Hyppää pääsisältöön

Valtiolle vaarallisia naisia – poliittisten naisvankien kohtaloita viime sotien aikana

Suomessa tuomittiin kansalais- ja jatkosodan välisenä aikana 4500 ihmistä valtio- tai maanpetoksesta tai niiden valmistelusta vankilaan jopa ilman oikeudenkäyntiä. Tuomituista neljäsosa oli naisia. Myös kuolemantuomioita pantiin täytäntöön. Viimeinen kuolemaantuomittu poliittinen naisvanki teloitettiin syksyllä 1943. Artikkeliin on koottu ohjelmia naisvankien kokemuksista ja tutkijoiden selvityksiä heidän kohtaloistaan.

Kansalaissodan aikana 1918 naisia yleensä syytettiin osallisuudesta aviomiestensä tekoihin punakaartissa, toimimisesta punaisessa hallinnossa, huoltotehtävissä tai kaartin lääkintähenkilönä. Naisia teloitettiin yli 460. Määrä saattaa olla suurempi, sillä virallista tietoa kaikista kuolemantapauksista ei ole saatu. Erityisesti teloituksiin liittyviä asiakirjoja hävitettiin järjestelmällisesti. Sodan jälkeen valtiorikosoikeuksissa tuomittiin noin neljätuhatta naista. Myöhemmissä tutkimuksissa on selvinnyt, että teloitetuista naisista suurin osa oli ollut kaupunkilaisia tehdastyöläisiä.

1930-luvulla naisiin kohdistuneet poliittisin perustein tehdyt pidätykset ja tuomiot ovat aiheena radio-ohjelmassa Valtiolle vaaralliset (2002). Tutkija Reetta Riihimäki kertoo, että taustalla vaikuttivat vahvasti kommunistilait. Naiset saattoivat joutua pidätetyksi vaatiessaan työtä työttömille tai laulaessaan vappumarssin yhteydessä. Myös kommunistisen tai sosialistisen kirjallisuuden säilyttäminen sekä sen levittäminen tai työväenhenkisessä kokouksessa käyminen merkitsivät valtiopetoksen valmistelemista. Riihimäen mukaan 1930-luvulla kiinniotetut naiset olivat yleensä nuoria ja naimattomia, kaksikymmentäluvun "uusia naisia", jotka haastoivat yhteiskunnan valtarakenteet toimimalla muun muassa kielletyissä poliittisissa järjestöissä. Osa tosin oli tullut vedetyksi mukaan maan alle painuneen kommunistisen puolueen toimintaan.

Yhteistä 1930-luvulla tuomituille naisille oli se, että he kuuluivat työväestöön kuten Hanna Savolaisen pro gradu -työssä Tuomittu elämään. Poliittiset naisvangit Hämeenlinnan keskus- ja kuritushuoneyhteisössä 1924–1939 todetaan. Poliittisin perustein Hämeenlinnan keskusvankilaan lähetetyistä naisista peräti 85 % kuului työväestöön.

Laki ja virkavalta valvomaan poliittista toimintaa

Kansalaissodan jälkeen Suomen työväenliike oli jakautunut kahtia, ja poliittinen oikeisto halusi pysyä vallassa hinnalla millä hyvänsä. Se otti valta-asemansa tueksi lainsäädännön ja sisäisestä turvallisuudesta vuonna 1919 perustetun Etsivä keskuspoliisin, joka kansan suussa sai nimen ohrana. Se valvoi vasemmistoa ja pyrki tukahduttamaan kommunistisen puolueen toiminnan. Punaisten Moskovassa perustama puolue oli Suomessa kielletty, mutta sen peitepuolueena toimi Suomen Sosialistinen Työväenpuolue. Etsivä keskuspoliisi ulottikin valvontansa myös muun muassa työväenyhdistyksiin, lasten ja nuorten järjestöihin sekä kirjailijaryhmittymään Tulenkantajiin.

Vasemmiston yhteiskunnallisen voimistumisen estämiseksi otettiin myös lainsäädäntö avuksi. Vuonna 1930 eduskunta hyväksyi Lapuan liikkeen painostuksesta ns. kommunistilait, joilla rajoitettiin kansalaisten paino-, yhdistymis- ja kokoontumisvapautta. Lisäksi yhteydenpito Neuvostoliittoon tai sen kansalaisiin sekä kommunistiksi todetun henkilön suojelu katsottiin maanpetolliseksi toiminnaksi.

Kommunistilait

Kommunistilait olivat Suomessa Lapuan liikkeen vaatimuksesta vuonna 1930 säädettyjä lakeja, joiden tavoitteena oli estää kommunistien toiminta Suomessa. Sosiaalidemokraatit vastustivat lakeja, koska he pelkäsivät niiden rajoittavan kaikenlaista vasemmistolaista toimintaa. Tulevina vuosina säädettiinkin lakeja, joilla pyrittiin estämään vasemmiston vaalimenestystä ja julkista esiintymistä. Lakien seurauksena kiellettiin kommunistiset sanomalehdet ja kirjapainoja takavarikoitiin sekä kommunisteiksi epäiltyjä pidätettiin.


Ohrana

Ohrana (suom. suojeluosasto) oli Venäjän keisarikunnan aikana toiminut salainen poliisi, joka toimi osana sisäasianministeriötä 1800-luvun lopulla. Ohranaa avusti valtakunnallinen poliisi eli santarmisto.

Ohranan tarkoituksena oli taistella vihamielisiä järjestöjä, terroristeja, sosialisteja ja vallankumouksellisia, vastaan. Ohrana tarkkaili vallankumouksellisten toimia muissa maissa kuten Ranskassa. Ohranan keskustoimisto oli Pietarissa osoitteessa Fontanka 16. Katuosoite oli tunnettu pahamaineisuudestaan Venäjän keisarikunnassa.

Viimeisten keisarien aikana kaikkialle levinnyt korruptio raunioitti myös ohranan, kuten kaiken muunkin keisarillisen hallinnon. Virastona ohrana lakkautettiin vuonna 1917 Lokakuun vallankumouksen yhteydessä Vladimir Leninin käskystä. Suomessa sen nimi jäi kuitenkin eloon: etsivän keskuspoliisin henkilöstö kutsui yksikköään ohranaksi, ja maanalaista toimintaa harjoittaneet kommunistit käyttivät sitä vastapuolen virkavaltaa tarkoittavana pilkkasanana.

