Hyppää pääsisältöön

Valtiolle vaarallisia naisia – poliittisten naisvankien kohtaloita viime sotien aikana

Suomessa tuomittiin kansalais- ja jatkosodan välisenä aikana 4500 ihmistä valtio- tai maanpetoksesta tai niiden valmistelusta vankilaan jopa ilman oikeudenkäyntiä. Tuomituista neljäsosa oli naisia. Myös kuolemantuomioita pantiin täytäntöön. Viimeinen kuolemaantuomittu poliittinen naisvanki teloitettiin syksyllä 1943. Artikkeliin on koottu ohjelmia naisvankien kokemuksista ja tutkijoiden selvityksiä heidän kohtaloistaan.

Kansalaissodan aikana 1918 naisia yleensä syytettiin osallisuudesta aviomiestensä tekoihin punakaartissa, toimimisesta punaisessa hallinnossa, huoltotehtävissä tai kaartin lääkintähenkilönä. Naisia teloitettiin yli 460. Määrä saattaa olla suurempi, sillä virallista tietoa kaikista kuolemantapauksista ei ole saatu. Erityisesti teloituksiin liittyviä asiakirjoja hävitettiin järjestelmällisesti. Sodan jälkeen valtiorikosoikeuksissa tuomittiin noin neljätuhatta naista. Myöhemmissä tutkimuksissa on selvinnyt, että teloitetuista naisista suurin osa oli ollut kaupunkilaisia tehdastyöläisiä.

1930-luvulla naisiin kohdistuneet poliittisin perustein tehdyt pidätykset ja tuomiot ovat aiheena radio-ohjelmassa Valtiolle vaaralliset (2002). Tutkija Reetta Riihimäki kertoo, että taustalla vaikuttivat vahvasti kommunistilait. Naiset saattoivat joutua pidätetyksi vaatiessaan työtä työttömille tai laulaessaan vappumarssin yhteydessä. Myös kommunistisen tai sosialistisen kirjallisuuden säilyttäminen sekä sen levittäminen tai työväenhenkisessä kokouksessa käyminen merkitsivät valtiopetoksen valmistelemista. Riihimäen mukaan 1930-luvulla kiinniotetut naiset olivat yleensä nuoria ja naimattomia, kaksikymmentäluvun "uusia naisia", jotka haastoivat yhteiskunnan valtarakenteet toimimalla muun muassa kielletyissä poliittisissa järjestöissä. Osa tosin oli tullut vedetyksi mukaan maan alle painuneen kommunistisen puolueen toimintaan.

Yhteistä 1930-luvulla tuomituille naisille oli se, että he kuuluivat työväestöön kuten Hanna Savolaisen pro gradu -työssä Tuomittu elämään. Poliittiset naisvangit Hämeenlinnan keskus- ja kuritushuoneyhteisössä 1924–1939 todetaan. Poliittisin perustein Hämeenlinnan keskusvankilaan lähetetyistä naisista peräti 85 % kuului työväestöön.

Laki ja virkavalta valvomaan poliittista toimintaa

Kansalaissodan jälkeen Suomen työväenliike oli jakautunut kahtia, ja poliittinen oikeisto halusi pysyä vallassa hinnalla millä hyvänsä. Se otti valta-asemansa tueksi lainsäädännön ja sisäisestä turvallisuudesta vuonna 1919 perustetun Etsivä keskuspoliisin, joka kansan suussa sai nimen ohrana. Se valvoi vasemmistoa ja pyrki tukahduttamaan kommunistisen puolueen toiminnan. Punaisten Moskovassa perustama puolue oli Suomessa kielletty, mutta sen peitepuolueena toimi Suomen Sosialistinen Työväenpuolue. Etsivä keskuspoliisi ulottikin valvontansa myös muun muassa työväenyhdistyksiin, lasten ja nuorten järjestöihin sekä kirjailijaryhmittymään Tulenkantajiin.

Vasemmiston yhteiskunnallisen voimistumisen estämiseksi otettiin myös lainsäädäntö avuksi. Vuonna 1930 eduskunta hyväksyi Lapuan liikkeen painostuksesta ns. kommunistilait, joilla rajoitettiin kansalaisten paino-, yhdistymis- ja kokoontumisvapautta. Lisäksi yhteydenpito Neuvostoliittoon tai sen kansalaisiin sekä kommunistiksi todetun henkilön suojelu katsottiin maanpetolliseksi toiminnaksi.

Kommunistilait

Kommunistilait olivat Suomessa Lapuan liikkeen vaatimuksesta vuonna 1930 säädettyjä lakeja, joiden tavoitteena oli estää kommunistien toiminta Suomessa. Sosiaalidemokraatit vastustivat lakeja, koska he pelkäsivät niiden rajoittavan kaikenlaista vasemmistolaista toimintaa. Tulevina vuosina säädettiinkin lakeja, joilla pyrittiin estämään vasemmiston vaalimenestystä ja julkista esiintymistä. Lakien seurauksena kiellettiin kommunistiset sanomalehdet ja kirjapainoja takavarikoitiin sekä kommunisteiksi epäiltyjä pidätettiin.


Ohrana

Ohrana (suom. suojeluosasto) oli Venäjän keisarikunnan aikana toiminut salainen poliisi, joka toimi osana sisäasianministeriötä 1800-luvun lopulla. Ohranaa avusti valtakunnallinen poliisi eli santarmisto.

Ohranan tarkoituksena oli taistella vihamielisiä järjestöjä, terroristeja, sosialisteja ja vallankumouksellisia, vastaan. Ohrana tarkkaili vallankumouksellisten toimia muissa maissa kuten Ranskassa. Ohranan keskustoimisto oli Pietarissa osoitteessa Fontanka 16. Katuosoite oli tunnettu pahamaineisuudestaan Venäjän keisarikunnassa.

Viimeisten keisarien aikana kaikkialle levinnyt korruptio raunioitti myös ohranan, kuten kaiken muunkin keisarillisen hallinnon. Virastona ohrana lakkautettiin vuonna 1917 Lokakuun vallankumouksen yhteydessä Vladimir Leninin käskystä. Suomessa sen nimi jäi kuitenkin eloon: etsivän keskuspoliisin henkilöstö kutsui yksikköään ohranaksi, ja maanalaista toimintaa harjoittaneet kommunistit käyttivät sitä vastapuolen virkavaltaa tarkoittavana pilkkasanana.

