Hyppää pääsisältöön

Miten olla mies, jos vasara ei pysy kädessä?

Maryan Abdulkarim ja verkkolukupiirin tiedot
Maryan Abdulkarim ja verkkolukupiirin tiedot verkkolukupiiri

Toimittaja Maryan Abdulkarimin vetämässä verkkolukupiirissä on luettu Reko Lundánin romaani Rinnakkain (2004). On loppuyhteenvedon aika: mitä ajatuksia kirja herätti, ja kannattaako se lukea? Osallistu keskusteluun!

– Kirjaa lukiessa syntyi hitaasti oivallus, että se on tarina Jarmon vuodesta ja hänen kamppailustaan tyontekijänä, puolisona ja keski-ikää lähestyvänä miehenä, Maryan Abdulkarim kirjoittaa.

Reko Lundánin Rinnakkain-romaanin päähenkilön vuosi onkin täysi: Vaimo lähtee työkomennukselle Brysseliin ja Jarmolle jää vastuu lapsiperhearjesta. Taloyhtiön saunasta on löytynyt hometta, ja se pitäisi remontoida, Irakin sota on syttymäisillään ja naapuriin suunnitellaan asunnottomien tukikotia. Sitten on vielä aivan ihana nuori Silja.

Miten olla mies jos miesmalli on vanhentunut?

Eniten Kirjojen Suomen kesän lukupiirin loppukeskustelussa puhuttiin kirjan mieskuvauksesta:

– Yhteiskunta on Jarmon sukupolvelle erilainen kuin hänen isälleen. Jarmon sukupolvi puhuu jo tasa-arvosta, mutta ei vielä puhu siitä, MITEN olla mies, jos vanha malli on vanhentunut, Abdulkarim sanoo.

Lundánin romaanin päähenkilö on syntynyt vuonna 1965. Abdulkarim jatkaa:

– Enemmän on keskitytty siihen, että tytöt voivat olla mitä vaan, ja naiset tavoitella enemmän kuin äitiensä sukupolvet. Siinä on sitten miehillä kiinni otettavaa, ja millaisia heidän uudet roolinsa sitten ovat?

Jarmo miettiikin romaanissa paljon esimerkiksi sitä, pitääkö miehen osata remontoida. Tehdä ruokaa? Kuinka kotityöt jaetaan? Hän vertailee eri sukupolvien miehiä.

Taloyhtiössä valtaa pitävät naiset, etenkin naapurin Mervi, jonka suututtamista Jarmo pelkää.

Ei saa olla urpo, vaikka olisikin burnoutissa.

Abdulkarim odotti kirjaan tarttuessaan, että siinä kuvattaisiin enemmän nimby-ilmiötä ja suvaitsevaisuutta. Päähenkilö Jarmo vastustaa naapureidensa kanssa viereiselle tontille perustettavaa asunnottomien tukikotia.

Itse ajattelin ennen lukupiiriä, että Lundánin tapa yrittää selittää Jarmon suvaitsemattomuutta uupumuksella oli ärsyttävää. Ei saa olla urpo, vaikka olisikin burnoutissa.

– Uupumus jonka kanssa moni kamppailee nyky-yhteiskunnassa, näyttäytyy väistämättömänä, ja sikäli minusta se oli relevantti lisäys. Masennus oli myös ikkuna siihen, että nimbyilyssä ei ollut kyse heistä, jotka tulee viereen, vaan yksittäisestä kokemuksesta, Abdulkarim kirjoittaa.

– Mietin myös, että ehkä tuossa oli sellainen no keskitytään nyt tohon ku toi on jotenkin selkeempi hallita -meininki.

Lundánin romaani on kuitenkin ymmärtävä ja syitä etsivä romaani.

Kirjassa kuvataan työelämän kasvaneita paineita ja toisaalta työttömyyden mukanaan tuomia vaikeuksia. Työelämän kuvaus kulkee koko romaanin läpi.