Lähde: Wikipedia

Hennalassa tehtiin Suomen suurin naismurha 1918

Työläisnaisten asema heikkeni merkittävästi kansalaissodan aikana. Tutkimusten mukaan heihin kohdistuneelle raa'alle kohtelulle haettiin laajaa yhteiskunnallista tukea. Tässä tehtävässä kunnostautui erityisesti porvarillinen lehdistö, joka suuntasi peitsensä ankarasti myös näitä naisia vastaan. Erityisesti naiskaartilaiset saivat ankarimmat iskut. Aamulehdessä 24. huhtikuuta 1918 kirjoitettiin, että yhteiskunta olisi siivottava "hylkyaineksesta". Puhdistus olisi miesten ohella kohdistettava myös "punaisen mädätyksen turmelemiin naisiin, ja juuri naisiin, sillä muuten ei päästä käsiksi tämän mätäpaiseen syvimpiin ja salaisimpiin juuriin."

Työväestön kuvaajana tunnettu Ilmari Kianto kirjoitti Keskisuomalaisessa 14. huhtikuuta 1918: "Todistettu on, että Suomen kansalaissodassa ovat punakaartilaiset petoja, monet heidän naisistaan susinarttuja, vieläpä naarastiikereitä. Eikö ole hulluutta olla ampumatta petoja, jotka meitä ahdistelevat?" Helsinkiläisen Hufvudstadsbladetin mukaan naisia ei pitäisi kohdella sotavankeina, vaan ”jahdata pitkin metsiä kuin elukoita.”

Punaisten naisten demonisointi kansalaissodan aikana ja ajatukset rotuhygieniasta porvarillisessa lehdistössä ovat tutkimusten mukaan olleet Suomen suurimman naismurhan taustalla. Lahden lähellä sijaitsevalle Hennalan vankileirille oli viety yli 13 000 punavankia, joista yli 2000 oli naisia. Vangeista alle 15-vuotiaita oli 289. Heistä osa oli pikkulapsia. Vuonna 1918 Hennalassa teloitettiin 218 naista mielivaltaisesti ilman oikeudenkäyntiä. Nuorimmat ammutuista olivat vasta 14-vuotiaita.

Tutkija Marjo Liukkonen toteaa radio-ohjelmassa Hennalassa tehtiin Suomen suurin naismurha (2016), että teloitettaviksi määrättyjä naisia ei valittu sattumanvaraisesti. Perusteluia olivat esimerkiksi se, että nainen oli pukeutunut pitkiin housuihin tai hiukset olivat lyhyet. Nämä "housukaartilaisiksi" kutsutut naiset olivat aikansa radikaaleja, jotka halusivat muutosta asemaansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Murtautuminen ulos perinteisestä naisen mallista synnytti suunnatonta vihaa kansalaissodan valkoisessa osapuolessa, sillä housukaartilaisten korskeuden katsottiin uhkaavan porvariston "puhdasta seksuaalisuutta". Teloitetut olivat Liukkosen mukaan myös muita naisvankeja nuorempia. Keski-ikä oli 20 vuotta.

Vankileirin johtaja, majuri Hans Kalm oli innostunut pataljoonaansa kuuluneen Lauri ”Tahko” Pihkalan ja tämän isoveljen Martti Pihkalan rotuhygieenisistä opeista. Vanhempi Pihkala oli kirjoittanut kirjan Minkälainen Suomi meidän on luotava (1918). Siinä hän varoittaa lyhyttukkaisista, miestä jäljittelevistä naisista, jotka eivät ymmärrä, että naisen tehtävä on synnyttää terveitä lapsia. Hän ehdotti, että ”ns. yleiset naiset suurkaupungeista ja tehdasseuduilta kootaan ja siirretään erikoisiin laitoksiin, joissa niitä asianmukaisesti käsitellään, eikä heitä ole koskaan päästettävä vapaaksi”

Hennalan naismurhista lisensiaattityön tehnyt Liukkonen lisää, että naisvankeja kohdeltiin äärimmäisen raakalaismaisesti muun muassa raiskaamalla mutta myös näännyttämällä nälkään ja janoon. Seksuaalinen väkivalta ja nöyryyttäminen olivat tavallista ja niitä joutuivat kokemaan myös nuoret tytöt. Surmatut naissotilaat jätettiin seksuaalisesti loukkaaviin asentoihin vaatteet revittyinä. Lisäksi on voitu osoittaa, että vankien keskuuteen annettiin tarttuvien ja kuolemaan johtaneiden sairauksien levitä.

Suojelulain perusteella vankilaan tai teloituskomppanian eteen


Talvisodan puhjettua vuonna 1939 ns. tasavallan suojelulain nojalla voitiin passittaa turvasäilöön eli vankilaan toisin ajatteleva aines ilman oikeudenkäyntiä ja jopa ilman perusteluita. Laki mahdollisti valtion muunkinlaisen kansalaisten henkilökohtaista vapautta rajoittavan toiminnan.

Anna-Liisa Saarela oli 18-vuotias, kun kaksi autolastillista Valtiollisen poliisin (Valpo) miehiä tuli pidättämään häntä vuonna 1943 Turussa. Hänet tuomittiin kuuden vuoden vankeusrangaistukseen. Tuomion syyksi kirjattiin rikoksen suosiminen, kun hän kuljetti "rauhanaiheista" postia Helsingistä Turkuun, Saarela kertoo A-studion ohjelmassa Poliittiset naisvangit (2002). Myös vanhemmat sekä sisar pidätettiin vuonna 1944 Saarelan mukaan ilman erityistä syytä.

Poliittiset naisvangit lähetettiin Hämeenlinnan keskusvankilaan, jossa kurinpitotoimet vaihtelivat eri aikoina. Vuosien 1939–1944 aikana olot olivat poliittisille vangeille erityisen vaikeat. Tavallisimmat kurinpitotoimet olivat vesi-leipärangaistukset ja eristysselli. Vankilassa Anna-Liisa Saarela todisti myös vankeihin kohdistunutta silmitöntä raakuutta. Hänen sellitoverinsa pahoinpideltiin niin vakavasti, että tämä toinen jalka katkesi. Kuulusteluissa vangittuja usein kidutettiin hengiltä, mutta lääkärit kirjoittivat kuolintodistukseen syyksi sydänkohtauksen tai itsemurhan.