Lähde: Wikipedia

Hennalassa tehtiin Suomen suurin naismurha 1918

Työläisnaisten asema heikkeni merkittävästi kansalaissodan aikana. Tutkimusten mukaan heihin kohdistuneelle raa'alle kohtelulle haettiin laajaa yhteiskunnallista tukea. Tässä tehtävässä kunnostautui erityisesti porvarillinen lehdistö, joka suuntasi peitsensä ankarasti myös näitä naisia vastaan. Erityisesti naiskaartilaiset saivat ankarimmat iskut. Aamulehdessä 24. huhtikuuta 1918 kirjoitettiin, että yhteiskunta olisi siivottava "hylkyaineksesta". Puhdistus olisi miesten ohella kohdistettava myös "punaisen mädätyksen turmelemiin naisiin, ja juuri naisiin, sillä muuten ei päästä käsiksi tämän mätäpaiseen syvimpiin ja salaisimpiin juuriin."

Työväestön kuvaajana tunnettu Ilmari Kianto kirjoitti Keskisuomalaisessa 14. huhtikuuta 1918: "Todistettu on, että Suomen kansalaissodassa ovat punakaartilaiset petoja, monet heidän naisistaan susinarttuja, vieläpä naarastiikereitä. Eikö ole hulluutta olla ampumatta petoja, jotka meitä ahdistelevat?" Helsinkiläisen Hufvudstadsbladetin mukaan naisia ei pitäisi kohdella sotavankeina, vaan ”jahdata pitkin metsiä kuin elukoita.”

Punaisten naisten demonisointi kansalaissodan aikana ja ajatukset rotuhygieniasta porvarillisessa lehdistössä ovat tutkimusten mukaan olleet Suomen suurimman naismurhan taustalla. Lahden lähellä sijaitsevalle Hennalan vankileirille oli viety yli 13 000 punavankia, joista yli 2000 oli naisia. Vangeista alle 15-vuotiaita oli 289. Heistä osa oli pikkulapsia. Vuonna 1918 Hennalassa teloitettiin 218 naista mielivaltaisesti ilman oikeudenkäyntiä. Nuorimmat ammutuista olivat vasta 14-vuotiaita.

Tutkija Marjo Liukkonen toteaa radio-ohjelmassa Hennalassa tehtiin Suomen suurin naismurha (2016), että teloitettaviksi määrättyjä naisia ei valittu sattumanvaraisesti. Perusteluia olivat esimerkiksi se, että nainen oli pukeutunut pitkiin housuihin tai hiukset olivat lyhyet. Nämä "housukaartilaisiksi" kutsutut naiset olivat aikansa radikaaleja, jotka halusivat muutosta asemaansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Murtautuminen ulos perinteisestä naisen mallista synnytti suunnatonta vihaa kansalaissodan valkoisessa osapuolessa, sillä housukaartilaisten korskeuden katsottiin uhkaavan porvariston "puhdasta seksuaalisuutta". Teloitetut olivat Liukkosen mukaan myös muita naisvankeja nuorempia. Keski-ikä oli 20 vuotta.

Vankileirin johtaja, majuri Hans Kalm oli innostunut pataljoonaansa kuuluneen Lauri ”Tahko” Pihkalan ja tämän isoveljen Martti Pihkalan rotuhygieenisistä opeista. Vanhempi Pihkala oli kirjoittanut kirjan Minkälainen Suomi meidän on luotava (1918). Siinä hän varoittaa lyhyttukkaisista, miestä jäljittelevistä naisista, jotka eivät ymmärrä, että naisen tehtävä on synnyttää terveitä lapsia. Hän ehdotti, että ”ns. yleiset naiset suurkaupungeista ja tehdasseuduilta kootaan ja siirretään erikoisiin laitoksiin, joissa niitä asianmukaisesti käsitellään, eikä heitä ole koskaan päästettävä vapaaksi”

Hennalan naismurhista lisensiaattityön tehnyt Liukkonen lisää, että naisvankeja kohdeltiin äärimmäisen raakalaismaisesti muun muassa raiskaamalla mutta myös näännyttämällä nälkään ja janoon. Seksuaalinen väkivalta ja nöyryyttäminen olivat tavallista ja niitä joutuivat kokemaan myös nuoret tytöt. Surmatut naissotilaat jätettiin seksuaalisesti loukkaaviin asentoihin vaatteet revittyinä. Lisäksi on voitu osoittaa, että vankien keskuuteen annettiin tarttuvien ja kuolemaan johtaneiden sairauksien levitä.

Suojelulain perusteella vankilaan tai teloituskomppanian eteen


Talvisodan puhjettua vuonna 1939 ns. tasavallan suojelulain nojalla voitiin passittaa turvasäilöön eli vankilaan toisin ajatteleva aines ilman oikeudenkäyntiä ja jopa ilman perusteluita. Laki mahdollisti valtion muunkinlaisen kansalaisten henkilökohtaista vapautta rajoittavan toiminnan.

Anna-Liisa Saarela oli 18-vuotias, kun kaksi autolastillista Valtiollisen poliisin (Valpo) miehiä tuli pidättämään häntä vuonna 1943 Turussa. Hänet tuomittiin kuuden vuoden vankeusrangaistukseen. Tuomion syyksi kirjattiin rikoksen suosiminen, kun hän kuljetti "rauhanaiheista" postia Helsingistä Turkuun, Saarela kertoo A-studion ohjelmassa Poliittiset naisvangit (2002). Myös vanhemmat sekä sisar pidätettiin vuonna 1944 Saarelan mukaan ilman erityistä syytä.

Poliittiset naisvangit lähetettiin Hämeenlinnan keskusvankilaan, jossa kurinpitotoimet vaihtelivat eri aikoina. Vuosien 1939–1944 aikana olot olivat poliittisille vangeille erityisen vaikeat. Tavallisimmat kurinpitotoimet olivat vesi-leipärangaistukset ja eristysselli. Vankilassa Anna-Liisa Saarela todisti myös vankeihin kohdistunutta silmitöntä raakuutta. Hänen sellitoverinsa pahoinpideltiin niin vakavasti, että tämä toinen jalka katkesi. Kuulusteluissa vangittuja usein kidutettiin hengiltä, mutta lääkärit kirjoittivat kuolintodistukseen syyksi sydänkohtauksen tai itsemurhan.

Kiinniotettujen joukossa oli myös monia kulttuurivaikuttajia muun muassa kirjailijat Hella Wuolijoki ja Elvi Sinervo. Sinervo tuomittiin kolmeksi vuodeksi kuritushuoneeseen valtiopetoksen valmistelusta. Wuolijoki sai elinkautisen kuritushuonerangaistuksen maanpetoksesta.

