Hyppää pääsisältöön

Katse taivaalle kesäpilviin

Cumulus-pilvet
Kesäisiä kumpupilviä Cumulus-pilvet Kuva: YLE/Minna Lusa cumulus

Kesä on erinomaista aikaa tutustua pilviin. Tuttujen poutaisten Cumulus-kumpupilvien lisäksi taivaalla vaeltaa valkoisia kalanruotoja, höyheniä ja joskus ufonmallisia pilviviritelmiä. Ne erottuvat hyvin sinistä taivasta vasten. Kesätaivaalle kuuluvat myös näyttävät ukkos- ja myrskypilvet.

Kuinka pilvet voivat muovautua niin moneen ulkomuotoon?

”Muoto riippuu siitä, onko vesi pilvessä jääkiteinä vai vesipisaroita. Muotoon vaikuttavat myös pisaroiden koko ja ilman nousuvirtausnopeus pilvessä”, ylimeteorologi Ari-Juhani Punkka Ilmatieteen laitoksesta vastaa.

"Ilman nousunopeus saattaa vaihdella senttimetreistä aina kymmeniin metreihin sekunnissa. Kuuro- ja ukkospilvissä ilma kohoaa tehokkaasti jopa yli 50 metriä sekunnissa, mikä vastaa 180 kilometrin tuntinopeutta".

Cumulus

Tuttu poutapäivien kumpupilvi Cumulus muistuttaa valkoista pumpulipalleroa. Cumulukset ovat alapilviä kuten myös kumpukerrospilvet ja sumupilvet.

”Pilven pohja on matalalla, muutamasta sadasta metristä aina kahden, kolmen kilometrin korkeuteen maanpinnasta. Sumupilvi voi yltää myös maanpintaan saakka, jolloin säätilanne määritellään sumuksi”, Punkka valistaa.

Poutaisen aamupäivän jälkeen kumpupilvet saattavat iltapäivällä joskus lauttaantua.
”Silloin syntyy yhtenäinen pilvikerros, josta aurinko vilahtelee vain satunnaisesti läpi. Kun pilvet kasvavat yhä korkeutta, niiden alapinnat muuttuvat tummiksi ja synkiksi, ja ne voivat muuttua kuuropilviksi”.

Cumulus congestus

Lentokoneesta käsin voi ihailla, kuinka kumpupilvistä nousee joskus ylöspäin pilven ulokkeita tai torneja, kuin sadunomaisia pilviotuksia. Kyse on Cumulus congestus -pilvistä.

Cumulus congestus -pilvi
Cumulus congestus -pilvet ovat kuin hassuja pilviotuksia Cumulus congestus -pilvi Kuva: YLE Minna Lusa Cumulus congestus

”Pilven torni nousee sitä korkeammalle mitä lämpimämpi se on suhteessa ympäristöön. Sitä voi verrata liedellä olevaan kattilaan, koska taivaalla esiintyy kesäpäivänä kuin poreilua kattilassa. Osa poreista on heikkoja, osa taas voimakkaampia. Voimakas pore vastaa lämmintä ilmakuplaa, ja kun se on oikein lämmin ympäristöön verrattuna, se kohoaa ja erottuu muusta pilvimassasta”, Ari-Juhani Punkka kuvailee.

Altocumulus undulatus

Altocumulukset eli hahtuvapilvet kuuluvat keskipilviin. Kesäiltoina taivaalla saatetaan nähdä Altocumulus undulatus -pilviä eli aaltomaisena esiintyviä hahtuvapilviä. Ne muodostavat taivaalle kuin aaltoilevan lautan.

Altocumulus undulatus -pilviä
Undulatukset ovat aaltomaisia Altocumuluksia Altocumulus undulatus -pilviä Kuva: YLE/Minna Lusa Altocumulus undulatus

”Kun aurinko on matalalla, joko nousemassa tai laskemassa, nämä undulatus-pilvet saattavat värjäytyä punaiseksi. Silloin valokuvaaja voi saada niistä varsin dramaattisia auringonlaskukuvia", Punkka vihjaisee.

Altocumulus lenticularis

Altocumulus lenticularis- pilvet eli mantelipilvet muistuttavat avaruusaluksia tai ufoja. Kaunis mutta erikoinen ulkomuoto herättää väistämättä huomiota ja saattaa jopa yllättää.

”Niitä esiintyy eniten vuoristoalueilla, ja Norjan vuoristo muistuttaakin meillä olemassaolostaan niin että saamme tännekin näitä ufomaisia pilviä".

Altocumulus lenticularis -pilvi
Mantelipilvet ovat kuin ufoja Altocumulus lenticularis -pilvi Kuva: YLE Minna Lusa Mantelipilvi

Näitä pilviä kannattaa Ari-Juhani Punkan mukaan valokuvata pyöröpolarisaatiosuotimen avulla, jolloin syntyy hienoja pilvikuvia, jos taustalla on syvänsininen taivas.

Cirrus

Cirrus- eli untuvapilvet ovat yläpilviä, joita esiintyy 7-12 kilometrin korkeudella. Cirrus vertebratus muistuttaa ulkomuodoltaan kalanruotoa tai höyhentä. Sen kaunis alkoasu on seurausta ilman virtauksista ja jääkiteiden satamisesta.