Kiinniotettujen joukossa oli myös monia kulttuurivaikuttajia muun muassa kirjailijat Hella Wuolijoki ja Elvi Sinervo. Sinervo tuomittiin kolmeksi vuodeksi kuritushuoneeseen valtiopetoksen valmistelusta. Wuolijoki sai elinkautisen kuritushuonerangaistuksen maanpetoksesta.

Tasavallan suojelulaki

Tasavallan suojelulaki on säädetty kaksi kertaa Suomessa suojelutolan perusteeksi. Ensimmäisen kerran se säädettiin niin sanottujen kommunistilakien yhteydessä. Sen nojalla saatettiin tarvittaessa rajoittaa kansalaisten perusoikeuksia. Laki oli voimassa vuoteen 1935 asti. Tasavallan suojelulaki pantiin voimaan uudelleen 6.10. 1939. Sen turvin voitiin rajoittaa kansalaisten henkilökohtaista vapautta, oikeutta valita asuinpaikkansa ja liikkumista maassa. Lain turvin voitiin määrätä turvasäilöön henkilöt, joiden toiminnan katsottiin vahingoittavan maanpuolustusta, sisäistä järjestystä ja turvallisuutta sekä muun muassa heikentävän Suomen suhteita muihin maihin. Laki oli voimassa vuoteen 1947. Sen voimassaolo päättyi Pariisin rauhansopimuksen allekirjoituksen jälkeen.

Etsivän keskuspoliisin poliittisten vankien säilytystalo Fabianinkadulla Helsingissä
Etsivä keskuspoliisin poliittisten vankien turvasäilö Fabianinkadulla Helsingissä v. 1933 Etsivän keskuspoliisin poliittisten vankien säilytystalo Fabianinkadulla Helsingissä Kuva: Museovirasto/kuvakokoelmat Etsivä keskuspoliisi,Yle Elävä arkisto,1933
Naisia Hämeenlinnan vankilan pihalla
Hämeenlinnan naisvankilan piha 1940-luvulla Naisia Hämeenlinnan vankilan pihalla Kuva: Museovirasto/kuvakokoelmat Yle Elävä arkisto,1940,naisia,Hämeenlinna

Kokemuksia poliittisena naisvankina 1930-luvulla

Kaisa Junttila oli vain 21-vuotias vuonna 1930, kun hänet passitettiin ensimmäisen kerran Hämeenlinnan keskusvankilaan. Junttila oli ollut jakamassa Helsingin Sturenkadulla julisteita, joissa kerrottiin maan työttömyystilanteesta, kun Etsivä keskuspoliisi otti hänet kiinni ja vei Fabianinkadulla sijaitsevaan putkaan. Hän joutui myös vastuuseen puolueeseen liittyvästä kirjallisesta materiaalista, jota oli säilytetty hän asunnossaan. Toisen kerran hänet pidätettiin 1939, jolloin hänet tuomittiin viiden vuoden vankeusrangaistukseen maanpetoksen valmistelusta. Kiellettyyn kommunistiseen puolueeseen hän oli liittynyt 1927. Junttilan isä oli ollut aktiivinen työväenaatteen kannattaja.

Radio-ohjelmassa Vaan henkeä kahlita voineet ei. Poliittiset naisvangit - eräs vaihe Suomen historiassa (1983) Junttila muistelee, että poliittiset vankitoverit Hämeenlinnassa olivat suunnilleen hänen ikäisiään, joskin huomattavasti vanhempiakin oli. 1930-luvulla poliittisilla vangeilla oli erityisoikeuksia. Junttila kuvailee, että ulkoilua ei oltu vielä rajoitettu. Sunnuntaisin sellien ovet olivat auki, joten oli helppo käydä toinen toisensa luona. Lisäksi sai käyttää omia vaatteita.


Elli Parkkari kertoo Olli Ihamäen radiohaastattelussa vuonna 1989 (Elli Parkkari muistelee vankilassaoloaikaansa 1938–1944), millaista oli elämä poliittisena naisvankina. Vaikka vangit elivät erityksissä muusta yhteiskunnasta, tieto vankilan ulkopuolisen maailman tapahtumista kulki uusien vankitovereiden ja joidenkin lehtien kautta. Vankilaan sai alkuun tilata esimerkiksi Kauppalehden ja Kuluttaja-lehden. Niistäkin välittyi vankilan muurien sisäpuolelle uutisia yhteiskunnallista tilanteesta, kuten myös uusilta vankitovereilta. Apuna oli myös vankien välinen salainen kirjeenvaihto. Sodan kulkukin oli vangeille selvää, kun omaiset kirjoittivat niistä kirjeissään.

Parkkari kuvailee vankilaolosuhteita, jotka olivat erityisen ankaria jatkosodan alussa. Heiltä vietiin oikeuksia, joihin Suomikin oli sitoutunut. Esimerkiksi lehtiä ei voinut lukea, kirjoittaa tai ulkoilla juurikaan. Muutos parempaan tapahtui jatkosodan loppuvaiheessa, kun liittoutuneet etenivät. Esimerkiksi vangit saivat ylimääräisiä ulkoiluaikoja. Kesällä 1944 turvasäilössä olleet naiset siirrettiin erityisiin parakkeihin, joihin oli tehty heille asuntoja. Parkkarin mukaan olot vankiloissa helpottuivat aina sitä mukaa kun Neuvostoliitto eteni.

Martta Koskinen – viimeinen kuolemaantuomittu naisvanki


Martta Koskinen oli ainoa nainen, joka teloitettiin maanpetoksesta jatkosodan aikana. Koskisesta kirjan (Ompelijatar. Martta Koskisen kuolema ja elämä, 2016) kirjoittanut ja dokumenttielokuvan (Ompelijatar, 2015) tehnyt Ville Suhonen kertoo haastattelussa, että Martta Koskisen poliittinen ura alkoi jo kansalaissodan aikana, kun hänet houkuteltiin punakaartiin. Hänet vangittiin punaisten vastarinnan luhistumisen aikoihin ja tuomittiin viiden vuoden kuritushuonerangaistukseen sekä menettämään kansalaisluottamuksensa 10 vuodeksi vielä tuomion kärsimisen jälkeen. Koskinen kuitenkin armahdettiin tuhansien vankien kanssa 1918.