Tasavallan suojelulaki

Tasavallan suojelulaki on säädetty kaksi kertaa Suomessa suojelutolan perusteeksi. Ensimmäisen kerran se säädettiin niin sanottujen kommunistilakien yhteydessä. Sen nojalla saatettiin tarvittaessa rajoittaa kansalaisten perusoikeuksia. Laki oli voimassa vuoteen 1935 asti. Tasavallan suojelulaki pantiin voimaan uudelleen 6.10. 1939. Sen turvin voitiin rajoittaa kansalaisten henkilökohtaista vapautta, oikeutta valita asuinpaikkansa ja liikkumista maassa. Lain turvin voitiin määrätä turvasäilöön henkilöt, joiden toiminnan katsottiin vahingoittavan maanpuolustusta, sisäistä järjestystä ja turvallisuutta sekä muun muassa heikentävän Suomen suhteita muihin maihin. Laki oli voimassa vuoteen 1947. Sen voimassaolo päättyi Pariisin rauhansopimuksen allekirjoituksen jälkeen.

Etsivän keskuspoliisin poliittisten vankien säilytystalo Fabianinkadulla Helsingissä
Etsivä keskuspoliisin poliittisten vankien turvasäilö Fabianinkadulla Helsingissä v. 1933 Etsivän keskuspoliisin poliittisten vankien säilytystalo Fabianinkadulla Helsingissä Kuva: Museovirasto/kuvakokoelmat Etsivä keskuspoliisi,Yle Elävä arkisto,1933
Naisia Hämeenlinnan vankilan pihalla
Hämeenlinnan naisvankilan piha 1940-luvulla Naisia Hämeenlinnan vankilan pihalla Kuva: Museovirasto/kuvakokoelmat Yle Elävä arkisto,1940,naisia,Hämeenlinna

Kokemuksia poliittisena naisvankina 1930-luvulla

Kaisa Junttila oli vain 21-vuotias vuonna 1930, kun hänet passitettiin ensimmäisen kerran Hämeenlinnan keskusvankilaan. Junttila oli ollut jakamassa Helsingin Sturenkadulla julisteita, joissa kerrottiin maan työttömyystilanteesta, kun Etsivä keskuspoliisi otti hänet kiinni ja vei Fabianinkadulla sijaitsevaan putkaan. Hän joutui myös vastuuseen puolueeseen liittyvästä kirjallisesta materiaalista, jota oli säilytetty hän asunnossaan. Toisen kerran hänet pidätettiin 1939, jolloin hänet tuomittiin viiden vuoden vankeusrangaistukseen maanpetoksen valmistelusta. Kiellettyyn kommunistiseen puolueeseen hän oli liittynyt 1927. Junttilan isä oli ollut aktiivinen työväenaatteen kannattaja.

Radio-ohjelmassa Vaan henkeä kahlita voineet ei. Poliittiset naisvangit - eräs vaihe Suomen historiassa (1983) Junttila muistelee, että poliittiset vankitoverit Hämeenlinnassa olivat suunnilleen hänen ikäisiään, joskin huomattavasti vanhempiakin oli. 1930-luvulla poliittisilla vangeilla oli erityisoikeuksia. Junttila kuvailee, että ulkoilua ei oltu vielä rajoitettu. Sunnuntaisin sellien ovet olivat auki, joten oli helppo käydä toinen toisensa luona. Lisäksi sai käyttää omia vaatteita.


Elli Parkkari kertoo Olli Ihamäen radiohaastattelussa vuonna 1989 (Elli Parkkari muistelee vankilassaoloaikaansa 1938–1944), millaista oli elämä poliittisena naisvankina. Vaikka vangit elivät erityksissä muusta yhteiskunnasta, tieto vankilan ulkopuolisen maailman tapahtumista kulki uusien vankitovereiden ja joidenkin lehtien kautta. Vankilaan sai alkuun tilata esimerkiksi Kauppalehden ja Kuluttaja-lehden. Niistäkin välittyi vankilan muurien sisäpuolelle uutisia yhteiskunnallista tilanteesta, kuten myös uusilta vankitovereilta. Apuna oli myös vankien välinen salainen kirjeenvaihto. Sodan kulkukin oli vangeille selvää, kun omaiset kirjoittivat niistä kirjeissään.

Parkkari kuvailee vankilaolosuhteita, jotka olivat erityisen ankaria jatkosodan alussa. Heiltä vietiin oikeuksia, joihin Suomikin oli sitoutunut. Esimerkiksi lehtiä ei voinut lukea, kirjoittaa tai ulkoilla juurikaan. Muutos parempaan tapahtui jatkosodan loppuvaiheessa, kun liittoutuneet etenivät. Esimerkiksi vangit saivat ylimääräisiä ulkoiluaikoja. Kesällä 1944 turvasäilössä olleet naiset siirrettiin erityisiin parakkeihin, joihin oli tehty heille asuntoja. Parkkarin mukaan olot vankiloissa helpottuivat aina sitä mukaa kun Neuvostoliitto eteni.

Martta Koskinen – viimeinen kuolemaantuomittu naisvanki


Martta Koskinen oli ainoa nainen, joka teloitettiin maanpetoksesta jatkosodan aikana. Koskisesta kirjan (Ompelijatar. Martta Koskisen kuolema ja elämä, 2016) kirjoittanut ja dokumenttielokuvan (Ompelijatar, 2015) tehnyt Ville Suhonen kertoo haastattelussa, että Martta Koskisen poliittinen ura alkoi jo kansalaissodan aikana, kun hänet houkuteltiin punakaartiin. Hänet vangittiin punaisten vastarinnan luhistumisen aikoihin ja tuomittiin viiden vuoden kuritushuonerangaistukseen sekä menettämään kansalaisluottamuksensa 10 vuodeksi vielä tuomion kärsimisen jälkeen. Koskinen kuitenkin armahdettiin tuhansien vankien kanssa 1918.

Vapauduttuaan hän kouluttautui ompelijaksi ja oli aktiivinen työväenyhdistystoiminnassa. Vuonna 1933 hänet ilmiannettiin ja vangittiin kommunistilakien perusteella. Martta sai kahden vuoden tuomion kielletyn materiaalin levittämisestä. Lisäksi hän menetti kansalaisluottamuksensa viideksi vuodeksi.

Vankilassa hän tutustui vuonna 1934 Hertta Kuusiseen, Suomen kommunistipuolueen jäseneen. Vankilan jälkeen Hertta Kuusinen puolestaan tutustutti Koskisen mm. kirjailija Hella Wuolijokeen ja otti hänet mukaan vuonna 1940 perustetun Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran toimintaan. Keväällä 1941 Valpo kiristi otettaan vasemmistolaisista, joita lähetettiin turvasäilöön. Sinne vietiin myös Kuusinen.

