Hyppää pääsisältöön

Cityluonto: Kakkaavat valkoposkihanhet

Valkoposkihanhen ulosteita nurmikolla
Ruokaileva valkoposkihanhi ulostaa joka toinen minuutti. Valkoposkihanhen ulosteita nurmikolla Kuva: Yle / Hilkka Nevala valkoposkihanhen ulosteita

Valkoposkihanhi, tuo uljas arktisten alueiden lintu, ulostaa joka toinen minuutti. Lintuparvet käyskentelevät suurilla nurmialueilla ja jättävät ruohikkoon terveisensä. Miten hanhet saataisiin pysymään poissa ihmisten suosimilta virkistysalueilta?

Kuivana kesänä hanhi tulee ruohikolle ruokailemaan

Aurinkoisella säällä Helsingin Arabianranta vilisee väkeä. Auringonottajien, pyöräilijöiden ja koiranulkoiluttajien seassa parveilee suuria lintuja. Valkoposkihanhet (Branta leucopsis) nauttivat vehreydestä, mutta moni ihminen toivoisi niiden laiduntavan jossain muualla.

– Säännöllisesti leikatussa nurmessa on koko ajan ravinteikas kärki, se on maistuvin osa nurmikkoa, ja siksi hanhi viihtyy näillä rannoilla. Muuten se aterioi pesimäluodoilla saaristossa. Jos kesä on poikasaikana vähänkään kuiva, kaikki ruoho palaa ja alkaa siementää. Ravintoa ei ole silloin tarpeeksi, ja siksi hanhi tulee rannikolle hyville nurmikoille ruokailemaan, kertoo vanhempi tutkija Markku Mikkola-Roos Suomen ympäristökeskuksesta.

Valkoposkihanhia Helsingin Arabiassa
Helsingin Arabianrannassa riittää syötävää. Valkoposkihanhia Helsingin Arabiassa Kuva: Yle / Sara Vertanen valkoposkihanhi

Hanhenkakkapökäle karkoittaa kesämielen

Jalkapohjan alla lätsähtävä kymmensenttinen hanhenkakkapökäle karkoittaa kesämielen. Kun hanhiparvi on suuri, jäljetkin näkyvät.

– Hanhi on kasvissyöjä. Se ulostaa joka toinen minuutti, koska eihän sillä ole mitään lehmän pötsiä. Kasviravinto on vaikeasti hajoavaa, ja siksi lintu joutuu syömään koko ajan. Ravinto tulee aika lailla käyttämättömänä suoliston läpi, selittää vanhempi tutkija Markku Mikkola-Roos.

Hanhen ulosteita on tutkittu, mutta niistä ei ole löydetty isompia taudinaiheuttajia kuten salmonellaa. Kakassa kuin kakassa on ulosteperäisiä bakteereja aina.

– Auringon uv-säteily tappaa taudinaiheuttajat pökäleistä muutamassa tunnissa, muistuttaa Mikkola-Roos.

Valkoposkihanhen kakkaa nurmikolla
Pökäleet puhdistuvat auringossa. Valkoposkihanhen kakkaa nurmikolla Kuva: Yle / Hilkka Nevala valkoposkihanhen ulosteita

Onko rauhanomainen rinnakkaiselo mahdollista?

Valkoposkihanhista on ollut haittaa myös Helsingin yliopiston Viikin koetilalla, jossa linnut ovat syöneet kasveja suihinsa. Onko minkäänlainen rauhanomainen rinnakkaiselo mahdollista hanhien ja ihmisten välillä?

Arabianrantaan on rakennettu aitoja, jotta hanhet pysyisivät poikueaikaan aidan toisella puolella, jolloin toinen puoli alueesta pysyisi siistinä. Lyhyet aidat eivät kuitenkaan pysäytä hanhia isoilla alueilla, koska oppivaisena lintuna se tajuaa pian kiertää ne.

