Hyppää pääsisältöön

Olenko tarpeeksi hullu ollakseni nero?

Albert Einstein näyttää kieltä
Albert Einstein näytti kieltä 72-vuotissyntymäpäivänään. Legendaarinen kuva synnytti myytin hullusta nerosta. Albert Einstein näyttää kieltä Kuva: Wikipedia Commons / Arthur Sasse, UPI prisma studio blogit

Tieteentekijöitä ei pitäisi arvioida julkaistujen artikkelien määrällä tai yliopiston kassaan kilahtaneilla euroilla, vaan hörhöydellä. Onhan hyvin tiedossa, että mitä suurempi tutkija, sitä enemmän pihalla, kirjoittaa teollisuusmatemaatikko Samuli Siltanen.

Tieteellisen työni määrää ja laatua mitataan erilaisilla numeroilla. Kuinka monta artikkelia julkaisin viime vuonna? Mikä oli kunkin jutun vaikuttavuuskerroin? Paljonko euroja sain ohjattua yliopistoon tiederahoittajien kassoista?

Mutta kaikki nuo mittarit ovat omalla tavallaan epäluotettavia. Mikään niistä ei kerro varmuudella, tuleeko minusta tieteenhistorian kulkua muokkaava akateemikko!

Ehdotankin uutta, joukkoistamiseen perustuvaa tieteentekijöiden arviointia. Se antaa pitkän aikavälin ennusteen siitä, päätyykö tarkasteltava henkilö suurten tutkijoiden kadehdittuun joukkoon. Menetelmä on luotettava, koska se perustuu hörhöyteen. Onhan hyvin tiedossa, että mitä suurempi tutkija, sitä enemmän pihalla!

Homma toimii näin.

1. Valitaan tutkittavan tieteilijän historiasta sopivan keskiverto tunarointi.

2. Listataan ykkösluokan tieteentekijöiden hörhöilyjä. Lisätään joukkoon satunnaiselle paikalle kohdan 1 kertomus.

3. Kysytään ihmisiltä, mikä listan sattumuksista on vähiten kaheli. Jos vastauksissa esiintyy tasapuolisesti kaikkia kommelluksia, kohdetutkijan sähläys ei eroa suurten tekijöiden touhuista, ja hän saa hyvän ennusteen. Jos taas useimmat vastaajat tunnistavat kohdan 1 törttöilyn mestariluokkaan kuulumattomaksi, arvioitavan tutkijan ei kannata pidätellä henkeään Nobelia odotellessa.

Kokeillaan. Ilmoittaudun itse uuden menetelmän ensimmäiseksi koehenkilöksi. (Kokeiden tekeminen itsellä on jo lupaavaa! Hih!)

Seuraako hörhöydestä tieteellinen luovuus? Vai ainoastaan päinvastoin?

Alla olevat tositarinat ovat tapahtuneet johtavalle akatemiaprofessorille, modernin matematiikan luojalle David Hilbertille, pistämättömän terävälle nuorelle tutkijalle, Fields-mitalistille,tunnetulle matemaattisen analyysin asiantuntijalle ja minulle. Kertomusten järjestys on satunnainen.

Pallo on nyt sinulla, lukija. Kerro kommenttikentässä, mikä tarinoista kertoo vähiten hullusta tiedemiehestä. Tulevaisuuteni on käsissäsi!

(A) Poliisi käski minua laittamaan vyön kiinni ja laskeutumaan pois bussipysäkin päältä. Oltiinhan sentään pääkaupungin keskustassa! Jouduin vakuuttelemaan aika kauan olevani professori, vaikka moni väittääkin sen näkyvän naamastani. Lopulta konstaapeli soitti yliopistolle ja kuuli laitossihteerin pelastavat sanat: “Kyllä hän on meiltä. Lähettäkää tänne vain.”

(B) Oli aika siivota vuokrakämppä Amerikan tutkimusvisiitin lopuksi. En millään hennonut imuroida suloisia muurahaisia, joiden kanssa olin jakanut olohuoneeni jo kolmen kuukauden ajan. Luovan alan ammattilaisena keksin pulmaan ratkaisun! Laitoin jäätelöä vessan lattialle houkutellakseni hyönteiset pois imurin tieltä. Seuraus: koko kulmakunnan muurahaiset (noin miljardi) saapuivat kämppääni ruoka-apajille.

(C) Ihmettelin tasokkaan hollantilaisen hotellin suihkujärjestelyä. Kylppärin perällä oli amme ja suihkukapula, mutta ei verhoa. Peseydyin hankalasti kyykyssä yrittäen välttää lattian kastumisen. Ei onnistunut: kylpyhuone oli likomärkä koko viikon. Lähtöaamuna tarkistin, etten unohtanut mitään. Hyllyt ja shampootelineet tyhjät, check. Mutta hei! Lavuaaria vastapäätähän on suihkukaappi! Oliko se ollut siinä koko ajan?

(D) Olin konferenssihotellissa Koreassa ja totesin WC-istuimen muistuttavan avaruusalusta. Siinä oli säätönappuloita ja pieniä vipuja. Painoin nappia, koska minulla on sisäsyntyinen halu ymmärtää. Alien-hirviön kieltä muistuttava kepukka työntyi esiin pöntön syövereistä ja suihkutti vettä kasvoilleni. Pakenin vessasta ja suljin oven. Kuuntelin veden valumista ovea pitkin suunnitellessani jatkotoimenpiteitä.

(E) Kutsuin työkaverit kotiin illalliselle. Juhlat sujuivat virantäytöistä juoruillen ja kilpailevan koulukunnan näkemyksiä ihmetellen. Mutta voi! Käteni geometrinen liike oli epäonninen, ja kaadoin punaviiniä paidalleni. Vaimo komensi vaihtamaan sen puhtaaseen. Puolen tunnin kuluttua seurue lähetti tiedustelupartion perääni makuuhuoneeseen. Siellähän minä olinkin, umpiunessa! Olin niin tottunut siihen, että paidan kun ottaa pois, seuraavaksi käydään maate.

(F) Huomasin konferenssimatkalla, että ainoat alushousuni kaipasivat pesua. Lutrasin ne puhtaaksi hotellin lavuaarissa. On hirmu ikävä laittaa märkiä kalsareita päälle, eikä huoneessa ollut kuivaustelinettä. No, akateemisena keksijänä lykkäsin pikkarit mikroon! Ne kuivuivatkin. Ja lisäksi sulivat tunnistamattomaksi möykyksi! Onneksi asuvalintani tähän tieteelliseen kokoukseen oli poncho, ja kuljin siinä loppuviikon kommandona. Itse asiassa pieni tuuletus tuntui oikein kivalta.

Pallo on nyt sinulla. Kerro, mikä tarinoista on vähiten hullu. Tulevaisuuteni on käsissäsi!
teollisuusmatemaatikko Samuli Siltanen
Teollisuusmatemaatikko Samuli Siltanen teollisuusmatemaatikko Samuli Siltanen Kuva: Yle Kuvapalvelu / Jukka Lintinen prisma studio

Kirjoittaja: Samuli Siltanen

Prisma Studion oma teollisuusmatemaatikko Samuli Siltanen näkee matematiikkaa lääkärin röntgenlaitteessa, huulipunamallien siloposkikuvissa ja hämähäkkien ruuanhankinnassa. Hän tutkii Helsingin yliopistolla käänteisiä ongelmia, joissa edetään seurauksista syihin. Samuli viihtyy painavien asioiden, kuten kahvakuulien ja kamerajalustojen, parissa.

Prisma Studion asiantuntijat bloggaavat itselleen tärkeistä tiedeaiheista.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tiede