Martta Koskinen järjesti piilopaikan Kuusisen sulhaselle Suomen kommunistisen puolueen Yrjö Leinolle, ja alkoi toimia tämän viestinviejänä. Mutta hänet ilmiannettiin ja pidätettiin. Hänen viimeinen taipaleensa alkoi joulukuun viides päivä 1942. Koskinen tuomittiin maanpetoksesta kuolemanrangaistukseen. Useat armonanomukset hylättiin. Viimeisenä toivona oli presidentti Risto Ryti. Mutta myös presidentti hylkäsi armonanomuksen, sillä Koskisesta oli päätetty tehdä varoittava esimerkki. Martta Koskinen tuomittiin kuolemaan teloittamalla syyskuun 28. päivä 1943.

Kansalaisluottamus

Kansalaisluottamus oli laissa tunnettu käsite. Vuoden 1889 rikoslain nojalla rikoksiin syyllistynyt, joka tuomittiin kuritushuone- tai vankeusrangaistuksiin, oli useissa tapauksissa sen lisäksi tuomittava lisärangaistuksena ainiaaksi tai määräajaksi menettämään myös kansalaisluottamuksensa.

Kansalaisluottamuksen menettänyt henkilö ei ollut äänioikeutettu eikä vaalikelpoinen kunnallisissa tai valtiollisissa vaaleissa. Häntä ei voitu nimittää valtion tai kunnan virkaan eikä valita jäseneksi kunnallisiin lautakuntiin tai yhdistyksen hallitukseen. Hän ei myöskään voinut toimia todistajana eikä toisen henkilön asiamiehenä oikeudessa. Lisäksi hän ei saanut toimia kauppiaana eikä harjoittaa eräitä laissa mainittuja elinkeinoja.

Kansalaisluottamuksen menettäminen merkittiin myös kirkonkirjoihin ja siviilirekisteriin, ja se oli merkittävä virkatodistukseen.

Jos alle 18-vuotias syyllistyi rikokseen, josta oli säädetty kansalaisluottamuksen menetys, hänet tuomittiin sen asemesta vain todistajaksi kelpaamattomaksi, enintään kolmeksi vuodeksi.

Kansalaisluottamuksen menettämisseuraamus poistettiin eräiden muiden lisärangaistusten (mm. maan palvelukseen kelpaamattomuuden) ohella Suomen rangaistusjärjestelmästä vuonna 1969, todistajaksi kelpaamattomuus jo vuonna 1953.

Lähde: Wikipedia


Lähteet: Naisia turvasäilössä, toim. Ulla-Maija Peltonen, Helsinki, 1989; Leino, Olle: Martta Koskisen tapaus (Alkuteos Det kommer en bättre dag), Keuruu 1976; Suhonen Ville: Ompelijatar. Martta Koskisen elämä ja kuolema, Juva 2016; Helsingin Sanomat: Punaisiin naisvankeihin kohdistui erityistä naisvihaa, 6.10. 2011, Valkoiset teloittivat yli 200 punaista naista Hennalan vankileirillä,1.4. 2016; Yle uutiset: Hennalan vankileirillä tapettiin mielivaltaisesti yli 200 naista,1.4. 2016, Suomessa ei kaihdettu lasten teloituksia sisällissodan aikana 12.3. 2014; Suomen Kuvalehti: "Susinartut": Naiset punakaartissa 1918, 28.10. 2011; Hanna Savolainen, Tuomittu elämään. Poliittiset naisvangit Hämeenlinnan kuritushuone- ja keskusvankilayhteisössä 1924 – 1939. Jyväskylän yliopisto, Suomen historia. 2000; Marjo Liukkonen: Hennalan naismurhat 1918, Ennen ja nyt, 15.4. 2016

  • Outsider Etelänavalla – Korkki ja Lipponen Sumulaakson sankareina

    Kalle Kustaa Korkki ja Pekka Lipponen Etelänavalla

    Sumulaakson sankarit vie Kalle-Kustaa Korkin ja Pekka Lipposen etelään – kauas etelään, aina Etelämantereelle saakka. Kaksitoistaosainen jännityskertomus toteutettiin radiodraamana 17 vuotta valmistumisensa jälkeen. Nyt kuulemme sen ensimmäistä kertaa viiteenkymmeneen vuoteen, sillä kuunnelmaa ei ole uusittu sitten ensilähetysten.

  • Rikostarinoita Suomesta -sarjan rikoksille yhteistä oli vain se, että ne olivat tosia

    Rikostarinoita Suomesta -sarja esitteli kotimaan rikoksia

    Rikostarinoita Suomesta -sarja on rikosaiheinen dokumenttisarja, jota esitettiin Yleisradiossa 2001–2009. Sarjan tarinat perustuvat todellisuudessa tehtyihin rikoksiin. Artikkelissa on myös sarjan tuottajan Markku Kaireksen haastattelu, jossa hän kertoo sarjan syntytaustoista. Tähän artikkeliin on koottu muutamia 30-osaisen sarjan jaksoja.

  • Harjunpää setvii rikoksia neljässä radiodekkarissa

    Harjunpää tutkii kiusantekoa ja kotirauhan häirintää

    Auervaaroja, hylättyjä nuoria ja rakkauden lakeja. Rikoskonstaapeli Harjunpää tutkii kiusantekoa ja kotirauhan häirintää. Lisäksi Harjunpää ja työpari Onerva päätyvät keskelle ennakkoluulojen ja vihan lataamaa ilmapiiriä setviessään romanien vanhoja kaunoja. Radiodekkarit pohjautuvat Matti Yrjänä Joensuun samannimisiin romaaneihin, joista kuunnelmasovitukset on dramatisoinut Timo Kanerva ja ohjauksesta vastaa Rauni Ranta. Harjunpäätä esittää Petteri Sallinen ja Onervaa Elli Castrén.

Elävä arkisto


Elävän arkiston nettiradio

Elävän arkiston nettiradio tuo takaisin menneiden vuosikymmenten kansanviihdyttäjät ja kulttuurivaikuttajat, urheilijoiden kiihkeät kamppailut ja poliittiset käännekohdat Suomessa ja ulkomailla.

Viikon suosituimmat Elävässä arkistossa

Lue lisää:

Näin avaat oven oikein

Joka kolmas suomalainen avaa oven väärin, vaikka oikea tapa on helppo oppia. Hepskukkuun Kesken kaiken -sarja näyttää, kuinka ovi avataan asianmukaisesti.