– Muita keinoja ovat koirakarkoitus, sitä on käytetty esimerkiksi Korkeasaaressa. Tukholman Skansenilla on rajoitettu poikasmääriä öljyämällä munia. Se on kuitenkin työläs vaihtoehto, sanoo Markku Mikkola-Roos.

Ruotsissa ja muuallakin on kokeiltu metsästyksen lisäksi kaasutykkipanoksia, prisma- ja valohäirintää sekä äänikarkoitteita. Hanhet kuitenkin ymmärtävät pian, ettei ääneen tai valoon perustuvista karkotteista ole oikeasti vaaraa.

Valkoposkihanhipariskunta ja poikanen jalkakäytävällä
Ihmisen ja hanhien yhteentörmäyksiä on joskus vaikea välttää. Valkoposkihanhipariskunta ja poikanen jalkakäytävällä Kuva: Yle / Sara Vertanen valkoposkihanhi

Ruoho on täällä vihreämpää

Hanhi on lintudirektiivilaji, ei riistalaji. Valkoposkihanhien pesimäkanta on Suomessa noin 5 000 paria, ja ne asustavat rannikolla ja muutamalla sisämaajärvella.

Pääasiassa valkoposkihanhet pesivät Grönlannin, Novaja Zemljan ja Venäjän rannikoilla, josta ne muuttavat Suomen yli Pohjanmerelle talvehtimaan. Suomessa hanhet ovat turvassa ankarilta sääoloilta, ja petojakin on vähemmän.

– Tänne jäävien hanhien mielestä ruoho on täällä vihreämpää, ja ne pystyvät aloittamaan pesinnän aikaisemmin. Hanhipari tuottaa Suomessa keskimäärin yhden poikasen enemmän kuin Venäjällä, mikä johtaa kannan kasvamiseen, kertoo Markku Mikkola-Roos.

– Suomessa ei tule totaalisia poikasen tuhoutumisvuosia kuten Jäämeren rannalla, jossa saattaa heinäkuussa sataa 30 cm lunta ja olla pakkasta, jolloin vuoden poikastuotto voidaan menettää kokonaan, sanoo Mikkola-Roos.

Neljä valkoposkihanhea ui Arabianrannassa
Suurin osa Suomen valkoposkihanhista asustaa rannikolla. Neljä valkoposkihanhea ui Arabianrannassa Kuva: Yle / Sara Vertanen valkoposkihanhi

Valkoposkihanhi on monen mielestä hyödyllinen

Valkoposkihanhi on monen mielestä myös hyödyllinen: nurmialueiden lannoittaminen sujuu siivekkäiden kesävieraiden ansiosta kuin itsestään. Se on parisuhdeuskollinen, sopeutuvainen ja jälkeläisistään tiukasti huolehtiva lintu. Jos rannat ja puistot saataisiin siivottua hanhien ulosteista, ihminen suhtautuisi valkoposkihanheen ehkä hieman suopeammin.

– Yksi mahdollisuus olisi se, että kaupunki puhdistaisi tärkeimpiä puistoja ja rantoja kakasta. Kyseeseen voisi tulla ehkä joku nurmikonleikkuuseen sopiva laite. Se ei olisi välttämättä edes iso kustannus, ehdottaa Mikkola-Roos.

Vanhempi tutkija Markku Mikkola-Roos, Suomen ympäristökeskus
Vanhempi tutkija Markku Mikkola-Roos, Suomen ympäristökeskus Vanhempi tutkija Markku Mikkola-Roos, Suomen ympäristökeskus Kuva: Yle / Hilkka Nevala vanhempi tutkija markku mikkola-roos, suomen ympäristökeskus

Laskimme kakat piknik-viltin alta.

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Minnan kääpäkävelyn valmentajat vinkaavat: Näin löydät elämää metsästä

    Metsäluonnon asukkaista valtaosa on pieniä ja piilottelevia.