Vapauduttuaan hän kouluttautui ompelijaksi ja oli aktiivinen työväenyhdistystoiminnassa. Vuonna 1933 hänet ilmiannettiin ja vangittiin kommunistilakien perusteella. Martta sai kahden vuoden tuomion kielletyn materiaalin levittämisestä. Lisäksi hän menetti kansalaisluottamuksensa viideksi vuodeksi.

Vankilassa hän tutustui vuonna 1934 Hertta Kuusiseen, Suomen kommunistipuolueen jäseneen. Vankilan jälkeen Hertta Kuusinen puolestaan tutustutti Koskisen mm. kirjailija Hella Wuolijokeen ja otti hänet mukaan vuonna 1940 perustetun Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran toimintaan. Keväällä 1941 Valpo kiristi otettaan vasemmistolaisista, joita lähetettiin turvasäilöön. Sinne vietiin myös Kuusinen.

Martta Koskinen järjesti piilopaikan Kuusisen sulhaselle Suomen kommunistisen puolueen Yrjö Leinolle, ja alkoi toimia tämän viestinviejänä. Mutta hänet ilmiannettiin ja pidätettiin. Hänen viimeinen taipaleensa alkoi joulukuun viides päivä 1942. Koskinen tuomittiin maanpetoksesta kuolemanrangaistukseen. Useat armonanomukset hylättiin. Viimeisenä toivona oli presidentti Risto Ryti. Mutta myös presidentti hylkäsi armonanomuksen, sillä Koskisesta oli päätetty tehdä varoittava esimerkki. Martta Koskinen tuomittiin kuolemaan teloittamalla syyskuun 28. päivä 1943.

Kansalaisluottamus

Kansalaisluottamus oli laissa tunnettu käsite. Vuoden 1889 rikoslain nojalla rikoksiin syyllistynyt, joka tuomittiin kuritushuone- tai vankeusrangaistuksiin, oli useissa tapauksissa sen lisäksi tuomittava lisärangaistuksena ainiaaksi tai määräajaksi menettämään myös kansalaisluottamuksensa.

Kansalaisluottamuksen menettänyt henkilö ei ollut äänioikeutettu eikä vaalikelpoinen kunnallisissa tai valtiollisissa vaaleissa. Häntä ei voitu nimittää valtion tai kunnan virkaan eikä valita jäseneksi kunnallisiin lautakuntiin tai yhdistyksen hallitukseen. Hän ei myöskään voinut toimia todistajana eikä toisen henkilön asiamiehenä oikeudessa. Lisäksi hän ei saanut toimia kauppiaana eikä harjoittaa eräitä laissa mainittuja elinkeinoja.

Kansalaisluottamuksen menettäminen merkittiin myös kirkonkirjoihin ja siviilirekisteriin, ja se oli merkittävä virkatodistukseen.

Jos alle 18-vuotias syyllistyi rikokseen, josta oli säädetty kansalaisluottamuksen menetys, hänet tuomittiin sen asemesta vain todistajaksi kelpaamattomaksi, enintään kolmeksi vuodeksi.

Kansalaisluottamuksen menettämisseuraamus poistettiin eräiden muiden lisärangaistusten (mm. maan palvelukseen kelpaamattomuuden) ohella Suomen rangaistusjärjestelmästä vuonna 1969, todistajaksi kelpaamattomuus jo vuonna 1953.

Lähde: Wikipedia


Lähteet: Naisia turvasäilössä, toim. Ulla-Maija Peltonen, Helsinki, 1989; Leino, Olle: Martta Koskisen tapaus (Alkuteos Det kommer en bättre dag), Keuruu 1976; Suhonen Ville: Ompelijatar. Martta Koskisen elämä ja kuolema, Juva 2016; Helsingin Sanomat: Punaisiin naisvankeihin kohdistui erityistä naisvihaa, 6.10. 2011, Valkoiset teloittivat yli 200 punaista naista Hennalan vankileirillä,1.4. 2016; Yle uutiset: Hennalan vankileirillä tapettiin mielivaltaisesti yli 200 naista,1.4. 2016, Suomessa ei kaihdettu lasten teloituksia sisällissodan aikana 12.3. 2014; Suomen Kuvalehti: "Susinartut": Naiset punakaartissa 1918, 28.10. 2011; Hanna Savolainen, Tuomittu elämään. Poliittiset naisvangit Hämeenlinnan kuritushuone- ja keskusvankilayhteisössä 1924 – 1939. Jyväskylän yliopisto, Suomen historia. 2000; Marjo Liukkonen: Hennalan naismurhat 1918, Ennen ja nyt, 15.4. 2016

  • Kotimaisia vaalilupauksia mallia 1983

    Käsittelyssä vuoden 1983 vaalien lupausten toteutuminen.

    Käsittelyssä vuoden 1983 vaalien vaalilupausten toteutuminen tai oikeammin toteutumatta jääminen. Toimittajana Ari Korvola. Syynissä aikakauden vaikutusvaltaisimmat poliitikot puolueineen.

  • Katinraadoista leimahti suuri margariinisota

    1960-luvun alun skandaali romahdutti margariinin menekin.

    1960-luvun alussa alkoi valtavat mittasuhteet saavuttanut rasvasota, joka pudotti margariinin menekin ja loi kuluttajien mieliin kauhukuvia sen raaka-aineista. Olli Ihamäen ohjelmassa skandaalia ja sen vaiettuja taustoja muistelevat entiset lehdentekijät.

  • Rockstopin kuudes ja viimeinen vuosi

    Rockstopin kuudes ja viimeinen vuosi

    Rockstopin kuudes vuosi jäi lopulta vain puolikkaaksi. Varsinaisia jaksoja nähtiin syksyn 1992 aikana viisi. Tammikuussa 1993 esitettiin vielä ohjelmasarjan koko viiden ja puolen vuoden lähetysajalta koottu muistokooste. Erikoisjaksossa kaudella nähtiin maineikas jenkkiyhtye Toto, lisäksi vierailtiin ulkomailla Yhdysvalloissa ja Englannissa sekä Pohjoismaissa kesäfestareilla. Ohjelmasarjan vihoviimeiset jaksot on koottu tähän artikkeliin.