Lue lisää:

Toivotut: Rosvoja ja poliiseja -paketissa mm. Raid, Kiimaiset poliisit ja Harjunpää-sarjoja

Kotimaisia rikossarjoja rangaistukseksi Suomen kansalle liiasta nordic noirin palvonnasta!

Syyskuun Toivotut-pakettiin Yle Areenaan on etsitty kissojen, koirien ja vasikoiden avulla suomalaisia rikossarjoja ja -ohjelmia. Rikostarinat kiehtovat ihmismieltä kaikissa muodoissaan. Herääkö meissä jokaisessa poliisi ja rikostutkija? Rikollinen? Vai vetävätkö rikoksen herättämät tunteet rikostarinoiden äärelle? Omia tunteitaan voi tarkastella katsomalla Rosvoja ja poliiseja -paketissa mm. Raidia, Kiimaisia poliiseja, Harjunpäitä ja Rikostarinoita Suomesta.

  • Kauppasaarto ei kurjistanut Kuuban kulttuuria

    Kauppasaarto ei kurjistanut Kuuban kulttuuria

    Kuuba oli suurvaltojen kiistakapulana yli viisikymmentä vuotta. Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton kiristyneet välit johtivat vuonna 1962 ohjuskriisiin ja USA julisti Kuubaan kauppasaarron. Kauppasaarto kurjisti kuubalaisten aineellista elämää, mutta henkisiin arvoihin pakotteet eivät purreet.

  • Kuuban ohjuskriisi ajoi maailman ydinsodan partaalle

    Neuvosto-ohjusten tuonti Kuubaan sai USA:n vastatoimiin.

    Neuvostoliitto ryhtyi vuonna 1962 varustamaan Kuubaa ydinasein. USA käynnisti jyrkät vastatoimet, ja lokakuun lopulla maailma odotti jännittyneenä peläten ydinsodan puhkeamista. Radion ulkomaantoimituksen tiimi selostaa ohjuskriisiä ja sen taustaa.

  • Sosialismi tai kuolema – kuubalaisia soraääniä uudessa maailmassa

    Tuhannet valitsivat suunnakseen merentakaisen Miamin.

    Kun Neuvostoliitto hajosi, maailma muuttui ja Kuuba jäi yksin ylläpitämään omaa sosialismiaan. Tärkeimmän kauppakumppanin kadottua Yhdysvaltojen kauppasaarron vaikutukset moninkertaistuivat talouden romahtaessa. Tuhannet ja taas tuhannet valitsivatkin suunnakseen meren toisella puolella siintävän Miamin. Sinne päästäkseen oli uhmattava haita ja merivirtoja itse kyhätyissä lautoissa.

  • Cicciolina vilautti eduskunnalle

    Italialainen pornotähti-kansanedustaja vierailulla 1988.

    Italialainen pornotähti ja kansanedustaja Ilona Staller alias Cicciolina vieraili Suomessa syksyllä 1988. Hän kävi pehmoleluineen myös eduskunnassa tervehtien kollegoitaan protokollaan kuulumattomalla rinnanvilautuksella.

  • Kalle Kinnunen: Kiimaa vailla häpeää - 40 vuotta Cicciolinaa

    Cicciolinan tarina pornosta populismiin ja politiikkaan.

    Onko Cicciolina karikatyyri, seksiobjekti vai feministinen sankari? Parlamentissakin vaikuttanut pornotähti on rakkauden populisti, jonka 1980-luvun Italia tarvitsi. Somekohujen aikana Cicciolina on sekä kasarin muinaisjäänne että yhä ajankohtainen skandaalien sankaritar, kirjoittaa leffakriitikko Kalle Kinnunen.

  • Miten minusta tuli minä, Vexi Salmi

    Suositun radio-ohjelman vieraana Vexi Salmi

    Epämusikaalinen iskelmäsanoittaja Veikko ”Vexi” Salmi nousi 1960-luvulla julkisuuteen Irwin Goodmanin taustahahmona.

  • Vexi Salmi – lättähattu, iskelmäntekijä ja taiteen ystävä

    Salmi muistetaan ennen kaikkea Irwin Goodmanin aisaparina.

    Vexi Salmi muistetaan ennen kaikkea Irwin Goodmanin aisaparina ja tuhansien iskelmätekstien kirjoittajana. Entinen katusälli on sittemmin tultu tuntemaan myös nykytaiteen keräilijänä. Punaisessa langassa hän muistelee, kuinka etsi suuria totuuksia päällään seisoen ja itämaisia uskontoja tutkien.

  • Irwinin laulut olivat "elämän totuuksia"

    Goodman määrittelee "irwinismin" vapaudeksi.

    Vuonna 1972 tehdyllä haastattelunauhalla Irwin Goodman määrittelee "irwinismin" vapaudeksi, jossa työ ja harrastus ovat sama asia. Kansantaiteilija kiistää pyrkivänsä vaikuttamaan lauluillaan: ne ovat faktoja, "totuuksia".

  • Rikostarinoita Suomesta -sarjan rikoksille yhteistä oli vain se, että ne olivat tosia

    Rikostarinoita Suomesta -sarja esitteli kotimaan rikoksia

    Rikostarinoita Suomesta -sarja on rikosaiheinen dokumenttisarja, jota esitettiin Yleisradiossa 2001–2009. Sarjan tarinat perustuvat todellisuudessa tehtyihin rikoksiin. Artikkelissa on myös sarjan tuottajan Markku Kaireksen haastattelu, jossa hän kertoo sarjan syntytaustoista. Tähän artikkeliin on koottu muutamia 30-osaisen sarjan jaksoja.

  • Ministerin murhasta uunisurmaan – suomalaisia rikostarinoita historiasta

    Rikostarinoita historiasta -sarja

    Kuusiosaista Rikostarinoita historiasta –sarjaa esitettiin TV2:ssa vuonna 2008. Sarjassa käsiteltiin rikostapauksia, joilla on ollut laajempaa yhteiskunnallista merkitystä. Monia sarjassa esitettyjä rikoksia on käsitelty kirjallisuudessa, akateemisissa opinnäytetöissä ja lisäksi ne ovat antaneet aiheita useille tv-ohjelmille.

  • Ei vanhene koskaan -sarjassa esiteltiin kansakuntaa vavisuttavia rikoksia

    Åke Lindmanin juontama sarja vuodelta 1997.

    Ei vanhene koskaan -sarjassa käsitellään suomalaisia henki- ja seksuaalirikoksia 1930-luvulta aina 1960-luvulle saakka. Suurin osa tapauksista on jäänyt selvittämättä. Sarjaa esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1997. Sen juonsi Åke Lindman. Artikkelissa on kuvia, jotka saattavat järkyttää.