    ”Onko totta että mitä enemmän metsässä hidastaa ja rauhoittuu, sitä paremmin huomaa ympäröivää luontoa – sen erilaisia muotoja, värejä, yksityiskohtia ja kauneutta? Ja sitä pienempiä ja vaivihkaisempia tapahtumia pääsee näkemään?” Lähden testaamaan tätä ajatusta Evolle, jossa sijaitsee eräs Etelä- Suomen laajin vanhan metsän alue. Metsäluonnon asukkaista valtaosa on hyvin pieniä ja piilottelevia. Aion sukeltaa tähän hiljaiseen maailmaan.

  • Metsän viisi vihreää veljestä – Pihlaja

    Kirjailija Anni Kytömäen herkkä luonnehdinta pihlajasta.

    Kotipihan pihlaja on lapselle usein ensimmäinen puu: siinä on monta haaraa, oksia alhaallakin, sen syliin on helppo kiivetä. Jos putoaa, putoaa matalalta

  • Tutkija: ”Ilman sieniä Suomessa ei olisi metsiä"

    Maapallo olisi hyvin erilainen paikka ilman sieniä

    Ilman sieniä Suomessa ei ehkä olisi metsiä, sillä männyt, kuuset ja muut puumme esiintyvät aina yhdessä sienikumppanin kanssa. Sienet pysäyttivät myös fossiilisten polttoaineiden synnyn: lahottajasienten kehittyminen kivihiilikaudella pysäytti eloperäisen materiaalin kertymisen maanpinnalle.

  • Mielistele Mielikkiä, lepyttele Tapiota! Metsän henget päättivät ihmisen kohtalosta vielä muutama sata vuotta sitten – riskejä henkien palvonnassa ei otettu

    Mikä oli Tapion pöytä, mihin vaikutti karhun ruokatorvi?

    Vielä sata vuotta sitten suomalaiset lepyttelivät ja palvoivat metsän henkiä ja haltioita välttyäkseen vahingoilta ja onnettomuuksilta. Koko ihmisen elämä oli tiukasti sidoksissa metsään. Tiedätkö sinä, mikä oli karsikkopuu tai Tapion pöytä? Entä mihin tarvittiin karhun ruokatorvea ja kynttä?

  • Unohdetusta kaarnikasta voisi tulla mustikan veroinen hittimarja

    Variksenmarja on erinomainen mehu- ja hillomarja.

    Suomalainen supermarja, terveellinen kuin mikä, helppo poimia, mehukas ja maukas säilöä, sato onnistuu lähes aina – tämänkö me jätämme karhuille? Vieläkin moni luulee variksenmarjaa syömäkelvottomaksi, vaikka kaarnikassa on elimistöä suojaavia antioksidantteja jopa enemmän kuin muissa luonnonmarjoissa. Ota parhaat säilöntäreseptit talteen.

  • Avara luonto syksyllä 2018

    Avaran luonnon uusia luontodokumentteja lauantaisin TV1:ssä.

    Avaran luonnon dokumentteja syksyllä 2018. YLE TV1 lauantaisin klo 18:45. (Uusinta sunnuntaisin klo 8:05)

  • Merisää - Kotka Rankki: "Ohutta yläpilveä" on nyt historiaa

    Untuvapilvet olivat tuttuja saaren varusmiehille.

    Radion rannikkoasemien merisäätiedotus aloitetaan idästä. Listan toinen sääasema on Kotkan edustalla sijaitseva Rankin saari. Saarelta on tehty havaintoja muun muassa uhanalaista ja vaarantuneista lintulajeista. Linnakesaari avautui yleisölle vasta hiljattain.

  • Oletko luolaihminen – tunnetko Suomen rotkot ja onkalot? Testaa tietosi!

    Suomi on tuhansien luolien maa

    Sinäkö Suomen Indiana Jones vai kenties vasta Junior? Suomi ei ole ainoastaan tuhansien järvien, vaan myös tuhansien luolien maa. Valtaosaan niistä liittyy jokin kiehtova tarina – salakuljetusta, piilopaikkoja, piruja ja pontikan keittoa. Luola on tarjonnut ihmiselle suojan mitä erilaisimmista syistä. Testaa tietosi Suomen luolien historiasta, arkeologiasta ja geologiasta.

  • Tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa? Tee Yle Luonnon testi

    Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää.

    Suomi on ollut vuosimiljoonien aikana useita kertoja paksun mannerjäätikön peitossa. Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää, siirsivät ja siloittivat kiviä sekä kallioita. Paljasta sisäinen geologisi ja testaa, tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa.

  • Sukeltavia vesilintuja: Haahka

    Koiraan soidinääni on matala ja kumea.

    Haahka on suurin sorsamme, sinisorsaakin isompi ja rotevampi. Koiras on päältä valkoinen, ja alapuoli, peräpää ja päälaki ovat mustat, niska vihreä. Naaras on mustaraitaisen tummanruskea. Luisun otsan vuoksi pään sivuprofiili on kolmiomainen. Koiraan soidinääni on matala ja kumea ”auu, au-huuo”. Naaraan ääni on karheaa rotkotusta ”rok-rok-rok”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Alli

    Alli on pohjoisimman Lapin harvinainen pesimälintu.

    Alli on liki telkän kokoinen, mutta hennompi ja palleromaisempi. Kesällä selkäpuoli on tummanruskea, vatsa valkoinen, naama vaalea eroten tummemmasta rinnasta ja päästä. Koiraan keskimmäiset pyrstösulat ovat jouhimaiset. Naaras on himmeämpi. Syksystä kevääseen koiraan selkäpuoli on vaaleanharmaa, kaula ja pää valkoiset. Talvipukuisen naaraan valkeahkossa päässä on tumma päälaki ja kaulansivu. Allin kutsuääni on nenäsointinen ”a-al-li, aa-al-li…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Kuikka

    Kuikat lähtevät Mustallemerelle elo–lokakuussa.

    Kuikka on sinisorsaa selvästi isompi ja pitkänomainen. Sillä on paksu kaula ja jykevä tikarimainen nokka. Keskellä mustaa selkää on valkoista ruutukuviota. Kurkku on musta ja kaulan sivut valkojuovaiset. Soidinääni on kantava, kuulas ”kuuik-ko-kuik-ko-kuik-ko…”, josta laji on saanut nimensäkin.

  • Sukeltavia vesilintuja: Mustalintu

    Mustalintukoiras on musta, nokassa keltaista.

    Lähes sinisorsan kokoisella, tanakalla mustalinnulla on melko lyhyt ja ohut kaula. Koiras on kokonaan musta, vain nokan päällä on keltaista. Läheltä nokan tyvellä näkyy musta kyhmy. Naaras on tummanruskea päälakea myöten, mutta poski ja kaulansivu ovat vaaleat ja nokka harmaa. Koiraan soidin- ja lentoääni on pehmeä vihellys ”hjy, hji-hjy”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Uivelo

    Uivelokoiraan pää ja eturuumis on valkoinen.

    Uivelo on selvästi sinisorsaa ja jonkin verran telkkääkin pienempi, typäkkä ja lyhytnokkainen sorsalaji. Koiraan pää ja eturuumis on vitivalkoinen, kyljet harmaat ja selkä mustajuovainen. Päässä on musta täplä silmän ympärillä ja musta juova niskassa. Ruskeanharmaan naaraan päälaki on punaruskea, kurkku laajalti valkoinen. Koiraan soidinääni on vaimeaa narinaa ”gurrr-ik”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Tukkakoskelo

    Tukkakoskelo on yleinen koko Suomessa.

    Tukkakoskelo on sinisorsan kokoinen mutta pitkänomaisempi. Pää on melko pieni ja kaula lyhyehkö ja ohut. Koiraan selkä ja pää ovat mustat, kupeet ja peräpää harmaat, rinta punertavanruskea. Niskassa harottaa siirottava töyhtö. Naaras on harmaa, ja ruskeanpunaisen pään ja vaalean kaulan välinen väriraja ei ole jyrkkä toisin kuin isokoskelolla. Ääni on pehmeästi narskuttava ”bra-bra…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Isokoskelo

    Isokoskelon tavallisin ääni on karhea ”prra-prra…”

    Isokoskelo on sinisorsaa suurempi ja pitkänomaisempi ja sillä on ohut ja pitkä punainen nokka. Koiraan alapuoli on valkoinen, yläpuoli ja pää mustat. Vaaleanharmaalla naaraalla on punaruskea pää ja valkoinen kaularengas.