Elävä arkisto


Elävän arkiston nettiradio

Elävän arkiston nettiradio tuo takaisin menneiden vuosikymmenten kansanviihdyttäjät ja kulttuurivaikuttajat, urheilijoiden kiihkeät kamppailut ja poliittiset käännekohdat Suomessa ja ulkomailla.

Viikon suosituimmat Elävässä arkistossa

Lue lisää:

Katinraadoista leimahti suuri margariinisota

1960-luvun alussa alkoi valtavat mittasuhteet saavuttanut rasvasota, joka pudotti margariinin menekin ja loi kuluttajien mieliin kauhukuvia sen raaka-aineista. Olli Ihamäen ohjelmassa skandaalia ja sen vaiettuja taustoja muistelevat entiset lehdentekijät.

  • Rakastetut satukuunnelmat tuovat seikkailua ja jännitystä elokuun iltoihin

    Seikkailukuunnelmia lapsille ja nuorille

    Lomakauden loppuessa radiodraaman ystäviä hellitään kiehtovilla satukuunnelmilla. Tarinannälkäiset lapset ja aikuiset viedään arkiaskareista eksoottiselle saarelle etsimään nuoruuden lähdettä ja viktoriaaniseen kartanoon selvittämään salaisuuksia. Pääsemme Ville Valdemarin matkassa lännenelokuvan kuvauksiin, jännitämme onnellisia loppuja hurjissa perinnesaduissa ja kiidämme Shehrezadin lentävällä matolla Tuhannen ja yhden yön taruihin.

  • Kun Kalle-Kustaa Korkki Pekka Lipposen Santo Utopiaan lähetti

    Legendaarinen kuunnelma jäi Haapakosken viimeiseksi

    Jännityskuunnelmasarja Öljyä ja aivopesua kuultiin radioaalloilla ensimmäisen kerran keväällä 1961. Tarinan päähenkilöitä ei tarvinnut kuulijoille esitellä, sillä heidät – Kalle-Kustaa Korkki ja Pekka Lipponen – kyllä tunnettiin. Huippusuosittu sarja jäi kirjoittajansa Aarne Haapakosken viimeiseksi. Elävä arkisto esittää kuunnelman kokonaisuudessaan.

  • Uljas uusi maailma – Suomen ensimmäinen sähkömusiikkidraama

    Martti Vuorenjuuri teki antiutopiasta radiosovituksen 1958.

    Vuonna 1958 syntyi Suomen ensimmäinen sähkömusiikkiteos, kun Martti Vuorenjuuri toteutti kuunnelmasovituksensa Aldous Huxleyn antiutooppisesta romaanista Uljas uusi maailma. Huxleyn pessimistinen romaani (1932, suom. 1944) on klassinen kuvaus tulevaisuuden totalitaarisesta yhteiskunnasta, johon ihmiset on sopeutettu jo lapsesta pitäen.

  • Knalleja, sateenvarjoja, loitsuja ja olviretkeä - radiodraamaa keskikesän juhlaan

    Radiodraaman juhannuspaketissa useita toivekuunnelmia

    Hellii juhannuksena helle tai piinaa sade ja savuava grilli, voivat radiodraaman ystävät uppoutua kuunnelmien maailmaan. Seikkaile Knallin ja sateenvarjon kanssa New Yorkin alamaailmassa, noitien kera juhannustanhuvilla ja selvitä hukkuneen miehen kohtalo komisario Vahtosen kanssa.

  • Ota radiodraamat mukaasi, minne menetkin!

    Lataa kuunnelmat omalle laitteelle

    Kaikki arkistosta julkaistavat radiodraamat ovat kuunneltavissa Areenan kautta, mutta osa on myös ladattavissa omalle laitteelle. Ota suosikkisi mukaan ja uppoudu kuunnelmien maailmaan mökkirannassa, tunturissa tai ulkomailla nettiyhteyksien ulottumattomissa. Kokoamme tälle sivulle ladattavat radiodraamat, jotka on julkaistu arkistosopimuksen puitteissa.

  • Elämäntapaintiaaneista nousi kova kohu 1990-luvun alussa

    Elämäntapaintiaaneista nousi kova kohu

    Suomessa nousi 1990-luvun alussa melkoinen mediakohu, kun maahamme saapui niin kutsuttuja elämäntapaintiaaneja. Pääasiassa Ranskasta ja Belgiasta lähtöisin olevat yhteisön jäsenet pukeutuivat kuin intiaanit ja perustivat Kittilän metsiin kylän.

  • Aika kertoa koko tarina

    Intiaanit tullee! - tätä tarinaa ei ole kerrottu aiemmin

    Savunhajuinen joukko tutkijoita ja professoreita saapuu yön pimeydessä kello 4, kuorma- ja linja-autoilla Sollefteåsta, Ruotsista, Haaparannan rajalle. Autoihin on pakattu ryhmä Iriadamant-elämäntapaintiaaneja, sekä koko heidän leirinsä. Oulun läheltä, Sanginjoelta löytyy väliaikainen paikka asettautua.

  • Outo joukko intiaaneja leiriytyi Suomeen

    Elämäntapaintiaanit puhuttivat vuonna 1992

    Suomessa nousi 90-luvun alussa valtaisa kohu, kun maahan saapui Ruotsin kautta joukko elämäntapaintiaaneja. Yhteisön jäsenet pukeutuivat kuin intiaanit ja perustivat Kittilän metsiin intiaanikylän.

  • Elvis Presleyn kuolema hiljensi myös Suomessa

    Peter von Baghin muisto-ohjelma Kuninkaasta

    Elviksen kuolema 16. elokuuta 1977 pysäytti sekä Amerikassa että muualla. Rock 'n' rollin kuninkaan menehtymisestä kerrottiin Suomessa uutisissa ja ajankohtaisohjelmissa. Radiossa kuultiin Peter von Baghin tekemä muisto-ohjelma laulajasta. A-studion jutussa nähdään lyhyitä kuvavälähdyksiä 18. elokuuta 1977 pidetyistä hautajaisista.

  • Paavo Noponen Elvis-ilmiön jäljillä

    Sinivalkoinen ääni kertoi Amerikan ihmeestä jo vuonna 1956.