  • Kotimaisia rikossarjoja rangaistukseksi Suomen kansalle liiasta nordic noirin palvonnasta!

    Toivotut-paketissa Areenassa mm. Raid ja Kiimaiset poliisit

    Syyskuun Toivotut-pakettiin Yle Areenaan on etsitty kissojen, koirien ja vasikoiden avulla suomalaisia rikossarjoja ja -ohjelmia. Rikostarinat kiehtovat ihmismieltä kaikissa muodoissaan. Herääkö meissä jokaisessa poliisi ja rikostutkija? Rikollinen? Vai vetävätkö rikoksen herättämät tunteet rikostarinoiden äärelle? Omia tunteitaan voi tarkastella katsomalla Rosvoja ja poliiseja -paketissa mm. Raidia, Kiimaisia poliiseja, Harjunpäitä ja Rikostarinoita Suomesta.

  • Harjunpää setvii rikoksia myös neljässä radiodekkarissa

    Harjunpää tutkii kiusantekoa ja kotirauhan häirintää

    Auervaaroja, hylättyjä nuoria ja rakkauden lakeja. Rikoskonstaapeli Harjunpää tutkii kiusantekoa ja kotirauhan häirintää. Lisäksi Harjunpää ja työpari Onerva päätyvät keskelle ennakkoluulojen ja vihan lataamaa ilmapiiriä setviessään romanien vanhoja kaunoja. Radiodekkarit pohjautuvat Matti Yrjänä Joensuun samannimisiin romaaneihin, joista kuunnelmasovitukset on dramatisoinut Timo Kanerva ja ohjauksesta vastaa Rauni Ranta. Harjunpäätä esittää Petteri Sallinen ja Onervaa Elli Castrén.

  • Knalli ja sateenvarjo ovat palanneet!

    Knalli ja sateenvarjo -jaksoja kuunneltavissa Areenassa

    Rakastettu Knalli ja sateenvarjo palaa Yle Areenaan kymmenen jakson vuosivauhdilla. Areenaan julkaistavat jaksot valitaan suosituimpien joukosta, kuunnellen aiempia yleisöäänestyksiä ja Knalli ja sateenvarjo -faneja.

  • Ikkunoita ihmismieleen - syksyä juhlistetaan palkituilla radiodraamoilla

    Palkittuja radiodraamoja syyskuun alkuun

    Syksyn alkajaisiksi Areenaan julkaistaan viisitoista Sokeain kuunnelmapalkinnolla palkittua radiodraamaa vuosilta 1978-2006. Tarinoiden skaala liikkuu viime vuosisadan alun Pohjanmaalta 1950-luvun Intiaan, huumevieroitusklinikalta koulukiusatun nahkoihin, lapsensa kehityksestä huolestuneiden vanhempien arkeen ja vaimoaan hautaavan miehen huoliin.

  • Outsider Etelänavalla – Korkki ja Lipponen Sumulaakson sankareina

    Kalle Kustaa Korkki ja Pekka Lipponen Etelänavalla

    Sumulaakson sankarit vie Kalle-Kustaa Korkin ja Pekka Lipposen etelään – kauas etelään, aina Etelämantereelle saakka. Kaksitoistaosainen jännityskertomus toteutettiin radiodraamana 17 vuotta valmistumisensa jälkeen. Nyt kuulemme sen ensimmäistä kertaa viiteenkymmeneen vuoteen, sillä kuunnelmaa ei ole uusittu sitten ensilähetysten.

  • Kun Kalle-Kustaa Korkki Pekka Lipposen Santo Utopiaan lähetti

    Legendaarinen kuunnelma jäi Haapakosken viimeiseksi

    Jännityskuunnelmasarja Öljyä ja aivopesua kuultiin radioaalloilla ensimmäisen kerran keväällä 1961. Tarinan päähenkilöitä ei tarvinnut kuulijoille esitellä, sillä heidät – Kalle-Kustaa Korkki ja Pekka Lipponen – kyllä tunnettiin. Huippusuosittu sarja jäi kirjoittajansa Aarne Haapakosken viimeiseksi. Elävä arkisto esittää kuunnelman kokonaisuudessaan.

  • Kirkan tie teini-idolista aikuisrockariksi

    Läpimurto vuonna 1967 ja laulamista seuraavat 40 vuotta.

    Kirill "Kirka" Babitzin (1950–2007) teki läpimurtonsa vuonna 1967 ja jatkoi laulamista seuraavat 40 vuotta. "Mulla oli se raaka ja aika rankka tapa laulaa. Kun mä tulin lavalle, se oli sellanen pyörremyrsky", hän kuvaa taiteensa ydintä

  • Kirka esitti ensimmäistä kertaa Daa-da daa-dan

    Q ja tähdet -jakso esitettiin tv:ssä vuonna 1992.

    Q ja tähdet -sarjan avausjakson vieraaksi saapui suosikkilaulaja Kirka Babitzin. Laulaja esitti ohjelmassa ensimmäistä kertaa veljensä Sammyn hittikappaleen Daa-da daa-dan, seesteisellä sovituksella.

  • Viuluviikari-ilmiö innoitti tv-katsojatkin musiikin maailmaan

    Géza Szilvayn metodi nousi ilmiöksi

    Opetusohjelmiemme kirkkaimpia klassikoita on Géza Szilvayn Viuluviikarit, missä katsoja sai aitiopaikalta seurata lasten ja nuorten etenemistä "musiikkimaassa". Ohjelmaa tehtiin kahdessa vaiheessa, vuosina 1979 ja 1986. Jälkimmäinen osuus on katsottavissa kokonaisuudessaan Areenassa.

  • Köyhiä ja rikkaita

    Miljardien talouspolitiikkaa yksinkertaisesti selitettynä.

    Timo-Erkki Heino vääntää miljardien talouspolitiikan rautalangan muotoon. Dokumentissa vuonna 1997 tulevaisuuden visiostaan kertoo yhdysvaltalainen Paul Krugman, talouden nobelisti 2008.

  • Isännät vai isäntien varjot

    Dokumentti kertoo siitä, kenellä oli valta Suomen talouselämässä keväällä 1991. Suuri lama oli vain muutaman kuukauden päässä, mutta siitä ohjelma ja kaikki sen haastateltavat tuntuvat olevan täysin tietämättömiä.

  • Lisää rahaa Suomen rikkaille

    Tuloerot ovat kasvaneet, kun rikkaat rikastuvat.