– Työelämän vaatimukset suhteessa siihen, mitä pidetään hyvänä vanhemmuutena ja parisuhteen osapuolena on edelleen ajankohtainen asia.

Kirjan muutkin teemat tuntuivat pätevän edelleen, sillä maailmanpolitiikka on kärjistynyt ja asuntoloista valitetaan edelleen.

Lundánin romaani on kuitenkin ymmärtävä ja syitä etsivä romaani. Se tuntui lukupiirissä virkistävältä nykymaailmassa, jossa enemmänkin huudetaan ja kärjistetään.

Aivan lukupiirin lopuksi Maryan Abdulkarim haluaa nostaa puheeksi vielä yhden asian, alkoholismin:

– Ja siis täytyy sanoa että kun en itse juo, ja en ole alkoholismista käytännössä juurikaan perillä, niin Hannu avasi silmiä. Hänen neuvonsa siitä, kuinka alkoholin kulutusta tiputetaan oli wow-hetki. Se oli jotenkin niin käytännöllinen ja mietityn kuuloinen!

Oletko lukenut Rinnakkain-romaanin? Osallistu keskusteluun kommenttiosiossa!

Jos kirja on vielä lukematta, löydät sen e -kirjana tästä artikkelista.

  • Kriisien, uppoamisten, surujen ja ilojen 1990-luku - lue vuosikymmenen klassikot e-kirjoina!

    Lukulista 1990-luvulle

    1990-luvun alussa Suomessa oli maan historian pahimpia lamakausia ja ennennäkemätön suurtyöttömyys. Neuvostoliitto hajosi, Euroopan kartta meni uusiksi ja Jugoslaviassa syyllistyttiin kansanmurhiin. Teknologian, kännyköiden ja pöytätietokoneiden kehitys synnytti www-tietoverkon ja auttoi Suomen lamasta. 90-luvulla kotimaiset romaanit nostivat esiin monia yhteiskunnallisia kysymyksiä, kuten ihmisten pahoinvoinnin, huolen Suomen asemasta Euroopassa sekä jatkuvan kasvun ideologian mahdottomuudesta. Afrikan ongelmista, nälästä, pakolaisuudesta, rikollisuudesta ja terrorismista kirjoitettiin 2000-luvun kriisejä ennakoiden, mutta ilmastomuutoksesta ei vielä oltu tietoisia.

  • Kirjojen Suomen vuoden 2017 kirja "Mennään jo naapuriin" kuvaa monikulttuurista Suomea

    Kirja, joka kuvaa kuluvaa vuotta 2017

    Politiikan murros, Turun puukotustragedia, ilmastonmuutos - mitä muistamme itsenäisyytemme juhlavuodesta 2017? Kirjojen Suomi valitsi luettavaksi yhden kirjan jokaiselta Suomen itsenäisyyden vuodelta. Viimeisenä listalle pääsee oman aikamme, vuoden 2017 osuvimmin taltioiva teos. Se on Riina Katajavuoren ja Salla Savolaisen monikulttuurista Suomea kuvaava lastenkirja Mennään jo naapuriin. Toimittaja Seppo Puttonen kertoo valintansa taustoista.

  • Kirjabloggarit: Vuotta 2017 kuvaa osuvimmin Ossi Nymanin Röyhkeys

    Ossi Nymanin Röyhkeys kuvaa aikaamme.

    Kirjojen Suomessa on luettu kirja kultakin Suomen itsenäisyyden vuodelta. Haastoimme bloggarit mukaan valitsemaan listan viimeistä kirjaa: teosta, joka kuvaa parhaiten omaa aikaamme, vuotta 2017. Kirjabloggarit äänestivät ajankohtaisimmaksi Ossi Nymanin romaanin Röyhkeys (2017). Röyhkeys sai eniten mainintoja myös Kirjojen Suomelle tulleissa ehdotuksissa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Kirjojen Suomi