    Sinivalkoinen ääni Paavo Noponen kertoi uudesta Amerikan ihmeestä Suomen radiossa jo vuonna 1956: "Kiihkeät rumpusoolot kaikuvat, ja kaiken tämän keskellä karjuu tai uikuttaa Elvis Presley väännellen väkivaltaisesti itseään ja ääntään..."

  • Ensimmäinen koulupäivä koittaa vain kerran elämässä

    Ekaluokkalainen-sarjassa mennään ensimmäistä päivää kouluun.

    Ensimmäinen koulupäivä jännittää jokaista. Asuinpaikasta riippuen koulumatka taittuu joko yksin, aikuisen saattamana tai koulukyydillä. Osalle seitsenvuotiaista koulun alkaminen on merkinnyt jopa muuttoa pois kotoa kouluviikkojen ajaksi. Ekaluokkalainen-sarjassa harjoitellaan koulumatkaa ja mennään ensimmäistä päivää kouluun vuonna 1980.

  • Pekka ja hänen koulunsa

    Aho & Soldanin lyhytelokuva koululaispoika Pekasta

    Aho & Soldanin vuonna 1961 valmistama lyhytelokuva tutustutti kansainvälisen yleisön kymmenvuotiaaseen koulupoikaan Pekkaan. Claire Ahon kuvaama ihastuttava värifilmi vie katsojan läpi kevättalvisen Helsingin Kruununhaasta Meilahteen.

  • Ekaluokkalaisen koulutie Tampereella 1983

    Iltapäivä koulun jälkeen tuntuu kovin pitkältä.

    "Olipas pitkä päivä. Äitikin tulee kotiin vasta neljältä", pohtii tamperelainen ekaluokkalainen koulupäivän jälkeen. Kun kotonakaan ei kukaan odottele, on pienellä koululaisella aikaa tarpoa pitkin loskaisen Tampereen katuja ja rantoja, tarkkailla alaviistosta liikennettä, luontoa ja kierrellä kaupoissa.

  • Susivaara Ilomantsissa

    Hannu Karpon toimittamassa uutiskatsauksessa käsitellään syrjäseutujen koululaisten pitkiä ja vaarallisia koulumatkoja. Pohjois-Karjalan Ilomantsissa koululaisten vaarana ovat sudet.

  • Tietoisku: Koulutielle 1972

    Lapsi harjoittelee koulumatkaa kotona liikennematolla.

    Tietoiskussa vuodelta 1972 tuleva koululainen kylmäharjoittelee koulumatkaa kotona liikennematolla. Erityistä huomiota kiinnitetään suojatien ylitykseen. Muistissa onkin jo hyvin, että pitää katsoa sekä vasemmalle että oikealle.

  • Päivä kyläkoulussa

    Porin saaristossa ja Suomussalmella

    Kevättalvinen arkipäivä kainuulaisessa kyläkoulussa sujuu hyväksi havaitulla rutiinilla. Oppituntien lomassa ulkoillaan upeassa koskimaisemassa. Pienten kyläkoulujen viimeiset ajat olivat kuitenkin käsillä – näin oli laita esimerkiksi seitsemän oppilaan Lampaluodon koulussa Porin saaristossa.

  • Kulttuurin moniottelija Jukka Mäkisen rakastettuja maalaiskomedioita heinäkuun Toivotut-paketissa

    Kymmenen kysymystä ohjaajalle ja tietenkin ne ohjelmat myös!

    Syvähaastattelussa ohjaaja Jukka Mäkinen, joka on tehnyt mittavan määrän viihdettä ja draamaa Ylellä. Niin yksittäisiä pisteohjelmia kuin pitkiä sarjoja. Heikki Luoman kanssa yhteistyössä tehdyt maalaiskomediat ovat katsojien suursuosikkeja. Jukan jäädessä eläkkeelle julkaisemme läksiäislahjana heinäkuun Toivotut-paketissa hänen suosittuja sarjojaan: Matkalaukkukostaja ja Luonnonmukainen rakastaja -sarjat sekä maalaiskomedioina tutuksi tulleet Kuusniemi-sarjat.

  • Maalaiskomedioiden Kuusniemellä eletään ihmisen näköistä elämää

    Maalaiskomediat Kuusniemeltä

    Maalaiskomedia on yhteisnimitys Yleisradiossa vuosina 1998–2006 esitetyille draamasarjoille, joissa seurattiin kuvitteellisen Kuusniemen elämää Hämeessä. Tähän artikkeliin on koottu jaksojen osia sarjoista Vain muutaman huijarin tähden (1998), Peräkamaripojat (2001) ja Mooseksen perintö (2002). Osa medioista on tässä kokonaisina.

  • Ylen toivottuja draama- ja viihdeohjelmia Areenassa

    Tietoa arkistodraamoista, joita julkaistaan Yle Areenaan.

    Yle tuo Areenaan tuhansia tunteja yli viisi vuotta vanhaa omatuotantoista draamaa, viihdettä ja lastenohjelmia. Tätä artikkelia päivitetään jatkuvasti, joten sivua seuraamalla tiedät aina milloin suosikkiohjelmasi löytyy Areenasta.

  • Kultahippuja korville - radiodraaman arkistot aukeavat

    Yle avaa tuhansia tunteja radiodraamaa Areenaan

    Radion kuunnelmatuotanto sai alkunsa Yleisradion syntyvuonna 1926. Ensimmäinen kuunnelma lähetettiin viidentenä toimintapäivänä. Kuuluttajaksi taloon tullut Markus Rautio loi Radioteatterin kokeilemalla näyttelijöiden kanssa, miten mikrofoni reagoi eri tilanteissa.

  • 1960-luvun tv-uutiset tekivät huumeista mustavalkoista draamaa

    Huumeuutisissa käytiin hyvän ja pahan taistelua.

    Huumeista tuli 1960-luvun lopulla yksi tv-uutisten uusista kohuaiheista. Varhaiset huumeuutiset viljelivät mieluusti dramatiikkaa: miljööt olivat hämäriä, kohtaukset tiheätunnelmaisia, ja hyvän ja pahan välillä kulki jyrkkä raja. Ralf Fribergin aloitettua Ylen uutispäällikkönä vuonna 1965 uutisia reivattiin reippaasti räväkämpään suuntaan.

  • Onko Subutex lääke vai huume?