    Tuloerot ovat kasvaneet, kun rikkaat rikastuvat. Rikkaat rikastuvat, koska veropolitiikka on suosinut rikkaita. Miksi näin on käynyt? Vastaamassa on mm. valtiovarainministeri Jyrki Katainen Timo-Erkki Heinon toimittamassa ohjelmassa.

  • Työt, tulot ja optiot

    Optiot tekivät sadoista suomalaisista miljonäärejä.

    Vuosituhannen vaihde oli Suomessa ainutlaatuista aikaa. Maahan tuli satoja uusia miljonäärejä. Rikastuminen johtui optiomiljoonista.

  • Suomenhevonen kasvaa ja jalostuu

    Suomenhevosen kantakirja perustettiin vuonna 1907.

    Suomenhevosen kantakirja perustettiin vuonna 1907. Sittemmin suomenhevoselle on vakiintunut neljä eri jalostussuuntaa: juoksija, työhevonen, ratsu ja pienhevonen. Kuitenkin yksi ja sama hevonen voi olla sekä nopea juoksija että sitkeä työhevonen.

  • Hevosella pääsee ja rahaakin saa, kunhan lyö vetoa

    Dokumentti vuodelta 1969 taustoittaa suomenhevosen historiaa ja sen jalostusta ainutlaatuiseksi eläimeksi Suomen oloihin. Ohjelma esittelee myös kovin yksityiskohtaisesti ravivedonlyöntiä ja äityy välillä valistuksesta jopa suoranaiseksi totalisaattoripelin markkinoinniksi.

  • Ruunan kesäpäivä

    Tunnelmia hevosten ja lasten kesälomalta Eräjärveltä.

    Tunnelmallisessa filmissä seurataan Askel-nimisen suomenhevosen kesäpäivää Eräjärvellä Pirkanmaalla vuonna 1977. Päivään mahtuu nautiskelun lisäksi ratsastustunteja ja lasten kyyditystä. Lopuksi kirmataan uimaan. Ohjelma etenee Askel-hevosen mietteiden siivittämänä.

  • Kotikontujen filmattu historia kiinnostaa

    Areenasta löytyy paljon vanhaa aineistoa ympäri Suomea.

    Oman asuinseudun historia kiinnostaa monia meistä. Tämän totesimme, kun kävimme esittelemässä Ylen arkistoaineistoja Espoossa Tapiolan kirjastossa. Koolle kerääntyi yli sata kiinnostunutta katsomaan vanhoja filmejä ja tunnistamaan niistä tuttuja kotipaikkoja. Tapahtuman innoittamina kokosimme Areenaan paketillisen entisaikojen Tapiolaa kuvaavaa aineistoa.

  • Hector ja Freeman tarjosivat Tuubin täydeltä kasarirockia

    1980-luvun alun rocksarja oli aikanaan lajinsa ainoa Ylessä.

    Syksyllä 1979 käynnistynyt Tuubi oli alkuvaiheissaan Ylen ainoa rockpainoitteinen tv-sarja. Ensimmäisinä vuosina sitä juonsivat Heikki "Hector" Harma ja Leo "Freeman" Friman. Tuubi tallensi mm. Kauko Röyhkän, Hassisen Koneen, Jimi Suménin ja Tommi Läntisen varhaiset esiintymiset.

  • Kotikadun kolmannen kauden suurin mysteeri löytyy ullakolta

    Neljäs kausi tulee katsottavaksi lokakuussa.

    Kotikadun kolme ensimmäistä kautta ovat nyt katsottavissa Areenassa. Jokainen kausi on katsottavissa kuusi kuukautta, joten vielä on aikaa aloittaa koko sarja alusta. Ensimmäinen kausi on katseltavissa 25.7. saakka. Vuosina 1997–1998 nähty kolmas kausi saapui juuri juhannuksen kynnyksellä katsottavaksi. Toinen kausi pättyi jaksoon, jossa tanssittiin Jannen ja Pirkon häitä.

  • Olipa kerran Kotikatu: näin menestysdraaman kaari kantoi

    Kotikatu on Ylen pitkäaikaisin draamasarja

    Torstaina 24. elokuuta 1995 kello 19.45 käänsi moni tv-katselija uteliaisuuttaan kanavan ykköselle. Alkoi uusi, keskelle Helsingin kantakaupunkia sijoittunut realistinen draamasarja Kotikatu. Sarjan pilotti oli nähty kolme päivää aiemmin. Miten suhtautua tietoon, että se jatkuisi peräti kolmen vuoden ajan? Liioitelluksi ajateltu kesto osoittautui pian vain alkusoitoksi, sillä huippusuosituksi muodostunut sarja päättyi vasta 17 vuotta myöhemmin.

  • Suomalaisuuden ilmentymiä eri vuosikymmenten ohjelmissa

    Vuosikymmenet mediassa

    Lähde kanssamme katsomaan ja kuulemaan, mitä Suomesta on taltioitu ja millaisena suomalaisuus on näyttäytynyt eri vuosikymmenten ohjelmissa. Vanhimmat filmit ovat yli sadan vuoden takaa, jolloin suomalaisuus sykki, mutta itsenäinen Suomi oli vielä syntymässä. Tuoreimmat ohjelmat ovat juuri valmistumassa.

  • Jos synnyit 1940-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1940-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    Jos synnyit 1940-luvulla, et ehkä muista kuunnelleesi radiota lapsena ollenkaan. Saatat kuitenkin muistaa kidekoneen tai radion kiehtovan äänimaailman, vaikket sen sisällöstä vielä mitään ymmärtänytkään. Radio oli kuitenkin vahvasti läsnä suomalaisten arjessa. Saavuttaessa vuosikymmenen puoliväliin, istuit ehkä äitisi sylissä tämän kuunnellessa Paasikiven puhetta sodan loppumisesta. Sodan päätyttyä ja pula-ajan taittuessa kohti varovaista kasvua, myös radion tarjonta monipuolistui ja sen sisällöt saivat kevyempiä sävyjä.

  • Jos synnyit 1920-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1920-luvulla syntyneen silmin.

    1920-luvulla synnyit maalaiskylien Suomeen. Neljä viidestä maanmiehestäsi sai tuolloin toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta. Ensimmäisen kosketuksesi Yleisradioon sait radion välityksellä, kun viralliset radiolähetykset aloitettiin vuonna 1926. Kun radio tuolloin löytyi vain harvoista taloista, kuuntelit todennäköisesti ihmeellistä äänirasiaa ensi kerran koulussa tai naapurissa. Ja hyvin todennäköistä on, että ensimmäisellä kerralla korvasi tavoittivat Markus-sedän äänen. Nuoruuden kynnyksellä kuuntelit jännityksen vallassa raportteja talvisodasta, ja sota oli läsnä jokapäiväisessä elämässäsi.