  • Sukeltavia vesilintuja: Mustakurkku-uikku

    Mustakurkku-uikku on vain tavin kokoinen.

    Vain tavin kokoisen, palleromaisen mustakurkku-uikun kaula on melko pitkä ja nokka hyvin lyhyt. Pää ja selkä ovat mustat, kaula ja kupeet ruosteenpunaiset. Ohimoilla on kirkkaanoranssit töyhdöt. Nuoren alapuoli on vaalea, kaula ja pää tummin juovin. Soidinääni on värisevää liverrystä ”hvi-äärrh, hy-äärrh”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Härkälintu

    Härkälintu on vähän silkkiuikkua pienempi.

    Härkälintu on vähän silkkiuikkua pienempi, ja sillä on lyhyempi ja paksumpi, ruosteenpunainen kaula. Siitä erottuvat selvästi vaaleat posket ja musta päälaki, eikä päässä ole töyhtöjä. Ruumis on tummanruskea. Nuoren yksilön päässä on mustia juovia. Soidinääni on härkämäistä mylvintää ja ulvahtelua, joka vaihtuu välillä porsasmaiseksi kiljunnaksi.

  • Sukeltavia vesilintuja: Silkkiuikku

    Soidinäänenä mm. koriseva ”korr, krra-aahr”.

    Silkkiuikun ruskea ruumis on pienempi kuin sinisorsan mutta valkoinen kaula pitempi. Leuassa ja päälaella on ruskeita höyhenröyhelöitä. Ne puuttuvat syksyisiltä nuorilta yksilöiltä, joiden vaaleassa päässä on tummia pitkittäisjuovia. Äänekkään silkkiuikun soidinääniä ovat koriseva ”korr, krra-aahr”, nenäsointinen ”gang gang” ja terävä ”vrek-vräk…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Tukkasotka

    Ääni on karheaa narskutusta ”krra-krra…”.

    Tukkasotka on telkän kokoinen, ja sillä on lyhyt ruumis ja iso pää. Mustalla koiraalla on valkoiset kyljet. Niskatöyhtö näkyy läheltä (kun pää kuiva, ei sukeltelun jälkeen). Naaras on tummanruskea, ja sillä on koiraan lailla kirkkaankeltainen silmä. Ääni on karheaa narskutusta ”krra-krra…”.

  • Sukeltavia vesilintuja: Telkkä

    Telkkäkoiraat lähtevät etelään jo kesäkuussa.

    Sinisorsaa pienemmällä telkällä on pyöreähkö ruumis ja kolmikulmainen pää korkean otsan vuoksi. Koiraan rinta ja kylki ovat valkoiset, pää, selkä ja takapää mustat. Poskessa on valkoinen täplä. Harmaalla naaraalla on ruskea pää ja valkoinen juova kyljessä

  • Sukeltavia vesilintuja: Punasotka

    Punasotka on sinisorsaa pienempi.

    Sinisorsaa vähän pienempi punasotka on pyöreähkö, paksukaulainen ja lyhytpyrstöinen. Sillä on melko iso nokka ja luisu otsa. Koiraan ruumis on valtaosaksi vaaleanharmaa, rinta ja peräpää mustat. Pää on tumman ruskeanpunainen. Naaras on harmahtavan vaaleanruskea, mutta poski on muuta ruumista vaaleampi. Lennossa paljastuu leveä vaalea siipijuova. Koiraan soidinääni on vingahtava ”vi-vivih…”, naaraan kutsuääni koriseva ”krrah-krah…”.