    Subutex on Suomessa kiistanalainen aihe. Sitä pidetään tärkeänä opioidiriippuvaisten vieroitus- ja korvaushoitolääkkeenä, mutta toisaalta Subutexia on alettu käyttää lääkityksen sijasta huumeena ja myydä katukaupassa. Subutexia heroiiniriippuvaisille välittänyt lääkäri Pentti Karvonen sai touhusta viiden vuoden vankeustuomion ja menetti lääkärinlupansa. Oliko Karvonen heroiiniriippuvaisten pelastaja vai hyväntekijäksi naamioitunut huumeparoni?

  • Kannabismyönteinen 2010-luvun Suomi

    Suhtautuminen kannabikseen on muuttunut Suomessa.

    Suomessa 2010-luku on merkinnyt entistä liberaalimpaa suhtautumista kannabikseen. Kannabiskokeilut sekä kasvin kotikasvatus ovat yleistyneet. Huumeet Suomessa 2020 -tutkimuksen asiantuntijat epäilivät, ettei vihreän kasvin käytöstä tai hallussapidosta rankaistaisi enää vuonna 2020.

  • Kotikontujen filmattu historia kiinnostaa

    Areenasta löytyy paljon vanhaa aineistoa ympäri Suomea.

    Oman asuinseudun historia kiinnostaa monia meistä. Tämän totesimme, kun kävimme esittelemässä Ylen arkistoaineistoja Espoossa Tapiolan kirjastossa. Koolle kerääntyi yli sata kiinnostunutta katsomaan vanhoja filmejä ja tunnistamaan niistä tuttuja kotipaikkoja. Tapahtuman innoittamina kokosimme Areenaan paketillisen entisaikojen Tapiolaa kuvaavaa aineistoa.

  • Hector ja Freeman tarjosivat Tuubin täydeltä kasarirockia

    1980-luvun alun rocksarja oli aikanaan lajinsa ainoa Ylessä.

    Syksyllä 1979 käynnistynyt Tuubi oli alkuvaiheissaan Ylen ainoa rockpainoitteinen tv-sarja. Ensimmäisinä vuosina sitä juonsivat Heikki "Hector" Harma ja Leo "Freeman" Friman. Tuubi tallensi mm. Kauko Röyhkän, Hassisen Koneen, Jimi Suménin ja Tommi Läntisen varhaiset esiintymiset.

  • Ikihippi Jukka Kuoppamäki

    Folk-Jukasta tuli vuonna 1967 hippi-Jukka.

    Folk-Jukasta tuli vuonna 1967 hippi-Jukka. Suomessa oli tosin talvisaikaan hieman hankala harrastaa kukkaisaatetta, Kuoppamäki myöntää 40 vuotta myöhemmin.

  • Jeesushipit tulivat myös Suomeen

    Raportti kristillisestä liikkeestä 1972.

    Jeesus-liike oli kristillinen liike hippien vastakulttuurin sisällä 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa. Toisaalta voidaan sanoa, että samaan aikaan Jeesus-liike oli hippiliike kristinuskon sisällä. Joka tapauksessa, erityisesti nuorten suosiossa ollut suuntaus rantautui 70-luvulla myös Suomeen.

  • Vesimiehen aika johdatti astraalimatkailuun

    Jorma Elovaara teki Ylelle okkulttista hippiohjelmaa.

    Hippisukupolven guru kampanjoi vapaan radiotoiminnan puolesta ja toimitti valtakunnanverkossa okkultismiin ja parapsykologisiin ilmiöihin erikoistunutta ohjelmaa.

  • Mattijuhani Koposen alaston totuus

    The Spermin keulakuvalle alastomuus oli totuuden etsimistä.

    The Sperm -yhtyeen keulakuva tuli tunnetuksi lausuttuaan alastomana runoa ja järjestettyään performanssin, jossa Itä ja Länsi yhtyisivät flyygelin päällä.

  • Kotikadun kolmannen kauden suurin mysteeri löytyy ullakolta

    Neljäs kausi tulee katsottavaksi lokakuussa.

    Kotikadun kolme ensimmäistä kautta ovat nyt katsottavissa Areenassa. Jokainen kausi on katsottavissa kuusi kuukautta, joten vielä on aikaa aloittaa koko sarja alusta. Ensimmäinen kausi on katseltavissa 25.7. saakka. Vuosina 1997–1998 nähty kolmas kausi saapui juuri juhannuksen kynnyksellä katsottavaksi. Toinen kausi pättyi jaksoon, jossa tanssittiin Jannen ja Pirkon häitä.

  • Olipa kerran Kotikatu: näin menestysdraaman kaari kantoi

    Kotikatu on Ylen pitkäaikaisin draamasarja

    Torstaina 24. elokuuta 1995 kello 19.45 käänsi moni tv-katselija uteliaisuuttaan kanavan ykköselle. Alkoi uusi, keskelle Helsingin kantakaupunkia sijoittunut realistinen draamasarja Kotikatu. Sarjan pilotti oli nähty kolme päivää aiemmin. Miten suhtautua tietoon, että se jatkuisi peräti kolmen vuoden ajan? Liioitelluksi ajateltu kesto osoittautui pian vain alkusoitoksi, sillä huippusuosituksi muodostunut sarja päättyi vasta 17 vuotta myöhemmin.

  • Suomalaisuuden ilmentymiä eri vuosikymmenten ohjelmissa

    Vuosikymmenet mediassa

    Lähde kanssamme katsomaan ja kuulemaan, mitä Suomesta on taltioitu ja millaisena suomalaisuus on näyttäytynyt eri vuosikymmenten ohjelmissa. Vanhimmat filmit ovat yli sadan vuoden takaa, jolloin suomalaisuus sykki, mutta itsenäinen Suomi oli vielä syntymässä. Tuoreimmat ohjelmat ovat juuri valmistumassa.

  • Pikku Kakkosen tutut ja turvalliset juontajat

    Pikku Kakkosen juontaja on lapsen kaveri.

    Pikku Kakkosen juontaja on lapsen kaveri, joka johdattaa uuteen ohjelmaan ja rakentaa ohjelmapalikoista kokonaisuuden. Tutun ja turvallisen kaverin kanssa on mukava katsella ohjelmia. Tässä esiteltynä juontajia ennen 2000-lukua.