  • Jos synnyit 1930-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1930-luvulla syntyneen ihmisen silmin

    1930-luvun lapsena muistat ehkä, millainen oli ensikohtaamisesi radion kanssa. Kiersitkö sinäkin vastaanottimen taakse katsomaan, missä ne ihmiset oikein olivat? Jos asuit kaupungissa, saatoit jo lapsena päästä elokuviin ja tottua siten liikkuvaan kuvaan. Asuitpa missä päin maata tahansa, viimeistään sodan myötä opit tuntemaan nuo molemmat väylät, jotka tarjosivat sekä tietoa että tarinoita. Muistat hyvin, kun televisiolähetykset 1950-luvulla alkoivat. Olit jo aikuinen ja kiinni omassa elämässäsi – ajattelitko ehkä, että tuota villitystä minä sentään en tarvitse?

  • Jos synnyit 1950-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Yleisradio 1950-luvulla syntyneen silmin.

    Jos synnyit 1950-luvulla, synnyit Suomeen, jossa oli enemmän hevosia kuin autoja ja useimmat asuivat maaseudulla. Maa muuttui kuitenkin nopeasti, kaupungit ja elintaso kasvoivat, teollisuus ja palvelut ohittivat maanviljelyn Euroopan-ennätysvauhdilla. Lapsuusvuosiesi aikana radio alkoi vaihtua näköradioon.

  • Jos synnyit 1960-luvulla, muistat ehkä – Sinun tarinasi

    Ylen vuosikymmenet 1960-luvulla syntyneeen silmin.

    Kun synnyit, Urho Kekkonen oli presidenttinä, ihminen kävi kuussa, televisiokuva oli mustavalkoinen ja radio televisiota yleisempi suomalaiskodeissa. Mutta maailma muuttui ja televisio- sekä radiotoiminta sen mukana. Tulevien vuosikymmenten aikana Yleisradio tarjosi enemmän katsottavaa ja kuunneltavaa kuin lapsuudessasi – ja vieläpä silloin, kun itse halusit.

  • Pikku Kakkosen tutut ja turvalliset juontajat

    Pikku Kakkosen juontaja on lapsen kaveri.

    Pikku Kakkosen juontaja on lapsen kaveri, joka johdattaa uuteen ohjelmaan ja rakentaa ohjelmapalikoista kokonaisuuden. Tutun ja turvallisen kaverin kanssa on mukava katsella ohjelmia. Tässä esiteltynä juontajia ennen 2000-lukua.

  • Pikku Kakkosen pikku historia

    Pikku Kakkosen parhaita paloja 12 ensivuodelta.

    Vuonna 1989 Pikku Kakkonen oli ollut Ylen ohjelmistossa jo 12 vuotta. Ohjelman parhaita paloja vuosien varrelta esitellyt historiakatsaus etenee kronologisesti kahden katsojasukupolven yli kohti uusia syksyjä.

  • Lasse Pöysti kertoi Iltasadut eläviksi

    Iltasatuja Lasse Pöytsin kertomana 1977

    Näyttelijä Lasse Pöysti alkoi lukea iltasatuja Pikku Kakkosessa heti ohjelman aloitusvuonna 1977. Pöystin ilmeikkyys sadunkertojana teki hänestä koko kansan satusedän vuosikymmeniksi.

  • Näin Hermannia tehtiin

    Kurkistus Sirkus Hepokatin kulisseihin vuonna 1984.

    Vuonna 1984 kuvattu materiaali näyttää, mitä Sirkus Hepokatin kulisseissa tapahtui. Ohjelmanteko oli hauskaa, mutta paikoin hidasta. Voi änkeröinen!

  • Pikku Kakkosen jäävaroitus

    Ohjelman tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan.

    Pikku Kakkosen tunnuksesta tuttu nalle joutuu pahaan pulaan, kun hän menee heikoille jäille. Onneksi apuun ehtii tunnuksen reipas poika.

  • Pikku Kakkosen tunnukset

    Pikku Kakkosella on ollut kolme erilaista tunnusta.

    Tammikuussa 1977 ensilähetyksensä nähneellä Pikku Kakkosella on ollut historiansa aikana kolme erilaista tunnusta.

  • Ylen toivottuja draama- ja viihdeohjelmia Areenassa

    Tietoa arkistodraamoista, joita julkaistaan Yle Areenaan.

    Yle tuo Areenaan tuhansia tunteja yli viisi vuotta vanhaa omatuotantoista draamaa, viihdettä ja lastenohjelmia. Tätä artikkelia päivitetään jatkuvasti, joten sivua seuraamalla tiedät aina milloin suosikkiohjelmasi löytyy Areenasta.

  • Kultahippuja korville - radiodraaman arkistot aukeavat

    Yle avaa tuhansia tunteja radiodraamaa Areenaan

    Radion kuunnelmatuotanto sai alkunsa Yleisradion syntyvuonna 1926. Ensimmäinen kuunnelma lähetettiin viidentenä toimintapäivänä. Kuuluttajaksi taloon tullut Markus Rautio loi Radioteatterin kokeilemalla näyttelijöiden kanssa, miten mikrofoni reagoi eri tilanteissa.

  • Urho Kaleva Kekkonen ja sápmelaččat

    Urho Kekkonen ja olbmát geat su dovde Sámis

    Guokte báddejumi das, makkár oktavuohta Suoma gávccát presideanttas Urho Kekkonen lei sápmelaččaiguin.

  • Postâ poođij Njellimân tovle tuše ohtii mánuppaajeest

    Njellim Matti maainâst tovláin aaigijn Njellimist.

    Njellim Matti, Matti Saijets, muštâl jieijâs suuvâ aassâmkiedi historjást já muuštâš, maht ovdâmerkkân poostâ jođettem lii muttum suu eellim ääigi. Ella Sarre sahhiittâlâi Njellim Maati ive 1982. Njellim Matti muštâl, ete vuosmuš táálu rahtui paijeel čyeti ihheed tassaaš suu suuvâ päikkikiädán. Suu äijih, Nyere Piäkká raahtij tom. Tađe ovdil siämmáá pääihist lijjii maŋgâ puáris kuátisaje.

  • Upota Elävän arkiston soitin sivuillesi

    Voit upottaa videoita ja audioita sivuillesi.

    Voit upottaa Elävän arkiston videon tai audion omille verkkosivuillesi Elävän arkiston soittimesta löytyvän koodin avulla.