Cirrus vertebratus -pilvi
Cirrus vertebratus muistuttaa kalanruotoa Cirrus vertebratus -pilvi Kuva: YLE/Minna Lusa Untuvapilvi

"Cirrus-untuvapilvistä voi sataa jääkiteitä, vaikka ne ovat hyvin ohuita ja niiden sisältämä kosteusmäärä on paljon pienempi kuin paksuissa sadepilvissä. Sade ei kuitenkaan ehdi maahan saakka, koska jääkiteet haihtuvat jo matkalla”.

Alasin

Ukkosmyrsky saattaa olla tulossa, jos taivaanrannalle ilmestyy alasimenmallinen, kantarellia muistuttava pilvi Cumulonimbus incus. Alasin voi olla hyvin symmetrinen ja muistuttaa räjähdyksessä syntyviä sienipilviä. Aina alasin ei erotu muusta pilvimassasta, mutta esimerkiksi lentokoneesta katsottuna se saattaa tarjota mahtavan näkymän, jos pilvitolppa kohoaa alhaalta lentokorkeudelle saakka.

Cumulonimbus incus -pilvi
Alasinta muistuttava pilvi voi tuoda ukkosta Cumulonimbus incus -pilvi Kuva: YLE Minna Lusa Cumulonimbus incus

”Lämpötilaoloista pilvessä riippuu, syntyykö pilvestä ukkosta vai ei. Mitä korkeammalle pilvi kohoaa, sitä todennäköisimmin se salamoi ainakin muutaman salaman, mutta välillä saattaa olla yli 5 kilometrinkin korkuisia pilviä, jotka eivät salamoi ollenkaan tai vain niukasti”.

Talvella alasinpilvestä sataa lunta tai lumirakeita, ja pilven huippu voi olla 2-3 kilometrin korkeudella mutta kesällä huomattavasti korkeammalla.

”Suomessa voimakkaat kuuro- ja ukkospilvet voivat kohota jopa 14-15 kilometrin korkeuteen, ja tropiikissa yli 20 kilometriin, mikä on melkoinen pilvitolppa”.

Ukkospilvet ovat hankalia lentokoneille, jotka lentävät 11-12 kilometrin korkeudessa. Kun ukkospilvet ryhmittyvät jonoiksi, lentokoneiden pitäisi löytää sopiva aukko, josta sukeltaa pois pilvestä.

Pilvet syntyvät kosteudesta ja nousevista virtauksista

Pilven syntyyn tarvitaan nousevaa ilmavirtausta, joka voi olla hyvin hidaskin liike ylöspäin. Ilman kohotessa se jäähtyy ja saavuttaa kyllästystilan, jossa suhteellinen kosteus on 100 prosenttia. Jos ilma yhä nousee, vesi muuttuu vesihöyrystä pilvi- ja sadepisaroiksi.

Pilven muodotumiseen tarvitaan tiivistymisytimiä, joiksi kelpaavat erilaiset ilman epäpuhtaudet kuten vaikkapa merenpinnasta peräisin olevat suolakiteet, teollisuuden päästöt ja pakokaasupäästöt. Pilvipisarat syntyvät tiivistymisytimien ympärille. Kun pisarat kasvavat, ne putoavat lopulta sateena maahan jolleivät haihdu matkalla alas.

Kuitenkaan aina nouseva ilmavirtaus ei tuota pilveä ja voikin käydä niin, että taivas pysyy sinisenä ja pilvettömänä koko päivän.

”Meteorologit puhuvat silloin kuivasta termiikistä. Pilviä ja pilvipisaroita ei synny, koska on liian kuivaa, vaikka ilma nouseekin ylöspäin. Ilma ei jäähdy riittävän kylmäksi eikä saavuta kyllästystilaa, ja niinpä taivas pysyy sinisenä ja pilvettömänä koko päivän”.
Pääskyset lentelevät mielellään kuivan termiikin virtausten mukana ja myös purjelentäjät hyödyntävät niitä.

Pilven syntymiseen tarvitaan myös kosteutta, ja varsinkin vesistöt ja valtameret ovat hyviä kosteudenlähteitä, mutta kosteudenlähteeksi kelpaa pelkkä kasvillisuuskin, kuten Suomessa kesällä, kun rehevät lehtipuut haihduttavat kosteutta ilmaan. Aavikoillakin esiintyy pilviä, vaikka vesialueita ei olekaan lähellä.

”Pääasiassa aavikoilla esiintyy ylempiä pilviä, kun kosteus lipuu ylemmäksi ja muodostaa ohuita yläpilviä 5-10 km:n korkeudelle. Satavat pilvet ovat siellä huomattavasti harvinaisempia”, Ari-Juhani Punkka muistuttaa.

Myös maaston muodot vaikuttavat, ja jo sadan metrin nousu maastossa saattaa riittää pilven syntyyn tai sademäärän kasvamiseen.

"Jos esimerkiksi vuorijono meren rannalla kohoaa kolmen kilometrin korkeudelle, sen vaikutus sateeseen voi olla huomattava. Tuulenpuoleisella kyljellä saattaa sataa jopa kymmenkertaisesti verrattuna suojanpuoleiseen seutuun vuorenharjanteen toisella puolella”.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tiede