  • Pikku Kakkosen pikku historia

    Pikku Kakkosen parhaita paloja 12 ensivuodelta.

    Vuonna 1989 Pikku Kakkonen oli ollut Ylen ohjelmistossa jo 12 vuotta. Ohjelman parhaita paloja vuosien varrelta esitellyt historiakatsaus etenee kronologisesti kahden katsojasukupolven yli kohti uusia syksyjä.

  • Lasse Pöysti kertoi Iltasadut eläviksi

    Iltasatuja Lasse Pöytsin kertomana 1977

    Näyttelijä Lasse Pöysti alkoi lukea iltasatuja Pikku Kakkosessa heti ohjelman aloitusvuonna 1977. Pöystin ilmeikkyys sadunkertojana teki hänestä koko kansan satusedän vuosikymmeniksi.

  • Näin Hermannia tehtiin

    Kurkistus Sirkus Hepokatin kulisseihin vuonna 1984.

    Vuonna 1984 kuvattu materiaali näyttää, mitä Sirkus Hepokatin kulisseissa tapahtui. Ohjelmanteko oli hauskaa, mutta paikoin hidasta. Voi änkeröinen!

  • Pikku Kakkosen jäävaroitus

    Ohjelman tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan.

    Pikku Kakkosen tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan, kun hän menee heikoille jäille. Onneksi apuun ehtii tunnuksen reipas poika.

  • Pikku Kakkosen tunnukset

    Pikku Kakkosella on ollut kolme erilaista tunnusta.

    Tammikuussa 1977 ensilähetyksensä nähneellä Pikku Kakkosella on ollut historiansa aikana kolme erilaista tunnusta.

  • Jos synnyit 1940-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1940-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    Jos synnyit 1940-luvulla, et ehkä muista kuunnelleesi radiota lapsena ollenkaan. Saatat kuitenkin muistaa kidekoneen tai radion kiehtovan äänimaailman, vaikket sen sisällöstä vielä mitään ymmärtänytkään. Radio oli kuitenkin vahvasti läsnä suomalaisten arjessa. Saavuttaessa vuosikymmenen puoliväliin, istuit ehkä äitisi sylissä tämän kuunnellessa Paasikiven puhetta sodan loppumisesta. Sodan päätyttyä ja pula-ajan taittuessa kohti varovaista kasvua, myös radion tarjonta monipuolistui ja sen sisällöt saivat kevyempiä sävyjä.

  • Jos synnyit 1920-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1920-luvulla syntyneen silmin.

    1920-luvulla synnyit maalaiskylien Suomeen. Neljä viidestä maanmiehestäsi sai tuolloin toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta. Ensimmäisen kosketuksesi Yleisradioon sait radion välityksellä, kun viralliset radiolähetykset aloitettiin vuonna 1926. Kun radio tuolloin löytyi vain harvoista taloista, kuuntelit todennäköisesti ihmeellistä äänirasiaa ensi kerran koulussa tai naapurissa. Ja hyvin todennäköistä on, että ensimmäisellä kerralla korvasi tavoittivat Markus-sedän äänen. Nuoruuden kynnyksellä kuuntelit jännityksen vallassa raportteja talvisodasta, ja sota oli läsnä jokapäiväisessä elämässäsi.

  • Jos synnyit 1930-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1930-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    1930-luvun lapsena muistat ehkä, millainen oli ensikohtaamisesi radion kanssa. Kiersitkö sinäkin vastaanottimen taakse katsomaan, missä ne ihmiset oikein olivat? Jos asuit kaupungissa, saatoit jo lapsena päästä elokuviin ja tottua siten liikkuvaan kuvaan. Asuitpa missä päin maata tahansa, viimeistään sodan myötä opit tuntemaan nuo molemmat väylät, jotka tarjosivat sekä tietoa että tarinoita. Muistat hyvin, kun televisiolähetykset 1950-luvulla alkoivat. Olit jo aikuinen ja kiinni omassa elämässäsi – ajattelitko ehkä, että tuota villitystä minä sentään en tarvitse?

  • Jos synnyit 1950-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1950-luvulla syntyneen silmin.

    Jos synnyit 1950-luvulla, synnyit Suomeen, jossa oli enemmän hevosia kuin autoja ja useimmat asuivat maaseudulla. Maa muuttui kuitenkin nopeasti, kaupungit ja elintaso kasvoivat, teollisuus ja palvelut ohittivat maanviljelyn Euroopan-ennätysvauhdilla. Lapsuusvuosiesi aikana radio alkoi vaihtua näköradioon.

  • Jos synnyit 1960-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1960-luvulla syntyneeen silmin.

    Kun synnyit, Urho Kekkonen oli presidenttinä, ihminen kävi kuussa, televisiokuva oli mustavalkoinen ja radio televisiota yleisempi suomalaiskodeissa. Mutta maailma muuttui ja televisio- sekä radiotoiminta sen mukana. Tulevien vuosikymmenten aikana Yleisradio tarjosi enemmän katsottavaa ja kuunneltavaa kuin lapsuudessasi – ja vieläpä silloin, kun itse halusit.

  • Urho Kaleva Kekkonen ja sápmelaččat

    Urho Kekkonen ja olbmát geat su dovde Sámis

    Guokte báddejumi das, makkár oktavuohta Suoma gávccát presideanttas Urho Kekkonen lei sápmelaččaiguin.

  • Postâ poođij Njellimân tovle tuše ohtii mánuppaajeest

    Njellim Matti maainâst tovláin aaigijn Njellimist.

    Njellim Matti, Matti Saijets, muštâl jieijâs suuvâ aassâmkiedi historjást já muuštâš, maht ovdâmerkkân poostâ jođettem lii muttum suu eellim ääigi. Ella Sarre sahhiittâlâi Njellim Maati ive 1982. Njellim Matti muštâl, ete vuosmuš táálu rahtui paijeel čyeti ihheed tassaaš suu suuvâ päikkikiädán. Suu äijih, Nyere Piäkká raahtij tom. Tađe ovdil siämmáá pääihist lijjii maŋgâ puáris kuátisaje.

  • Upota Elävän arkiston soitin sivuillesi

    Voit upottaa videoita ja audioita sivuillesi.

    Voit upottaa Elävän arkiston videon tai audion omille verkkosivuillesi Elävän arkiston soittimesta löytyvän koodin avulla.