on melko lyhyt ja ohut kaula. Koiras on kokonaan musta, vain nokan päällä on keltaista. Läheltä nokan tyvellä näkyy musta kyhmy. Naaras on tummanruskea päälakea myöten, mutta poski ja kaulansivu ovat vaaleat ja nokka harmaa. Koiraan soidin- ja lentoääni on pehmeä vihellys ”hjy, hji-hjy”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Uivelo

    Uivelokoiraan pää ja eturuumis on valkoinen.

    Uivelo on selvästi sinisorsaa ja jonkin verran telkkääkin pienempi, typäkkä ja lyhytnokkainen sorsalaji. Koiraan pää ja eturuumis on vitivalkoinen, kyljet harmaat ja selkä mustajuovainen. Päässä on musta täplä silmän ympärillä ja musta juova niskassa. Ruskeanharmaan naaraan päälaki on punaruskea, kurkku laajalti valkoinen. Koiraan soidinääni on vaimeaa narinaa ”gurrr-ik”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Tukkakoskelo

    Tukkakoskelo on yleinen koko Suomessa.

    Tukkakoskelo on sinisorsan kokoinen mutta pitkänomaisempi. Pää on melko pieni ja kaula lyhyehkö ja ohut. Koiraan selkä ja pää ovat mustat, kupeet ja peräpää harmaat, rinta punertavanruskea. Niskassa harottaa siirottava töyhtö. Naaras on harmaa, ja ruskeanpunaisen pään ja vaalean kaulan välinen väriraja ei ole jyrkkä toisin kuin isokoskelolla. Ääni on pehmeästi narskuttava ”bra-bra…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Isokoskelo

    Isokoskelon tavallisin ääni on karhea ”prra-prra…”

    Isokoskelo on sinisorsaa suurempi ja pitkänomaisempi ja sillä on ohut ja pitkä punainen nokka. Koiraan alapuoli on valkoinen, yläpuoli ja pää mustat. Vaaleanharmaalla naaraalla on punaruskea pää ja valkoinen kaularengas.

  • Sukeltavia vesilintuja: Mustakurkku-uikku

    Mustakurkku-uikku on vain tavin kokoinen.

    Vain tavin kokoisen, palleromaisen mustakurkku-uikun kaula on melko pitkä ja nokka hyvin lyhyt. Pää ja selkä ovat mustat, kaula ja kupeet ruosteenpunaiset. Ohimoilla on kirkkaanoranssit töyhdöt. Nuoren alapuoli on vaalea, kaula ja pää tummin juovin. Soidinääni on värisevää liverrystä ”hvi-äärrh, hy-äärrh”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Härkälintu

    Härkälintu on vähän silkkiuikkua pienempi.

    Härkälintu on vähän silkkiuikkua pienempi, ja sillä on lyhyempi ja paksumpi, ruosteenpunainen kaula. Siitä erottuvat selvästi vaaleat posket ja musta päälaki, eikä päässä ole töyhtöjä. Ruumis on tummanruskea. Nuoren yksilön päässä on mustia juovia. Soidinääni on härkämäistä mylvintää ja ulvahtelua, joka vaihtuu välillä porsasmaiseksi kiljunnaksi.

  • Sukeltavia vesilintuja: Silkkiuikku

    Soidinäänenä mm. koriseva ”korr, krra-aahr”.

    Silkkiuikun ruskea ruumis on pienempi kuin sinisorsan mutta valkoinen kaula pitempi. Leuassa ja päälaella on ruskeita höyhenröyhelöitä. Ne puuttuvat syksyisiltä nuorilta yksilöiltä, joiden vaaleassa päässä on tummia pitkittäisjuovia. Äänekkään silkkiuikun soidinääniä ovat koriseva ”korr, krra-aahr”, nenäsointinen ”gang gang” ja terävä ”vrek-vräk…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Tukkasotka

    Ääni on karheaa narskutusta ”krra-krra…”.

    Tukkasotka on telkän kokoinen, ja sillä on lyhyt ruumis ja iso pää. Mustalla koiraalla on valkoiset kyljet. Niskatöyhtö näkyy läheltä (kun pää kuiva, ei sukeltelun jälkeen). Naaras on tummanruskea, ja sillä on koiraan lailla kirkkaankeltainen silmä. Ääni on karheaa narskutusta ”krra-krra…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Telkkä

    Telkkäkoiraat lähtevät etelään jo kesäkuussa.

    Sinisorsaa pienemmällä telkällä on pyöreähkö ruumis ja kolmikulmainen pää korkean otsan vuoksi. Koiraan rinta ja kylki ovat valkoiset, pää, selkä ja takapää mustat. Poskessa on valkoinen täplä. Harmaalla naaraalla on ruskea pää ja valkoinen juova kyljessä

  • Sukeltavia vesilintuja: Punasotka

    Punasotka on sinisorsaa pienempi.

    Sinisorsaa vähän pienempi punasotka on pyöreähkö, paksukaulainen ja lyhytpyrstöinen. Sillä on melko iso nokka ja luisu otsa. Koiraan ruumis on valtaosaksi vaaleanharmaa, rinta ja peräpää mustat. Pää on tumman ruskeanpunainen. Naaras on harmahtavan vaaleanruskea, mutta poski on muuta ruumista vaaleampi. Lennossa paljastuu leveä vaalea siipijuova. Koiraan soidinääni on vingahtava ”vi-vivih…”, naaraan kutsuääni koriseva ”krrah-krah…”.

  • Kesämökillä kannattaa pönttöillä

    Tällaisia pönttöjä kannattaa ripustaa kesämökille

    Loma on mitä parasta linnunpönttöjen rakennusaikaa. Tässä vinkit siihen millaisia pönttöjä kesämökille kannattaa ripustaa.

  • Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.